Kylähullu

Saan varmaan kohta leiman otsaani. Kylähullun leiman siis.

Eilen hiihtäessäni työpaikkaa kohti edelläni käveli rouva yllään kaunis takki. Takki oli musta (yllättäen), mutta siinä oli iloisena piristyksenä erivärisiä palluroita helmassa siksak-kuviona ja hupun kärjessä oli myös pallura. Kommentoin rouvalle, että hänen takkinsa on todella kaunis ja hän mainitsi sen olevan myös erittäin mukavaa kangasta. Yleensä tuntemattomille kommentoiminen on riskipeliä: toinen saattaa hämmentyä pahastikin. Tämä rouva oli varmaan saanut takistaan kehuja ennenkin, hän oli jo konkari kommentoimaan takaisinkin :)

Tänään mainitsin työkaverille, että hänen jakkunsa on kaunis. Työkaveri onneksi oli samaa mieltä.

Isommat poikani halusivat eilen esitellä minulle erään musiikkivideon. Sanoin, että olipa kuin aikakoneeseen olisi astunut, muoti oli suoraan kahdeksankymmentäluvulta. Järcs.

Yhtä juhlaa

Lauantain vietin vanhan kouluni (lukion ja yläasteen) 50-vuotisjuhliessa.

Aamupäivällä oli kahvitilaisuus koululla ja oli ihan mielenkiintoista nähdä aika monta tuttua ihmistä siellä niiden muutaman luokkakaverin lisäksi, joihin pitää yhteyttä muutenkin. Kouluakin oli remontoitu ja piti sitten tehdä nostalgiakävely ja muistella vanhoja luokkia ja opettajia.

Illempana olin sitten päivällistilaisuudessa Hotelli Vantaan Tulisuudelma-ravintolassa. Sielläkin oli ihan mukavaa. Sinne tuli muutama ihminen, jotka eivät olleet päässeet aamupäivän tilaisuuteen. Vaihdoimme kuulumisia, sekä omia että toisten, jos vain tiesimme jotakin kuuluvaksi.

Eniten meitä taisi kuitenkin ihmetyttää opettajien ikääntymättömyys. He näyttivät edelleen samalta kuin silloin parikymmentä vuotta sitten, kun me kulutimme opinahjomme käytäviä. Mykistävää.

Hyvä päätös

Yksi parhaita ideoitani ikinä oli aloittaa nelipäiväisen työviikon tekeminen vuoden alusta. Onneksi pienin on vielä pari vuotta pieni ja voin löysäillä töissä :P

En ole vielä varma siitä, mitä teemme huomenna. Luultavasti menemme uimaan, sillä kaikki tällä haavaa katsottavat elokuvat olemme nähneet jo. Ihana perjantai :)

Huono ihminen

Olen huono ihminen. Tai oikeammin huono vanhempi. Samoin mies.

Olemme katsoneet poikien kanssa paljon elokuvia noudattamatta ikärajoja. Katsomme elokuvat aina yhdessä, jotta voimme keskustella niistä lastemme kanssa. On katsottu StarWarsit, Terminaattorit ja Indiana Jonesit. Tänään katsoimme elokuvan 'Mars hyökkää', 6-vee piti siitä erityisesti.

Keskimmäinen saa viedä maanantaina jonkin elokuvan kouluun. Luokan oppilaiden tuomista elokuvista valitaan yksi yhdessä katsottavaksi. Yritimme etsiä elokuvaa, joka olisi kelvannut. Useimmista keskimmäinen sanoi, ettei voi viedä koska kaverit eivät ymmärrä niitä. Toisaalta keksimmäinen ei ymmärtänyt 'Napariirin sankareiden' lumoa katsoessaan sen trailerin.

Voi meitä, miten olemmekaan pilanneet lapsemme.

Luomisen tuskaa

En puhu nyt bloggaamisesta mitään, vaikka tuskaahan se tämäkin on. Puhun fanifiktioista. Jossain aiemmin mainitsin lukevani moista soopaa.. eh. No joo, mutta kirjoitan sitä myös itse. *suojautuu sateenvarjon alle*

Tuska on nyt sellainen, että sain vihdoin puserrettuani yhden tuotoksen julki nettiin. Nyt alkaakin sitten se pahin osuus eli kommenttien odottaminen. Tekisi mieli purra kynsiä, mutta en viitsi kun jo yli 20 vuotta sitten pääsin siitä pahasta tavasta eroon.

Ensimmäisen ficin julkaisu oli jotain hirveää. Siksi mietinkin, millaista olisi julkaista jotain lukukelpoisempaa ihan perinteisessä kirja-muodossa. En varmaankaan nukkuisi muutamaan kuukauteen.

Vielä kun lisään, että en ollut mikään haka ainekirjoituksessa..

Naapurin poika

Kouluikäisenä asustelin rivitaloyhtiössä eräällä Helsingin pientaloalueella. Alue oli kiva ja lapsia, vähän kaikenikäisiä, oli riittävästi. Saatiin aikaiseksi kirkonrotat ja muut leikit. Eräs poika oli hieman minua nuorempi ja hänellä oli sellainen metka tuki jalassa, mutta vain jonkin aikaa.

Nyt se naapurin poika on yksi kotomaan kuuluisammista kirjailijoista. Näin hänet tänään keskustassa, kun hain hänen kirjaansa kaupasta Kirjan & Ruusun päivän kylkiäisenä. Ostin siis itselleni pari kirjaa, että saimme tuon kirjan omiin kokoelmiin.

En moikannut naapurin poikaa. Siitä on sentään yli kolmekymmentä vuotta, enkä usko hänen muistavan jokaista pihan räkänokkaa. Sitä paitsi hän oli ihan järkyttävän pitkä.

Muotitietoinen

Eilen illalla lueskelin Indiedaysin muotiblogeja. Joo, oli tylsää niin... ei vaan ihan oikeasti aloin katsella pitäisikö minun siirtyä muodikkaampiin rytkyihin. Totesin, ettei tule kesää. Tai tulee tietysti, muttei minun ja muodin suhteen. Kaiken sen lukemisen jäljiltä taisin löytää yhden paidan, jota voisin käydä vilkaisemassa GinaTricot'ssa (vai mikä piru se onkaan).

Ystäväni mukaan on ehdottomasti mentävä Forumin GT:een, sillä siellä on pukuhuoneiden odotustilassa kaareva peili. Eli yhdellä vilkaisulla häviää about 15 kiloa. Se on varmaankin nähtävä sitten..

Niin ja syy tälle epätoivoiselle muodistautumiselle on tietysti kouluni 50-vuotisjuhlat, joihin olen ilmeisesti osallistumassa. Kaikeen sitä lupautuu. Voi itkut.

Hyönteinen

Käväisin tänään Keltaisten kassien alkulähtellä, tosin sivupisteessä. Siinä kiirehtiessäni työpaikkaa kohti liikennöivään julkiseen kulkuneuvoon vastaani käveli pienikokoinen hyönteinen. Nainen, olettaisin siis.

Tällä naisella oli koko vartalon ja pään peittävä niqab ja suuret aurinkolasit, jotka saivat pään muistuttamaan hyönteistä. Nykyinen aurinkolasimuoti muuttaa kenet tahansa kärpäseksi, mutta vielä se mustan kankaan paljous.. Huhhuh.

Viime viikolla luin Katja Ketun kolumnin, jossa hän herättelee keskustelua eri kulttuurien naisten valinnoista. Olen aikalailla samaa mieltä hänen kanssaan, vaikken kaikkea allekirjoitakaan.

Malesian reissulla pienin pojista kutsui burkharouvia Möröiksi, siltähän he hieman näyttävät.