Lunta!

Vihdoinkin mekin olemme saaneet lunta!! Olen niiin tyytyväinen, ettei tosikaan. Pienin on kysynyt joka päivä parin viikon ajan, milloin lunta tulee ja nyt olemme kumpikin hyvin hyvin tyytyväisiä.

Ilmeisesti vain sitä paskasadetta alkaa sitten taas aamulla tulla tuolta Esterin pidätyskyvyttömästä aukosta. Tenat ei vissiin enää riitä silläkään.

Talviaikaan minusta pitäisi sataa vain ja ainoastaan lunta. Nih.

2011 Kirjat

Viime vuonna lukemani kirjat, vain 54 tällä kertaa.


Joan Wolf: Royal bride
Pirjo Hassinen: Suistola
Hilary McKay: Saffy ja Sienan enkeli
Hilary McKay: Indigon tähti
Markus Nummi: Karkkipäivä
Suzanne Collins: Vihan liekit
Annie Proulx: Laivauutisia
Susanna Clarke: Jonathan Strange & Mr. Norrell
Juha Itkonen: Seitsemäntoista
Katie Jacobs: The Friday night knitting club
Peter Franzen: Tumman veden äärellä
Joe Abercrombie: The Blade itself
Charlaine Harris: Dead in the family
Kelley Armstrong: Made to be broken
Kaija Juurikkala: Varjojen taika : matka edelliseen elämään
Kelley Armstrong: Frostbitten
Joe Abercrombie: Before they are hanged
Joe Abercrombie: Last argument of Kings
Niina-Matilda Juhola: Näkijä
Niina-Matilda Juhola: Näkijä II – Rakkauden tiellä
Elina Hirvonen: Kauimpana kuolemasta
Suzanne Collins: Matkijanärhi
Liz Barswell: The nine lives of Chloe King (1-3)
Kristin Hannah: Distant shores
Anita Shreve: Rescue
Kelley Armstrong: Tales of the Otherworld
Charlaine Harris: Dead over Heels
Charlaine Harris: Dead reckoning
Tess Gerritsen: Peggy Sue got murdered
Justine Chen Headley: Girl overboard
Cassandra Clare: City of fallen angels
Cassandra Clare: Clockwork angel
Alexandra Salmela: 27 eli kuolema tekee taiteilijan
Robin Hobb: Inheritance
Flann O’Brien: The third policeman
Elaine Coffman: Mustan Douglasin morsian
Neil Gaiman: M is for Magic
Justine Chen Headley: Nothing but the truth (and a few white lies)
C. S. Forester: Flying colours
G. W. Persson: Kesän kaipuusta hyiseen viimaan
Veli-Matti Toivonen: Itsestään : aineeton tuotanto ja henkinen kasvu
Markus Nummi: Kiinalainen puutarha
Alice Walker: The temple of my familiar
Arnaldur Indridason: Sameissa vesissä
Arnaldur Indridason: Jyrkänteen reunalla
Helen Moster: Hylky
C. S. Forester: Lord Hornblower
C. S. Forester: Horblower goes to sea
C. S. Forester: Ship of the line
Charlaine Harris: The Julius house
Kelley Armstrong: Spellbound
Mary Ann Shaffer and Annie Barrows: The Guernsey literary and potato peel pie society
Terry Practhett: I shall wear midnight
Aimee Bender: The particular sadness of lemon cake

Siivousta

Eilen aamulla menin poikien huoneeseen katsomaan, ovatko jo hereillä, kun oli kummallisen hiljaista. Meillä siis Pienin ja Keskimmäinen nukkuvat samassa huoneessa. Keskimmäinen luki ja Pienin siivoili kirjahyllyään. Innostuneena selitti mitkä tavarat ovat 'säästetään' kasassa ja mitkä 'pois heitettävissä'. Meinasin suorastaan pökertyä moisen innon edessä.

Siivoilimme sitten yhdessä Pienimmän kera hyllyn loppuun ja aloitimme toista hyllyä. Asettelimme Aku Ankan taskukirjat numerojärjestykseen ja sepä näyttikin hauskalta. Jätimme lopulta pikkuautolaatikot ja junaratalaatikot tälle päivälle. Nekin hoituivat nopsaan loppujen lopuksi, kun kippasimme kaikki nurin lattialle ja heitimme risat roskikseen ja osan 'muualle meneviin'.

Loppujen lopuksi hieman kyllä kimpaannuin Keskimmäisen ja Esikoisen pelaamisaddiktioon ja keuhkosin hetken tiskikoneesta. Kaikki tuli hoidetuksi :)

Herra Palaveri

Olemme ristineet Miehen työkaverin Herra Palaveriksi. Kuulemma hän saattaa osallistua kolmeenkin palaveriin yhtäaikaisesti. Tiistaina Mies jo huokaisi aamusta surkeana, että Herra Palaveri on lomalla ja tullee töihin palaveeraamaan.

Tiistai-iltana Mies palasi töistä. Kysyimme miten palaveri oli mennyt. Kuulemma Herra Palaverista ei ollut kuulunut pihaustakaan. Hän oli ilmeisesti joutunut luonnon armoille ja sähkö- sekä puhelinmottiin :P Mies oli kovin tyytyväinen työpäiväänsä, oli ehtinyt tehdä ihan oikeitakin töitä kun ei tarvinnut palaveerata turhista.

Ryppy rakkaudessa

Puolipakosti olen alkanut seurata Aatamin ja Saulin rakkaustarinaa erään ystävän hurahdettua heihin täysin. Ovathan pojat kumpikin söpöjä, mutta eipä minulla ollut aavistustakaan Saulista ennen tätä, kun en ole koskaan BBtä seurannut. Aatamin sentään tiesin jotenkuten, koska tuppaan lukemaan Yahoon uutisten otsikoita odotellessani postilootan aukeamista.

Jokatapauksessa olin iloissani Saulin perheen puolesta heidän saadessaan vävypojan tänne viettämään joulua ja sitten aamulla luin otsakkeet. Voi venäjä, että otti pannuun. Eikö pojat nyt olisi voineet nujakoida jossain muualla kun keskustassa? Vaikka Saulin kototalon takapihalla, vaikka sielläkin olisi varmaan joku paparazzi väijynyt. Tonttupipo päässä.

No, ehkä se siitä ja asia on selvitetty. Sen verran tiedän noista piireistä, että tuppaavat olemaan kovin mustat sukat jalassa nuo. Ehkäpä kaikki menee hyvin sittenkin. Eikä ystävänikään tarvitse pelätä :P

Tosin itse jetlagissä kävelin lasiseinää päin, niin että sälähti. Onneksi ei mennyt rikki.

Repeilevä enkeli

Olin alakoulun joulujuhlassa pienimmän kanssa, katselimme kun keskimmäinen lauloi luokkansa kera 'Kolme yötä jouluun'. Juhla oli perinteinen Tiernapoikineen ja Evakeliumeineen.

Paitsi, että enkeli repesi totaalisesti jännityksen takia kun piti kertoa ilosanoma. Varsin iloinenhan se sitten oli, kun kaikki alkoivat nauraa. Ensin toiset enkelit ja sitten paimenet ja lopuksi yleisö. Tavallaan oli kamalaa, kun nauratti vaikka samalla oli myötätuntoinen sen enkeliparan takia :)

Loppujen lopuksi enkeli pääsi repliikkinsä loppuun, lammas kaiveli nenäänsä ja paimen huusi: 'Aplodeja!' poistuessaan.

Voin kuvitella enkelin kuulevan tästä loppuikänsä :P

Mielensäpahoittaja

Lähetin joulukortit ajoissa, jopa päivää ennen. Kuten aina, laitoin nytkin jokaiseen korttiin poikien yhteiskuvan (vaikka esikoinen onkin jo muutaman vuoden murissut). Kirjoitin omin pikku kätösin joka korttiin joulutervehdyksen.

Tänään sain tekstarin miehen sedän vaimolta. Siinä kerrottiin suoraan, mitä mieltä hän on moisesta kortista ja kaiveltiin vielä vanhoja (joista minulla eikä miehellä ollut aavistustakaan, mitä mahtoi tarkoittaa). Myönnän, etten ehtinyt ajatella ennen kuvan liimaamista. Olen pahoillani, että heidän tyttärensä kuoli marraskuussa.

Siltikin ajattelin, että edes se tervehdysosio olisi ilahduttanut heitä, että joku ajattelee heitä. Näköjään ajattelin väärin.

Heidän ei tarvitse pelätä enää ensi jouluna tai sitä seuraavina joulukorttiamme. He eivät sitä tule saamaan. Pitäkööt tunkkinsa.

Siekkarit

On kyllä aivan pakko vielä kirjoittaa eilisestä keikasta Tavastialla. Siis Siekkarien keikasta, jota olin katsomassa.

Se oli SÄKENÖIVÄ. Ismo lauloi niin kauniisti ja Orman kitara räytyi. On upeaa seurata ihmisiä, joilla on suuri lahja, kuinka he käyttävät lahjaansa oikein iloksi ja voimaksi kaikille. Sitä eivät sanat riitä kertomaan.

Taas yksi teini-iän trauma purettu. En nimittäin päässyt koskaan minkäänlaisille keikoille, en edes Kaivariin :P