Kaiho

Jonkinlainen kaipuu on aina vain mielessä, kun ajattelen ex-työpaikkaa. En kaipaa itse työtä enkä sitä kiirettä, mikä oli tappava, vaan työkavereita ja raskasta työtä keventävää huulenheittoa. Onhan meillä sitä toki nytkin, mutta jotenkin se oli erilaista siellä. Toisaalta pidän yhteyksiä niihin, joista tuli oikeita ystäviä.

Joo, no se siitä. Loppuun joku piristävä teinirenkutus.

Valintoja

Elämä on valintoja. Tänään olen jo joutunut kaupassa valitsemaan ihan helkkaristi ja nyt pitäisi vähitellen päätää, mitä laittais illaksi päälle. Vaatteita siis. Menen syömään ex-töikaverien kanssa. Asiaa ei helpota se, että menemme syömään ravintolaan, jossa olen viimeksi käynyt noin 20 vuotta sitten tanssimassa tyttökavereitteni kanssa.

Muistaakseni silloinkin oli kyllä sama ongelma. Ikä lisääntyy, mutta ongelmat pysyvät samoina.

Rotta

Voi rotta! Tänään mennessämme lounaalle oli rotanraato jalkakäytävällä remontoitavana olevan talon vieressä. En tiedä, mihin oli osunut mutta aika ällö näky oli kun varis oli jo käynyt lounastamassa.

On mielestäni metkaa, että lapsuudessani 70-luvulla kenelläkään ei ollut täitä eikä kihomatoja eikä rottia saati muitakaan ökkiäisiä ollut kodeissa. Ehkä ne olivat kuolleet DDThen? Nykyään sen sijaan ovat oikea vitsaus kaikki nuo. Kuulemma yksi syy olisi nykyään kaupungeissakin yleistyneet biojäteastiat ja kompostit.

Yyh.

Vauvoista

Ajattelin nyt kerran sanoa sitten tämänkin. Tykkään vauvoista. Kunhan ne ovat jonkun muun ja voin antaa takaisin äidillensä ja nukkua yöni suht rauhassa. Parhainta vauvoissa on se, että ne kasvavat. useimmiten ainakin. Tietysti rasittavuus hieman lisääntyy ennen kuin ne ovat täysin itseohjautuvia, mutta pääsääntöisesti ihan ok kehityssuunta.

Tätä erittäin huojuvaa aasinsiltaa pääsenkin seuraavaan linkkiin, jota olen nyt hihitellyt niin että vanhin poika kyseli, että mikä mulla on. Jollain on runosuoni sykkinyt aivan mahtavasti :D

Päänsärky

Koko päivän särkenyt päätä. Jotain migreenityyppistä lienee, koska tavalliset päänsärkylääkkeet ei auttaneet yhtään. Onneksi on salmiakkia, ostin kotimatkalla. Oli pakko lähteä hiukan aiemmin töistä, en pystynyt enää tuijottamaan ruutua oksentamatta.

Työkaverin eläkekahvien vuoksi piti töihin raahautuakin. Jos niitä kemuja ei olisi ollut niin olisin jäänyt voihkimaan päätäni kotiin. Muuten ihan ok kemut, mutta esimies piti niin törpön puheen ettei uskoisi heidän olleen kauan samassa puljussa töissä. Muinaisista roomalaisista pääsimme nykyaikaan muutaman 'entäs sitten?'-lausahduksen saattelemina. Huhhuh.

Tyhjää

Pää kolisee tyhjyyttään enkä keksi mitään järkevää sanottavaa. En kyllä oikein nyt muutenkaan. Aivosolut taisivat saada liikaa rasitetta vesijumpassa, kun olisi pitänyt juosta lötköpötkön päällä. Uhhuh.

Julkisen liikenteen kunniaksi tämä video. Riittänee aika pitkälle. Bussikuskit on pop.

Yrmy

Siinäpä mukava nimi pienelle pojalle, eikös? Positiivinen ja kaunis. Yrmy.

Tätä olen nyt pohtinut muutaman viikon (jåå, olen blondi). Että miksi ihmeessä on ihmistainta siunattu moisella nimellä? Siinä missä Ukko on suht hellyttävä pojan nimi, Yrmy on vain ja ainoastaan kurja. Vai mitä sanoisitte, kun ylpeä äiti kertoisi lapsestaan, että 'Yrmy oli niin iloinen uudesta leikkiautosta.' Kuulostaa jokseenkin oudolta, eikö? Tai nainen tapaa elämänsä miehen, Yrmyn. Huh, kuolen juuri nauruun.

Itse asiassa Yrmy ja kaksoissisarukset Irkkuli ja Orkkuli lienevät saman suvun jäseniä.

Noloa

Unohdin viikolla kirjoittaa nolosta hetkestä. Tai ei se nyt oikeastaan ollut noloa mut ..öö.. jotain.

Meillä on töissä nuori nainen, jolla on sama sukunimi kuin yhdellä ex-töipaikan nuorella miehellä ja sen verran olen päätellyt, ettei ole aviossa nuo kaksi keskenänsä (eikä vissiin muutenkaan). Enivei, kysäisin sitten tältä Emmalta että olisko sukua sille kundille ja se sanoi, et joo, on hän sukua.. itse asiassa se kundi on hänen veljensä. Minä sitte iloisesti sanoin, että aijaa, ette kyllä ole kovin samannäköisiä. Emma sanoi, että jaa.. se on hänen kaksoisveli. *prööt* Joo.

Toinen nolous; löysin tänään nuoremmen veljentyttären blogiin. Juu, ei muuten haittais, mut muistinpa taas jälleen unohtaneeni veljeni synttärit ihan totaalisesti. Voe elämä.