Kohta karkaan viikonlopun viettoon, mutta sitä ennen ajattelin tehdä pikapäivityksen. Jos kommentoitte, niin varautukaa vastauksen saapumiseen, en nimittäin edelleenkään pysty vastaamaan kommentteihin kuin työkoneelta.
Eilen olin taas ammattijärjestön edustajana johtoryhmässä ja ihan oli mielenkiintoinen kokous. Tietysti aina tuntuu kuin olisi orpo piru vieraassa helvetissä, kuten isäni tapasi sanoa, mutta kaikesta selviää kun muistaa hengittää.
Tästä kokouksesta jäi mieleeni termi 'tulevaisuuslukutaito'. Ihmettelin sitä työkaverille, joka sanoi, että lukutaitoa tungetaan nyt vähän joka paikkaan. Hänen opinnoissaan käsitellään juuri uskontolukutaitoja. Niih.
Eilen tuli hieman lunta. Mies teki lumityöt kolmesti ja kissa leikki innoissaan lumessa. Postilaatikkorivikin oli aurattu melkein umpeen, mies sanoi että joku naapuri saa tällä kertaa kaivaa laatikot esiin. Vähän alkaa olla hankalaa postin kaivaminen laatikosta, kun penkka on niin korkealla. Tänään on tullut vielä hieman lisää lunta.
Eipä tässä sen ihmeempiä. Viikonloppuna aion siivota, lukea ja pyykätä sekä katsoa töllöä. Siinä se.
Eka kuun puoliväli tänä vuonna. Kökötän töissä vielä puolisen tuntia.
Viime viikolla en päässyt enää puhelimellakaan kommentoimaan kenellekään blogeihin. En tiedä pitäisikö vain vaihtaa kommettiosio niin, että kaikki pääsee läpi vai mikä tämä homma on nyt. Aiemmin pääsin sentään kotikoneella ja puhelimella kommentoimaan muihin blogeihin, nyt vain töistä. Kummallisia aikoja. Mietin vähän, että siirrän tämän koko roskan Wordpress-alustalle, siellä ainakin toimii kommentointi omaan blogiin tulleisiin kommentteihin (mikä ei tietysti vaikuta muiden blogeihin kommentointiin hölkäsen pöläystä).
Viime viikko meni pehmeästi työelämään laskeutuessa ja tänään olikin täysi rähinä päällä koko päivän, vasta kuuden maissa alkoi rauhoittua. Työpisteellä vieraili tänään myös fysioterapeutti työterveydestä mittailemassa työlaseja varten etäisyyksiä. Olen vissiin istunut tässä työpisteellä ihan kummallisesti, fyssarin ilmeet oli mielenkiintoisia, kun hän katseli päätettä ja näppistä yms. Hurjan kiva ihminen kyllä ja sanoi, että nyt vain uusia laseja hankkimaan vauhdilla. Sentään joissain asioissa kaupungin leipään saa jotain liukastetta päälle.
Veljeni soitteli viime viikolla, hän oli ollut erään vanhan mökkinaapurimme hautajaisissa. Tämä herra eli 101-vuotiaaksi ja oli vielä 2022 Itsenäisyyspäivän juhlissa presidentinlinnassa. Olipa hän ollut aikoinaan presidentti Koiviston lentiskaverikin. Joka tapauksessa tämä puhelu veljeni kanssa sai aikaan sen, että päätin kutsua sisarukseni ja nuorimmaisen kummit meille juhlistamaan nuorimmaisen 18-vuotispäivää helmikuun alussa. Toki myös isommat pojat tulevat, jos vain kynnelle kykenevät.
Olin nuorimmaisen kanssa elokuvissa perjantaina katsomassa Nälkäpeli-leffan, sen uuden. Kirjaa en ole lukenut, mutta eipä se haitannut kun muuten tiesi, mistä on kyse. Täytyy sanoa, että naispääosan esittäjällä oli aivan mahtava lauluääni ja miespääosan esittäjä sopi hyvin rooliinsa ja voisi hyvinkin kuvitella, että hänestä tulee hieman Donald Sutherlandin näköinen vanhempana, jotenkin samanlaiset kasvonpiirteet.
Tänään ei tämän kummempaa päivittelyä. Alla vielä leffan traileri.
Tervehdys taas! Edellisen päivittelyn vastauksia tässä eli
Pöllö: viime vuoden luettujen kirjojen lista löytyy tuosta oikean puolen sivupalkista. Se on aina vähän aikaavievää puuhaa, koska sen tekee vain kerran vuodessa :P
Rouva Kepponen: parhain viime vuonna lukemistani kirjoista oli Emily St.John Mandelin Sea of Tranquility, joka liittyy hänen aiempiin teoksiinsa Asema 11 ja Lasihotelli. Asema 11 on yksi niitä kirjoja, joiden jälkeen harmittelee, että kirjan voi lukea vain yhden kerran ensimmäistä kertaa. Toki tämän ja Lasihotellin voi lukea myös erillisinä, mutta eniten saa varmaankin irti, jos lukee myös Asema 11:n alkuun.
Toinen erittäin hyvä oli Kate Atkinsonin God of ruins eli suomeksi Hävityksen jumala. Se on jatko-osa kirjalle Life after life (Elämä elämältä), joka oli myös hyvä ja joka on myös tv-sarja. Tässä kirjassa on päähenkilönä aiemman kirjan päähenkilön veli ja hänen elämänsä. Hienosti kirjoitettu teos aika monestakin asiasta. Tämänkin varmaan voi lukea ilman, että lukee aiempaa teosta, mutta se helpottaa ymmärtämään asiayhteyksiä.
Myös Tove Ditlevsenin Kööpenhamina-trilogia kannattaa lukea, hieno kasvutarina ja samalla niin surullinen kuvaus lahjakkaan ihmisen sortumisesta.
Mikael Bergstrandin Delhin kauneimpien käsien jatko-osat olivat hyvät, mutta ensimmäinen osa oli todella hauska. Näissä ei ihan päästy samalle tasolle.
Joonatan Tolan Punainen planeetta on niin hurja kuvaus täydellisen rikkinäisistä ihmisistä, että on pakko nauraa ettei itkisi.
Jos etsii hyvän mielen romaania, niin Jojo Moyesin Giver of stars oli hyvä historiallinen romaani ja pidin siitä kovasti. Parempaa Moyesia, hänellä on ollut aivan todella huonojakin kirjoja.
Erityismainintana voisin vielä lisätä Louise Pennyn Chief Inspector Armand Gamache-dekkarisarjan. Jäin niiiin pahasti koukkuun näihin, ettei ole todellista! Olen ostanut ekat kymmenen (!) osaa, mutta ajattelin osin hyllytilaa säästääkseni loput kuunnella äänikirjoina. Saattaa olla, että silti ostan ne, ovat hyviä metrokirjoja myös.
Ajattelin muuten vain kertoa, mitkä olivat huonoimmat lukukokemukset viime vuodelta. Ne olivat (rummunpärinää) Marutei Tsurusen muistelmat ja Jenny Jacksonin Pineapple street. Todellakin hukkaan heitettyä aikaa ja vaivaa enkä voi niitä suositella kenellekään.
Molemmat Helmet-haasteeseen luetut Ukraina-aiheiset teokset olivat mielestäni vähän mitäänsanomattomia. Kysykää Mialta oli heppoinen ja Punaiset seireenit hieman parempi, mutta teoksen nimen olisi voinut kääntää toisinkin.
Vielä mainitsen Magdalena Hain Sarvijumalan ja Briitta Hepo-ojan Suomea lohikäärmeille, joista ensimmäinen sai Finlandia junior-palkinnon. Sarvijumala käsittelee kuolemaa, itsemurhaa, itsetuhoista käyttäytymistä sekä erilaisia rakkauden lajeja teinirakkaudesta vanhemman rakkauteen. Se on hyvä kirja ja hyvin kirjoitettu, mutta aika raskas. Hepo-ojan Suomea lohikäärmeille on kiva rinnakkaistodellisuusfantasia hieman erilaisesta Suomesta, sekin hyvä. Pidin molemmista, mutta annoin jälkimmäisen jouluahjaksi 12-vuotiaalle kummipojalle.
Aloitin lukuvuoden 2024 eilen vetäisemällä Kati Outisen muistelmat Niin lähelle kuin muistan ja pidin siitä kovasti, vaikka se olisi kaivannut hieman kustannustoimittajaa.
Olkoon alkava vuosi hyvä ellei parempi kuin edellinen :)
Jostain syystä en pääse nykyään kommentoimaan edes omaan blogiin tulleita vastauksia, joten kiitos RH ja Marjaana hyvän joulun toivotuksista! Toivottavasti myös teillä oli mukava joulu.
Meillä oli aattona keskimmäisen tyttöystävä ja he koristelivat kuusen ja illallisen jälkeen katselimme Die hard'in ykkösosan, koska tyttöystävä ei ollut sitä koskaan nähnyt. Muuten olemme nähneet keskimmäistä suht vähän ja tyttöystävää vielä vähemmän, hänen vanhempansa asuvat noin kymmenen minuutin ajomatkan päässä, joten keskimmäinen on oleillut siellä. Niin ja pitäisi kai sanoa, että keskimmäisen avovaimo nyt, kun ovat jo elokuun alusta asuneet yhdessä.
Esikoinen saapui Japanista eilen ja kävi täällä tankkaamassa ennen kuin mies vei hänet Espoon puolelle. Lapsi sai ruokakassin mukaansa.
Näyttää siltä, että vaivalla olkkariin saatu kuusi pitää ehkä jo tänään tai huomenna heittää ulos, sillä sähkön korkean hinnan vuoksi pitäisi saada takkaan tulet eikä se onnistu, jos kuusi on siinä luukussa kiinni.
Sain viime vuonna luettua 111 kirjaa, laitan niistä taas listan omalle sivulleen huomenna, koska en jaksa tänään askarrella tässä enää yhtään kauemmin.
Kuulumisia Kattilasta viikon varrelta. Ollutkin outo viikko kaksine maanantaineen ja perjantaineen. Mies on aivan hurjassa flunssassa, kuumetta ollut neljänä päivänä melkein 38 tai enemmän ja yskii kuin hevonen.
Viimeksi mainitsin, että odotimme työkoneisiimme kirjastojärjestelmä-asennusta ja voinkin kertoa heti, että se onnistui puolivahingossa heti maanantaina. It-hemmo otti etäyhteyden koneisiin ja sanoi, että hän nyt huvikseen kokeilee, jos vaikka onnistuisi ja onnistuikin ihan hupsista. Olimme niin iloisia, ettei ollut tosikaan. Saimme kaikki hirmuiset palautuspinot (n 50 kpl) ja kirjalainalaput hoidettua ihan naps vain.
Tiistaina oli tämän syksyn viimeinen pilateskerta, seuraava on tammikuun puolivälissä. Pitänee ehkä välissä käydä jossain muussa jumpassa tai uimassa.
Keskiviikko oli Itsenäisyyspäivä. Rikoin perinteen enkä jaksanut leipoa pipareita, sen sijaan otin ihan levon kannalta. Pesin vähän pyykkiä ja lämmitettiin sauna, sekin on meidän perinne. Pitkästä aikaa katsoin Linnan juhlat, ihan kivalta näytti sielläkin. Tosin yksi suru-uutinenkin ehti tavoittaa eli Pedro Hietanen menehtyi. En yleensä kovin välitä julkimoiden kuolista tms., mutta Pedro oli aiemmassa työpaikassa asiakkaana ja erittäin hyvä sellainen, todellinen sydämensivistys näkyi. Hän kohteli aina meitä ystävällisesti ja oli positiivinen.
Torstaina meillä oli töissä joulutapahtuma asiakkaille, oli kaikenlaista touhua alkuiltapäivästä iltaan saakka ja itsekin tein n 10h työpäivän. Meillä kirjastossa oli Lavarunoesityksiä ja ne olivatkin yllättävän suosittuja, paljon ihmisiä tuli seuraamaan esityksiä. Ilmeisesti muutama vuosi sitten aloitettu 'perinne' on nyt saavuttanut pisteen, jossa ihmiset tietävät jo odottaa tapahtumaa, mikä on tosi kivaa.
Eilen perjantaina meillä oli ensin henkilöstökokous, jossa pohdittiin ryhmissä ensi vuoden teemaa ja saimmekin kaikenlaista hauskaa ideoitua. Miltä kuulostaisi cosplay-tapahtuma tai paperinukkien spa? Kokouksen jälkeen olisi ollut riisipuuroa tarjolla, mutta minun piti lähteä Kalasatamaan kokoustamaan, joten söin lounaan siellä. Kokous olikin 'suljetulla puolella' ja ensin piti soittaa tutulle ihmiselle, että tulee hakemaan ja lähtiessä sanoa toiselle, että tulee päästämään ulos. En ihan ymmärrä, miten tuo voi toimia hätätilanteessa.
Illalla olikin vielä henkilökunnan pikkujoulut. En ole muutamaan vuoteen taaskaan ollut niissä, joten ihan oli kivaa. Ensi oli kaikenlaista askaretta, esim enkelien väritystä, mutta suosituin taisi olla polaroid-kuvaus rekvisiitan kera. Ruoka oli hieman erilainen joulupöytä eli kinkku ja laatikot puuttuivat kokonaan, mutta kaikki oli todella hyvää ja tulikin taas syötyä. Ruoan jälkeen alkoi musiikkiesitys, joten silloin liukenin paikalta muutaman muun kanssa.
Kukkahattutädit
Tänään ajattelin vielä vääntää piparitaikinan ja käydä saunassa, siinä ne kiireet. Vanhin lapsikin on päässyt Kiotoon asti.
Viimeksi olin lievässä flunssassa, joka meni vissiin jo ohitsekin. Tein silloin koronatestin, mutta se oli negatiivinen. Lähinnä lievää nenän valumista on ollut havaittavissa ja ääni on välillä jossain omilla teillään, mutta flunssasta ei sen kummempaa.
Sen sijaan lokakuussa käytyäni työterveydessä valittamassa kipeitä niveliä lääkäri soitteli ja sanoi röntgenkuvista, että sormet on suht hyvät vielä, mutta isovarpaan nivel alkaa olla siinä mallissa, että jos nivelrikkolääkekuuri (jestas mikä sana) ei pure, niin pitää ehkä alkaa miettiä nivelen jäykistysleikkausta. Ihan sivumennen sanottuna en vielä ehkä siihen haluaisi, mutta välillä tuo tyvinivel on niin kipeä, että joka askel tuntuu kuin kuumalla naulalla lyötäisiin eli sattuu aivan saatanallisesti. Nivelen jäykistysleikkaus tarkoittaa sitä, että askellus muuttuu aj siitä sitten tulee taas omia ongelmiaan. Osteopaatillekin tästä jo mainitsin ja hän sanoi, että onhan niitäkin nähty.
Senkin sanon vielä, että viitisen vuotta sitten kun ekan kerran työlääkärille mainitsin tuosta isovarpaan tyvinivelestä hän oli sitä mieltä, että se on kihti.No ei ollut, kuten nyt sanoin tälle toiselle lääkärille. Ja peukaloakin särkee edelleen.
No joka tapauksessa nyt ollaan jo siis joulukuussa ja ensimmäinen adventti alkaa olla taputeltu. Olen lukenut pari kirjaa loppuun ja katsonut töllöä kissan kanssa nyt viikonloppuna. Huomenna ajattelin laittaa joulukortit postin kuljetettavaksi.
Alkuviikosta meillä oli jännittävä kokemus Postnordin kanssa. Mies oli tilannut Hollanista jonkin hilavitkuttimen pikapakettina ja kotiinkannettuna viime viikon perjantaina ja paketti lähti tännepäin jo lauantaina. Maanantaina olimme ajatelleet jotain muuta illanviettoa, mutta mies sai tiedon, että paketti olisi tulossa klo 16-22 välisenä aikana, joten kököktimme kotona. Noin klo 21 mies näki sovelluksesta, että pakettia kuljettanut auto oli jo meidän lähellä ja kuulimme auton pysähtyvän talon kohdalla, sitten se jatkoi matkaa ja mies sai myöhemmin ilmoituksen, että paketti toimitetaan keskiviikkona. Mies lähetti palautetta huomioistamme. Tiistaina mies oli lähdössä hakemaan minua metrolta, kun puhelin soi ja siellä oli Postnordin kuski, joka ilmoitti olevansa talomme edessä ja että tuleeko mies hakemaan paketin autolta. Saimme siis paketin, mutta varsin mielenkiintoinen käsitys on Postnordilla kotiinkuljetuksesta.
Itse ihmettelen, minne olen tunkenut kaksi kirjaa, jotka sain postitse lokakuun puolivälissä. Olisin nimittäin halunnut lukea ne, mutta en löydä niitä mistään. Ehkä olen lainannut ne jollekin epähuomiossa.
Töissä saimme uudet koneet, siis ne pöydän alla olevat julman kokoiset myllyt korvattiin pienemmillä mylyillä, jotka mahtuvat pöydälle, n 20x20cm. Tosin nyt emme ole viikkon päässeet lainausohjelmaan, koska sen serveristä ei ole mitään tietoa kenelläkään, että missä mahtaa sijaita. Alkuviikosta pitäisi selvitä enemmän. Katsotaan kuinka käy.
Kävin ystäväni kanssa perjantaina katsomassa Kaurismäen Kuolleet lehdet. En ole ihan varma, mitä pidin siitä. Toki se oli hyvä, mutta.. niin, en tiedä.
Enää kaksitoista työpäivää joululomaan. Voi veljet, tuskin maltan odottaa.
Pikainen päivitys näin keskiviikon kunniaksi. Olin lauantaista maanantaihin kuumeessa ja tiistaina (eli eilen) oli eka kuumeeton päivä.Mieluiten jäisin kyllä kotio ihan vaikka koko viikoksi, mutta minläs teet kun sorvin ääreen on mentävä.
Täytyy myöntää, että viime viikko oli aika hektinen, joka päivä oli jotain ylimääräistä toimintaa, joten sikäli en ihmettele, että kuume nousi.
Viime keskiviikkona olin ystävien kanssa kahvilla illalla, torstaina aamulla kävin osteopaatilla ennen töihinmenoa (melkein jäin jo siinä vaiheessa pois töistä, koska rentouduin niin hyvin) ja perjantaina kävin leffassa nuorimmaisen kanssa katsomassa sen muka-kauhuleffan.
Tein kuitenkin maanantaina joulukorttiaskartelut, kun nyt siinä joutilaana kotona oleksin. Samalla kuuntelin äänikirjaa ja 36+ tunnin äänikirjasta on nyt enää kuutisen tuntiä jäljellä.
Olen tapellut yhden tulliasian kanssa nyt lokakuun lopusta. Eilen sain Postista selvityksen, että ongelma ei ole heillä vaan Tullissa ja tänään sitten vihdoin sain Tullihenkilön langan päähän (luurin päähän?) ja selvisi, että täytyy tehdä 'paperi'lomake, koska nettisivuissa on joku glitch. Ilmeisesti pääsen ilokseni tutustumaan myös turvapostin tekoon (voi kiesus) ellen halua lähettää henkilötietojani postitse (näinä aikoina!)
Että sellaista. Nyt menen katsomaan The Boys-sarjan kakkoskauden päätösosan loppuun. See you later alligator.
