Valkeaa marraskuuta

Tai ainakin torstaita.

Tiistaina soitteli lääkäri siitä kilpirauhasesta ja kuten odotinkin, verikokeista tuli aivan priimalukemat eli ei niin minkäänlaista mitään arvoissa. Lääkäri kysyi haluanko, että hän laittaa lähetteen kirurgille, joka voisi katsoa mitä kilpparille voisi tehdä ja sanoin joo, koska ajattelin nyt katsoa tämän loppuun saakka.

Kävin pilateksessa ja kuulin, että yksi ryhmän vanhemmista naisista, joka kävi aina tyttärensä kanssa, oli saanut sairaskohtauksen ja menehtynyt edellisviikolla. Hän oli siis noin 60-vuotias, tytär on varmaan vähän päälle kolmekymppinen. Todella kurja juttu. Itse pilates meni kivasti ja meillä oli sijainen, joka oli oikein hyvä myös. venyttelimme mm. reiden ulkosyrjän sidekudosta ja se tuntuu edelleen.

Keskiviikkona lähdin töistä jo puoli kaksi, koska menin Tikkurilaan näyttämään paria luomea ihomuutosvastaanotolle. Minusta oli vähän hassua katsella terveysaseman odotusaulassa Casualtyä, mutta onneksi oli kirja mukana eikä tarvinnut odotella kovin kauan. Sekin oli hassua, että molemmat lääkärit huusivat mua yhtäaikaa eli toisinsanoen ehdin juuri mennä ekan huutelijan perässä tutkimushuoneeseen, kun toinen alkoi huudella mua ja se mun lääkäri kävi sitten sanomassa, että ehti jo. No eniveis luomissa ei ollut mitään, ovat ihan tavallisia rasvaluomia ja niitä voi hoitaa perusrasvalla, jolloin saattavat jopa pienentyä tai hävitä kokonaan. Huh.

Tulin sieltä sitten kotiin tavallista aikaisemmin ja postimies oli tuonut mun Good omens-dvd:n postilaatikkoon. Voi että se on hyvä! Katsottiin miehen kanssa ekat kaksi osaa ja säästetään huomiseen seuraavat. Mies ei yleensä jaksa katsoa sarjoja pahemmin, mutta tykkäsi että kirja on hyvin saatu siirrettyä tv-sarjaksi, arvatenkin Gaimanin ansiosta.

Nyt aion kellistyä petiin. Huomenna aamulla on kokous Pasilassa ja sen jälkeen menen käymään ystävän luona. Pääsen ajelemaan melkein koko 69:n reitin läpi, jeee.

Allaolevassa videossa on pelottavia lastenloruja :)

Makeata maanantaita

Tai jotain. Oli kiva viikonloppu, mutta se meni taas turhan nopeasti.

Perjantaina kävin nuorimmaisen arviointikeskustelussa koulussa ja nyt tässä mietin, kuinka ylpeä saa olla. Luokanvalvoja, joka on suomen ope, sanoi toivovansa useampien oppilaidensa olevan suomen kielessä ysiltä päästessään samalla tasolla kuin nuorimmainen on nyt. Samoin kuulemma matikanope (hänen miehensä) on kehunut nuorimmaisen matikantaitoja. Kyllähän äidin sydäntä lämmittää tuo, jotain sentään ehkä osannut tehdä oikeinkin.

Perjantai jatkui mukavasti eli ystäväni tuli meille ja katselimme yhdessä North & South-sarjan. Oli tosi kivaa, meillä oli hyviä herkkuja ja aika kului rattoisasti. Onneksi kyseissä sarjassa on vain neljä noin tunnin mittaista jaksoa, joten saimme sen loppuun ennen miehen kotiutumista.

Lauantaina teimme nuorimmaisen kanssa korvapuusteja, niistä tulikin oikein kauniita ja hyviä. Mietimme lähtöä hautuumaille, mutta emme viitsineet. Lisäksi Honkanummelle olisi ollut tuskaa mennä, koska uusi Outlet-ostari veti tiet tukkoon. Illalla katselimme nuorimmaisen kanssa Preacher-sarjaa, nyt olemme yli puolivälin jo.

Sunnuntaina esikoinen tuli käymään, söimme hyvää lohta ja jälkkäriksi Ellen Svinhufvud-kakkua, joka on esikoisen suosikkikakku. Hän kertoi päässeensä Metropoliaan opiskelemaan ohjelmointia ensi vuoden alusta yhdessä ystävänsä kanssa, molemmat suoraan todistuksella. Hän pitää Yliopiston paikan vielä ja suorittaa niitäkin opintoja lisäksi. Olen todella iloinen, että hän pääsi Metropoliaan.

Keskimmäinen on myös kotona ja on kiva, kun hän tekee välillä ruokaa koko perheelle. Osat vaihtuvat.

Sellaista kuuluu Kattilasta, ihan hyvää siis. Nyt menen jatkamaan sukantekoa sohvalle kissan viereen.
 

Kävipä munkki

Meillä on nimittäin töissä jälleen jokasyksyinen tietyn ikäisiä nuoria miehiä koskeva valtakunnallinen liikekannallepano. Sieltä saa loppupäivästä hakea munkkeja ja sämpylöitä, joten ensimmäisen kerran ikinä kävin tänään lokkeilemassa. Olikin hyvät munkkikahvit hetki sitten.

Olen taas ollut aika väsynyt ja siksikin on bloggaaminen jäänyt vähemmälle. Kotiin päästessä olen lähinnä istunut sohvalla kissan ja neuleen kera katsomassa Netflixiä. Mukavasti on illat kuluneet niinkin ja jotain olen saanut tehtyäkin. Yksi huivi valmistui (uudelleen.. eli purkasin keväällä valmistuneen ja neuloin uudestaan samalla ohjeella, nyt onnistui paremmin) ja lisäksi sain viime sunnuntain ja eilisen välisenä aikana tehtyä tämän kaverin serkun pienelle pojalle.

Vain kaulahuivi puuttuu

Keskimmäinen kävi kutsunnoissa viime viikolla ja teki eilen anomuksen ilmavoimiin. Tyttöystävä on hakenut sinne myös, toivottavasti pääsevät yhtäaikaa. Se olisi aika hauskaa.

Esikoinen täyttää lauantaina 21v (miten se on mahdollista, kun mä olen vielä näin nuori?) ja tulee 'kotiin' sununtaina syömään ja kakutettavaksi.

Nuorimmainen on ollut muuten terveenä, mutta oli tiistaina poissa koulusta vastan vuoksi. Sekä minulla että miehellä oli vatsat jotenkin oudot viikonloppuna ja alkuviikosta, mutta se meni ohi.

Hulannutkin olen, se on kivaa. Mielestäni kyljet eivät tuleet pahasti kipeiksi siitä, ehkä vähän tuntui.

Kävin työterveydessä ultrauttamassa kilpirauhasta. Viime vuonnahan ultraava lääkäri sanoi, että ei siellä kannata joka vuosi ravata.. Nyt sama lääkäri sanoi, että eipä ihme jos on vähän ahdistanut, kun vasen puoli kilpparista on kasvanut noin sentin viime vuodesta. Tiistaina pitäisi lähettävän lääkärin soittaa, katsotaan sitten miten homma etenee. Verikokeetkin on jo otettu, mutta enpä tiedä. Ne on mulla olleet aina ihan normaalit tjsp. eli en ole saanut tyroksiinilääkitystä. Öisin hikoan kuin pistetty sika ja kaikki on turvoksissa. Mummotautia varmaan vaan.

Töissä on kaikenlaista 'hauskaa' meneillään. Äsken selvisi esimerkiksi, että kun syysloman aikaan on päivitetty koneita, niin nyt niissä on erään toisen saman viraston osion kotisivu meidän oman kotisivun asemesta. Että miten meni ICT noin niinkuin omasta mielestä?

Onneksi huomenna on eka vapaa perjantai, kun ei tarvitse lähteä mihinkään. Istun koko päivän sohvalla töllön ääressä kissan kanssa. Nih.

Terppa!

Ei, kuulkaa, kannata käydä ainakaan Vaajakoskella sellaisen mustavalkoisen nallekarhun kaupassa. Kyllä oli laukku täynnä suklaata ja lakritsia. Samoin olisi pitänyt välttää Taito-kauppaa ja Titityytä, mutta minkäs teet, kun lanka houkuttaa :D

Nyt on taas arki alkanut, mutta lyhyt lomasemme oli juuri sopivan pitkä arkihuolien heittämiseen. Jaksoin aloittaa maanantain uintiretkellä, vaikka lättäreistä tulikin vasen hartia niin kipeäksi, että nauraessa sattuu jonnekin syvälle olkaan. Pitänee vältellä nauramista.

Eilen pilateksessa oli sijainen ja olkapään takia olikin mielenkiintoista vääntää liikkeitä. Loppujen lopuksi pilates kyllä sujui, mutta illalla (ja aamulla) piti laittaa Feldeniä olkaan ja särkylääkettä huiviin.

Aamulla metrossa ärsytti eräs reppuselkäinen matkustaja. Hän seisoi ovivälikössä juttelemassa ystävänsä kanssa, vaikka tyhjiä paikkojakin olisi ollut, ja onnistui reppuineen tukkimaan sekä käytävän että ovivälikön. En ymmärrä, miksi ihmiset käyttävät sellaisia ylisuuria reppuja. Aikoinaan muistan ihmetelleeni Harrodsilla näkemääni reput kieltävää huomiotaulua, mutta kyllähän sen aika pian tajusi. Itse harvoin reppua käyttävänä riisun sen metrossa aina selästä, vaikka seisoisinkin.

Nyt pitää mennä ripustamaan pyykit.

Ainiin! Tilasin itselleni äsken sileän hulavanteen! Marjaana, voidaan hulata yhdessä :D

Here I come

Jyväskylään käy matka nuorimmaisen kanssa tänään, ihan kohtapuoliin lähdemme bussille. kunhan nyt pakkaan hammasharjat mukaan.

Olen ollut työpäivien jälkeen sen verran poikki, etten ole jaksanut tännekään kirjoitella. Lähinnä olen istunut sohvalla katsomassa töllöä ja neulonut.

Tiistai-iltana ollessani tulossa metrolla kotiinpäin, Itäkeskuksessa vastapäätä istahti vanhempi nainen ja haukotellen totesi, että pitää keittää vielä kahvit kun kotiin pääsee. vastasin, että niin pitää ja ettei minua ole koskaan haitannut myöhäinen kahvinjuonti. Juttelimme siinä sitten loppumatkan mm. rouvan lehtitilauskylkiäisenä saamasta askelmittarista, joka oli jostain syystä jäänyt uniasentoon eikä siis oikein mitannut sitä mitä piti. Se huvitti meitä molempia suuresti.

Eilen menin töiden jälkeen kampaajalle ja sen jälkeen käymään jalkaleikatulla ystävällä, mutta jotta olisi ollut riittävän kiire aioin lähteä töistä hyvissä ajoin ja käydä ostamassa talvikengät matkan varrella. Tähän lisätään takin vetoketjun hajoaminen niin katastrofi oli aika lähellä, nimittäin se 'hyvä aika', jonka olin varannut hupeni kymmenellä minuutilla. ehdin kuitenkin loppujen lopuksi kampaajalle vartin myöhässä ja kakki meni hyvin, kunnes lähtiessänis ieltä tajusin, että kello oli seitsemän. Olin sanonut ystävälle, että tulen sinne noin seitsemältä.. No, soitin ystävälle ja hän sanoi, että tervetuloa vain. Kiva! Ja sitten puhelimesta loppui akku.

Myöhästyin bussista, joka olisi mennyt ystävän kotioven viereen. Kipitin asemalle, menin P-junaan ja tajusin, että se pysähtyy Pasilan jälkeen Ilmalassa. Onneksi ehdin ulos ennen kuin juna lähti ja katsoin I-junan aikataulua huomatakseni sen juuri lähtevän aseman toiselta puolelta. En ehtinyt siihen ja odottelin vartin seuraavaa. No, pääsin vihdoin ystävän luo varttia yli kahdeksan ja heittelin pikkukiviä ikkunaan, että hän tulisi avaamaan rappukäytävän oven.

Kyllä oli melkoinen seikkailu. Huomasin myös, kuinka riippuvainen olen puhelimesta nykyään, kun siinä on kaikki. Ihan hurjaa.

Nyt aamukahvi kitaan ja pakkaamaan :)

Viikko, joka tuntui kuukaudelta

Olen edelleen hengissä, vaikka viime viikko yritti parhaansa. Oli Kuopiota ja nuorimmaisen koulujuttuja ja kirsikkana kakun päälle kuulin serkkuni pienen pojan sairastavan parantumatonta luustosairautta, jonka hoitomuotona on fysioterapia ja kipulääkitys.

Onneksi on ollut ihan kivojakin asioita vastapainona; olen käynyt kahvilla ja Hulluilla päivillä ystävien kanssa ja kokoustanut ja sen sellaista. Ihan rattoisaa menoa. Lisäksi pidimme nuorimmaisen kanssa viime viikolla Harry Potter-maratonin lopettaen eilen Kuoleman varjelusten kakkososaan.

Tälläkin viikolla olen jo ehtinyt pahoittaa mieleni erään ihmisen tokaistessa kuullessaan, että ensi syksynä on tasaluku tiedossa, enkä aio järjestää juhlia, että 'nykyään ihmiset ovat niin laiskoja'. Joo, olen toki laiska, kun juuri elokuun lopussa pidämme elojuhlat koko ystäväporukalle, enkä heti muutaman viikon päästä kutsu heitä uudelleen.

Tänä aamuna ystävä, jonka kanssa lähdemme tammikuussa Lontooseen, toi minut töihin ja olinkin sorvin ääressä jo ennen kahdeksaa.

Alla kuva Lontoon teatteriretken suurimmasta vetonaulasta. Jep, Richard siinä mietteissään pohdiskelee jotain tsehovlaista ajatelmaa. Hän esittää Astrovia Vanja-enossa.

Kohtaamisia

Mietin joskus suunnilleen viikko sitten, mitä mahtaa kuulua eräälle entiselle työkaverille. Aloitimme samana vuonna työt Idän suurimmassa kirjastossa. Silloin aina samana vuonna aloittaneet järjestivät  henkilökunnan syysjuhlat ja meistä sekä muista tuli hyvät ystävät, vietimme vapaa-aikaa yhdessä esim baarireissuilla (mies jäi aina kotiin, vaikka nämä muut olivatkin nuoria miehiä myös ja yrittivät houkutella mukaan), joilla minä olin yleensä joko ainoa nainen tai toinen.

Torstai-iltana olin lähellä metroasemaa, kun huomasin hänen kävelevän kohti. Ehdin juuri sanoa hänen nimensä, kun olimme kohdakkain ja vaihdoimme muutaman sanan. Oli iloinen kohtaaminen ja olin tyytyväinen, että uskalsin huikata hänelle. (Introverttina luonteena en aina uskalla.)

Perjantai-aamuna ratikassa ihailin erästä naista, joka jaksoi olla kohtelias eräälle juopolle tämän yrittäessä kaikkensa saadakseen naisen mukaansa. Johdonmukaisesti nainen vastasi tälle ystävällisesti ja kun miekkonen esimerkiksi rupesi yhdelle nuorelle teinipojalle sanomaan, ett' "Olteko imenyt.." niin nainen sanoi, että sellaisia asioita ei sanota varsinkaan nuorille pojille. Miehen lähdettyä pois minä ja tuo nainen pyörittelimme silmiämme hetken aikaa, seisoin siis niin lähellä että olin todistanut koko keskustelun. Ei voi kuin ihailla joitain ihmisiä, arvelen hänen olleen sosiaalialalla tms.

Töiden jälkeen perjantaina menin ystävieni kanssa Fredan Kakkugalleriaan juhlistamaan maanantaina koittavaa syntymäpäivääni ja oli oikein hauskaa. Juttua riitti niin, että pari tuntia kului kuin siivillä ja vaeltaessamme kohti Kamppia poikkesimme vielä Fredan UFFassa. Tosin minun piti mennä hetken päästä ulos odottamaan, kun alkoi ahdistaa ja siellä oli aika paljon ihmisiäkin.

Esikoinenkin tuli vielä perjantai-iltana käymään, osuimme juuri peräkkäisiin metroihin ja pääsimme sitten samalla kyydillä miehen hakemana kotiin. Leikkasin opiskelijan tukan, kerrankin onnistuin erittäin hyvin, ja juttelimme kaikenlaisista asioista. Esikoinen kertoi mm. ystävänsä kirjailija-vanhemmista ja opiskeluaikeistaan.

Eilen aloitin nuorimmaisen kanssa Harry Potter-elokuvamaratonin jälleen, katsoimme kaksi ensimmäistä ja ehkä jatkamme tänään. Olemme menossa koko porukalla syömään illalla Eliteen, joten en ole varma, mutta elokuvat jaksavat odottaa.

Hupsista

Eilen julkaistiin mainosjuliste kauan kaipaamastamme Richardin seuraavasta live-esiintymisestä eräässä Lontoon teattereista ja koko fandom on ollut vuorokauden verran käymistilassa ja tänään siis tulivat liput myyntiin.

Minun oli tarkoituksena ihan vain katsoa paikkoja M:n kanssa ajatellulle päivälle tammikuussa ja siinä sitten klikkaillessani ikäänkuin puolivahingossa ostin meille liput sille kaikken sopivimmalle päivälle.

Että juu.. Kaiken lisäksi on aivan kauhea lankakuume, vaikka vihreästä villatakista puuttuu vielä nappilista (se kaikkein ärsyttävin neulottava) ja napit. Tarvitsisin ihan oikeasti ohuen mutta lämpimän villatakin töihin, koska työpisteeni yläpuolella pöhisee ilmastointi jäätävästi koko ajan.

Lopuksi kuva omena-kaurapaistoksesta, jonka tein äsken ja abiturientin eilen tekemästä kesäkurpitsaleivästä, joka oli oikein hyvää.