Mies oli sairaana koko viime viikon ja jatkoi tällekin viikolle sillä seurauksella, että itse sairastuin sunnutaina ja olen nyt ollut koko viikon pois töistä. Kävin tiistaina työterveydessä hoitajalla sekä labroissa ja eilen lääkärillä, huomenna pitäisi mennä vielä labroihin ja lääkärille heti aamusta. No, sujuuhan se näinkin.
Nuorimmainen on myös ollut kuumeessa ja kurkkukipuinen, huomenna menee kouluun tekemään pari koetta ennen hiihtolomaa. Ihan itse haluaa käydä tekemässä ne pois, en ole pakottamassa.
Sairastuvassa
Keskimmäinen on onneksi ollut terveenä, sillä vanhojen tanssit sujuvat muakvammin kun ei tarvitse niistää jatkuvasti. Pääsi äitikin äsken valssiin ja kikapuuhun ja lisäksi tapasimme tyttöystävän vanhemmat ja siskon ja mummin ja... Lisäksi tapasimme keskimmäisen parhaan ystävän vanhempia, pojat ovat olleet kavereita päiväkodista asti.
Kaveri on tuo pitkätukkainen nuorimies tuossa taempana
Tultuamme kotiin Vanhoista oli esikoinen käymässä. Hän tuli hakemaan makuupussia, koska on menossa Lahteen coniin viikonlopuksi. Käytin tilaisuutta hyväksi ja leikkasin lapsen hiukset samalla, on sekin taas hoidettu. Sai tuo ruokaakin, hyvä on opiskelijan käydä vanhemmilla kylässä välillä :)
Olin torstain ja perjantain oppimassa taittoa eli Indesign-ohjelman käyttöä. Kurssi oli Ruoholahdessa ja oli varsin mukava kurssi, opettaja oli rento ja osasi opettaa. Vähitellen muistiin palautui asioita Photoshopista, mikä auttoi jonkin verran ja oli kiva leikkiä ID:llä ihan luvan kanssa.
Torstaina kävin myös kampaajalla ja vaelsin Ruoholahdesta Punavuoreen noin vartin. Lunta riittää tässä kylässä.
Eilen olikin myös sitä Taidetta, kun kävin katsomassa The Favourite-elokuvan ystävieni kanssa. Olin ensimmäistä kertaa Maximissa sitten sen remontoinnin ja oli oikein mukavaa, vaikka tuoli oli aavistuksen syvähkö tällaiselle keskimittaiselle ihmiselle. Parvelta oli erinomainen näköala ja katsojat olivat sivistyneesti hiljaa, en nähnyt yhtään ainoata kännykänloistetta valojen hiipumisen jälkeen.
Leffa itsessään oli mielenkiintoinen ja näyttelijät erinomaisia rooleissaan, ja näytöksen jälkeen niin me kuin moni muukin kuukkeloi Kuningatar Annaa. Se, mistä en pitänyt erityisesti, oli elokuvan musiikki. Toki se oli tarkoituksellisen painostava, mutta siitä olisi voinut kehittää hyvän päänsärynkin. Erityisesti elokuvassa mielestäni korostui aikakauden muoti eli miesten meikkaus ja leijonanharja-peruukit ja koreat vaatteet, kun taas naiset olivat oikeastaan kokonaan luonnonkauniita. Vaatteet olivat toki hienot, turnyyrit hieman peinempiä kuin rokokoo-kaudella myöhemmin. Täältä voi lukea enkunkielisen artikkelin, jos Annen aikakausi kiinnostaa eikä pelkää spoilereita.
Nicholas Hoult
Kuningatar Annaa esitti Olivia Colman, joka on tämän hetken englantilaisista naisnäyttelijäistä yksi hienoimpia. Hän teki erinomaisen roolin esim. Broadchurchissa ja Night managerissa, jos ajattelee viimeaikojen tv-töitä. Voisin kuvitella, ettei Annan esittäminen ollut helpoimpia rooleja. Naisparka menetti kaikki 17 lastaan joko keskenmenoissa tai he syntyivät kuolleena tai menehtyivät pian syntymän jälkeen paitsi viimeinen, joka kuoli 11 vuotiaana. Kyllä siinä olisi melkoisesti tekemistä ihan nykyaikasellekin naiselle kaikkine tukiverkkoineen, saati sitten tuolloin, kun naisen tärkein tehtävä oli saada elinkykyinen perillinen pinnistettyä maailmaan.
Eilen vietimme myös nuorimmaisen 13-vuotispäivää melko pienesti. Hän sai uuden puhelimen (vanha on aika rikki ja olisi saanut uuden kuitenkin kesäloman aluksi) isältä ja minulta sitten Steamin lahjakortin ja kakun sijasta Nasan kuivajäätelöä. Virallisemmat synttärit vietetään vasta 16.s päivä ja jonain iltana hän käy ystäviensä kanssa pomppimassa trampoliineilla.
Viimeinen Teinix
Töissäkin oli taas tapahtunut. Neloskerroksen katto antoi periksi keväälle ja sulamisvesiä lirui. on toki kiva, että meillä on 2010 helvetin kalliisti peruskorjattu talo, mutta kattoremontti jätettiin 'myöhäisempään ajankohtaan'. Koskahan alkaisi olla sen aika? Toki osittain kattoa ollaan jo korjattu, mm. erään tilan katon sisältä löytyivät 50-luvun lisärakentamisen jäljiltä kaikki valulaudat (1½ vuotta remontoitu), sekin remontti aloitettiin vasta työsuojeluvaltuutetun suljettua paikan vaarallisena ja piipun peltejä on nyt laitettu viime syksystä. Jostain syystä onkin alkanut taas hengitys tuntua raskaalta tuolla tämän talven aikana.
Kuva työkaverin fasesta
Kohtapuoliin lähdemme moikkaamaan esikoista, pitää hakea häneltä pitkä villakangastakki keskimmäisen ensi viikon Vanhoja varten. Samalla reissulla pääsen keskustaan saakka päivälliselle Kosmiskan kanssa :)
ja heidän äideistään olen aikonut jo jonkin aikaa kirjoittaa. Nyt vihdoin muistin aikeeni.
Joulun alla laitoin viestin toisen kummipojan äidille ehdotuksena joululahjasta ja hän vastasi, että idea oli oikein hyvä. Kävin ostamassa lahjan ja sitten jouluaattona olimme aikeissa viedä sen heille, äidin eronjälkeiseen uuteen asuntoon ja viestillä kysein, kuinka ovat kotona. Vastausta ei koskaan tullut, mutta kävimme miehen kanssa aattoajelulla aikeena laittaa lahja postilaatikkoon. No, taloyhtiössä ei ole postilaatikoita ja rappujen ovet on suljettu numerolukolla. Niih.. Vihdoin tammikuun puolivälissä saimme lahjan toimitettua äidin vihdoin vastatessa viestiin (siihen viimeiseen kymmenestä). Silloinkin asunnossa oli valot ja kuului ääniä, mutta kukaan ei tullut avaamaan ovea kelloa soittaessamme. Perin omituista, sanon.
Olisin vienyt lahjan ex-miehelleen, joka on keskimmäisen kummisetä (kuten siis vaimokin), mutta en löytänyt uutta osoitetta enkä viitsinyt soittaa, kun en ollut aivan varma 'kunnosta'.
Voin kertoa, että meitä nyppi. En aio vaivautua hankkimaan 13-vuotislahjaa, vaikka lapsen synttärit ovat kolme viikkoa meidän nuorimmaisen jälkeen. Muutenkin olen hieman ollut ihmeissäni, ettei meitä ole kutsuttu synttäreille kuin viimeksi ehkä kymmenisen vuotta sitten. En edes tideä, ovatko lapsen toiset kummit olleet tekemisissä. Joka joulu olemme kyllä toimittaneet lahjan, jopa sellaisia joita olin aikonut omalle mutta hätäpäissäni sitten antanut kummipojalle. Minusta on surullista, ettei äiti ilmeisesti halua olla yhteyksissä enkä usko, että se johtuu erostakaan, sillä Elojuhliin hän on välillä tullut.
Sitten se toinen kummilapsi äiteineen... Oli aika, jolloin näimme melko paljon enemmän, jopa ehkä kerran kuukaudessa. Kummipoika kasvoi eikä äiti osaa asettaa rajoja. Siinäpä se lyhyt ja kaunis virsi. Joskus olimme ajatelleet, että olisi kiva vaikka matkustella yhdessä, mutta olemme todenneet miehen kanssa, ettei onnistu. Meillä on niin erilaiset kasvatuskäsitykset, että on turha edes yrittää. Minun (meidän) mielestä on esimerkiksi ihan hyvä, että lapsi näkee, kun vanhempi hermostuu. (Tämä ihan pienenä vihjeenä.)
No, tilanteet muuttuvat ja elämä vie.
Asiasta kukkaruukkuun, huomasin Timo-sedän lopettaneen bloginsa. Tietääkö joku, onko hänellä toinen blogi tms? Jäi kissakuvia ikävä.
Ihanaa, kun on perjantaivapaa. Vieläpä sellainen perjantai, ettei tarvitse lähteä yhtään minnekään. Siksipä imuroinkin ajankuluksi ja huomasin yllätyksekseni, että jopa pidänkin siitä, kun saan tehdä omaan tahtiin ja ilman painetta Disturbedin seurassa.
Tuo otsikko tulee Hesarin uutisesta Harri Marstion kuolemasta. Hiukan rasittavaa lukea uutisia, joissa on hillittömästi kielioppivirheitä. Nykyään on sentään jo koneellinen oikoluku ja jotkin tekstinkäsittelyohjelmat ymmärtääkseni jopa osaavat kielioppiakin, mutta joo.
Samasta syystä en juurikaan jaksa lukea ip-lehtien uutisia ulkomaiden tapahtumista, koska niissä on usein käännös- ja asiavirheitä. Yksi viime viikkojen sellainen uutinen oli esim. Havaijin vesillä liikkunut valkohai, joka suomalaisten lehtien mukaan oli tullut tervehtimään sukeltajia. Ulkomaisten lähteiden mukaan sukeltajat olivat itse menneet ottamaan kuvia hain viereen. Mitäpä siitä jos hai haukkaisee.
Keskiviikkona kävin ystävän kanssa juhlistamassa hänen syntymäpäiväänsä Cafe Aallossa Akateemisen kirjakaupan yläkerrassa. Oli oikein mukava jutelal pitkästä aikaa ja lopuksi vielä kierrellä hetki kirjakaupassa. Turha varmaan sanoa, mutta olemme molemmat alunperin kirjastolaisia, nykyään hän työskentelee Käräjäoikeuden arkistossa.
Ainiin. Töissäkin on taas tapahtunut. Kuulemma katto vuotaa jo nyt eikä vasta maaliskuussa ja toinen siivojistamme oli saanut sairaskohtauksen eilen ihan silkan työmäärän vuoksi. Kilpailutetaan tarpeeksi.
Niin, eipä juuri mitään ihmeellistä kuulu. Niskoja kävin taas rusaututtamassa ennen töihintuloa ja töissä sitten keskustelin työparin kanssa perjantaisesta kokouksesta.
Olimme 'vaarassa' saada jälleen uuden esimiehen eli on pienehkö organisaatiomuutos taas meneillään, mutta onneksi ilmeisesti saamme nyt pysyä tässä missä olemme.
Soitin äsken esikoisellekin, kun pitäisi saada pitkä villakangastakki takaisin Vanhoja varten keskimmäiselle ja muutakin juttua oli, mm. kesätöistä ja kissanhoidosta. En juuri viitsi paljon hänelle soitella, kun ajattelen että soittaa sitten, jos on joku asia.
Kissa oli eilen sitä mieltä, että olisi kiva mennä ulos ja siten kun meni, niin viihtyi ehkä puoli tuntia. Vissiin alkoi palella. Kävi parvekkeella muistelemassa vielä illalla, ihmettelin mikä jytisee ovea vasten, kun en tiennyt sen olevan siellä ja raukka siellä koputteli.
Viikonloppuna neuloin ja purin ja neuloin ja taidan taas tänään purkaa, kun kirjoneuleesta ei oikein tule niin näkyvää kuin haluaisin. Pitää lisätä toinen lanka siihen kuviolankaan, jos se auttaisi.
Ainiin, ilmoittauduin InDesign-kurssille ensi viikon lopulla. Katselin sitä viime viikolla, mutta kaikki paikat olivat jo täynna ja tänään siellä sitten olikin ilmeisesti joku peruuttanut, kun oli tullut uudelleen mahdollisuus ilmoittautua. Koska olin jo puhunut asiasta työparin kanssa, niin lätkäisin ilmoittautumisen menemään ja pääsin. Saa nähdä, tajuanko sitä yhtään mitään.
Olemme muutenkin aikeissa uudistaa työpaikan blogin, niin vähän senkin varjolla nyt tuonne ilmoittauduin. Lisäksi mainoksia pitää aina vääntää, enkä aina saa wordillä niitä sellaisiksi, kuin haluaisin ja PhotoShopin olen jo aikaa sitten suurimmaksi osaksi unohtanut.
Tänään olen tavannut tai kokenut vanhoja tuttuja, miten sen nyt ottaa.
Pienimmän piti lähteä kouluun kahdeksaksi ja olin haaveillut kömpiväni takaisin sänkyyn hetkeksi, mutta vanha tuttavamme korvatulehdus oli iskeytynyt pienemmän korvaan. Pikaisen suihkun yms jälkeen lähdimme kävellen omalle terveysasemallemme, jonka ovessa olikin lappu koskien päivystystä. Menimme sisälle varmistamaan asiaa luukulta eli päivystys on tämän kuun loppuun asti naapurikylän terveysasemalla, jonne menisi bussi ihan kohta.
Laskin pikaisesti päässä, että bussi+ odottelu jne kestäisi ainakin vähintään kaksi tuntia ja töihinkin piti ehtiä, joten soitin Itäkeskukseen lääkäriasemalle ja sainkin ajan klo 9:ksi. Olimme paikalla viittä vaille ja viittä yli ulkona, meikä hiukan köyhempänä.
Aamukahvit mini-ruunen kera
Tutkimuksen tulos oli molemminpuolinen korvatulehdus ja alkava keuhkoputken tulehdus, viikon liikuntakielto antilooppikuurin vuoksi. Odottelimme sitten apteekin aukeamista ja pienin sai aamiaista ja minä mini-Runebergin, joka oli juuri sopivan kokoinen. Apteekin jälkeen minä lähdin töihin ja toinen kotiin.
Vanhoja tuttuja kävi myös töissä. Ihmettelin erään mieshenkilön tuttuutta ja hänen sitten lainatessaan tajusin, että hän oli ollut kanta-asiakas ensimmäisessä varsinaisessa työpaikassani. Sanoinkin sen hänelle ja hänkin ilahtui muistaessaan minut.
Ystävän eiliset synttärikahvit
Toinen tuttu oli eräs nainen, joka vähän tämän jälkeen kysyi olenko ollut Itiksessa aiemmn ja kun myönsin, hän sanoi olleensa meillä Kallion remontin aikaan töissä. Tämä oli sikäli hassumpi sattumus, että olin silloinneulonut hänen tyttärelleen lapaset ja alkuviikosta valvoessani yöllä mietin, missä lapaset ovat :) Kerroin tästä hänelle ja kuulemma lapaset ovat edelleen tallessa. Jokin etiäinen se oli varmasti.
Äsken kirjasin erään uuden asiakkaan tietoja ylös ja osoite oli meidän nurkilla, josta johduimme sitten juttelemaan oman kylän asioista. Sekin oli hauskaa.
Ihan mukava työviikko ollut muutenkin. Maanantaina olimme yhtä hysteerisiä kuin yleensä perjantaina, huomenna on pitkän pitkä kokous ja siellä onkin ihan mielenkiintoisia asioita myös. Eilen kävin työ-ystävän kanssa kahvilla, sillä hänellä tuli seuraava numero ikään lisää ja aikaisemmin tällä viikolla pienin leipoi suklaakeksejä aikansa kuluksi.
Tällä viikolla löysin (ikävä kyllä) uuden inhokkisanan. Se on "korvakarkki". Ilmeisesti sillä on tarkoitettu 'silmäkarkin' vastinetta, mutta erittäin epäonnistunut suora käännöshän tuo on. En muutenkaan pidä tällaisista suoraan käännetyistä sanoista, mutat korvakarkki tuo mieleen lähinnä kaamean vaikkukasan.
Muita perheemme inhokkisanoja on mm. rapsakka ja iso käsi. Uhhuh.
Vanha konepaja
Muuten viikko on taas sujahtanut ohi melkein huomaamatta. Torstaiaamuna olin menossa uimaan, mutta huomasin vasta metroasemalla tarkistaa hallin aukioloajat. Niih.. halli aukeaa torstaisin klo 11. Menin sitten töissä suihkuun, kun olin alusvaatteita myöten hikimärkä kahlattuani lumessa kainaloita myöten. (Ainakin melkein.) Sainpahan tehtyä pari tuntia miinuksia pois.
pihaa
Päätin vuodenvaihteessa lukea enemmän ja toistaiseksi olen siihen pystynytkin. Tämä alkuvuoden lukusaldo on 8 kirjaa, ihan hyvä. Mukana on jopa kaksi kauan hyllyssä seissyttä tietokirjaa eli Hararin "Sapiens" sekä Anu Partasen "Pohjoinen teoria kaikesta", molemmat mielenkiintoisia. Sikäli oli kiva lukea nämä peräjälkeen, että asiat korreloivat keskenään aika jännästi.
Luin myös yhden nuortenkirjan, jonka lainasin pienimmälle ja sepä olikin mainio. "Nälkäpeli"n kirjoittajan Suzanne Cooperin "Ylismaan Gregor" aloittaa uuden sarjan ja taidan lukea muutkin. Hyvin kirjoitettua nuorten fantasiaa (*vink* Marjaanalle).
Muuten olen katsellut tv-sarjoja urakalla. Eilen aloitin "Outlander"-sarjan neloskauden, se on aika hyvä. Edelleenkään en pidä päähenkilöistä, sivuhenkilöt ovat mielenkiintoisemmat.
Ennen kuin kerron Siriuksen seikkailuista päivitän loppuviikon tapahtumia.
Torstaina tein tavallista lyhyemmän työpäivän (miinuksia ehtii kyllä tekemään koko kevään pois) ja lähdin leffatreffeille ystävän kanssa. Olimme sopineet käyvämme syömässä ennen elokuvaa ja niinpä teimme.
Blini metsäsienisalaatin kera
Pitkästä aikaa söin blinin, niitä ei tule kotona tehtyä vaikka niistä pidänkin. Tätini tapasi tehdä niitä hurjat määrät aikoinaan viettäessäni hiihtolomaviikoani Raumalla heidän nurkissaan. Pääruoaksi söin kana-vuohenjuustosalaattia, vaikka vuohenjuusto ei oikein innosta.
käännä päätä vasemmalle
Elokuva oli A Star is born, koska ystävä on nähnyt kaikki muut versiot ja halusi nähdä tämänkin. Itse en ole ollenkaan varma, olenko nähnyt yhtäkään. Ehkä sen Judy Garlandin, mutta siitä on todella kauan. Emme kumpikaan ole Lady Gagan tai Bradley Cooperin faneja, mutta leffa oli ihan hyvä vaikka aika melodramaattinenhan tarina on.
Perjantaina kävin töissä tunnin kokouksessa ja sen jälkeen lähdin kotiin. Illalla oli kuumeinen olo ja jalat oli todella kipeät. Joskus yhdeksän aikaan soi ovikello ja posti toi minulle Amazonista tilaamani dvd:t, mikä oli todella kiva yllätys.
Mikä yhdistää näitä kahta? No Richard tietysti <3
Lauantaina päätimme mennä miehen kanssa elokuviin katsomaan Maija Poppasen paluun ja onneksi olimme ajoissa lähdössä, sillä kissa naukui jossain.
Tarkemmin katsellessamme ympärillemme huomasin Siriuksen pään näkyvän talon katolla :D Raukka naukui siellä surkeana ja mies kiipesi sitten sen hakemaan sieltä. Katolla ei kuulemma näkynyt kissanjälkiä, joten sen on täytynyt mennä etupuolen suurta mäntyä ylös ja hypätä sieltä katolle, luultavasti oravan perässä. Orava varmaan nauroi partaansa jossain lähistöllä :D
Pääsimme vihdoin miehen kanssa leffaan ja saimme ilmaiset pocornitkin siitä vaivannäöstä, että siirryimme yhtä penkkiä etemmäs rivillä. Onneksi emme olleet ostaneet mitään karkkeja ja vesipullokin oli mukana kotoa. Elokuva oli todella positiivinen yllätys, pidimme molemmat siitä kovasti.
Illalla katsoin pitkästä aikaa Cowboys and aliens-elokuvan sekä kaksi viimeistä jaksoa North and South-tv-sarjasta neuloessani.
Tässä voi kääntää päätä oikealle jos haluaa
Tänään olen katsonut kuusi jaksoa Berlin Station-tv-sarjasta samalla, kun bujoilin uutta kalenterikirjaani. Olen ehkä vihdoin pääsemässä hajulle bujoilusta ja koska olen kaivannut askartelua, päätin yhdistää nämä asiat keskenään. Sirius nukkui viereisessä tuolissa.
