tiistai 16. tammikuuta 2018

Lataus

Jumppakorttiin on ladattu seuraavat 10 kertaa, jotka pitää käyttää kahden vuoden kuluessa. Ehkä nyt saan sen käytettyä hiukan aikaisemmin kuin viimeisen 6kk aikana, jos kukaan ei kuole. Nimittäin silloin kaksi vuotta sitten, kun hankin tuon ekan 10n kerran kortin helmikuussa, äiti kuoli maaliskuussa. Ei paljon jumpauttanut ja sen kesänhän ajoin fillarilla ihan riittävästi.

Töissä jumituin lukemaan  Havaijille muuttaneen suomalaisnaisen blogia. He (koko perhe) muuttivat Big Islandille heinäkuussa. Tuli aivan kauhea hinku päästä taas sinne kauas, siellä sielu lepää ja lämpö hivelee jäseniä.

Nyt illalla luin fasesta, että eräs entinen luokkakaveri aikoo osallistua ensi syksynä Sveitsin Alpeilla johonkin 90km:n polkujuoksuun, naisten sarjassa oli neljä osallistujaa kun katsoin listaa. Siinä on oikeasti kova mimmi. Aloitti juoksuharrastuksen oikeasti pari vuotta sitten ja hurahti täysin maasto- ja polkujuoksuun ja on käynyt niissä kisoissa juoksemassa mm Ranskan alpeilla. Hän on myös aivan hurjan mukava ihminen, oli jo koulussa vaikkemme olleetkaan mitään sydänystäviä :)

Huomenna pitäisi selviytyä kahdesta kokouksesta. Ensin aamulla on meidän 'alajaoston' johtoryhmän kokous, sitten menen töihin ja iltapäivällä viideltä on JHLn yhdistyksen kokous. Kummastakaan kokouksesta en tunne kuin yhden ihmisen ja jännittää ihan sikana. No, ei kai ne purematta niele.


maanantai 15. tammikuuta 2018

Pimpelipom

Vähän väsyttää nyt.

Kävin aamutuimaan uimassa perinteisen kilsan puoleen tuntiin. Altaassa oli mukavasti väljää, vaikka ensin pelästyin. Onneksi osa lähti pois eikä jäänyt kälvimään. Saunassa juttelin erään rouvan kanssa vesijuoksusta ja kylmävesialtaasta, joka oli yllättävänkin raikas tänään.

Töissä oli kiire, suoraan sanottuna. Jatkuva vipinä iltakuuteen asti, jolloin vähän rauhoittui. Puhelimet soivat jatkuvasti, toinen siksi, että sen majapaikka on nyt kevätkauden maanantaisin suljettu (tilaa tarvitaan opetukseen) ja toinen siksi, että opetus alkoi ja opettajat soittelevat. Toki opiskelijatkin, mutta opettajat ovat yhtäkkiä huomanneet taas tarvitsevansa sitä sun tätä.

Minulle selvisi tänään, että osallistun tällä viikolla neljään kokoukseen. Viidennen jätän väliin ihan siksi, että se menee päällekkäin luottamusmieskokouksen kanssa. Kysyin tutulta pääihmiseltä, näemmekö keskiviikkona yhdistyksen kokouksessa ja hän kysyi heti, olisinko kiinnostunut yhdistyksen hallituksessa olosta. Sanoin, etten tiedä vielä.. Sehän se vaara on aina kokouksiin osallistuessa, että joutuu ns. tekemään jotain.

Mies kävi iltasella Munkassa kardiologilla, sydän on ennallaan eli ihan ok. Paluumatkalla mies poimi mut kyytiin töistä ja kävimme vielä kaupassa ennen kotiutumista. Avattuani koneen luin, että Cranberriesin laulajatar on kuollut äkillisesti. Pidin kovasti hänen äänestään. Heillä oli muitakin hyviä biisejä, kuin Zombie, joka itseasiassa on aivan järkyttävä korvamato.

Nyt aion kellistyä petiin, huomenna menen töiden jälkeen jumppaan ja saan sillä kortin nollille :P


sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Söndagsöppet

En keksinyt muutakaan, niin olkoon tuo.

Tulin juuri saunasta ja alkoi nukuttaa aivan järkyttävästi. Onneksi kohta pääsee sänkyyn pyörimään nukkumaan, vaikka su-ma yö onkin aina huono.

Luin päivällä loppuun kirjan Illallinen, hollantilaisen Herman Koch'in kirjoittama tarina. En oikein tiedä, mitä mieltä olen. Ihan hyvä se oli, tykkäsin alusta enemmän kuin lopusta, koska se muistutti Thomas Bernhardtin Hakkuuta. Loppu.. no se nyt oli mitä oli. Tulipahan luettua.

Pitäisi keksiä metrokirja. Lainasin kyllä kirjastosta enkunkielisen Carrien, koska siitä on melkein 30 vuotta, kun luin sen viimeksi. Saattaa olla enemmänkin. Jostain syystä se ei silloin jättänyt juuri minkäänlaisia muistijälkiä. Nyt luin juuri Stephen Kingin Kirjoittamisesta-nimisen muistelman (tai jokin sinnepäin), niin ajattelin lukea tuonkin uudelleen.

Olemme taas leikkineet pyykkikoneen kanssa. Meni viitisen tuntia puolentoista tunnin ohjelmaan. Oikein rattoisaa.

Pari kukkakuvaa aamulta. Silloin, kun vielä paistoi aurinko.


Tää oli hupaisa video, osui sattumalta feediin juutuupissa :P


lauantai 13. tammikuuta 2018

Uudistettua elämää

Nyt on sitten läppäri telakassaan ja uusi näppis, jossa on jopa vielä kirjaimet näkyvissä näppylöissä. Pöytäkin on siisti, ainakin hetken aikaa. lattialalla on järkyttävä kasa paperinkeräykseen menevää paperia.

Sudelle mielenpiristykseksi Fingerpori, joka sattui vastaan.


Yritän tässä totutella outoon näppikseen. Sirius nukkui päiväunensa esikoisen farkuissa tänään, lähetin kuvan WAssa lapselle inttiin.


Eilen kävin töissä kokouksessa ja sen jälkeen tapasin erään ystävän lounaalla samalla onnistuen tekemään miehelle oharit. Olimme jossain vaiheessa sopineet, että jos hän menee töihin, niin soitan kokouksen jälkeen lounassuunnitelmista ja kuinka ollakaan unohdin ihan täysin. Vähän harmitti, molempia.

Eräs Richard-fandomin pitkäaikainen ihana ihminen kerää joka viikko eräänlaisen uutispläjäyksen kys. henkilöstä ja jakaa linkit blogissaan. Tämän viikon 'kansikuva' Twitterissä on varsin kuolattava, en pysty katsomaan sitä kyllikseni ja samalla saan siitä liikaakin feelsejä. En tiedä tajuaako tätä kukaan muu kuin toinen fani. Katsoessani kuvaa ajattelin, että siinä voisi hyvin olla Salien John (todella yllättävää eikö, koska erääseen Richardin hahmoon olen perustanut hänet).

Annoin blogin osoitteen eräälle työkaverille, joka seurasi aiempaa blogiani ja olemme fasekavereita. Hän sanoi, ettei ymmärrä miten teen koko ajan kaikenlaista ja on fasessa ihmetellyt, miten ehdin. samaa muistaakseni rakas Pastori ihmetteli joskus ja itse ihmettelen sitä, että mistä kummasta tällaiset käsitykset ovat saaneet alkunsa. Minähän lähinnä istun kotona :D

Loppuun hiukan hupaisaa Musaa Flight of the Conchordsilta. Viimeksi Jermaine esiintyi 'Legion'-sarjassa ja Brethän on Hobitissa ja Tarussa tehnyt vissiinkin isoimmat roolinsa :D





torstai 11. tammikuuta 2018

Otsikko tähän

Tänään töissä oli jälleen kerran ihan mukava päivä. Tosin jättäessäni oven hetkeksi auki sieltä lappasi väkeä sisälle kyselemään tyhmiä kaikenlaista. Yrittäessämme lähteä töistä puhelin soi jatkuvasti, sekä työpari että minä olimme lähdössä omiin menoihimme hieman ennen neljää ja tämä tietysti oli telepaattisesti tiedossa kaikilla meitä kaipaavilla ihmisillä.

Menin taas sinne hikijoogaan. Ajattelin, että yritän ehkä tehdä joitain jooga-asentoja kotona joskus, koska ne ovat mukavia ja nyt ehkä muistan ja osaan ne vähän paremmin kuin yhden kerran jälkeen. Toinen syy tälle uusintatunnille oli se, että olen siten ensi viikolla alkavassa pilateksessa edes vähän parempikuntoinen. Itse asiassa nyt ei tullut läheskään niin hiki kuin viimeksi. Sitä paitsi jumppakortissa on enää yksi kerta jäljellä ja sen käytän tiistaina.

kuva katjakokko.com-sivuilta


Pääsin jo melkein (no en tod) tähän Harakka-nimiseen asentoon. Ongelma on lähinnä se, etten uskalla nostaa jalkoja irti. Tosin ei mun käsivarret varmaan edes kestäisi tän ruhon painoa, että sikäli. Mutta yritän.

Saa nähdä pääsenkö päivittelemään huomenna, sillä vihdoinkin uusvanha läppäri, jonka mies pelasti työpaikaltaan, on saanut uuden akun. (Sitä odotettiin kuukausi..) Läppäriin kuuluu myös telakka, joka majailee tässä missä nyt kirjoitan ja saan myös uuden näppiksen. Vanhan koneen kovalevy jää pois käytöstä (saan kuulemma edelleen pitää sen jalkatukena) ja entinen ruutu (iso ja litteä) saa myös jäädä paikalleen. Nyt saan läppärin napattua sitten kätevästi esim keittöön. Aamuisin voin silti edelleen käyttää vanhaa tablettiani uutisotsikoiden silmäilyyn aamujugurtin lomassa.

Olen tässä illan mittaan ihmetellyt, miten hurjan negatiivisesti ihmiset suhtautuvat joskus toisiin esim fasessa. Eräs tuttava, joka kärsii synestesiasta, valitteli omassa päivityksessään ääntä, joka syntyy kenkien nastaremmien nastojen osumisesta lattiaan esim kaupassa, kun vanhukset eivät pysty ottamaan niitä pois ihan helpolla. Siihen eräs toinen tuttu (tietämättä synestesiasta!) kommentoi sanomalla, että onpa erikoista valittaa tuollaisesta ja että olisi hyvä laittaa vaikka kuulokkeet päähän sitten JA silloin kolmas henkilö hyökkäsi ihan törkeästi tämän kakkos-kommentoijan kimppuun. 
Well. That escalated quickly.
En ymmärrä, miksi asiaa ei voinut selvittää ihan nätisti. Totta on toki, että ap kommentoija olisi voinut hänkin vähän miettiä sanojaan, mutta hän ei tiennyt päivityksen kirjoittajan ongelmasta.

Tämä on se syy, miksi en oikein enää jaksa roikkua somessa. Paska lentää niin laajalle alalle tuulettimesta, ettei siltä säästy kohta kukaan.

Nyt taisi Nukumatti käydä iskemässä hiekkasäkillä, sillä silmät ei pysy enää auki. Huomenna pitää raahautua työpaikalle vielä kokoukseen, sitten alkaa viikonloppu.

Loppuun hupaisa lyhyt pätkä Taika Waititista Thor-leffan taustamatskuissa. On siellä Jeff Goldblumkin tanssimassa :)



keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Pissismummot

Olen tänään törmännyt outoon ilmiöön eli pissismummoihin. Tarkoitan tässä pissiksellä ihan sellaista teinimäistä muista viisveisaavaa käyttäytymistä, jolla saa kanssaihmiset hermostumaan tai ällistymään tai molempia.

Nämä mummoryppäät kävelevät kadulla samalla tavoin rinnakkain kuin teinitytöt, parhaimmillaan kolmen rinnakkainkävelevän mummon ohi pääsee kävellen puolen metrin levyistä kaistaletta jalkakäytävän toisessa reunassa samalla odottaen jonkun mummon kyynärpäätä kylkiluiden väliin (kun kehtaa mennä ohi). Kolme mummoa rinnakkain on samanlevyinen rintama kuin viisi pissisteiniä, katseet ovat yhtä terävät.


Tullessani kotiin talon edestä lähti juuri pakettiauto, olin saanut postiostokseni kotiovelle. Tällä kertaa kyseessä ei olleetkaan kirjat, vaan aivan hurmaava pieni penaali. Niin. Kangaspenaali, jonka saa rullalle :) Ajattelin, että se mahtuu työkassiin jos nyt uuden luottamustoimen myötä tarvitsen sellaistakin. 


Ihanuus

Luen parhaillaan Stephen Kingin kirjaa "Kirjoittamisesta : muistelma leipätyöstä" ja se on niin hauska, että olen useamman kerran joutunut metrossa puremaan huulta, etten nauraisi ääneen. Toki siten saisi nopeasti tyhjää tilaa ympärille, mutta olkoon. 

Metrosta vielä sen verran, että eilen aamulla mies lähti hyvissä ajoin töihin (kuten aina) klo 7 metrolla. Minä menen hiukan myöhempään ja niinpä, kun katsoin luuria Sörkassa huomasin miehen laittaneen WA-viestin klo 8.15. jossa hän ilmoitti vihdoin päässeensä töihin. Mellunmäki-Kamppi viis varttia. Ehkä pisin aika ikinä. Lisäksi kuulemma espoolaiset eivät osaa Kampissa kulkea a) rullaportaissa b) laiturialueelle johtavissa ovissa :D 


Olen ilmoittaunut maaliskuun puolivälissä viisipäiväiseen luottamusmieskoulutukseen. Toivottavasti siellä on yhtä hauskoja tyyppejä, kuin oli yt-kurssilla :)


Työlääkärikin soitteli, kilpirauhasnäyte on hyvälaatuinen ja nyt seurataan eli vuosittain pitää käydä tarkastuksessa. Kysyin samalla niistä verikokeista, kun se aiempi lääkärisoittelija oli vähän outo ja nyt tämä sanoi, että ne on oikein hyvät arvot enkä tarvitse lääkkeitä. Kai se on uskottava sitten. Ilmeisesti kaikki oireet johtuvat sitten kuitenkin sisäilmasta. 


Mies on sairas, vatsa sekaisin ja kuumetta melkein 39. Toivottavasti menee nopeasti ohi eikä tule meille muille.


Nuoriso katsoo taas Tarua, joten Suen lapaset on taas hetken tauolla. Tosin enää puuttuu puolet toisesta sekä peukalot molemmista, että älä Susj' hättäile.


Outo mielihalu iski: kirjoitushinku. Pitäisi ehkä hyödyntää se.





Tuskin maltan odottaa huhtikuuhun, kun näen taas Jaredin :)

P.S. Unohdin ihan kertoa hammaslääkäristä. Siinä meni ehkä kaksi minuuttia, hyvä kun ehdin tuoliin istua. Hän hioi kiukuttelevaa hammasta matalammaksi (arvelimme molemmat puremisen olevan syynä kylmänarkuuteen) ja lähtiessäni varasin ajan hammastarkastukseen maaliskuulle. 

Edelleen sydämessä läikähtää hänet nähdessä <3 

P.S. 2. En tiedä mitä helkkaria tekstille tapahtui, mutta en jaksa enää säätää.  Muutakin tekemistä.


sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa

Kertooko kaksi kuvaa enemmän kuin kaksi tuhatta sanaa? jne jne..

Käsi eilen

Kuinkas tässä näin kävi?

En kyllä liiku mihinkään

Aurinkoakin näkyi
Eli lyhyesti: tein Siriukselle puvun eilen. Vääränlaisen vetoketjun vuoksi emme tykäneet. Tänään vaihdoin vetoketjun ja keskimmäisen tyttöystävä sai sen puettua Siriuksella ilamn naarmun naarmua (vieraskorea katti!).

Otimme puvun jo pois, sillä se aiheutti erilaisia tasapaino-ongelmia. Sirius ei ole pahemmin nuolut haavaa, mutta seuraamme tilannetta.

Keskimmäinen ja tyttis katsovat juuri *Taru*n ensimmäistä osaa. Saan kohta Sujen ensimmäisen lapasen valmiiksi ja pienimmän tukka pitää vielä leikata. Esikoinen lähti jo takaisin inttiin, huomenna tulevat uudet alokkaat.


perjantai 5. tammikuuta 2018

Ämpäri päässä

Nimittäin Sirius-raukka on tänään käynyt sterilisaatiossa. Arvelin, ettei sieltä tule kupua päähän, mutta tulipas. Sitä pitäisi pitää 10-12 vuorokautta. Hee, joo. Pysyisi nyt edes tämän illan. Kaksi kertaa on jo laitettu uudestaan.

"Et kyllä laita mitään nolostuskuvia instaan.. ai laitoit jo. Montako tykkäystä?"
Esikoinen oli tullut kotiin sillä välin, kun kävin viemässä kissan leikkaukseen. Kummallisesti onnistunut juuri pujahtamaan siinä vartissa, jonka odottelin eläinlääkärissä, olemme menneet ristiin. 

Siinäpä ne tämän päivän tärkeimmät. Menen sohvalle neulomaan, jos tuo kotieläin rauhoittuisi siihen mun viereen. Toki varmaan nukkuu koko yön nyt.. (tähän tulisi epäuskoista naurua).