Eilen kävimme elokuvissa miehen ja pienimmän kera katsomassa Zootopian (tai Zootropoliksen), se oli oikein hauska. Erityisesti laiskiaiset olivat hupaisia :)
Tultuamme kotiin sain oikein perinteisen sunnuntai-angstikohtauksen. Voin sanoa, että melkein itkin ajatuksesta, että taas on pian maanantai ja pitää mennä takaisin tuohon puljuun. En tiedä, miten voikin olla näin tylsää taas. Tai tiedän... Ensi kuun alusta kirjasto siirtyy viestintä- ja tietoyksikköön ja siitä vihjaillaan kaikenlaista ja moni on kysynyt, mitä mieltä olen asiasta ja tiedänkö suunnitelmista. Miten voisin tietää, kun henkilökuntaa ei ole juuri muuten infottu, kuin sanomalla että nyt tulee uusi osasto. Melkein tekisi mieleni mennä valittamaan työuupumusta naapuritaloon.
No, se näkee ken elää. Ei kai tässä sen kummempaa.
Ja maanantaiksi tämä oli melkein siedettävä päivä. Pienin oli kotona flunssan kourissa ja huomenna olisi vihdoin se oikaisu-hammaslääkärikeikka. Saa nähdä meneekö tuo kouluun sen jälkeen.
Alla olevassa videossa on ihanat tiikeritanssijat <3
Tiistaina olin aivan töttöröö, koska esikoinen lähti CERN-reissulleen jo puoli kuusi eli mies vei hänet kentälle. Enhän mä sitten enää nukkunut vaikka petiin meninkin. Otin illalla puolentoista tunnin tirsat ja menin yhdentoista maissa nukkumaan. Hyvin nukutti.
Keskiviikkona pistin pienimmän kouluun suksien kera ja tein aamujumpan Tracyn kanssa. Olen joskus ennenkin maininnut Tracyn käsivarsi- ja hartiajumpan täällä, se on aika tehokas. Sitten menin iltavuoroon ja siinäpä sekin päivä vilahti.
Torstaina.. kävin elokuvissa ystävän kanssa. Japanilainen leffa nimeltä 'Siskokset' oli aika hauska, vaikka ihan tärkeää asiaa ja junpe, että ne naiset söi KOKO ajan. Oikeesti. Jotain kaurismäkeläistä oli myös kommunikoinnissa pelin äännähdyksin tai katsein, tykkäsin :)
Tänään olin ajatellut mennä jumppaan töiden jälkeen, mutta pienin oli aamulla kovin flunssainen ja jäi kotiin, joten minäkin tulin kotiin jo neljän maissa. Loppujen lopuksi en olisi ehkä jaksanutkaan mennä sinne jumppaan, aika väsy olo itselläkin. Katselin pienimmän kanssa elokuvan 'Rautanaamio', voi muskettisoturit että tykkään leffasta edelleen :)
Työpaikalla on taas jos jonkinlaista kuohuntaa, tällä kertaa uuden organisaatiomuutoksen tiimoilta. Ensi kuun alusta hallinto ja asiakaspalvelu yhdistyvät ns. opetuksen tukipalveluiksi, joten olemme takaisin siinä pisteessä, mistä kolmisen vuotta sitten lähdettiin vanhaa organisaatiota muuttamaan. Matkan varrella taas pomot lisääntyivät ja me eli kirjasto on nyt sitten osa viestintä- ja tietoyksikköä. Saa nähdä mität ästä vielä seuraakaan.
Niin, oma kylähullunne tässä taas terve. Kävin aamutuimaan uimassa ensi kertaa sitten leikkauksen ja koska pukemisen jälkeen on aina tuskallisen kuuma, pyyhin otsaani vessapaperilla. Huomasin yhden pienen riekaleen heti, mutta toinen (isompi) oli jäänyt vähän otsahiusten alle ja huomasin sen vasta töissä paahdettuani puolen Helsingin läpi.
Uima-allas oli yllättävän täynnä porukkaa ja kilsan uimiseen menikin peräti 36 minsaa, koska jouduin hidastamaan ja odottelemaan. Noustuani isosta altaasta kävin vielä avantoaltaassa, jossa olikin kunnon kylmä vesi. Olivat ilmeisesti huomanneet, että luonnonvedetkin on viilentyneet ja sen mukaan jäähdyttäneet sitten tuonkin. Oli varsin mukava.
Matkalla kaupunkiinpäin menevään metroon kävin Postissa (Marjaana voisi tarkkailla laatikkoaan), juttelin niitänäitä postineidin kanssa se vessapaperi otsassa ja keskustassa käväisin ostamassa muutaman t-paidan (lyhyt- ja pitkähihaisia) M&S-kaupasta edelleen se vessapaperi otsassa. Että joo.. No pääsin vihdoin töihinkin ja sain sen paperin pois otsastani.
Siinäpä ne päivän tärkeimmät oikeastaan. En nukkunut kovin hyvin viime yönä, kuten en yleensä su-ma välisenä yönä nuku ja ensi yönä stressaan varmasti esikoisen lähtöä niin, että nukun vielä huonommin. Jos siis vaikutan varsin hysteeriseltä loppuviikosta, niin tiedätte miksi.
Meillä on meneillään joukkomurha alakerrassa, muurahaiset ovat ilmeisesti löytäneet uuden reitin sisälle. Vaatteita vaihtaessani ehdin jo tappaa ainakin kymmenen pöydältä.
Loppuun päivän korvamato, joka yllätti salakavalasti jostain.
Mihin se meni? Tällainen posti saapui tänään esikoiselle. Alan tuntea itseni vanhaksi.
Olin töissä ihan loppuun asti, nyt on kaikki plussavapaat tehty sisään.
Keuhkolääkäri ei soittanut. Jos arvaan oikein, puhelu ei taaskaan yhdistynyt. Asia, jota en ymmärrä. Mies väittää, että mun luuri on useimmiten syöty kun siihen yrittää soittaa, mutta tosiasia on se, että meillä on töissä ihan helkkarin huono kenttä. Pitää katsoa Kannasta, onko siellä joku viesti asiasta.
Mutta nyt ajattelin kyllä mennä petiin. Huomenna on uusi päivä.
Elämme jännittäviä aikoja. Ihan yleisellä tasolla eli työmaailmaan liittyen yhteiskuntasopimus aiheuttaa jonkin verran keskustelua. Kävin eilen vanhassa työpaikassa ja tietysti juutuin juttelemaan sinne juurikin tästä asiasta. Hiukan meitä ihmetytti, että JHL on hyväksymässä tämän ehdotelman, jossa nimenomaan matalapalkka-alojen työntekijät joutuvat kärsimään eniten. Hiukan on petetty olo ja muistin, miksi erosin JHLlästä aikoinaan.. Tietysti ymmärrän sen, että he haluavat näyttää olevansa muuntautumiskykyisiä ja nykyaikaisia, mutta jotenkin aina ne pienipalkkaisimmat ja naisvaltaisimmat alat ovat kovimmilla. Saapa nähdä, mitä muut SAKn liitot sanovat. Voisin lyödä vetoa, että AKT ei ainakaan hyväksy eikä ehkä PAMkaan.
Lisää jännittäviä aikoja: Esikoisen CERNin matka lähestyy eli lähtö on ensi tiistaina. Nyt poika on kuumeessa kotona. Toivon, että se ei ole influenssaa ja menisi ohi viikonlopun aikana. Muuten on pakko lähettää lapsi sairaana reissuun, on niin odottanut tuota. (Enkä tietenkään influenssapotilasta lähetä minnekään, mutta jos se on ihan tavan kuume.)
Ystäväpariskunnan poika (esikoisen luokkakaveri) oli saanut jo kutsuntakirjeen. Sitäkin odotamme nyt kovasti, saa nähdä milloin se tipahtaa luukusta. Mies arveli, ettei ihan vielä tule, vaan porrastetusti syntymäpäivän mukaan.
Keskimmäinen on myös kotona sairaana, vatsa oli illalla todella kipeä ja aamullakin jatkui. Pohdinkin tässä, että jos lykkää kovan kuumeen niin se voisi olla umppari.
Minullakin on jännittäviä aikoja, sillä en ole vieläkään saanut päätettyä menisinkö tänään olevaan isoon koko talon infotilaisuuteen, vai lähdenkö kotiin kun talo menee kiinni klo 16. Väsyttää niin, etten tiedä jaksanko istua siellä, jos vaikka nukahdan.
Allergiasairaalan keuhkolääkärin pitäisi soittaa tänään, sitä odotellessa..
Kylläpä jotenkin nyt kasautuu näitä ärsyjä, mutta siis mies soitteli mulle töihin, että oli tullut Postin ilmoituslappu. Minulle oli tullut pikakirje, jonka saisi hakea postikaupasta ja mies lupasi tulla vastaan metrolle.
Ajelimme sitten postikauppaan (ensin tietysti haimme sen onnettoman lapun kotoa, jonne se oli unohtunut) ja jonotimme muiden paketinhakijoiden kanssa. Ojensin lappusen kassapojalle, joka sanoo ettei pikakirjettä löydy mutta tarkistaa vielä.. No ei löydy vieläkään, koska poika huomauttaa, että se on noudettavissa HUOMENNA klo 11 jälkeen. (Kuten olisimme itsekin voineet lukea.)
Mutta oikeasti? Pikakirje, joka on haettava itse seuraavana päivänä? Mikä pika se on?
Ihmettelin kotimatkalla miehelle, miten ihan oikeasti joskus olin hiukan kade eräille maille, joissa posti jaettiin arkisin kahdesti ja lauantaisinkin kerran. Nykyään olisin onnellinen, jos posti ihan oikeasti joskus tulisi kuten joskus ennen (vielä 10 vuotta sitten).
Loppukevennys: Pienin rakastui hiihtämiseen. Lupasin lähteä viikonloppuna kävellen katsomaan, kun hän hiihtää..
Laiskan vaimon mies oli vinkannut tästä coverista, on oikein onnistunut.
Ehdin metroon, vaikka se oli tipalla. Nimittäin ne hienot rullaportaat, jotka ovat useammin pois käytöstä kuin 'rullaamassa', seisoivat taas ja tietysti yksi mummo perässävedettävänsa kanssa onnistui tuuppaamaan itsensä siihen mun ja yhden teinin edelle. MIKSi jos tietää olevansa hidas, ei voi mennä hissillä? HÄH?
No, muuten aamu on ollut suht mukava, mitä nyt migreeni yrittää iskeä. Siksi pyydänkin anteeksi, jos on kirjoitusvihreitä, en hahmota niitä migreenissä. Särkylääkkeitä ei ole kuin pari tabua mukana, pitäis lähteä naapuritaloon apteekkiin ja arvatkaa kiinnostaako.
Pienimmällä on tänään hiihtoa, toivottavasti menisi hyvin. Opetin sen jo eskarikeväänä, sen jälkeen ei olekaan ollut lunta tarpeeksi. Kävellessäni metrolle huomaisn, että erään omakotitalon pihassa hiihteli mummeli. Ovat laittaneet ladun pihan reunoja myötäilemään. Vähän hassultahan se näyttää, mutta toisaalta pitäisi sitten lähteä automatkan päähän enkä tiedä, onko sillä vanhalla parilla edes autoa enää.
