Miten voi aina olla maanantai? Tai ainakin tuntuu siltä. Miten olen ikinä jaksanut tehdä viisipäiväistä työviikkoa? Varsinkin poikien ollessa pieniä. Voi elämä. Pitääkö huolestua, kun odotan leikkauksen jälkeistä kuukauden sairaslomaa kieli pitkällä siksi, ettei tarvitse lähteä kotoa mihinkään?
Pitäisikö oikeasti huolestua? Tosin kun vihdoin vain sitkeästi lähden ovesta ulos (joka arkiaamu), päädyn lopulta sinne, minne oli tarkoituskin. Mutta kun ei kiinnosta. Ja itseni tuntien se ei ole kovin hyvä merkki.
No, huomenna joka tapauksessa keskimmäinen tulee aamulla työkaveriksi, koska on taksvärkkipäivä.
Loppuun minua pari päivää piinannut korvamato. Yritän vaihtaa sitä johonkin muuhun välillä.
Kävin keskiviikkona vanutettavana thai-hieronnassa, se oli ihana. Olin melkein nukahtaa, vaikka makeasti täti-ihminen minua käsittelikin. Yhdessä vaiheessa tajusin hänen seisovan takareisieni päällä :) Vaan kyllä helpotti, sekä iskiaskivut että hartiajumit ovat melkein hävinneet.
Torstaina olin poikain keralla Heurekassa. Siellä esiintyi kansainvälisen tiedeshow'n voittajapari kahteen eri kertaan ja nämä olivat viimeiset näytökset, joten teinitkin lähtivät mielellään mukaan. Oli kyllä ihan mielenkiintoista meidän kaikkien neljän mielestä.
Sattumalta hokasin siellä myös entisen esimieheni, joka oli tyttärensä ja tämän jälkikasvun kera liikkeellä. Vaihdoimme muutaman sanan, se oli ihan ok. Joka tapauksessa koko päivä meni ja olin aika kypsä, koska sisäinen introverttini oli asennoitunut ihan erilaiseen syyslomaan, mutta se siitä.
Lähdimme vihdoin kotia kohti ja asemalla kävin kahden nuoremman kanssa ruokakaupassa, koska esikoinen halusi mennä jo edeltä kotiin. Istuessamme bussissa puolivälissä kotiinpäin esikoinen soittaa, että oli mennyt väärään bussiin (sama numero jatkaa lentokentälle) ja oli siis vasta lähdössä kotiinpäin sieltä toisesta päästä. Voi herranen aika... Vähän mietin, voiko tuota päästää mihinkään Cerniin edes. Sanoin miehelle, että hankin tuolle sellaisen selkärepun, jossa on naru. Niitä, joita näkee pikkulapsilla, etteivät karkaa vanhemmalta. Alkoi ihan oikeasti vähän huolettaa tuon professorin kanssa, kun se ei juuri seuraa ulkomaailmaa. Tuli se kuitenkin sitten ehjänä kotiin puolisen tuntia meidän jälkeen.
Tänään kävimme näyttämässä pienimmän varpaissa olevaa ihottumaa lääkärisedälle, jolla olemme käyneet aiemminkin. Hän vilkaisi varpaita ja sanoi, että saattaapa olla sientä! Jätimme näytteet labraan ja viikon päästä kuulemme alustavan arvion, mutta varsinaisessa sienitunnistuksessa menee kolme-neljä viikkoa. Pakkohan se on hoitaa pois kuitenkin.
Tulimme kotiin, tein ruoan ja läsähdin sohvalle katsomaan Endeavour-sarjaa, joka meni ohi niin vuosina, kun en katsonut töllöä mistään. Jossain vaiheessa streamaus tökkäsi sen osalta ja vaihdoin Spooksin ekaan kauteen. Sekin on hyvä, mutta odottelen pääseväni seitsemänteen kauteen, jossa on myös Richard :P
Nyt menen katsomaan tuon yhden osan loppuun ja jatkan neuletta. Alan olla voiton puolella huivissani :) Loppuun tämän illan korvamato.
Olen ollut sen verran väsy enkä ole jaksanut istua koneella, etten ole päivitellyt. Lisäksi eilen oli lievästi sanottuna jälleen yksi pettymystä aiheuttanut henkilökuntakokous, jossa meille ei oikeastaan edes kerrottu varsinaisesta asiasta mitään. Puhuttiin niitä näitä ja niin.. omasta mielestäni ei ole korrektia viraston johtajan moittia meidän lähiesimiestämme meille ja jäi jokseenkin paha maku suuhun.
Tänään kuitenkin Allergiasairaalan keuhkolääkäri soitteli ja kyseli olotiloja. Kerroin, että on edelleen outoja juttuja. Hän sanoi, että keuhkoissa ei ole vikaa eikä verikokeiden tuloksissa ollut mitään viitearvoja ylittävää. Niih.. kerroin pef-mittauksesta, jonka aloitan ensi viikolla ja hän sanoi pitävänsä minut vielä A-sairaalan kirjoilla helmikuun loppuun jos tulee jotain tarvetta lisätutkimuksille. Ihan hyvä.
Nyt illalla kävin kahden ystävän kanssa katsomassa 'Tale of tales'-elokuvan ja täytyy sanoa, että oli metka. Kuvaus oli todella kaunis ja kaikki kolme satua oli todella mielenkiintoisia, hiukan maagillisia ja outoja. Ea suosittele todellakaan ihan ehkä yläaste-ikäisellekään plus on ehkä hyvä olla nähnyt jotain muutakin kuin kassamagneetteja.
Huomenna töiden jälkeen menen hierontaa, varoitin jo miestä että jos tulee vastaan niin varautuu kaapimaan mut maasta :)
Nyt taidan katsoa hetken jotain ja sitten kellahtaa petiin.
Ihan pakko kertoa, että vihdoin viimein sain itseni pihalle tutkailemaan kukkapenkkejä. Olen koko syksyn aikonut tehdä niille jotain, mutta en oikein tiennyt mitä. Nyt tiedän.
Ensinnäkin kaikki on kaivettava ylös ja suojattava sekä rikkaruohoilta että kuivuudelta. Isointa rajataan lisää, jolloin kuivin osuus seinän vieressä poistuu kokonaan ja jäljelle jää vain ns. hyvä osa, joka tosin nyt on täynnä ruohoa. Ruoho on koko homman konna, se on valloittanut kaikki muutkin penkit ja siksi nekin on raivattava eli kaivettava ylös.
Tämän päätöksen jälkeen pyydystin kylvetin parit kotilot, keräsin persiljat pakkasta varten ja haravoin. Kävimme miehen kanssa viettämässä laatuaikaa puutarhaliikkeessä, josta emme kuitenkaan ostaneet mitään koska alkoi nyppiä.
Tulimme kotiin ruokakaupan kautta, nautimme päiväkahvit (ihan koko perheen kera), lämmittelimme jonkin aikaa ja sitten mies teki nami-hampurilaisia. Minä olen neulonut ja katsellut Mr. Selfridgeä.
Marjaana oli vastannut mukavasti näihin kysymyksiin, joten ajattelin koittaa onneani niiden kanssa minäkin.
1. Jos olisi pakko muuttaa pois nykyiseltä asuinpaikkakunnaltasi, mihin muuttaisit?
Muuttaisin Lontooseen, pitkäaikainen haave.
2. Puuhailetko mieluummin yksin vai porukalla? Tämä riippuu aika paljon missä olen. Työpaikalla on pakko olla suht sosiaalinen, mutta kotona sosiaalinen introverttiyteni pakottaa lataamaan akkuja. Siksi en juurikaan käy viikonloppuisin missään (edes perheen kera).
3. Onnistunein lomareissusi? Oli varmaankin viimeisin reissu Havaijille. Se oli lomaa.
4. Pelkäätkö käärmeitä? En, pitäisi varmaan pelätä enemmänkin. Ystävän viljakäärme oli kiva kädessä.
5. Uskotko ufoihin? Uskon siihen, että jos täällä on joku käynytkin, niin on lähtenyt lujaa pois.
6. Suosikkikirjailijasi? No tämähän on aika laaja käsite.. voisin vastata sanomalla, että kerään Gabriel Garcia Marquezin, Neil Gaimanin ja Robin Hobbin teoksia. Pidän myös Ursula K. LeGuinista ja tietysti Tolkien-nimisestä herrasta.
7. Mieluisin saavutuksesi käsityöalalla? Täytynee myöntää, että olen edelleen ylpeä hääpuvustani, jonka ompelin ihan omin pikku kätösin. Tietysti on myös ollut hauska oppia kaikenlaista uutta neuletekniikoista ja voikin sanoa, että aina löytyy jotain uutta kokeiltavaa.
8. Osaatko soittaa jotain instrumenttia? En osaa, en niin minkäänlaista mitään.
9. Suosikki ostospaikkasi puutarha-asioissa? Se on luultavasti tuo Kontulan Muhevainen, josta on aina saanut avun kun on sitä tarvinnut.
10. Osallistutko Avoimiin puutarhoihin? Ai minä vai :D :D Hyvä vitsi.
11. Suosikkiohjelmasi telkkarissa? Haa, meinasin ensin sanoa, etten katso telkkaria, mutta nythän katsonkin Areenasta Sillan kolmatta kautta. 'Suorana' en katso töllöä koskaan, tällä hetkellä mulla on sen sijaan Areenassa kolmisen sarjaa kesken. Susipalatsi pitäisi streamata jostain, se jäi kesken myös.. ja pahoin pelkään, että sama kohtalo käy Sillalle. On niin mukavaa katsoa kaikki osat peräkkäin ;)
tuli viestistä, jonka entinen luokkakaveri jakoi seinälleni facessa. Se hämmästytti minua, sillä itse koin aina olevani jotenkin 'ulkopuolella' kaikista porukoista. Minulla oli pari-kolme hyvää ystävää, joiden kanssa pidän edelleen yhteyksiä, mutta muuten.. Ja tämä ihminen oli ehdottomasti luokan suosituimpia tyttöjä kaikkien suhteen, toisaalta hänkin oli aina ystävällinen minulle.
Näin viimeyönä unta, että tarjosit mulle koulun käytävällä
omppupiirakkaa ja vaniljakastiketta. Kiitos, sä oletkin aina ollut tosi
ystävällinen ihminen :) Oli kiva herätä aamuun :)
Tämä lämmitti kovin mieltäni näin pakkasaamuna.
Kaikenlaista on taas tapahtunut tässä parin päivän kuluessa.
Eilen eli keskiviikkoaamuna kävimme nuorimmaisen kanssa koululla varttikeskustelussa. Hankalia ovat keskustelut.. olisi nimittäin aikoinaan pitänyt esikoisen keskustelut nauhoittaa, samat jutut on kuultu jo ainakin kahdesti :D
Suurin ongelma tällä hetkellä on pienimmän kohdalla se, että hän saattaa hypätä kesken hiljaisen työskentelyn ylös penkistä ja ruveta pyörimään. Tosin sen tehtyään hän sitten istuu takaisin alas jatkamaan hommaa. En oikein tiedä mitä sille tekisi, kun opettajakin sanoi, että hän ja luokkakaverit on oikeastaan jo niin tottuneita siihen. Myöhemmin pohdin asiaa ja laitoin Wilman kautta viestin, että jos lisäisivät hiukan taukojumppaa kaikille.. ehkä se voisi auttaa? Pienin myös beatboxaa jatkuvasti, huomaamattaan ja myös kotona. Noin kouluaineiden suhteen ei ole ongelmia.
Töissä juttelin erään uuden ihmisemme kanssa altistuksestani ja hän huomautti, että kolmanne kerroksen yhdessä pienessä välitilassa haisee maakellarille.. Sanoin asiasta heti tänäaamuna sille ihmiselle, joka vastaa meidän yksikössä näistä rakennusjutuista.
Vein ja myin (työ)kaverille viime syksynä ostamani DocMartensit, jotka olivat mulle liian isot ja raskaat ja hän ilahtui ikihyviksi niistä. Ne olivat kuin tehdyt juuri hänelle. Oikein kiva, sain jotain pois kaapista ja hän sai kengät, joita tarvitsi :)
Tänään sitten soittelin leikkausjonohoitajalle. On hiukan rieponut, kun ei mitään ole kuulunut siitäkään, kun se sairausloma sentään vaikuttaa vähän muihinkin. Hoitaja kysyi minulta, että mikä päivä haluan tulla, kun vaihtoehtoja on kolme ja valitsin sitten marraskuun puolivälistä. Hiukan jännittää jo.
Kävin pilatestunnin jälkeen Stockan Hulluilla päivillä katsomassa pienimmälle verkkareita ja itselleni yöpaitaa, mutta täytyy sanoa, että Stocka alkaa jo alittaa itsensä. Loppujen lopuksi ostin leivoksia ja kotona nautimme oikein leivoskahvit.
Vielä kun huomisen jaksaisi, niin sitten koittaa viikonloppu. Tosin menen keskimmäisen kanssa kenkäkaupoille.. Voi kääk.
Päivän video valittu siksi, että luin huhun The Curen comebackistä.
Töissä oli SenioriSurf-päivä, joka oli aiheuttaa kirjastonhoitajakollegalle palovammoja korviin jo eilen, kun savu nousi hermoista. Se taas johtui siitä, että eräs työhenkilö ei hoitanut hommiaan ja nepä sitten kaatuivat ns. meidän syliimme. Onneksi olemme tietoalan näppäriä ammattilaisia ja saimme hommat hoitumaan ihan oman porukan voimin. Voimme siis läväyttää itseämme selkiin oikein kunnon kämmenellä *LÄPS*
Työpäivän kuluessa käväisin myös työterveydessä silmätulehduksen vuoksi, lisäksi flunssan aiheuttama yskä jatkuu edelleen ja ilmastoinnin jatkuva säännötön rellestys vie lopunkin äänen. Pyrkiessäni ala-aulasta sisälle vastassa olikin peräti kahden ambulanssin porukat elvyttämässä jotakuta ja piti kiivetä ns. vanhalle sisäänkäynnille, jonne johtaa ihan perkeleelliset portaat (ne on tosi kivat talvipakkasella). Siinä kiivettyäni juttelin hetken erään kanssakiipeilijän kera, joka kertoi että olivat jo hetken ehtineet elvytellä siellä aulassa makaavaa.. Sanoin, että tuli mieleen isäni elvyttäminen kauan sitten, ihan samalta näytti touhu ja tämä näytti myös kestävän kauan.
Pääsin sitten lopulta lääkärillekin, joka olikin ihan fiksu nainen ja kuunteli varsin seikkaperäisesti selvitystäni. Antoi silmätipat (tarpeeksi ensi kerraksikin) ja pyysin häneltä työpaikka-pef-lähetteen, jonka hän kirjoitti varmistettuaan, että todella haluan puhaltaa kaksi viikkoa kahden tunnin välein. Sanoi vain, että kunhan pahin yskä on ohi voi puhaltelun aloittaa. Toivon, että siitä selviäisi jotain.. kuten vaikkapa se, etten ehdi palautua kahden päivän viikonlopussa tarpeeksi ja elimistö kuormittuu. Toki huomaan sen itse jo nyt, siksikin haluan nyt käydä dokumentoimassa nämä kaikki työterveydessä.
Lähtiessäni ambulanssit olivat juuri pakkaamassa potilasta ja kamoja, lähtivät ilman pillejä eli luultavasti saivat henkilön vain stabiiliksi. Alkoi hiukan itkettää sekin taas.
Menin töistä suoraan keskustaan tapaamaan ystävääni Kristiinaa ja ostamaan itselleni talvikenkiä Sievin liikkeestä ja löysin ihanat Hillat. Olivat juuri saaneet punaiset hyllyyn, eivät ne ehtineet siellä kauaa vanheta. Sen jälkeen menimme Kristiinan kera kahville ja vaihtamaan kuulumisia, jossa vierähtikin tovi :P
Nyt saatan hetken katsoa jotain sarjaa ja neuloa, kohta petiin! Alla päivän korvamato.
