Eli äitini. Ei hän missään sairaalassa ole ollut, olipa vain väsähtänyt siellä kirkon jutussa ja muut tädit soittaneet ambulanssin. Ambulanssimiehet olivat tsekanneet kaikki systeemit ja ottaneet sydänfilmin ja kysyneet, josko äiti haluaisi mennä yöksi osastolle seurattavaksi. Äiti oli sanonut 'EI', mutta jos saisi kyydin kotio :D Hänellä oli nimittäin tänä aamuna aika lääkärille, joten se siitä. Myrsky vesilasissa.
Toisekseen otin vielä uudemman kuvan taskualttaristani. Ihan vain kiusan vuoksi.. no ei, kun pitää saada kuva jonnekin enkä eilen ottanut noita pikkukuvia irti :P
Töissä olin pomon kanssa kehityskeskustelussa melkein kaksi tuntia. On kiva, kun pystyn puhumaan hänen kanssaan aika lailla kaikesta. Juttelimme talon tilanteesta ja kaikenlaisesta muusta.
Nyt lähden katselemaan töllöstä Bansheeta, sain esikoisenkin tykästymään siihen.. hmm. Loppuun hyvä Lennyn piisi.
Tänään olimme pienimmän kanssa oikomistarkastuksessa. Häneltä puuttuu yläetuhampaista toinen kakkonen (kuten esikoiseltakin) ja nyt seurataan, koska maitohammas irtoaa, sillä rautahampasta ei ole tietoakaan (toisin kuin esikoisella). Siis edes aihiota ja hammaslääkärit haluavat nyt tarkkailla, miten nuo 'leveät' hampaat asettuvat. Lisäksi alaleuassa neloset ovat matalammalla kuin muut puruhampaat ja niitäkin nyt sitten tutkaillaan. Mielenkiintoista. Meikäläisen aikoina raudat sai jos mahtuvuus muuten näytti ihan mahdottomalta, siksipä minullakin on varsinainen risuaita alaleuassa.
Appiukosta ei ole kuulunut mitään koko päivänä ja äitini oli pyörtynyt kirkkoreissullaan. Onneksi naapuri, jonka kanssa oli siellä, oli saanut kiinni ennen kuin tuo ehti kaatua lattialle asti. Veljeni mukaan äiti on siis edelleen sairaalassa, saa nähdä josko huomenna kotiutetaan.
Kävin nyt illalla Maxim-leffateatterissa katsomassa "A view from the bridge"-näytelmän screeningin ja se oli kyllä hyvä. Tykkään Mark Strongista ja näytelmä itsessään on hyvin kirjoitettu, Arthur Milleriä sekin.
Kotiin tullessa mies ajeli postikaupan kautta, haimme paketin minulle. Siinä olikin kauan odottamani RAPS-rasia Irlannista ja pari muutakin tavaraa :) RAPS on siis eräänlainen taskualttari, joita eräs fani askartelee pyynnöstä. Minun on tällainen. Tuohon alaosaan on pienet kynttilät mukana, jos haluaa oikeasti taskualttaria käyttää.
John Porter-teemoitettu RAPS
Lisäksi mukana oli kehystetty valokuva Hobitin kakkososan Berliinin ensi-illasta, joka on siis kys. fanin ihan itseottama, hän on ammatiltaan valokuvaaja.
Richard Armitage Hobbit DoS Berlin 2012
Niin, että kyllä tässä päivässä jotain hyvääkin oli. Nyt lähden sohavlle tuijottamaan Bansheeta. AINIIN ja hei! Muistakaahan Studio Ghibli-teemalauantai!!
Täällä ollaan. Huomaan, etten jaksa viikonloppuisin oikein päivitellä, mutta tuskin se haitannee.
Perjantaina esikoinen vietti yön partiokololla, aikeena oli valvoa 24h putkeen ja sen nuo ryökäleet tekivät. Lapsi tuli kotiin lauantaiaamuna klo 7. ja meni nukkumaan. Tänään puolestaan pienin oli makkaranpaistossa laavulla vaikka räntää tuli vaakasuorassa. Kyllä partio on hyvä harrastus :D
Muuten viikonloppu sujui sadetta pidellessä. Katsoin nuorempien poikien kanssa lauantaina 'Tähtisumua', joka on yksi ihanimmista leffoista, jonka tiedän ja sunnuntaina katsoimme pienimmän kanssa 'Hei me lennetään'-elokuvan, sillä aion kouluttaa tuonkin arvostamaan Leslie Nielseniä.
Tänään menin töihin puoleen päivään ja melkein myöhästyin, koska aloin katsoa (uutta) tv-sarjaa eilen ja jäin koukkuun. Ihan täysin.. ja sitä oli siis jatkettava aamulla. Ja kohta.
Työpäivä oli mukava ja meni rattoisasti. Soitin miehen hakemaan metrolta ja autossa mies kertoi, että isänsä on joutunut Hartmanniin sisäisen verenvuodon vuoksi. Tuskin selvinnee siitä. Se voi johtua esim lääkkeistä, joita hän saa 19:ää erilaista tai sitten ihan vain jostain muusta. Kukaan ei kai tiedä. Joka tapauksessa on suruisa olo ja syyllinen olo, sillä en aio mennä sairaalaan häntä katsomaan. En vain pysty. Kävin oman isäni luona kolme viikkoa joka päivä katsomassa häntä koomassa, mies puolestaan muistaa edelleen ihan hyvin äitinsä loppuajan kärsimykset ja meistä molemmista tuntuu, ettei kykene. Itkettää olla vajavainen ja itkettää vanhuksen vuoksi, joka on kokenut jo ihan riittävän kovan elämän.
Yritän nyt nauttia joka ikisestä torstaista, sillä vähiin käyvät ennen kuin loppuvat. Nimittäin ensi syksynä alkaa taas arkinen aherrus viitenä päivänä viikossa, jos ei mitään ihmeellistä tapahdu.
Eilen aamulla lähdin yhtäaikaa pienimmän kanssa aikeena käydä ennen töihinmenoa Stockalla hakemassa joitain asioita, jotka olin katsonut valmiiksi Hullujen päivien kuvastosta. Ilokseni sain kyydin metroasemalle naapurin vanhalta pariskunnalta, he olivat juuri lähdössä ruokakauppaan ja koska tuli räntä-lumisadetta vaakasuorassa, tarjosivat kyydin. Varsin ystävällistä :)
Stockalla käväisin ensin lastenosastolla, mistä löysin pienimmälle verkkarihousut ja keskimmäiselle t-paidan. Naistenosastolta sain uudet rintaliivit (puoleen hintaan normihinnasta) ja yöpaidan, niiden lisäksi ostain parit dödöt ja hammastahnaa. Alle tunti meni yhteensä koko jutussa ja ehdin siihen käydä vielä vilkaisemassa alakerran dvd:t, jotka olivat surkeaakin surkeammat.
Töissä meni rattoisasti.. suomeksi siis oli aika kuolettavan hiljaista. En tiedä miksi, toisaalta eihän se kovin haittaakaan joskus. Illalla kotiintullessa minua odotti puolet pienimmän Crème Brûléesta, joita mies oli tehnyt. Toki valmissellaisia, mutta silti oikein nameja :)
Tänään töissä oli edelleen melko hiljaista. Juttelin esimiehen ja muutaman työkaverin kanssa, joilta yhdeltä kuulin sädesientä löytyneen uusista paikoista (mm. päivystyspaikkani eli tietokoneluokan naapuriluokasta), mikä ei todellakaan ilahduttanut. Tästä asiasta on ilmeisesti tulossa ensi viikolla jonkinlainen tiedotustilaisuus.. Lisäksi saimme viestin, että Oulunkylän toimipisteen vesivanhingon korjauksessa on törttöilty (puutteelinen sääsuojaus kattoremontin yhteydessä) ja loppukevään toiminta pitää siirtää väistötiloihin. Ei ihan putkeen mene firmalla nyt.
Yritän tässä pohtia hakisinko 'vanhaan' paikkaan takaisin vai jonnekin aivan muualle vai saisinko säädettyä työtunteja jotenkin. En halua altistua enempää, sillä tämäkin riittää jo, mutta en myöskään haluaisi lähteä pois kun olen melkolailla päässyt sisälle puljun toimintaan juuri. Metka yhtälö.
Loppuun vielä sellainen tieto, että appiukon kotiuttaminen on näillä näkymin kokeilu, jonka pitäisi kestää kolmisen päivää. Jotenkin en ihan jaksa luottaa siihenkään, että se menee putkeen.
Pitää varmaan maalata mustaan puuhun valkoinen pilkku tai jotain, sillä tämä tiistai on ollut aika kelvollinen. Jos muut tiistait ottaisivat tästä oppia, voisin jopa ehkä antaa niille anteeksi ja alkaa suhtautumaan hiukan paremmin niihin.
Töissä oli mukavaa, asiat sujuivat ja yleisesti oli oikein hyvä päivä. Tulin kotiin ja pojat olivat juuri paistamassa vohveleita! Olivat oikein hyviä, maistoin pienen palasen. Pienin lähti läheiseen leikkipuistoon kavereidensa kanssa ja viihtyi siellä pari tuntia, kunnes tuli pimeämpää.
Huvikseni vilkaisin joko tenttitulokset olisivat tulleet. Olivathan ne! Sain siitä kaameasta bibliometriikasta kakkosen!! Ykkönenkin olisi riittänyt, mutta en yhtään valita! Ihanaaaaaa!! Nyt on jäljellä enää yksi kurssi, joka hoituu kirjoitushommilla ja toukokuussa pitää palauttaa vielä asianatuntijaprofiilin kakkososa. Sitten on kaikki tehty. Jotenkin ihan omituinen olo. (Kunhan nyt pääsen vain läpi siitäkin kurssista..)
Edellämainittujen asioiden lisäksi olen naureskellut tälle artikkelille kyrväytymisestä. Jotenkin tervehdyttävää tekstiä :)
Kaikkinensa oikein mukava tiistai :) Jonka jälkeen voinkin sitten kertoa appiukon kuulumisia.
Mies sai tädiltään (siltä, joka hoitaa apen asioita) viestin, että appi aiotaan kotiuttaa. Kolmesti päivässä tulee kotisairaanhoitaja käymään kotona. Mutta mutta.. appi on muistisairas, suomeksi siis aivan kuutamolla, mutta pysyy jaloillaan ja siksi kotiutetaan. Hän ei tarvitse sairaalapaikkaa, koska liikkuu jonkin verran. Me täällä ihmettelemme, että olettaako lääkäri appiukon istuvan/seisovan kotosalla kaiket päivät? Mitä sitten, kun hän lähtee ulos eikä tiedä kuka on ja missä on? Miehen veikkaus isänsä kotona-asumiselle on vajaa kuukausi. Hieman pelottaa. Minun toiveeni on, että jäisi sitten 'karkumatkallaan' edes auton alle tai jotain, niin ettei tarvitsisi asua laitoksessa vuosikausia. Näin täällä 'lottovoitto-maassa' kohdellaan ihmisiä.
Viikonloppu meni taas. Jonnekin. Hyvä kun ehti huomata..
No ei. Lauantaina tein pari opiskelujuttua ja katsoin pienimmän kanssa X-Men-elokuvan. Sivistämme itseämme, minä ja hän.
Sunnuntaina.. ööh.. oleilin, pesin pyykkiä, leikkasin miehen hiukset. Siinä se kai meni.
Tänä aamuna lähetin pienimmän kouluun, keskimmäinen vuorostaan oli kotona sairaana. Menin itse terveyskeskuksen kautta, varasin ajan ensi viikon keskiviikoksi. Saa nähdä tuleeko ihan aprillipila.
Ehdin käydä keskustassakin ennen töihinmenoa ja sitten istuinkin töissä aina iltakasiin saakka. Siinäpä se meni. Juttelin viikatteista ja Richard IIInen uudelleenhautaamisesta neuleryhmässä. Mmmh.. meillä on aika mielenkiintoista siellä.
Yhtäkkiä tässä istuessani muistin tämän vanhan piisin.
Olin tänään leffassa kahden nuoremman kanssa ja ystäväni Heidin ja hänen tyttärensä (keskiviikon keikkakaverin) kanssa katsomassa Big Game-elokuvaa. Se oli ihan mainio pätkä, Samuel L. Jackson oli hyvä ja antoi tarpeeksi tilaa nuorelle Onni Tommilalle. Pahikset olivat myös erinomaisia ja lopun juonenkäänne vielä aika makoisa :)
Muuten olen tänään nukkunut pitkään, imuroinut ja muutenkin siivoillut kämppää, kuunnellut samalla Royal Republicia ja pienimmän selitystä koulupäivästä ja auringonpimennyksestä.
Aioin vielä vilkaista hiukan opiskeluhommia, mutta taidan laittaa koneen kiinni ja kellistyä petiin. Nähdään!
Hyvänen aika, että voi ihminen olla poikki vaivaisen viiden tunnin tanssimisen jälkeen! Olin kotona jo puoliltaöin, vaikka taksi ajoi ensin teini-ikäisen lainalapsen kautta. Aamulla tuntui kuin jalat olisivat olleet lyijyä, mutta kyllähän se siitä käynnistyi. Alla pari kuvaa.. ensin lämmittelijänä ollut Charli XCX ja sitten tanssijoista ja Katysta.
Charli XCX
Ledipunkkari
Lediletti
Egyptiläisiä jumalia
Hevonen jossain
Ilmasirkus
Katy
Kisu steppaa
Lisää kisuja
Akustinen osio
Synttärijuhla
Pienin on ollut koko viikon sairaana kotona, eilen oli kuume kivunnut 38:n ennen kuin tulin töistä kotiin (etuajassa). Tänään on ollut ensimmäinen kuumeeton päivä ja huomenna pienin pääsee kouluunkin.
Töissä oli tänään sellainen tilanne, että oli pakko mennä käymään, mutta ehdin sopivasti kotiin ja syödäkin ennen kuin oli (viimeinen) tentti bibliometriikasta. Toivon hartaasti, etten joudu uusimaan sitä.
Loppuun hauska piisi, jonka vinkkasi (työ)kaveri Heidi :) Ruotsalaista Garage rockia olkaatten hyvät.
