Unetus

Eilisen migreenin jäljiltä olen unelias kuin liian aikaisin talviunilta herätetty karhu. Olen sentään saanut jotain kirjoitetuksi analyysiinkiin, vaikken niin paljoa kuin kuvittelin. Kirjoitan myös jatkuvasti väärin kaiken mahdollisen, todella rasittavaa.

Aamulla soitin äidilleni, hän oli koettanut illalla tavoittaa ja mulla oli luuri jäänyt äänettömälle luennon jälkeen. Eipä tuolla oikein mitään asiaa ollut, olisi vain halunnut informoida olevansa sairaalassa.. Sydämessä oli vähän flimmeriä ollut viikolla ja oli sitten muori käppäillyt terveyskeskukseen eilen, josta olivat lähettäneet sairaalaan lepäämään. Kaipa se sydän nyt sitä rauhoittuu, viikonlopun yli on tarkkailussa ja katsovat miten lääkkeet alkavat vaikuttaa. Toiovottavasti ei tarvitsisi käynnistää uudelleen, kun äiti on jo kuitenkin muutamaa kuukautta vaille 84.

Että sellaista. Taidan kuukahtaa petiin kerrankin ensimmäisenä pienimmän jälkeen. Illan piisinä Anssi Tikanmäen iloinen Savolainen metsä. Tikanmäki oli Sleepy sleepersien jäsen (kitaristi?) ja on kyllä varsin hyvä säveltäjä, tykkään tästä koko levystä kovasti. Savolainen metsä jotenkin on vain se, mistä pidän kaikkein eniten, ehkä isäni sudeettisavolaisuuden vuoksi :P

Tuskainen torstai

Tänään iski. Nimittäin migreeni, jota odotin eilen tulevaksi. Luulin jo säästyväni siltä kokonaan, mutta tietysti se tuli tänään, kun en mitenkään voinut lähteä kotiin sitä potemaan. Nimittäin oli pakkorako mennä luennolle, koska ensi viikolla en voi mennä sinne erään muun syyn vuoksi.

Migreenin ensihönkäysten tuntuessa silmissäni (juu, ihmettelin hetken miksi en näe lukea tms) vedin pari tavallista särkylääkettä ja kipitin naapuri-Ärrälle hakemaan salmiakkia. Vetäisin pussillisen salmiakkiaakkosia ja johan helpotti, päästä ainakin. Kipu laantui sen verran, että tuntui enää kuin kelluisi jossain. Sekin on tunne, josta en helposti merisairastuvana pidä erityisemmin.

Selvisin luennosta, vaikka olikin tipalla etten nukahtanut sinne. Tulin kotiin ja annoin kävelymatkalla aivoille kunnolla happea. Nyt voisin kellistyä petiin, jotta jaksan huomenna aloittaa sen helkkarin proosa-analyysin vääntämisen. Saa tulla lunta ja ihan mitä vaan, minä pysyn koneen ääressä kirjoittamassa koko viikonlopun.

Laulu, joka allaolevassa videossa on, kuuluu niihin, joista pidän todella paljon. Itse asiassa koko levy on hieno kunnianosoitus nyt jo kadonneelle maailmalle, osittain myös kulttuurille. Mikä sääli. 

Hyvät ja huonot

Hyviä asioita on tapahtunut eilen ja tänään. Eilen oli ensinnäkin pitkästä aikaa tiistai, jolloin pääsin kotiin heti töiden jälkeen. Lisäksi keskimmäinen oli lähi-yläasteen tutustumispäivässä ja ilmeisesti oli ihan ookoo-tapahtuma. Illalla mies meni samaan paikkaan vahnempainiltaan ja tuli kotiin naama loistaen. Hän oli puhunut opon kanssa keskimmäisen hinkumisesta luma-luokalle esikoisen kouluun ja opo oli etsinyt kemianopettajan, joka aikoo ensi syksynä perustaa painotteisin luokan tähän kouluun. Keskimmäinen saattaa siis sittenkin päästä ns. painotteiseen opetukseen ja lähemmäs, kuin kuvittelimme. Poika on todella tyytyväinen ja me myös, tietysti.

Hyviä asioita tänään oli mm. se, että pienimmän opelta tuli viesti hyvästä käytöksestä. Voitte uskoa, että se lämmitti sydäntä. Viime syksyn jälkeen nimittäin pelkään edelleen avata vain pienintä koskevia wilmaviestejä, kun ne olivat aina niin negatiivisia. Nykyään odotan aina hetken, jos tulee pienintä koskeva wilmaviesti, haluan nähdä jos samaan aikaan kilahtaa keskimmäisen wilmasta viesti niin tiedän asian koskevan koko koulua.

Tänään myös nauroimme työkavereiden kanssa vedet silmissä akateemisille nimikkeille. Juu, meillä on halvat huvit :D Kyse oli erään farmakologian tohtorin lyhenteestä, eli Fat. Mietimme, kuinka olisi naurettavan kamalaa aina tulla kutsutuksi läskiksi, kunnes joku sanoi että ajatelkaapa sitä aikaa, kun hän oli vasta kandi ja lyhenne oli FaK.  Niin.. me ajattelimme ja ulvoimme naurusta. Voi meitä.

Huonot asiat.. eilen ei tapahtunut kai mitään varsinaista ikävää, vaikka olikin tiistai. Sen sijaan tänään sitten esikoinen oli täyttänyt koulussa Yhteishaku-lomaketta netissä ja viimeisellä sivulla systeemi sanoi, ettei saanut yhteyttä serveriin. Lomake on täytettävä kerran eikä sitä pääse enää muokkamaan... Niinpä niin. Perjantaina on viimeinen hakupäivä, joten minä joutunen huomenna soittelemaan opetusvirastoon tai jonnekin ja selvittämään tätä asiaa. Perskutarallaa, sanon minä.

Loppuun video, joka taisi tappaa juutuupin tänään pariksi tunniksi. Benin hyvä ystävä oli pyytänyt tätä ottamaan 'selfien' U2:n kanssa, näin Ben hoiti asian mallikkaasti.

EDIT Esikoisen hakemus oli mennyt läpi, saimme varmistusviestin. Huh.

Eräänlainen merkkipäivä

Tänään pääsin vihdoin uimisessani kilometrin matkan tasan puoleen tuntiin. Tähän olen tähdännyt edellisysksystä, tavallaan leikkimielellä mutta kuitenkin. Nyt voin jatkaa ajan kitistämistä edelleen. Tämä on ensimmäinen syy merkkipäivän viettoon.

Toinen on vähän karumpi. Muistin äsken (vasta), että tänään on isäni kuolemasta kulunut tasan 20 vuotta. Tämä on ensimmäinen kerta, kun muistin sen vasta näin myöhäisessä vaiheessa. Yksi aikakausi on ehkä ohi? Minua ei edes sureta se sillä tavoin, kuin joskus aiemmin. Olen vihdoinkin päässyt siitä irti.

Olin aivan unohtaa. Tänään meillä kävi se työntekijä, jonka työn jatkajaksi minut palkattiin. Hupaisan sattumuksen vuoksi olimme kollegoja samassa pikkukirjastossa 90-luvun puolivälissä. Vaihdoimme kuulumisia ja juttelimme myös vanhoista työtovereista ja entisestä esimiehestämme/naisestamme. Kuvasin tätä ihmistä joskus sanalla 'mehiläiskuningatar'. Oli kurjaa olla niin huonon itsetunnon omaavan ihmisen alainen.

Kohta voisi kellahtaa ihanaan sänkyyn katsomaan unia. Viime yö meni jotenkin risaiseksi jalkojen krampatessa pahasti.

Helei

Ihan ensi alkuun sanon, että keikka oli hieno. Käynnistyi hitaasti, mutta eipä sitten meinannut sammua into millään :) Jared on varsinainen showmies eikä veli ole pekkaa pahempi. Alla pari kuvaa, jotka nappasin kännyllä.

Muuten olen lukenut kirjan, josta pitäisi vääntää analyysi ensi viikonloppuna, palautuspäivä on sunnuntaina. Onneksi kirja oli hauska, vaikka yksi ihminen sanoi sen olevan hieman tylsä. Itse nauroin jopa ääneen muutamassa kohdassa, sitä ei usein tapahdu kotimaisten kirjojen kanssa. Kirjassa oli sarkastista huumoria runsain mitoin ja henkilöt olivat varsin karikatyyrisiä. Ihan hupaisa nopea luettava, yllättävästi Finlandiavoittaja (en yleensä jaksa lukea Finladia-ehdokkaita ollenkaan.)

Sukantekele on edistynyt myös ihan hyvin, kun neljänne (vai viidennen) purkamisurakan jälkeen tajusin laskea mallipiirroksesta, missä ihan oikeasti olen menossa. Johan selkis.

Ja nyt menen katsomaan töllöä tai jotain. Nähdään taas!

PS Unohdin sen kuvan, jota yleisö pyysi jossain aiemmin. Sen näkee tässä alla.

Tää se päivä on

Olen ihan täpinässä, vihdoinkin syyskuun alusta odottamani päivä on juuri nyt tässä tänään!

JEEE!!

Ainiin ja Hyvää Naistenpäivää :D

Kaksois-olentoja ja muuta metkaa

Istuessani töissä päivystelemässä yksi vahtimestareista (se hauskin) poikkesi juttelemaan ja esitteli sellaista metallilangoista tehtyä päänhieronta-vekotinta. En ole koskaan kokeillut sellaista, mutta nyt olen. Hän nimittäin hieroi päätäni sillä ja se oli oikein mukavan tuntuista. Juttelimme siinä sitten kaikenlaisista hieronnoista, joissa olemme käyneet ja kumpikin totesimme, että jäsenkorjaus taitaisi olla seuraavana vuorossa.

Päivä oli muutenkin kummallinen. Uusi työntekijä tuli esittäytymään ja piti katsoa ihan oikeasti pariin kertaan, sillä ihmettelin mistä hän oli tuttu. No.. hän oli Hobitti-leffan Bardin kaksoisveli, ihan kummallista. Siis toisin sanoen Luken, ihan samanlaiset kasvot. Tämä kuva voisi hyvin olla tuo työkaveri.

Kävin luennollakin ja oli ihan mielenkiintoista. On hauskaa, kun nyt kaikki jo uskaltavat jutella keskenään, nyt kun olemme istuneet koko talven yhdessä. Hieman harmittaa, että ainoa miesjäsenemme lopetti tämän kurssin. Hän lukee pääsykokeisiin, joten toivon hänelle onnea ja menestystä siihen koitokseen.

Keskimmäinen neuloo lapastaan ja pienin oli tänään ensimmäistä kertaa laskettelemassa koulun kanssa. Meillä minä en ole koskaan lasketellut ja mieskin tasan ensimmäisen ja viimeisen kerran. Hyvä, kun koulussa on mahdollisuudet tuohonkin kurssien muodossa.

Loppuun haluan vielä linkittää John Finnemoren blogikirjoituksen, jossa hän kiittää faneja kiitoksista :D Sieltä löytyy kiitosvideo, jonka tekemiseen jollain tavalla osallistuin minäkin. Tosin en ole lopullisessa versiossa, mikä on ehkä hyväkin :P

Tämä liittyy Saleihin, yhteen kohtaukseen siellä.

Nyt menen vielä hetkeksi Saleihin. Saatan saada kuudennen luvun valmiiksi jo tänä viikonloppuna, mikä olisi ihanteellista sillä pitäisi ruveta keskittymään proosa-analyysiin. Sitäkään kirjaa en ole vielä päättänyt enkä siten edes lukenut.

Kevyesti keskellä viikkoa

Alkuviikko on vilahtanut ohitse rattoisasti. Maanantaina käväisin uimassa ja paransin ennätystäni niin , että nyt pääsin kilometrin 31:een minuuttiin. Sama aika se toki on näin kirjoitettuna kuin viimeksi, mutta minulle se on ilo siksi, että oli tipalla, ettei se ollut tasan 30 minuuttia. Kellonviisari nimittäin heilahti juuri ennen loppuvetoja tuohon, niin olkoon. Tuntui hyvältä.

Tiistaina olin luennolla, viimeinen peruskurssin luento. Enää pitää tehdä se onneton proosa-analyysi enkä ole edes aloittanut analysoitavaa kirjaa lukemaan. Ehtiihän tuota.. Huomenna alkaa seuraava ja samalla viimeinen kurssi.

Olen tavannut tällä viikolla yllättävän määrän vanhoja tuttuja. Siis sekä ihan vuosien vuosien takaisia että uudempia vanhoja. Oikein hauskaa. Eilen tapasin erään rouvan urani alkuvaiheilta ja lopulta hänkin sanoi minulle, että kyllä hänkin alkoi vähitellen muistaa minut. Hän nimittäin oli silloisen työpaikkani lähi-yläasteen äikänopettaja ja teimme aika paljonkin yhteistyötä.

Tänään kävin keskimmäisen kanssa kipsinpoistossa. Kyllä oli mukavaa! Nyt pitää vielä olla hiukan varovainen käden kanssa, minä ja lääkäri olimme hiukan sitä meiltä, että pyöräily ei ehkä ole ihan vielä hyvä ajatus.

Ennen keskimmäisen treffaamista ostin itselleni oikein teinix-korvakorut lauantain keikkaa varten, en erotu niin paljon muista teineistä :) Korvakorut ovat sellaiset höyhenpörhelöt, jotka ulottuvat suunnilleen solisluihini asti :D

Loppuun vielä se tärkein eli sain runo-analyysista arvosanaksi 3/5! Olen ällikällä lyöty. Olin ihan varma-varma, että saan korkeintaa ykkösen ja sitten tuo. Huhhuh. Color me surprised.

Minkähän piisin keksisin.. haa, laitankin tähän Jaredin Oscar-puheen :P Oscarhan tuli tästä roolista.