Kramppi

Kädessä on kramppi. Neulomisesta. Eilispäivänä ja tänään olen neulonut yhteensä ehkä kymmenisen tuntia, ellen jo ylikin. Ei tee ihan hyvää vanhalle jännetupentulehdus-ongelmalle. Vähän alkaa oikutella.

Neuloessa olen katsellut viime talvena kesken jäänyttä Good Wife-sarjaa. Siis se jäi minulta kesken jostain syystä, en enää muista mistä. Mutta tykkään kyllä, vaikka siinä onkin oikeussalidraamaa. Julianne Margulies hakkaa kundit mennen tullen :P

Kotipäivä

Pienin oli illalla kuumessa, joka jatkuu edelleen. Olin kotona tänään ja huomennakin olen. Olkoon mies sitten loppuviikosta.

Mitään kotihommia en tehnyt. Neuloin, katselin tv-sarjoja koneelta ja ihmettelin elämänmenoa netissä. Aina ei tarvitse riekkua kuin heikkopäinen kotihommienkaan kimpussa. Ihan kuin joskus olisin :P

Opiskeluaikoina perheelliset puhuivat, että pitäisi olla ihan säädetty kodinhoitopäivä ja täytyy sanoa, että ei se kyllä mitenkään haittaisi. Nykyään kun kotiapulaisia on vain Harkimolla, niin viikonloppu tuppaa menemään iloisesti raivaushommissa, jotta voisi sitten taas viikolla sotkea kämpän. Sitä ihmettelen, että koska siitä siivotusta kämpästä ehtii nauttia?

Siskokin poikkesi, nyt on eteinen täynnä Taskareita ja Aku Ankan vuosikertoja. Jei.

Korvat

Huomaan, että ihastun usein miesten korviin. Nenä on tärkeä, samoin silmät, mutta tietynlaiset korvat vetoavat myös. Sellaiset hieman ulkonevat ja pyöreäreunaiset on todella söpöt.

Tämä sekoilu johtuu siitä, että parikymppisenä tyttösenä ihastuin suuresti erääseen suomalaiseen näyttelijään (korviin).. eikun siis kokonaisuuteen. Tänään tuo näyttelijä kävi sekoittamssa mun pään lopullisesti mun ihan ikiomalla työpaikalla. Huhhuh. Ne korvat oli edelleen söpöset. Ja nolasin itseni aivan täydellisesti.

Ainakin muistaa minut. Oi Tarmo <3

Nostalgiaa

Illan ratoksi aloin katsella Juutuubista kasariheviä. Tahtoo sanoa siis VanHalenia, joka oli silloin ah niin hurjaa. Voi elämä. Metallicaan en oikein koskaan päässyt sisälle, mutta Skorpparit iski kans syvälle.

Tukkaheviä. David Lee Rothin pehko oli hupaisa.

Askartelua

Harrastan eräänlaista korttiaskartelua eli kuulun ns. swappiryhmään, joka vaihtaa pienehköjä vihkosia. Vihkosessa on jokin teema (yleensä), jonka mukaan askartelu toteutetaan ja sitten vihkonen lähetetään seuraavalle askartelijalle.

Pidän eri ihmisten tavasta käsitellä samaa teemaa, toteutukset jne vaihtelevat paljonkin. Joskus hieman vain nyppii nähdä muutaman ihmisen tekevän aina samanlaisia. Toisaalta kaipa minullakin on oma tyylini, jota en ehkä itse edes tiedosta. Minun on ollut vaikeuksia päästä eroon liiankin pelkistetystä tyylistäni. Olen yksinkertaisten asioiden ystävä. En pidä rönsyistä.

Neulomishimo

Neulomishimo yllätti ja lankojakin on suorastaan järkky määrä. Ainut vain, että ne eivät inspiroi. Eniten inspiroivat ne, jotka ovat vielä matkalla eli tilasin eilen. Ehkä siltikin koetan vähentää näitä jo-olemassa-olevia täss odotellessa.

Ohjeen valintakin on hankalaa, mitä tekisi ja kenelle. Mies tilasi pipon, mutta perui sen ja esikoinen ei huoli. Työkaverille ajattelin tehdä sukat. Ehkä aloitan niistä. Helpoin ratkaisu.

Kuola valuen

Huomenna menen elokuviin ystäväni kanssa. Menemme katsomaan 'Cowboys and aliens'-elokuvan, sillä siinä on Daniel Craig ja Harrison Ford. Jei :P

Toinen vaihtoehto oli 'Abduction - Siepattu', sillä siinä olisi ollut Jason Isaacs isän roolissa. Pitänee sitten ostaa sekin... köh.

Lisää kuolattavaa on tiedossa ensi viikolla, kun menen hammaslääkäriin. Minun hammaslääkärissänihän on kuolaimurit ihan siksi, etten tukehtuisi kuolaan kun katselen hammaslääkäriäni. Minun silmääni niin komea mies on hän. Oih <3 *sydämenkuvat silmissä*

Kyykkypissa Colosseumilla

Eli tervehdys Rooman lämmöstä ja tervetuloa syksyiseen ukkosmyrskyyn. Ikuinen kaupunki vilahti ohi viiden päivän pikakävelyretkellä. Kiloja tuli onneksi vain puolet viidestä mukana, mutta mitäs tekevät niin hyvää jäätelöä. Grr.

Niin, kyykkypissalla kävin useammassakin naistenvessassa. Niistä kun puuttuivat nuo mukavahkot istuinrinkulat ahterin alta, niin oli pakko. Parhaat vauvanvaihtomahdollisuudet (kummipoika toimi testiryhmänä) löytyivät Colosseumilta ja Vatikaanista. Joo, antiikin raunioilta ja sinkkuvaltiosta. Repikää siitä. Hoh.

Eilen käväisnkin sitten naapurikylän taidelaulehtimossa eli Oopperassa katsomassa Carmeenia. Tuotah.. Siitä on muutama vuosi, kun olen kyseisen tarinan viimeksi nähnyt enkä voinut muuta kuin hillitä itseni. Teki nimittäin kovin kovasti mieli alkaa huudella miespääosan esittäjälle, että vähän selkärankaa hei. Sii oikeasti. Voi elämä. Alan ymmärtää, miksi en niin kovin ole koskaan välittänyt yltiöromanttisista jutuista.