Kävipä munkki

Meillä on nimittäin töissä jälleen jokasyksyinen tietyn ikäisiä nuoria miehiä koskeva valtakunnallinen liikekannallepano. Sieltä saa loppupäivästä hakea munkkeja ja sämpylöitä, joten ensimmäisen kerran ikinä kävin tänään lokkeilemassa. Olikin hyvät munkkikahvit hetki sitten.

Olen taas ollut aika väsynyt ja siksikin on bloggaaminen jäänyt vähemmälle. Kotiin päästessä olen lähinnä istunut sohvalla kissan ja neuleen kera katsomassa Netflixiä. Mukavasti on illat kuluneet niinkin ja jotain olen saanut tehtyäkin. Yksi huivi valmistui (uudelleen.. eli purkasin keväällä valmistuneen ja neuloin uudestaan samalla ohjeella, nyt onnistui paremmin) ja lisäksi sain viime sunnuntain ja eilisen välisenä aikana tehtyä tämän kaverin serkun pienelle pojalle.

Vain kaulahuivi puuttuu

Keskimmäinen kävi kutsunnoissa viime viikolla ja teki eilen anomuksen ilmavoimiin. Tyttöystävä on hakenut sinne myös, toivottavasti pääsevät yhtäaikaa. Se olisi aika hauskaa.

Esikoinen täyttää lauantaina 21v (miten se on mahdollista, kun mä olen vielä näin nuori?) ja tulee 'kotiin' sununtaina syömään ja kakutettavaksi.

Nuorimmainen on ollut muuten terveenä, mutta oli tiistaina poissa koulusta vastan vuoksi. Sekä minulla että miehellä oli vatsat jotenkin oudot viikonloppuna ja alkuviikosta, mutta se meni ohi.

Hulannutkin olen, se on kivaa. Mielestäni kyljet eivät tuleet pahasti kipeiksi siitä, ehkä vähän tuntui.

Kävin työterveydessä ultrauttamassa kilpirauhasta. Viime vuonnahan ultraava lääkäri sanoi, että ei siellä kannata joka vuosi ravata.. Nyt sama lääkäri sanoi, että eipä ihme jos on vähän ahdistanut, kun vasen puoli kilpparista on kasvanut noin sentin viime vuodesta. Tiistaina pitäisi lähettävän lääkärin soittaa, katsotaan sitten miten homma etenee. Verikokeetkin on jo otettu, mutta enpä tiedä. Ne on mulla olleet aina ihan normaalit tjsp. eli en ole saanut tyroksiinilääkitystä. Öisin hikoan kuin pistetty sika ja kaikki on turvoksissa. Mummotautia varmaan vaan.

Töissä on kaikenlaista 'hauskaa' meneillään. Äsken selvisi esimerkiksi, että kun syysloman aikaan on päivitetty koneita, niin nyt niissä on erään toisen saman viraston osion kotisivu meidän oman kotisivun asemesta. Että miten meni ICT noin niinkuin omasta mielestä?

Onneksi huomenna on eka vapaa perjantai, kun ei tarvitse lähteä mihinkään. Istun koko päivän sohvalla töllön ääressä kissan kanssa. Nih.

Terppa!

Ei, kuulkaa, kannata käydä ainakaan Vaajakoskella sellaisen mustavalkoisen nallekarhun kaupassa. Kyllä oli laukku täynnä suklaata ja lakritsia. Samoin olisi pitänyt välttää Taito-kauppaa ja Titityytä, mutta minkäs teet, kun lanka houkuttaa :D

Nyt on taas arki alkanut, mutta lyhyt lomasemme oli juuri sopivan pitkä arkihuolien heittämiseen. Jaksoin aloittaa maanantain uintiretkellä, vaikka lättäreistä tulikin vasen hartia niin kipeäksi, että nauraessa sattuu jonnekin syvälle olkaan. Pitänee vältellä nauramista.

Eilen pilateksessa oli sijainen ja olkapään takia olikin mielenkiintoista vääntää liikkeitä. Loppujen lopuksi pilates kyllä sujui, mutta illalla (ja aamulla) piti laittaa Feldeniä olkaan ja särkylääkettä huiviin.

Aamulla metrossa ärsytti eräs reppuselkäinen matkustaja. Hän seisoi ovivälikössä juttelemassa ystävänsä kanssa, vaikka tyhjiä paikkojakin olisi ollut, ja onnistui reppuineen tukkimaan sekä käytävän että ovivälikön. En ymmärrä, miksi ihmiset käyttävät sellaisia ylisuuria reppuja. Aikoinaan muistan ihmetelleeni Harrodsilla näkemääni reput kieltävää huomiotaulua, mutta kyllähän sen aika pian tajusi. Itse harvoin reppua käyttävänä riisun sen metrossa aina selästä, vaikka seisoisinkin.

Nyt pitää mennä ripustamaan pyykit.

Ainiin! Tilasin itselleni äsken sileän hulavanteen! Marjaana, voidaan hulata yhdessä :D

Here I come

Jyväskylään käy matka nuorimmaisen kanssa tänään, ihan kohtapuoliin lähdemme bussille. kunhan nyt pakkaan hammasharjat mukaan.

Olen ollut työpäivien jälkeen sen verran poikki, etten ole jaksanut tännekään kirjoitella. Lähinnä olen istunut sohvalla katsomassa töllöä ja neulonut.

Tiistai-iltana ollessani tulossa metrolla kotiinpäin, Itäkeskuksessa vastapäätä istahti vanhempi nainen ja haukotellen totesi, että pitää keittää vielä kahvit kun kotiin pääsee. vastasin, että niin pitää ja ettei minua ole koskaan haitannut myöhäinen kahvinjuonti. Juttelimme siinä sitten loppumatkan mm. rouvan lehtitilauskylkiäisenä saamasta askelmittarista, joka oli jostain syystä jäänyt uniasentoon eikä siis oikein mitannut sitä mitä piti. Se huvitti meitä molempia suuresti.

Eilen menin töiden jälkeen kampaajalle ja sen jälkeen käymään jalkaleikatulla ystävällä, mutta jotta olisi ollut riittävän kiire aioin lähteä töistä hyvissä ajoin ja käydä ostamassa talvikengät matkan varrella. Tähän lisätään takin vetoketjun hajoaminen niin katastrofi oli aika lähellä, nimittäin se 'hyvä aika', jonka olin varannut hupeni kymmenellä minuutilla. ehdin kuitenkin loppujen lopuksi kampaajalle vartin myöhässä ja kakki meni hyvin, kunnes lähtiessänis ieltä tajusin, että kello oli seitsemän. Olin sanonut ystävälle, että tulen sinne noin seitsemältä.. No, soitin ystävälle ja hän sanoi, että tervetuloa vain. Kiva! Ja sitten puhelimesta loppui akku.

Myöhästyin bussista, joka olisi mennyt ystävän kotioven viereen. Kipitin asemalle, menin P-junaan ja tajusin, että se pysähtyy Pasilan jälkeen Ilmalassa. Onneksi ehdin ulos ennen kuin juna lähti ja katsoin I-junan aikataulua huomatakseni sen juuri lähtevän aseman toiselta puolelta. En ehtinyt siihen ja odottelin vartin seuraavaa. No, pääsin vihdoin ystävän luo varttia yli kahdeksan ja heittelin pikkukiviä ikkunaan, että hän tulisi avaamaan rappukäytävän oven.

Kyllä oli melkoinen seikkailu. Huomasin myös, kuinka riippuvainen olen puhelimesta nykyään, kun siinä on kaikki. Ihan hurjaa.

Nyt aamukahvi kitaan ja pakkaamaan :)

Viikko, joka tuntui kuukaudelta

Olen edelleen hengissä, vaikka viime viikko yritti parhaansa. Oli Kuopiota ja nuorimmaisen koulujuttuja ja kirsikkana kakun päälle kuulin serkkuni pienen pojan sairastavan parantumatonta luustosairautta, jonka hoitomuotona on fysioterapia ja kipulääkitys.

Onneksi on ollut ihan kivojakin asioita vastapainona; olen käynyt kahvilla ja Hulluilla päivillä ystävien kanssa ja kokoustanut ja sen sellaista. Ihan rattoisaa menoa. Lisäksi pidimme nuorimmaisen kanssa viime viikolla Harry Potter-maratonin lopettaen eilen Kuoleman varjelusten kakkososaan.

Tälläkin viikolla olen jo ehtinyt pahoittaa mieleni erään ihmisen tokaistessa kuullessaan, että ensi syksynä on tasaluku tiedossa, enkä aio järjestää juhlia, että 'nykyään ihmiset ovat niin laiskoja'. Joo, olen toki laiska, kun juuri elokuun lopussa pidämme elojuhlat koko ystäväporukalle, enkä heti muutaman viikon päästä kutsu heitä uudelleen.

Tänä aamuna ystävä, jonka kanssa lähdemme tammikuussa Lontooseen, toi minut töihin ja olinkin sorvin ääressä jo ennen kahdeksaa.

Alla kuva Lontoon teatteriretken suurimmasta vetonaulasta. Jep, Richard siinä mietteissään pohdiskelee jotain tsehovlaista ajatelmaa. Hän esittää Astrovia Vanja-enossa.