maanantai 3. heinäkuuta 2017

Alokas

Sinne se lähti, esikoinen. Talo tuntuu hiljaisemmalta, mikä on jotenkin metkaa, kun onhan se nyt ollut ennenkin poissa kotoa. Mutta toisaalta tämä on lopullisen irtautumisen kenraaliharjoitus.

Eilen hautasimme vihdoin Sysikin uurnan ja kissanlelut pihalle, raparperin viereen. Pienin laittoi vielä kukkivan kissanmintun oksan kummun eteen. En löytänyt kaulapantaa mistään, mikä oli vähän harmi.

Iltapäivällä esikoisen kummitäti tuli poikansa kanssa meille syömään. Oli ihan mukava nähdä pitkästä aikaa, mutta emme vain kovin jaksa 6-vuotiasta pikkupomoa. Tottakai on luonnollista, kun on vain toinen vanhempi, niin rajojen asettaminen on erilaista plus lisäksi tämä esikoisen kummitäti on luonteeltaan hyvinkin pitkähermoinen. Joka tapauksessa kestimme urheasti :P

Olin leiponut Key Lime-piiraan ja marenkeja kahvin kera ja sen jälkeen esikoinen lähti vielä Linnanmäelle ystäviensä kanssa, he kaikki aloittavat armeijan tänään (yksi jopa samassa komppaniassa esikoisen kanssa).


Pelasimme melkein koko pelin rommia, kunnes seurueen nuorimmaisen elokuva loppui ja hän väsähti. Loppupeli meni vähän keturoilleen siksi ja piti lopettaa ennen finaalierää. Lisäksi olemme kaikki sen verran introvertteja, että väsymme kovaäänisestä keskustelusta aika nopeasti, joten ehkä oli ihan hyväkin lopettaa siihen.

Tänä aamuna skannasin esikoiselle rokotustodistuksen mukaan ja leikkasin herran hiukset. Ihan hyvin onnistui mielestäni, vaikka ilme onkin vähän vakava. Hyvästellessä sanoin, että en soittele perään ja mies sanoi, että laittaa viestiä jos tarttee jotain ja tuomme sitten ensi sunnuntaina perhepäivään.

Alokas ajoi itse Santahaminaan portille ja mies sanoi, että siellä olikin melkoinen ruuhka sekä lisäksi äitejä plus muita sukulaisia aikamoinen lössi. Onneksi en ollut edes aikonut lähteä mukaan.


En tiedä, menemmekö valatilaisuuteen ollenkaan. Se on elokuussa Porvoossa ja ensimmäisen työviikkoni perjantaina, joten joutuisin heti olemaan poissa. Lisäksi Porvooseen mahtuu aika rajallinen määrä ihmisiä. Mietimme asiaa.

Nyt olemme sitten nelisin viikon verran ennen kuin keskimmäinen lähtee partioleirille Helsingin edustan saareen. Olimme ensin puhuneet miehen kanssa, että voisimme mennä sitten kolmisin Tukholmaan mutta miehen laiva-painajaisten takia olemmekin pohtineet Köpistä. No, sitäkin ehtii vielä miettiä.


11 kommenttia:

  1. Oi voi, tulipa sun vauvasta (entistäkin) komea(mpi)!

    Mä kyllä vähän kritisoin tuota"vain yksi vanhempi ja siksi on ymmärrettävää". Ei ole. Oli yksi, kaksi tai kolme, jonkinnäköinen kuri pitää olla ja aikuisen pomo. Ihan sama miten väsynyt tai yksinäinen on. Kyllä sen verran pitää lasta pystyä kasvattamaan ja opettamaan ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mä vähän provosoin, koska mä olen samaa mieltä sun kans ;) Esmes tiedän, että äitini kun oli yh, niin piti kyllä kovan kurin Kimmolle.

      Kiitos kiitos :D

      Poista
    2. Sitä vielä olin sanomassa, että tämän ystäväni veljen perheessä eletään ns. lapsentahtisesti ja koska kummipoika on aika paljon siellä hoidossa, niin osittain luulen tämän 'pomoilun' johtuvan siitä.

      Poista
    3. Puuh, mä en ehkä kestä... Lapsentahtinen, just joo. Tarkoittaako se (heidän tapauksessa) että maailma pyörii pikku prinssin ympärillä?

      Aaarrrggghhhhhhh;-)

      Poista
    4. Mmhh... mistäs arvasit? :D Heillä on suht samanikäiset kolme poikaa kuin meillä, mutta heidän esikoisen asperger oli osasyynä tähän lapsentahtisuuteen. Mä en olsi ehkä päässyt ikinä lasten kanssa mihinkään, jos olis oltu lapsentahtisia :D

      Poista
    5. Joo kyllä se sotilaallinen kuri olla pitää - voi sitten hyvillä mielin lähettää inttiinkin ;-)

      Nyt mä provosoin, tulevan sivarin äitinä, khih...

      Poista
    6. Meillä on kyllä ollut todella melkoinen kuri noille aina, ja varsinkin pienempänä. Oikein natsivanhemmat ;)

      Poista
  2. Miten huomaavaista; kissanminttu Sysikin haudalle <3
    Ja piiras on ihan mahottoman herkullisen näköinen!

    VastaaPoista
  3. "Syvä iskumme on, viha voittamaton" Mietis vielä sitä valatilaisuutta, jostain syystä se on ainakin mun mieleen jäänyt yhtenä merkittävämmistä kokemuksista vaikka siinä silleen juur mitään tapahdu...kunhan uhotaan isänman puolesta=)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, olen yhdessä ollut (veljeni) ja olihan se hieno kokemus. Mietimme asiaa, kun se tulee lähemmäksi :)

      Poista

Jätähän puumerkkisi, kun tänne asti luit :)