torstai 22. joulukuuta 2016

Monenlaista herkkua

Kauas on tultu entisaikojen (=omien) koulun joulujuhlista. Eilen katselimme, kuinka tenavat etsivät Pokemoneja, mutta löysivätkin tonttuja ja Opemon go-pelin :) Myös kinkkua jahdattiin hupaisalla videolla ja olipa ensimmäinen kerta, kun kuulin Kulkuset italiaksi esitettynä (Din Don Dan on laulun nimi, jos haluatte kuunnella sen juutuupista). Alakoulun juhlissa oli perinteisesti myös Jouluevankeliumi, vaikka yleisössä on noin 20:tä eri uskontokuntaa. Sen ei ole annettu meillä häiritä eikä se silloin häiritse.

Juttelimme myös esikoisen entisen opettajan kanssa, hän jäi eläkkeelle saatuaan esikoisen vuosiluokan ulos koulusta, mutta on sittemmin sijaistanut nuorempienkin poikein luokilla. Hän oli hyvin tyytyväinen kuullessaan esikoisen päässeen laskuvarjojääkärien pääsykokeisiin, vanhana urheilumiehenä se oli hänestä hyvä juttu.

Tullessamme kotiin olivat pienimmän kummit juuri lähdössä meidän ovelta, sillä tonttujen jokavuotinen logistiikkaongelma ei näytä helpottavan. Siinä sitten jutellessamme kysyi tämän pariskunnan rouva esikoisen kummeista, että ovatko he eronneet kun joulukortissa oli vain rouvan ja poikien nimet. Sanoin, etten tiennyt (emme olleet vielä ottaneet posteja laatikosta) mutta että kerron, kun tiedän.

Laitoin sitten joulukortin luettuani viestin tälle esikoisen kummisedän vaimolle (emme aikoinaan pyytäneet molempia kummeiksi, mutta käytännössä molemmat ovat olleet kummeja) ja kysyin ihan suoraan, että miten on ja hän vastasi, että kyllähän se on niin. Toisaalta ymmärrän, että kun toinen tekee vaativaa kolmivuorotyötä ja on sen vuoksi uni-ongelmainen, niin ei ole helppoa olla aina kotona hipihiljaa eivätkä nuoret aikuiset lapset sellaista varmaan oikein jaksakaan. Lisäksi he ovat jo vuosia lomailleet eri aikoina, osittain tämän työvuoro-ongelman vuoksi mutta myös erilaisten kiinnostuksenkohteiden vuoksi.

Jotenkin olin aina ajatellut, ettei meidän kaveripariskunnista kukaan eroa. Melkein kaksikymmentä vuotta sitten yksi pari erosi, mutta heillä oli siihen varsin hyvä syy. Nyt kuitenkin tämä esikoisen kummipari on ollut 'aina' yhdessä ja he olivat toiset miehen ystävistä, joihin tutustuin alkaessamme seurustella.

Olen tänään menossa veljeni kanssa viemään Äidin haudalle kynttilät ja sekin tietysti suretti, joten illalla itkinkin sitten taas aivan riittävästi.

Olen tänään töissä lyhyemmän aikaa, sillä kulutan tämän vuoden viimeistä työpäivää parhaillaan. Lounaan jälkeen  menemme työparin kanssa katsastamaan uuden Maunulatalon avajaiset ja veljeni vaimoineen poimii minut siitä mukaansa Porvooseen. Kuulemma teemme pikalaskun myös Brunbergille, joten saatan yllättää perheen jouluna aiemmin mummin hankkimilla herkuilla. Leivoin illalla veljelleni Tumman Paholaisenkakun pienimmän kanssa, he saavat sen matkaansa.

Valoa kohti!

6 kommenttia:

  1. Erot on siitä omituinen juttu, että loppupelissä ne kaatuvat aika merkityksettömiin asioihin jos näitä asioita verrataan vaikkapa pettämiseen tms.
    Toinen syy on kaiketi jonkilainen "kyllästyminen", on menty hyvin nuorena yhteen ja elämä on urautunut siihen omaan uomaansa jossa kaikkea - varsinkin puolisoa - pidetään itsestään selvyytenä ja se on huono juttu se. Nimittäin tuo itsestään selvyytenä pitäminen, kyllä juttu on niin että puolisolle täytyy antaa tunne siitä että rakastaa häntä, tavallaan päivittää tilannetta vaikka tämä päivittäminen kornilta kuulostaakin.

    Monenlaista herkkua - otsikko sopii suht hyvin siihen mitä vastasin sun kommaas ja kenties se osoittaa että meillä on välillämme jonkinlainen, tiedostamaton telepatia :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, yleensä ne varmaan on just niitä asioita, jotka hiertää koko ajan. Ja tuo kyllästyminen.

      Poista
  2. Se on kyllä kumma, miten tuttujen ihmisten eroamiset surettaa, vaikka ne ei liittyis itseen mitenkään ja hyvin vois pitää välejä edelleenkin, erosta huolimatta. Varsinkin, kun on kyse pareista, jotka on ollu "aina" yhdessä...

    Mun kokemus joulujuhlasta - siitä viimeisestä peruskoulun joulujuhlasta, missä näillä näkymin ikinä käyn - oli hyvin samantyyppinen kuin aina. Musiikkiesityksiä vaihtelevalla taidolla. Tyttären anoppikandidaatin kanssa siinä sitten laulettiin vierekkäin ja mua itketti. Niin aina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä itken yleensä aina, nyt pidätin koska tiesin, että sitten ei tule loppua ja se olisi ollut ihan hirveätä.

      Poista
  3. Sitä kohti, ja hei, meillä alkoi loma - eikös?

    Nautitaan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin alkoi. Tunnelin päässä on valo, eikä se ole juna, eikös vaan? :)

      Poista

Jätähän puumerkkisi, kun tänne asti luit :)