sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Täysorpo

Nyt se sitten tapahtui. Äidin lähtö. Äidillä oli jatkuva flimmeri sydämessä, mutta sydäntä ei voinut käynnistää ja tahdistaa uudelleen, koska sydänlihas oli jo niin huonossa kunnossa. Jokainen päivä saattoi olla viimeinen ja eilen illalla äiti oli sitten väsähtänyt olohuoneensa sohvalle, josta naapuri löysi nyt päivällä.

Aloin ihmetellä, kun äiti ei soittanut bussista, kuten teki aina tänne tullessaan. Odottelin kuitenkin, soitin eikä vastannut. Soitin ystävättärelle, joka ei tiennyt mutta neuvoi soittamaan alakerran naapurille, jolla oli avain. Naapurinrouva meni katsomaan ja soitin jonkin ajan päästä perään. Hän oli löytänyt äidin sohvalta, kaikki valot olivat vielä palaneet.

Äiti oli ollut illalla sekava, ystävätär kertoi mutta minä ja veljeni olimme sitä meiltä, että koska äiti itse kieltäytyi ambulanssista niin ei kai sitä sitten tarvittu. Parempi oli näin kuitenkin, kuin sairaalassa vieraiden ihmisten keskellä hälinässä.

Kiitos, äiti. Kaikesta.

20 kommenttia:

  1. "Soittakoon tuuli, kertokoon ikävänne,
    unen kauniin antakoon äidillenne."

    VastaaPoista
  2. Osanotto ja lämmin halaus. Arvokas lähtö oli hänellä.

    VastaaPoista
  3. Osanottoni!

    Olin onnekas kun ehdin hänet tavata ja vähän tutustua. Hän oli hurmaava, älykäs ihminen, jonka seurassa oli helppo olla. Ihan niin kuin sinäkin, ystäväni <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hän oli hieno ihminen, itsestäni en tiedä :)

      Poista

Jätähän puumerkkisi, kun tänne asti luit :)