maanantai 9. marraskuuta 2015

Tyhjä

Tuntuu, että melkein joka postissa valitan nykyään sitä, kuinka väsynyt olen. Niinpä tämä ei poikkea linjasta. Nimittäin lauantaina lämpö vaelsi ylös ja alas sekä minulla että keskimmäisellä. Niinpä oli hyvä syy istua koko päivä sohvalla neulomassa ja katsomassa telkkarista kaikenlaista. Aloitin Bondin loppupuolella pienimmän kera, sitten pienin lähti kaverin synttäreille ja minä katselin "Kaiken teorian", joka oli varsin hyvä leffa. Pieni tuli kotiin ja katselimme vielä Bondia "Skyfall"issa. Illalla esikoinen lähti leffaan ja tuli kotiin puoli yksi, kun olin jo ollut hetken nukkumassa. Pesin sentään pari koneellista pyyhkeitä päivän kuluksi.

Eli heräsin. Enkä nukahtanutkaan ihan heti uudestaan vaan aloin stressata ties mistä ja lopputuloksena heräsin Isänpäivän aamuna erittäin väsyneenä ja ärtyneenä. Pakotin empivän esikoisen lähtemään softaamaan ja viihtyihän tuo monta tuntia taas. Sillä aikaa silitin pyykkejä ja itkin sitä, että pian on taas maanantai. En ymmärrä, miten jaksoin poikien ollessa pieniä tehdä täyttä työviikkoa ja lisäksi hoitaa kotihommia.

Yritin ottaa päiväunetkin, ei mitään mahdollisuuksia onnistua. Aina jokin häiriö juuri, kun olin vaipumassa uneen.. Joten nousin ylös ja leivoin kääretortun. Meidän oli ollut tarkoitus mennä miehen ja pienimmän kanssa katsomaan uusin Bond sunnuntai-iltana, mutta ilmoitin ei-jaksavani. Ehtii sen nähdä myöhemminkin. Onneksi nuokaan eivät olisi jaksaneet. Niinpä kävimme ajoissa saunassa ja minäkin menin nukkumaan jo kymmenen jälkeen.

Aamulla heräsin puoli tuntia ennen kellon soittoa, mutta nousin ylös vasta lähempänä oikeaa aikaa. Keräsin uimakamat ja lähdin pienimmän kanssa yhtämatkaa. Uimahallissa olikin yllättävän tyhjää ja sain melkein koko ajaksi radan itselleni, joten sain uitua kilsan puolessa tunnissa. Töissäkin meni ihan kivasti ja illalla menin vielä esikoisen koululle vanhempainiltaan, että sain mieheltä kyydin kotiin.

Esikoinen oli käynyt yliopistolla luennolla kuuntelemassa jotain suhteellisuusteoriasta, luennon nimi oli Kaareva todellisuus. Arvasin sentään luennoitsija oikein :P


5 kommenttia:

  1. Voi että sua ... eipä tässä voi muuta kuin jaksamista toivotella. Lämpimiä ajatuksia täältä päin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Jotenkin puolikuntoinen olo tänään, mutta nyt on pakko olla töissä koska työpari on koulutuksessa. Ja pienin on melkein äänetön taas. Ajattelinkin, että jos se on huomenna pois koulusta niin mä olen pois töistä. Mä en jaksa.

      Poista
    2. Voi teitä! Ehkä vaan suosiolla lepäilette kotosalla kumpainenkin? Kohtahan se ilo kuitenkin loppuu, kun lapset täyttää sen maagisen 10 vuotta, jolloin osaa jo sairastaa ihan yksin :-(

      Poista
    3. Niin loppuu kyllä. Valitettavasti vain näyttää siltä, etten pysty huomennakaan jäämään kotiin.. Tulee kyllä kohta se kuukauden sairasloma tarpeeseen, että ehtii levät ennen kuin on haudassa.

      Poista
    4. Äh, no lepäät sitten! Ja kuulostelet itteäsi että onko vähemmän tukkoinen olo, kulkeeko henki paremmin, väsyttääkö vähemmän jne sitten saikulla kunnolla. Koska kyllä toi työpaikka suhun jotenkin vaikuttaa!

      Poista

Jätähän puumerkkisi, kun tänne asti luit :)