Kaunis

Olin eilen baletissa katsomassa Pientä Merenneitoa pienimmän kanssa ja olihan se kaunis. Tausta/lavastevideon 3D-osuus oli hyvä ja tosiaan auttoi merenalaisen tunnelman luomisessa, mutta oikeastaan pidin Andersenin saduista kertovista pienistä lyhyistä tanssiosuuksista enemmän kuin itse päätarinasta, joka oli hiukan pirstaleinen. Hesarin Abba-housuiksi ristimät merenneitojen asut olikin aika kuvaava nimitys, isojen pyrstöjen myötä merenneidot eivät oikeastaan tanssineet ollenkaan vaan liikahtelivat erinomaisen kalamaisesti pitkin lavaa.  Loppu oli kaunis ja musiikki sai minut taas itkemään..

Ulkomainos

Prinsessa ja herne oli hauska

Oopperan kummitus-leivos ei oikein ollut lupaavan ulkonäkönsä verto

Tänään huomasin fb-seinälläni Ismon uuden piisin, mutta en voinut töissä sitä kuunnella vaan piti säästää kotiin. Voi, miten kaunis! Istuin silmät kiinni ja kuuntelin sen aika monesti. Ja itkin joka kerta.

Joo, olen pöljä. Nyt menen ripustamaan pyykit ja sitten petiin.

Lankakauppoja

Uin kilsan 32 minuutissa ja sitten menin töihin, kun en muutakaan keksinyt ja aikanaan tulin kotio.

Tuskin pääsin kotiovesta sisälle, kun piti lähteä paketinhakuun maitokaupasta. Kun vihdoin kotona avasimme paketin, siellä oli tilaamieni lankojen lisäksi pikkupussi nallekarkkeja :D

Huomenna menen pienimmän kanssa balettiin katsomaan Pientä merenneitoa. Vaikuttaa mielenkiintoiselta :)

Nyt kuitenkin kaadun petiin, en jaksanut edes neuloa tänään. Kamala väsy, ei paljon haittaa täyskuut sun muut.

Loppuuhan se viikonloppukin

Niin, taas ollaan sunnuntai-illassa. Sinne meni, jotta vilahti, vaikka ehdinhän sentään tehdäkin jotain.

Eilen juttelin naapurinrouvan kanssa työpaikan tilanteesta, hän kun sattuu olemaan työssäkäyntikaupunkimme päättävissä elimissä suht korkealla. Kerroin hänelle oman käsitykseni asiasta, josta hän kiitti ja käymämme keskustelun aikana kertoi myös minulle uusia asioita, jotka ovat ikävä kyllä sellaisia, ettei niitä voida ihan villaisella vain painaa.

Tämän jälkeen rentouduin pesemällä keittiön sekä poikien huoneen ikkunat kuunnellen samalla BBCn kuunnelmaversiota Hyvistä enteistä. Sitten lakkasin varpaankynnet. Lisäksi istuin sohvalla katsomassa kaikenlaisia sarjoja ja neulomassa. Lopputuloksena sain katsottua Endeavour-sarjan loppuun, katsoin pilotin Wayward Pines-sarjasta ja aloitin Vallan linnakkeen, joka onkin mielenkiintoinen. Neuyleen suhteen kävi niin, että aloitin päättelykerrosta ja totesin, etten hyväksi vähän aiemmin neulomaan kirjailua, koska se oli vahingossa tullut tehtyä liian tiukaksi, joten olen nyt tänään purkanut sen.

Tänään olen käynyt leffassa pienimmän kanssa katsomassa Yksin Marsissa-elokuvan, joka oli todella hieno ja sitten olen pessyt pyykkiä ja käynyt saunassa. Kohta jatkan Linnaketta vielä hetken, vaikka iski aivan julma päänsärky. Luultavasti tuon työ-stressin laukeamisen vuoksi. Jos se jatkuu, en menen huomenna töihin.

Nähdään!

Veetuttaa kuin pientä oravaa

Olen harvoin (enää nykyään) niin raivoissani, että itken, mutta tänään kävi niin. Onneksi pystyin pidättämään kotiin asti ja mies sai halittua rauhalliseksi, mutta vieläkin korpeaa. Kyse on työasiasta, josta en pysty täällä puhumaan. Liittyy siihen, miten meillä kohdellaan pitkän työuran tehneitä ihmisiä.. noin vertauskuvallisesti voin sanoa, että kengänpohjaan tarttunutta koiranpaskaa kohdellaan huomaavaisemmin. Mutta se siitä ja onneksi sain/saan taustatukea eräältä työ-ystävältä, joka osui oikeaan aikaan paikalle ja lupasi hänkin hiukan selvittää asiaa.

Kävin Kirjamessuilla ja niiden kylkiäisenä myös Ruoka&Viini-messuilla. Mukaan sain tartutettua muutaman kirjan, yhden seinäkalenterin (Kamala Luonto) sekä hiukan fudgea ja lakuja. Näin elävänä muutaman kirjailijan (mm. Sofi Oksasen, joka muistuttaa kerta kerralta enemmän Lenita Airistoa), mutta en koskaan heitä tunnista, sillä en juuri lue kotimaista. Tapasin ystävän, jonka kanssa kävin kahvilla ja purkauduin työjutusta. Oli mukavaa, mutta hän lähti kauemmas jo hyvissä ajoin ja minullekin messut riittivät parin tunnin jälkeen. Aina joskus ihmettelen, miksi vaivaudun edes menemään, kun nykyään ahdistun ihmispaljoudesta. Tosin tänään oli mielestäni melko yllättävän hiljaista.

Ehkä pitäisi kokeilla tätä palvelua. Jos se helpottaisi tähän hätään :P

Nyt taidan lähteä Höyhensaarille. Nähdään.

Tök tök

Tämä päivä on tökkinyt ihan urakalla.. (ja torakalla.. tämä on ns. sisäpiirivitsi ja perustuu Olli Jalosen Kara tolla-nimiseen kirjaan). Eniveis olen aivan kypsä.

Töissä oli jokseenkin mahdotonta tehdä mitään, saati töitä, tietokoneella. Se nimittäin tökki. Yhdenkin s-postin avaamista taisin odottaa viitisen minuuttia.. Tehokasta työaikaa?

Kotona alkoi myös tökkiä vähän kaikki ja hetken jo harkitsin pienen kunnollisen ulvontatuokion vetämistä, mutten sitten viitsinyt. Parhaillaan pohdin, menenkö huomenna pilatekseen vai en, kun sekin loppuu niin hel****n myöhään. Eijjaksais..

Kypsä. Neulomista ja töllöä ja sitten petiin.

Maanantaiki

Miten voi aina olla maanantai? Tai ainakin tuntuu siltä. Miten olen ikinä jaksanut tehdä viisipäiväistä työviikkoa? Varsinkin poikien ollessa pieniä. Voi elämä. Pitääkö huolestua, kun odotan leikkauksen jälkeistä kuukauden sairaslomaa kieli pitkällä siksi, ettei tarvitse lähteä kotoa mihinkään?

Pitäisikö oikeasti huolestua? Tosin kun vihdoin vain sitkeästi lähden ovesta ulos (joka arkiaamu), päädyn lopulta sinne, minne oli tarkoituskin. Mutta kun ei kiinnosta. Ja itseni tuntien se ei ole kovin hyvä merkki.

No, huomenna joka tapauksessa keskimmäinen tulee aamulla työkaveriksi, koska on  taksvärkkipäivä.

Loppuun minua pari päivää piinannut korvamato. Yritän vaihtaa sitä johonkin muuhun välillä.

Loppuviikon lätinöitä

Kävin keskiviikkona vanutettavana thai-hieronnassa, se oli ihana. Olin melkein nukahtaa, vaikka makeasti täti-ihminen minua käsittelikin. Yhdessä vaiheessa tajusin hänen seisovan takareisieni päällä :) Vaan kyllä helpotti, sekä iskiaskivut että hartiajumit ovat melkein hävinneet.

Torstaina olin poikain keralla Heurekassa. Siellä esiintyi kansainvälisen tiedeshow'n voittajapari kahteen eri kertaan ja nämä olivat viimeiset näytökset, joten teinitkin lähtivät mielellään mukaan. Oli kyllä ihan mielenkiintoista meidän kaikkien neljän mielestä.

Sattumalta hokasin siellä myös entisen esimieheni, joka oli tyttärensä ja tämän jälkikasvun kera liikkeellä. Vaihdoimme muutaman sanan, se oli ihan ok. Joka tapauksessa koko päivä meni ja olin aika kypsä, koska sisäinen introverttini oli asennoitunut ihan erilaiseen syyslomaan, mutta se siitä.

Lähdimme vihdoin kotia kohti ja asemalla kävin kahden nuoremman kanssa ruokakaupassa, koska esikoinen halusi mennä jo edeltä kotiin. Istuessamme bussissa puolivälissä kotiinpäin esikoinen soittaa, että oli mennyt väärään bussiin (sama numero jatkaa lentokentälle) ja oli siis vasta lähdössä kotiinpäin sieltä toisesta päästä. Voi herranen aika... Vähän mietin, voiko tuota päästää mihinkään Cerniin edes. Sanoin miehelle, että hankin tuolle sellaisen selkärepun, jossa on naru. Niitä, joita näkee pikkulapsilla, etteivät karkaa vanhemmalta. Alkoi ihan oikeasti vähän huolettaa tuon professorin kanssa, kun se ei juuri seuraa ulkomaailmaa. Tuli se kuitenkin sitten ehjänä kotiin puolisen tuntia meidän jälkeen.

Tänään kävimme näyttämässä pienimmän varpaissa olevaa ihottumaa lääkärisedälle, jolla olemme käyneet aiemminkin. Hän vilkaisi varpaita ja sanoi, että saattaapa olla sientä! Jätimme näytteet labraan ja viikon päästä kuulemme alustavan arvion, mutta varsinaisessa sienitunnistuksessa menee kolme-neljä viikkoa. Pakkohan se on hoitaa pois kuitenkin.

Tulimme kotiin, tein ruoan ja läsähdin sohvalle katsomaan Endeavour-sarjaa, joka meni ohi niin vuosina, kun en katsonut töllöä mistään. Jossain vaiheessa streamaus tökkäsi sen osalta ja vaihdoin Spooksin ekaan kauteen. Sekin on hyvä, mutta odottelen pääseväni seitsemänteen kauteen, jossa on myös Richard :P

Nyt menen katsomaan tuon yhden osan loppuun ja jatkan neuletta. Alan olla voiton puolella huivissani :) Loppuun tämän illan korvamato.

Ihan pikana

Olen ollut sen verran väsy enkä ole jaksanut istua koneella, etten ole päivitellyt. Lisäksi eilen oli lievästi sanottuna jälleen yksi pettymystä aiheuttanut henkilökuntakokous, jossa meille ei oikeastaan edes kerrottu varsinaisesta asiasta mitään. Puhuttiin niitä näitä ja niin.. omasta mielestäni ei ole korrektia viraston johtajan moittia meidän lähiesimiestämme meille ja jäi jokseenkin paha maku suuhun.

Tänään kuitenkin Allergiasairaalan keuhkolääkäri soitteli ja kyseli olotiloja. Kerroin, että on edelleen outoja juttuja. Hän sanoi, että keuhkoissa ei ole vikaa eikä verikokeiden tuloksissa ollut mitään viitearvoja ylittävää. Niih.. kerroin pef-mittauksesta, jonka aloitan ensi viikolla ja hän sanoi pitävänsä minut vielä A-sairaalan kirjoilla helmikuun loppuun jos tulee jotain tarvetta lisätutkimuksille. Ihan hyvä.

Nyt illalla kävin kahden ystävän kanssa katsomassa 'Tale of tales'-elokuvan ja täytyy sanoa, että oli metka. Kuvaus oli todella kaunis ja kaikki kolme satua oli todella mielenkiintoisia, hiukan maagillisia ja outoja. Ea suosittele todellakaan ihan ehkä yläaste-ikäisellekään plus on ehkä hyvä olla nähnyt jotain muutakin kuin kassamagneetteja.

Huomenna töiden jälkeen menen hierontaa, varoitin jo miestä että jos tulee vastaan niin  varautuu kaapimaan mut maasta :)

Nyt taidan katsoa hetken jotain ja sitten kellahtaa petiin.

Lauantain löpinät

Ihan pakko kertoa, että vihdoin viimein sain itseni pihalle tutkailemaan kukkapenkkejä. Olen koko syksyn aikonut tehdä niille jotain, mutta en oikein tiennyt mitä. Nyt tiedän.

Ensinnäkin kaikki on kaivettava ylös ja suojattava sekä rikkaruohoilta että kuivuudelta. Isointa rajataan lisää, jolloin kuivin osuus seinän vieressä poistuu kokonaan ja jäljelle jää vain ns. hyvä osa, joka tosin nyt on täynnä ruohoa. Ruoho on koko homman konna, se on valloittanut kaikki muutkin penkit ja siksi nekin on raivattava eli kaivettava ylös.

Tämän päätöksen jälkeen pyydystin kylvetin parit kotilot, keräsin persiljat pakkasta varten ja haravoin. Kävimme miehen kanssa viettämässä laatuaikaa puutarhaliikkeessä, josta emme kuitenkaan ostaneet mitään koska alkoi nyppiä.

Tulimme kotiin ruokakaupan kautta, nautimme päiväkahvit (ihan koko perheen kera), lämmittelimme jonkin aikaa ja sitten mies teki nami-hampurilaisia. Minä olen neulonut ja katsellut Mr. Selfridgeä.

Persiljamaan satoa

Kyssäreitä

Marjaana oli vastannut mukavasti näihin kysymyksiin, joten ajattelin koittaa onneani niiden kanssa minäkin.

1. Jos olisi pakko muuttaa pois nykyiseltä asuinpaikkakunnaltasi, mihin muuttaisit?
    Muuttaisin Lontooseen, pitkäaikainen haave.

2. Puuhailetko mieluummin yksin vai porukalla? Tämä riippuu aika paljon missä olen. Työpaikalla on pakko olla suht sosiaalinen, mutta kotona sosiaalinen introverttiyteni pakottaa lataamaan akkuja. Siksi en juurikaan käy viikonloppuisin missään (edes perheen kera).

3. Onnistunein lomareissusi? Oli varmaankin viimeisin reissu Havaijille. Se oli lomaa.

4. Pelkäätkö käärmeitä? En, pitäisi varmaan pelätä enemmänkin. Ystävän viljakäärme oli kiva kädessä.

5. Uskotko ufoihin? Uskon siihen, että jos täällä on joku käynytkin, niin on lähtenyt lujaa pois.

6. Suosikkikirjailijasi? No tämähän on aika laaja käsite.. voisin vastata sanomalla, että kerään Gabriel Garcia Marquezin, Neil Gaimanin ja Robin Hobbin teoksia. Pidän myös Ursula K. LeGuinista ja tietysti Tolkien-nimisestä herrasta.

7. Mieluisin saavutuksesi käsityöalalla? Täytynee myöntää, että olen edelleen ylpeä hääpuvustani, jonka ompelin ihan omin pikku kätösin. Tietysti on myös ollut hauska oppia kaikenlaista uutta neuletekniikoista ja voikin sanoa, että aina löytyy jotain uutta kokeiltavaa.

8. Osaatko soittaa jotain instrumenttia? En osaa, en niin minkäänlaista mitään.

9. Suosikki ostospaikkasi puutarha-asioissa? Se on luultavasti tuo Kontulan Muhevainen, josta on aina saanut avun kun on sitä tarvinnut.

10. Osallistutko Avoimiin puutarhoihin? Ai minä vai  :D :D Hyvä vitsi.

11. Suosikkiohjelmasi telkkarissa? Haa, meinasin ensin sanoa, etten katso telkkaria, mutta nythän katsonkin Areenasta Sillan kolmatta kautta. 'Suorana' en katso töllöä koskaan, tällä hetkellä mulla on sen sijaan Areenassa kolmisen sarjaa kesken. Susipalatsi pitäisi streamata jostain, se jäi kesken myös.. ja pahoin pelkään, että sama kohtalo käy Sillalle. On niin mukavaa katsoa kaikki osat peräkkäin ;)

Hyvä mieli

tuli viestistä, jonka entinen luokkakaveri jakoi seinälleni facessa. Se hämmästytti minua, sillä itse koin aina olevani jotenkin 'ulkopuolella' kaikista porukoista. Minulla oli pari-kolme hyvää ystävää, joiden kanssa pidän edelleen yhteyksiä, mutta muuten.. Ja tämä ihminen oli ehdottomasti luokan suosituimpia tyttöjä kaikkien suhteen, toisaalta hänkin oli aina ystävällinen minulle.

Näin viimeyönä unta, että tarjosit mulle koulun käytävällä omppupiirakkaa ja vaniljakastiketta. Kiitos, sä oletkin aina ollut tosi ystävällinen ihminen :)
Oli kiva herätä aamuun :)

Tämä lämmitti kovin mieltäni näin pakkasaamuna.

Kaikenlaista

Kaikenlaista on taas tapahtunut tässä parin päivän kuluessa.

Eilen eli keskiviikkoaamuna kävimme nuorimmaisen kanssa koululla varttikeskustelussa. Hankalia ovat keskustelut.. olisi nimittäin aikoinaan pitänyt esikoisen keskustelut nauhoittaa, samat jutut on kuultu jo ainakin kahdesti :D

Suurin ongelma tällä hetkellä on pienimmän kohdalla se, että hän saattaa hypätä kesken hiljaisen työskentelyn ylös penkistä ja ruveta pyörimään. Tosin sen tehtyään hän sitten istuu takaisin alas jatkamaan hommaa. En oikein tiedä mitä sille tekisi, kun opettajakin sanoi, että hän ja luokkakaverit on oikeastaan jo niin tottuneita siihen. Myöhemmin pohdin asiaa ja laitoin Wilman kautta viestin, että jos lisäisivät hiukan taukojumppaa kaikille.. ehkä se voisi auttaa? Pienin myös beatboxaa jatkuvasti, huomaamattaan ja myös kotona. Noin kouluaineiden suhteen ei ole ongelmia. 

Töissä juttelin erään uuden ihmisemme kanssa altistuksestani ja hän huomautti, että kolmanne kerroksen yhdessä pienessä välitilassa haisee maakellarille.. Sanoin asiasta heti tänäaamuna sille ihmiselle, joka vastaa meidän yksikössä näistä rakennusjutuista. 

Vein ja myin (työ)kaverille viime syksynä ostamani DocMartensit, jotka olivat mulle liian isot ja raskaat ja hän ilahtui ikihyviksi niistä. Ne olivat kuin tehdyt juuri hänelle. Oikein kiva, sain jotain pois kaapista ja hän sai kengät, joita tarvitsi :)

Tänään sitten soittelin leikkausjonohoitajalle. On hiukan rieponut, kun ei mitään ole kuulunut siitäkään, kun se sairausloma sentään vaikuttaa vähän muihinkin. Hoitaja kysyi minulta, että mikä päivä haluan tulla, kun vaihtoehtoja on kolme ja valitsin sitten marraskuun puolivälistä. Hiukan jännittää jo.

Kävin pilatestunnin jälkeen Stockan Hulluilla päivillä katsomassa pienimmälle verkkareita ja itselleni yöpaitaa, mutta täytyy sanoa, että Stocka alkaa jo alittaa itsensä. Loppujen lopuksi ostin leivoksia ja kotona nautimme oikein leivoskahvit.

Vielä kun huomisen jaksaisi, niin sitten koittaa viikonloppu. Tosin menen keskimmäisen kanssa kenkäkaupoille.. Voi kääk.

Päivän video valittu siksi, että luin huhun The Curen comebackistä.

Tiistaiki

Töissä oli SenioriSurf-päivä, joka oli aiheuttaa kirjastonhoitajakollegalle palovammoja korviin jo eilen, kun savu nousi hermoista. Se taas johtui siitä, että eräs työhenkilö ei hoitanut hommiaan ja nepä sitten kaatuivat ns. meidän syliimme. Onneksi olemme tietoalan näppäriä ammattilaisia ja saimme hommat hoitumaan ihan oman porukan voimin. Voimme siis läväyttää itseämme selkiin oikein kunnon kämmenellä *LÄPS* 

Työpäivän kuluessa käväisin myös työterveydessä silmätulehduksen vuoksi, lisäksi flunssan aiheuttama yskä jatkuu edelleen ja ilmastoinnin jatkuva säännötön rellestys vie lopunkin äänen. Pyrkiessäni ala-aulasta sisälle vastassa olikin peräti kahden ambulanssin porukat elvyttämässä jotakuta ja piti kiivetä ns. vanhalle sisäänkäynnille, jonne johtaa ihan perkeleelliset portaat (ne on tosi kivat talvipakkasella). Siinä kiivettyäni juttelin hetken erään kanssakiipeilijän kera, joka kertoi että olivat jo hetken ehtineet elvytellä siellä aulassa makaavaa.. Sanoin, että tuli mieleen isäni elvyttäminen kauan sitten, ihan samalta näytti touhu ja tämä näytti myös kestävän kauan.

Pääsin sitten lopulta lääkärillekin, joka olikin ihan fiksu nainen ja kuunteli varsin seikkaperäisesti selvitystäni. Antoi silmätipat (tarpeeksi ensi kerraksikin) ja pyysin häneltä työpaikka-pef-lähetteen, jonka hän kirjoitti varmistettuaan, että todella haluan puhaltaa kaksi viikkoa kahden tunnin välein. Sanoi vain, että kunhan pahin yskä on ohi voi puhaltelun aloittaa. Toivon, että siitä selviäisi jotain.. kuten vaikkapa se, etten ehdi palautua kahden päivän viikonlopussa tarpeeksi ja elimistö kuormittuu. Toki huomaan sen itse jo nyt, siksikin haluan nyt käydä dokumentoimassa nämä kaikki työterveydessä.

Lähtiessäni ambulanssit olivat juuri pakkaamassa potilasta ja kamoja, lähtivät ilman pillejä eli luultavasti saivat henkilön vain stabiiliksi. Alkoi hiukan itkettää sekin taas.

Menin töistä suoraan keskustaan tapaamaan ystävääni Kristiinaa ja ostamaan itselleni talvikenkiä Sievin liikkeestä ja löysin ihanat Hillat. Olivat juuri saaneet punaiset hyllyyn, eivät ne ehtineet siellä kauaa vanheta. Sen jälkeen menimme Kristiinan kera kahville ja vaihtamaan kuulumisia, jossa vierähtikin tovi :P

Nyt saatan hetken katsoa jotain sarjaa ja neuloa, kohta petiin! Alla päivän korvamato.

Olen hengissä

Jotenkin päivät ja illat ovat taas hujahtaneet ohi kiihtyvällä vauhdilla enkä ole ehtinyt päivitellä.

Keskiviikkona vanhenin taas yhdellä numerolla. Perhe oli ostanut ruusuja ja kakkuja ja pienin oli tehnyt kortin. (Hän soitti koulun jälkeen ja oli kovin pahoillaan siitä, ettei ollut hankkinut lahjaa, mihin vastasin, että kortti olisi kaikkein parhain lahja. )

Torstaina ilmoitin keskimmäisen rippikouluun, Helsingin puolelle, sillä Vantaa ei järjestä Lapin vaelluksia tänä kesänä. Toivon kovasti, että hänet (ja ystävä) huomioidaan valinnassa. Pappi, johon olin yhteyksissä, sanoi että aina on tilaa riittänyt myös ulkopaikkakuntalaisille.

Työpaikalla elämme jännittäviä aikoja. Riittänee, jos sanon, että virastomestari on syyllistynyt pariinkin virkavirheeseen. Katsomme kuinka käy.

Olen nyt katsonut 'Sillan' 1 ja 2 kaudet loppuun ja aloittanut kolmannen, joka alkoi Areenasta viime sunnuntaina. Lisäksi olen katsellut muutamia muita sarjoja ja perjantaina kävin leffassa pienimmän kanssa. Isommat pojat olivat pe- ja la-välisen yön telttailemassa Nuuksiossa, Vihdin puolella, oli ollut kuulemma ihan kivaa.

Siinäpä se, hiljaiseloa. Kotoilua ja neulomista. Enää puolitoista viikkoa syyslomaan. Äkkiä taas katosi tämäkin alkusyksy.