Perjantain olin kotona, vaikka vatsa ei enää juuri vaivannut (paitsi heti syönnin jälkeen) niin päästä heitti vielä iloisesti. Vasta illalla alkoi tuntua paremmalta. Oikeastaan istuin aika monta tuntia sohvalla neulomassa uutta myssyäni ja katselemassa Poldarkia.
Lauantai menikin sitten valmistautuessa illan juhliin eli Elojuhliin, jotka järjestämme joka vuosi elokuun viimeisenä lauantaina ystävillemme. Oli oikein mukavaa taas, vaikka kaikki eivät pystyneetkään osallistumaan. Oli meitä silti suunnilleen parikymmentä ja nuorisoakin 4-vuotiaasta parikymppiseen yhtä sotapoikaa unohtamatta. Pitkästä aikaa myös toinen kummipoika käväisi meillä, hän on pienimmän ikäluokkaa ja niinpä nuo tulivat mainiosti toimeen.
Sitruunamarenkipiirakka
Pääsimme nukkumaan jo yhden maissa, keskimmäisen kummisetä on perinteisesti viimeinen lähtijä. Eipä se muuten juuri haittaa, mutta hänellä on paha tapa kallistaa pulloa hiukan liikaa vaikka kaikki yritämme häntä pitää silmällä. Se ei vain auta, jos herralla on omat eväät mukana.
Tänään olemmekin purkaneet juhlahommia, katokset ulkoa ja tiskejä sisällä. Ruokaakin jäi taas, mutta onneksi teinit syövät paljon. Minäkin saan eväät ainakin tälle viikolle luultavasti joka päivä mukaan.
Ystävän tuomat ruusut
Ehdin ommella torstaina alkavaan pilatekseen jumppamatolle kuljetuspussin tänään. Meni siinä pieni hetki parissa kohdassa pohtiessa, mutta tuli valmiiksi. Olen pessyt pari koneellista pyykkiä ja neulonut pipon jo puolivälin yli. Juuri äsken katsoin viimeisen osan Poldarkin ekasta kaudesta, se jäikin varsinaiseen cliffhangeriin. Aidan on tässä oikein hyvä, toisin kuin pelkäsin.
Pipo ja jumppamatto pussissaan
Nyt kellistyn petiin, jotta jaksan aamusta raahautua töihin. Reipasta alkuviikkoa ruudun sillekin puolelle!
Tiedättehän, kuinka joskus on mukava leikkiä sanoilla ja sanoa ne hiukan eri painotuksin? Tätä yritin tuossa otsikossa ilmentää..
Eilinen meni, kävin töissä normaalisti (vaikka oli vähän pöljä olo) ja kotonakin ehdin vielä touhuilla kaikenlaista, kuten silittää pyykkikasan viimeiset vaatteet pois. Olin aikeissa mennä tänään hiukan myöhemmin töihin, koska keskimmäisellä pojalla oli lääkäriaika klo 10.
Aamulla vatsa oli outo, mutta selvisin kuitenkin pojan kanssa lekurille. Polvessa on Osgaard-Schlager tjsp, kuten olin jo pojalle selvittänyt, mutta nyt saimme lääkärintodistuksen koululiikkaa varten eli juoksukielto seuraavat kolme kuukautta. Toivottavasti se nyt auttaa. Itse toivoin koko lääkärikäynnin ajan lähinnä olevani pyörtymättä kylmän hien virratessa pitkin otsaa. Loppuihan sekin viimein ja lähdin kotiin ja lapsi meni takaisin kouluun.
Koko päivän ollut halju olo hävisi joskus alkuillasta, kunnes söin. Nyt on päässä outo olo ja vatsassa myös. Taidan siis ola huomennakin kotona.
Katselin tänään aamuni ratoksi taas yhden jakson "Desperate romantics"-sarjaa eli prerafaeliitteja. Se on varsin hupaisa sarja (ja siinä on Aidan). Myöhemmin pienimmän tultua koulusta katselimme Nälkäpelin kakkosen ja kolmannen osan. Aloitin myös pipontekeleen, ymmärsin vihdoin mallineuleenkin joten ehkä saan sen jopa valmiiksi ennen pakkasia.
Nyt menen sänkyyn, jos se auttaisi jotenkin tähän oloon.
Enkä puhu nyt vanhasta joulukalenterista, vaan olin tänään Allergiasairaalassa histamiinialtistuksessa. Se olikin ihan metkaa, mutta en halua kokeilla (ainakaan ihan heti) uudestaan. Lopputulemana hoitaja arveli, että minulla ei ole taipumusta astmaan (minkä jo tiesinkin) ja lääkäri soittelee joskus ensi kuun puolivälin paikkeilla asioista. Verikokeista saattaa löytyä sitten jotakin jännittävää tai sitten ei.
Itse puhallusosiossa kaikki puhallukset menivät ihan hyvin, tosin olin tipalla alkaa yskimään neljän puhalluksen sarjassa mutta sain sen vältettyä. Ääni meni ja vieläkin on kurkku vähän outo, lisäksi tuli aivan hervoton päänsärky siitä puhkumisesta. Koskapa töissä oli hiljaista ja päänsärky vain yltyi ruudun tuijottamisesta, lähdin kotiin.
En ole koko iltana tehnyt oikeastaan mitään. Onneksi tein eilen illalla kolme isoa makaroonilaatikkoa, niin ei tarvinnut tehdä ruokaakaan. Illan ratoksi katselin pienimmän kanssa uuden version vanhasta Vaaleanpunainen pantteri-leffasta. Sekin oli ihan hauska :)
Pienin oli saanut ensimmäisen merkinnän Wilmaan tekemättömistä läksyistä. Merkitsijänä oli enkunope eli ekaluokan syksyn luokanvalvoja.. Hän ei ollut ilmeisesti vaivautunut katsomaan systeemistä, että pienin oli poissa koulusta viime torstaina ja perjantaina ja kirjat siis koulussa. Pitää nyt seurailla, jatkuuko taas sama Wilma-pommitus kuin ekaluokalla. Sitä ei nimittäin kestä pienin, en minä eikä mies.. huokaus. Vähän hirvittää jo etukäteen.
Vielä yksi asia: odottaessani ratikkaa Oopperalla sattui silmiini uuden fitness centerin mainos.. Sen, mikä rakennettiin vanhaan Bristolin leffateatteriin. Kyllä nyppi, melkein pisti itkemään. En edelleenkään ymmärrä Finnkinon silloista päätöstä ajaa Bristol alas, kun siitä olisi voitu tehdä vaikka mitä. Mutta kun ei kiinnosta niin ei kiinnosta. (kuten minua nykyiset uutiset, olen ajatellut lopettaa koko uutisten luvun)
Joo, en usko tästä kirjoituksesta kovin lyhyttä tulevan. Tajusin nimittäin tänään päivällä, että tyypilliseen tapaani olen unohtanut päivitellä torstaina, perjantaina ja eilen.
Torstaissa ei ollut muuta kummallista tai muistettavaa kuin joukkoseulonta eli kaikkien naisten rakastama papakoe ja sisätutkimus. Sen voin sanoa, että tähän ikää jo muutaman sisätutkimuksen kokeneena IKINÄ ei ole se homma sattunut niin paljon kuin nyt. En tiedä, mikä oli, oliko vika hoitajassa vai minussa, mutta ihan todella se tuntui. Tuntui vielä lauantainakin. Käsittämätöntä. Kotimatkalla muistin lähimmän työkaverin sanat eläinlääkärin tuomiosta ("Ihan kamalaa!") ja tietysti aloin itkeä jo etukäteen kissan kuolemaa, ihme kyllä onneksi siihen aikaan illasta ei ollut yhtään vastaantulijaa ja sain valua rauhassa.
Perjantaina olin työkaverieni keralla Kulttuurikeskus Sofiassa. Aamupäivän kuuntelimme jokseenkin järkeviä konsultteja (vaikka aika samanlaisiahan kaikki ovat..) ja opimme (ikävä kyllä), että nyt vasta tänä syksynä aletaan selvittää johdon toimenkuvia ja tehtäviä. Aargh, minun ja ystävän mielestä ne olisi pitänyt selvittää jo organisaatiomuutoksen yhteydessä. Iltapäivällä osa meni melomaan (uaah) ja osa luontokävelylle, minä ja ystävä menimme tutustumaan keskuksen taidekokoelmiin ja kappeliin muutaman muun kanssa ja olikin oikein mukavaa. Lopulta pääsimme kahville ennen varsinaista aikaa ja siten siis myös viikonlopun viettoon jo hyvissä ajoin.
Kävelimme ystävän kanssa pois Kallahdenniemestä ja keräsimme samalla hiukan mustikoita, jotka tosin söimme samantien. Niitä oli paljon. Oikeasti paljon. Saavuttuamme sivistyksen pariin seikkailimme uudella hienolla bussilinja 560:llä Mellunmäkeen, josta kävelimme meille. Ystävä nimittäin sai kyydin kotiin appiukon kirjahyllyn kera, joka hänelle oli luvattu kesän alussa. Näin hän tapasi myös Sysin ja me miehen kanssa tapasimme heidän kissansa ja paluureissulla veimme kaksi isoa paperikassillista vanhoja lakanoita ja pyyhkeitä Hesyyn ja kävimme kaupassa. Hyvin käytetty päivä siis :)
Lauantaina heräsin aivan järkyn päänsäryn kera. Siivosimme pihaa rikkaruohoista ja ruohosilpusta, sillä ensi viikonloppuna on taas Elojuhlat kavereille. Täytyy sanoa, että oli aika tuskaisaa se kukkapenkin lieväkin raivaus sen päänsäryn kanssa, hyvä etten oksentanut. Mies ja isommat pojat pystyttivät myös ruokailukatoksen, näytti olevan kunnossa. Keskimmäinen meni leffaan kaverinsa kanssa ja minä siivosin tein tilaa kirjahyllyyn uusille kirjoille valitsemalla joitain vietäväksi kirjastoon sekä kierrätyshyllyyn että ihan lainakappaleiksi. Sain myös langat vihdoin setvittyä ja nyt on kolme siistiä laatikollista vaatehuoneessa. Muistelin vuoden takaista Lontoon-reissua ja Richardin syntymäpäivääkin vietin toivottamalla hänelle rattoisaa päivää ja katselemalla muiden toivotuksia netistä.
Tänään olen pessyt pyykkiä, käynyt leffassa katsomassa AntMania pienimmän kanssa (se oli mahtava!) ja silittänyt aika kasan pyykkejä kuunnellen samalla Richardin lukemaa äänikirjaa. Nyt voisin mennä petiin, sillä huomenna on taas maanantai.. Pitää muistaa viedä työpaikkasuhteelle kassillinen poikien vaatetta, jota meillä ei enää tarvita.
Keskimmäinen on iskenyt silmänsä parisataa maksaviin kuulokkeisiin.. Lupasin joistain 'ylimääräisistä' kotihommista pienen maksun, jos sellainen tienaaminen kiinnostaa.
Taas oli varsin toiminnallinen päivä. Vein töihin muutaman suikeroalpin taimen, kun sellaisia kuulemma kaivattiin talon pihalle. Lisäksi vein eräälle entiselle työkaverille (eläkeläinen, käy meillä harva se päivä) mustaherukanlehtiä, hän laittaa niistä jotain juomaa.
Töissä oli ..ööh.. rattoisaa, päivä kului ja lopulta lähdin ajoissa ehtiäkseni kissan vuosittaiseen lääkärintarkastukseen, meillä oli treffit miehen ja nuorimmaisen sekä kissan kera. Kissa ei ollut iloinen tarkastuksesta, otettiin verikoetta ja leikattiin kynsiä. Eläinlääkäri on mukava setä ja juttelimme kaikenlaista. Verikokeet paljastivat sen, minkä jo oikeastaan olen tiennyt eli Sysillä ei ole ihan hirveästi elinaikaa. Munuaiset ovat finaalissa ja elinaikaa saattaa olla noin viikosta vuoteen. Saa nähdä.
Illan kuluessa olen pessyt pyykkiä, käynyt loput langat läpi, vienyt säkeittäin vaatteita uffan laatikkoon miehen kanssa, postittanut ystävälle kamalan säkillisen lankoja, tehnyt ruokaa ja tiskannut ja täyttänyt yhden terveyskyselyn koulua varten.
Tiistaikin vilahti ja ennen kuin huomasinkaan, oli aika siirtyä työpaikalta verikokeeseen. Kävellessäni Tennispalatsin vierestä kohti labraa eräs HareKrishna-munkki lähestyi minua ja pelästyin, että hän aikoo myydä jotakin, mutta hän sanoikin, että olin värikkäin hänen tänään Kampissa näkemänsä ihminen. Kiitin kauniisti :D
Kävin nyt siis otattamassa Allergiasairaalan lähetteellä kaikenlaisia varastopunkkiryhmittymiä ja rakennushomekokeita, viisi putkea imaisi täti nopeasti ulos. Hyvä, että ehdimme hetken jutella kaupungin säästöpolitiikasta :)
Tämän vampyyrikohtaamisen jälkeen tapasin ystävän mökkipaikkakunnalta sekä ystäväni Kristiinan kahvin ja mukavan juttelun merkeissä. Totesimme vain, että ehkä kissaihmiset aina viihtyvät yhdessä, sillä ei ollut vaikeita tai hiljaisia hetkiä, kuten voisi kuvitella tuikituntemattomien tavatessa ensikertaa.
Nyt aion hetken latailla lankakeriä Ravelryyn, sillä haluan kaikenvaralta lankavarastoni jonnekin talteen. Ainiin.. ja postista tuli ilmoitus, että uudet langat olivat jo saapuneet.. :P
Olin eilen varsin tehokkaalla tuulella ja sain tehtyä kaikenlaista myöhempäänlykättyä hommaa, kuten aloitettua vaatehuoneen siivousta, jota jatkoin tänään tultuani töistä hiukan normaalia aikaisemmin.
Olen nyt käynyt läpi erinäisiä epämääräisiä läjiä sun muuta ja lopputuloksena on pari isoa jätesäkillistä vaatteita kierrätykseen ja muutama muovikassillinen ihan roskikseen. Kirjoja lähtee kirjaston kierrätyshyllyyn pari kassillista (ainakin) ja siistejä vaatteita kummipojalle sekä työpaikkasuhteen pojalle eteenpäin. Yksi läjä mm. toppahousuja odottaa lattialla opposition (=isompien poikien) karsintaa ja olkkarissa on pari laatikollista vanhoja kenkiä tsekattavaksi, jos ei ole muuta tekemistä. Lisäksi 'löysin' yhden pahvilaatikollisen vanhoja kankaita sekä pari laatikollista lankoja (ne ovat olleet sen verran korkealle, että ovat säilyneet). Nämä pitäisi vielä katsella lävitse.. pahaksi onneksi aloin viedä lankoja Ravelryn muistikirjaan ylös, jos vaikka löytyisi joku kiva projekti :P
Puhekupla?
Kävin eilen illalla ystävän kera Flow festareilla ja täytyy sanoa, että meille täti-ihmisille se pari-kolme tuntia riitti ihan mainiosti. Florence oli ihana, tanssitti ja laulatti, kun taas Alt-J on parempi studioversiona (ystäävni lainatakseni). Tosin jälemmässä oli sellainenkin vika, että ääni voimistui biisi biisiltä ja loppujen lopuksi oli pakko paeta pois teltasta. Ehdimme siten kuuntelemaan Florencen vika piisin sopivasti. Kotia kohti lähdin klo 23.10 metrolla ja mies tuli noukkimaan metroasemalta, kun pyysin kauniisti.
Illan tummetessa
Florence & the Machine
Alt-J
Tosiaan tänään menin ajoissa töihin ja ensin tapasin yhden ex-kolleegan, sitten kadunkulmassa kehuin erään tumman nuoren naisen kenkiä ja neuvoin hänet työterveyteen ja iltapäivällä moikkasin vielä pikaisesti lähikirjaston tuttua ihmistä, hänkin ex-kolleega siltä ajalta kun olin evakossa vakipaikasta rempan takia 17 v sitten.
Ihan rattoisa päivä, paljon ehtii kun kyllästyy olemaan netissä :)
Mutta teen sen silti. Olen nimittäin saanut suurimman osan viikonlopulle aikoimistani tehtävistä hoidettua, mitä en ihan uskonut ehtiväni.
Luin yhden kirjan loppuun, (ei pitänyt, mutta se vei mennessään enkä malttanut jättää kesken). Pesin mökki- ja käsipyyhkeet. Kävin pienimmän vaatekaapin lävitse ja poistin pieneksi käyneet vaatteet, aika paljon niitä tulikin. Ompelin muutamaan pyyhkeeseen uudet raksit, kun vanhat oli menneet poikki tai puuttuivat kokonaan. Järjestelin puhtaat pyykit silitettäviin ja muihin. Kävin läpi yhden khh:n sullomiskaapin ja poistin sieltä läjän vanhoja vaatteita (roskiin tai uffakassiin) sekä vanhoja lakanoita Hesyyn vietäväksi. Lopuksi vielä ennen saunaa leikkasin isompien poikien hiukset.
Näitä hommia hoidellessani perhe kävi Malmin lentokentän liepeillä seuraamassa lentonäytöksiä. Itse näin osan Hornetin taitolennosta ihan kotiparvekkeelta :)
Huomenna aion silittää pyykkejä ja pestä lisää, ehkä jatkan kaappien läpikäymistä tai puran yhden hameen vetoketjun, koska se pitää ommella uudelleen paikalleen, mutta illalla menen ystävän kanssa katsomaan Flow-festareille Alt-J:tä ja Florencea.
Nyt aion mennä nukkumaan, sillä viime yönä näin aivan outoja unia. Olin menossa naimisiin erään vanhan partiokaverin kanssa, mutta ensin meidän piti suorittaa jokin kummallinen huvipuisto-survival-testirata ja jos pääsisimme sen läpi yhdessä niin kaikki olisi hyvin.. Toki unessani hukkasin tämän sulhasehdokkaan jonnekin ja hänen tilalleen ilmaantui pienin (!?) ja selvitimme yhdessä testin oikein näppärästi. Tässä vaiheessa heräsin enkä nyt ole ihan satavrama, haluanko mennä poikani kanssa kuitenkaan avioon asti vaikka se hyvä tyyppi onkin :D
Tänään menin pyörällä töihin ja takaisinkin, vaikka oli aivan hirveä tuuli. Sen vuoksi paluumatka kesti jopa viisi minuuttia kauemmin kuin menomatka. Oli ilo huomata, etten ehkä ole ihan niin rapakunnossa, kuin etukäteen arvelin. Tosin huomenna saatan olla eri mieltä, sääri- ja pohjelihakset tuntuvat hempeiltä.
Töissä olikin rattoisa meno, sillä tänään oli kielten kurssien ilmoittautumiset edessä. Ihmisiä oli ollut jo kahdeksalta odottamassa, että pääsevät hakemaan vuoronumerolappuja :) Juttelin erään rouvan kanssa kaikenlaista ja loppujen lopuksi päädyimme juttelemaan kissoista. Hän kertoi, että hänellä oli ollut parhaimmillaan 9 kissaa, mut nyt on jäljellä enää kaksi, 17-vuotiaat sisarukset.
Työhön liittyen tärkein työväline eli lainaus- ja lehtirekisteriohjelma ei yllättäen suostukaan enää yhteistyöhön kaupungin sisäisen verkon kanssa ja se pitää asentaa uudelleen.. Pistin nyt s-postin it-tuelle, jonka hommiin se kuuluu, sillä työpöydälläni on läjittäin saapuneita aikakauslehtiä, jotka pitäisi viedä rekisteriin. Saa nähdä, milloin saamme ohjelmat toimimaan.
Iltasellla katselin Johnny English 2-elokuvan pienimmän (ja osittain keskimmäisen) kera. Rowan Atkinson on vain niin mahtava, ettei pysty muuta kuin nauramaan. Ihana :)
Eilinen meni muuten mukavasti, mutta työpäivän ja kampaajakäynnin jälkeen podin kotona yhden pahimmista migreenikohtauksista ikinä. En pystynyt muuta kuin makaamaan sohvalla ja pohtimaan pitäisikö oksentaa vaiko eikö. Loppujen lopuksi en oksentanut ja siirryin sänkyyn jo kymmeneltä. Tänä aamuna olo oli vielä aavistuksen halju, mutta parani päivän vanhetessa.
Muuten töiden alku oli aivan mukavaa ja oli kiva nähdä työkavereita tauon jälkeen ja vaihtaa kuulumisia. Tänään olikin jo edessä ensimmäiset ilmoittautumiset ja huomenna jatkuu.
Esikoinen on mennyt fillarilla kouluun eilen ja tänään. Itse ajattelin kokeilla jos huomenna jaksaisin polkaista. Tämän illan pienehkö stressi syntyi, kun miehen kanssa tajusimme Vanhojen tanssien olevan edessä jo puolen vuoden päästä. Mies varasi esikoiselle ajan Frakkipalvelu Nam'iin perjantaille sovitusta varten. Kuulemma jo syyskuussa saattaa olla tiukkaa miestenkin puvuista.
Olen tässä illan ratoksi tilannut jo pari kirjaa sekä erinäisiä neulelankoja netitse. Vielä yhdet huivilangat ajattelin katsastaa ja sitten kellistyn petiin. Nähdään!
Alan jälleen kaivata moista keksintöä. Tämä viimeinen lomapäivä vei mehut aika totaalisesti.
Aamulla lähdin keskimmäisen kanssa Tikkurilaan seikkailulle, kävi käsky mennä kuvauttamaan hammaskalusto elokuussa. Bussilinjat olivat vaihtuneet juuri ja paluumatkalla jäi vuoro välistä, koska kuski olikin ajanut vanhaa reittiä eikä muistanut tulla kääntymään Tiksin asemalla. Onneksi oli mukavan lämmin keli emmekä joutuneet odottamaan turhan kauan.
Kotona ehdimme olla vajaat pari tuntia, sitten lähdin kahden nuorimman kanssa elokuviin. Sitä ennen piti syödäkin ja ajatuksissa oli etsiä pienimmälle uudet lenkkarit, mutta Stadiumista ei löytynyt mieleisiä, joten jätimme sen leffanjälkeiseen aikaan.
Minionit olivat hupaisat ja ensin kiersimme Forumissa ja sitten siirryimme Itikseen, jossa tapasimme miehen ja esikoisen reppuostoksilta. Vihdoin pienimmällekin löytyi lenkkarit ja reppu ja lisäksi ostimme sacherkakun juhlistaaksemme hääpäivää.
19 vuotta
Nyt menen hakemaan pyykit narulta sisälle ja sitten kaadun petiin. Aamulla pitää nousta aikaisin.. plaah.
Alla päivän korvamato.
Jokseenkin tyypillinen mökiltäpaluusunnuntai. Neljä koneellista pyykkiä pesty ja mökiltä tuodut taimet lätkäisty maahan, kuivatettu yrttejä ja luettu miljoona viestiketjua eri foorumeilta. Huhhuh..
Mies kävi esikoisen kanssa pyöräilemässä koulureitin, koska esikoinen arveli alkavansa ajella fillarilla kouluun. Puolen tunnin ajo sinne, ei paha, tai 45 minsaa julkisissa. Sitten mies ajeli pienimmän kanssa koululle, koska nyt tuo kolmasluokkalainen saa mennä vihdoin pyörällä. Vaaranpaikat hiukan muuttuvat, kun ajelee ja vauhti lisääntyy. Lisäksi koulun lähelle rakennetaan kerrostaloja ja isoja autoja liikkuu sen mukaisesti.
Huomenna vietän viimeistä lomapäivää; ensin menen keskimmäisen kanssa Tikkurilaan hammasröntgeniin ja sitten menen hänen ja pienimmän kera katsomaan Minionit (siis Kätyrit) leffaan iltapäivällä. Ihan kiva lopettaa loma nauraen :)
