Tervehdys

Olemme jo melkein viikon olleet perillä, vaikka pienehkö moottorivika NYCissä aiheuttikin jatkolennon missaamisen ja siten uuden seikkailun. Löysimme kuitenkin perille ja kaikki matkalaukutkin olivat mukana, joten ensimmäiseksi testasimme uima-altaamme.

Täällä on oikein mukavasti lämmin, eilen taisi mennä 40 asteen tuntumaan. Esikoinen onnistui saamaan ensimmäisenä päivänä lievän auringonpistoksen, joten vietimme sitten kotipäivän. Eipä se haitannut, saimme kaikki levätä.

Yritän lisätä tähän kuvia jossain vaiheessa, mutta nyt on mentävä altaaseen. En ihan tajunnut vielä, miten saisin luurista lisättyä kuvat mutta ehkä se vielä onnistuu.

Lomps

Lomalle olemme lähdössä, päivittelen sieltäkäsin kyllä jossain välissä. Tavarat alkaa olla kasassa, aamusella ehtii vielä hammasharjat ja sen sellaiset tunkea jonnekin.. Jos jokin unohtuu niin saahan sieltä. Jotenkin on vain jäänyt poikien pikkulapsiajasta sellainen, että on pakko olla kaikki mahdollinen ja pesuvati mukana, kun lapsethan tunnetusti ovat kovin kärsivällisiä.

Väsyttää aika lailla, epäilen Buventolia. Pitää ottaa sitä aamuin illoin pef-mittauksen yhteydessä. Onneksi vain pari viikkoa eikä sen kauemmin. Olen muistanut printata reseptin mukaan, olin jo melkein laittanut sen hukkaan kylläkin. Olen myös ladannut luuriin pari äänikirjaa, jos jaksan koneessa kuunnella.

Kukka

Yritin eilen illalla katsoa Dig-sarjan viimeisen osan, mutta yllättäen sitä ei ollutkaan saatavilla mistään enempää kuin yhdeksän ensimmäistä minuuttia. Katselin sitten Outlanderin 9:ttä jaksoa, mutta en oikein jaksanut sitäkään kuin puoliväliin. Varmaan liian vähän Grahamia ;)

 Ajattelin lähteä tästä petiin kohtapuoliin. Nähdään!

Jotain pieniä ajatuksia

Ajattelin kertoa, että olen vähän huolissani kummipojasta. Hän on nyt neljän vanha ja vieraillessan meillä sunnuntaina löi meitä, siis minua ja pienintä ja äitiään. Ei tietenkään kovasti, mutta jo teko on mielestäni tuomittava ja lapsi opetettava hyville tavoille. Ongelmana onkin se, että hän kyllä tottelee kun minä kiellän. Äitinsä kun ei kiellä mitenkään, sanoo vain lempeästi 'Äiti ei nyt tykkää'. Mielestäni hänen pitäisi hieman paremmin ilmaista rajat lapselle.. tosin meillä onkin lapset koulutettu samoilla metodeilla kuin koirat yleensä koulutetaan. (Ja voin sanoa, että ovat niin itsepäisiä, että tulevat kuulemma äitiinsä..)

Sitten taas muihin asioihin.. Kävin tänään jäätelöllä tyttöystävän kanssa, koska loma on alkamassa ja olen vähän huolissani hänestä, nyt kun kissa siirtyi paremmille hiirestysmaille. Siinä istuessamme sanoin, etten oikeastaan tiennyt miten kissa oli loppujen lopuksi menehtynyt. Se kyllä sairasteli aika pitkään. Ystävä kertoi ja hetken istuimme molemmat hieman niiskuttaen ja silmiämme pyyhkien. Omistajan vastuu on raskas.

Kävin hakemassa matkarahat Kampista ja pysähdyin hetkeksi, PKN:n pojat soittivat juuri. Oli hauskaa katsoa heitä ja yleisöä, joka oli mukana.

Aina mun pitää

Olen huomannut töissä, seistessäni työskennellessäni jos musiikki soi, alan tanssia. Ihan hyvää taukoliikuntaahan sekin on :) Kolleega välillä hyräilee myös.

Päivän suru-uutinen oli Christopher Leen kuolema. Olihan herra jo vanha, mutta tuntuu kuin tänä talvena olisi käynyt oikein kato. No, niinhän me kaikki muutumme mullaksi jossain vaiheessa. Isäni tapasi sanoa, että 'Viimeinen ovi on madon suu.'

Keskimmäinen sanoi tiistai-iltana, että hampaissaan on jotain outoa. Yhden taka-rautahampaan viereen oli jäänyt maitohammas kykkimään. Soitin eilen hammaslääkäriin ja tänään poika käväisi näyttämässä sitä. Maitohammas otettiin pois ja samalla saimme lähetteen röntgenkuviin, sillä osa poskihampaista on liian matalalla (sama on odotettavissa nuorimmaisella). Saapa nähdä, saako lapsi raudat. Itse ei haluaisi, mutta olen sanonut, että nyt on helpompi oikaista kuin aikuisena.

Kotiin tullessani kissa oli naapurin pihalla kertomassa vieraalle kissalle, että nyt ei kyllä oikein sovita samaan naapurustoon. Hyvin se puolustaa :)

Ja nyt menen koisimaan. Pitää vielä puhaltaa peffiin viimeisen kerran.

Puoliväli

Hyvänen aika, että on taas aikaa vierähtänyt viime päivittelystä!

Viikonloppu hujahti; lauantaina tapasin vanhoja (siis niinkuin ihan tositosivanhoja) opiskelukavereita Kauppiksen ajoilta. Kävimme tsekkaamassa Hulluna Helsinkiin-näyttelyn kaupunginmuseossa ja sitten söimme runsaasti LaFamigliassa. Nam.

Sunnuntaina poikkesimme laittamassa kesäkukat isäni (ja hänen ensimmäisen vaimonsa/sisarusteni äidin) haudalle. Pienin oli mukana ja innostui oravien pelastuslautoista, joita oli jokaisessa vesiastiassa :)

Kivi on taas vinossa

Liikaa raatoja?

 Iltapäivällä ihmettelin juuri hamekankaita ja kaavoja, kun ovikello soi. Menin katsomaan ja löysin oven takaa kummipojan äitinsä kanssa. Olimme unohtaneet aivan täysin heidän olevan tulossa kylään! Onneksi ollaan niin vanhoja ystäviä ja oltu muutenkin tekemisissä keskenämme, että ei haitannut. Mies meni hakemaan esikoisen metsästä ja osti samalla ruokaa meille kaikille :)  Leivoin jälkkäriksi jotain ja hekin lähtivät suht ajoissa, maanantaiaamut.

Banaanikuivakakku

Muuten tällä viikolla ei olekaan ollut ihmeitä, paitsi eilen töissä menin 'viran puolesta' katsomaan ilmastointikanavien puhdistus-työnäytöstä kolleegan kera. Oli pakko lähteä kesken pois huoneesta, koska menin aivan tukkoon.. työkavereilla ei mitään! Juttelin siinä heitä odotellessa erään tarkastajan kanssa ja hän kertoi, että pääasialliset syyt talomme ongelmiin ovat siinä tosiseikassa, että remontin aikainen kontrolli tehdyn työn suhteen on puuttunut täysin. En voi käsittää.. miten remontti on voitu hyväksyä edes tehdyksi jos tästä on tiedetty?

Ala-aula

Kakkosaula

Näissä kuvissa näkyy, että ilmoitustaulujen 'työmaiden' kohdalle on laitettu suojat. Kuulemma sisäpuoli on alipaineisettu että kaikki p*ska saadaan heti ulos hormien kautta. Kuulin myös, ettei seinästä ollut tässä löytynyt mitään kasvustoa.. En oikein tiedä, uskoisinko, mutta tänään noita jo tasoiteltiin.

Tänään aloitinkin aamuni reippaasti ja retkeilin Allergiasairaalaan prick-tökittäväksi. Moista testiä ei olekaan koskaan tehty minulle, mutta ainakin selvisi etten ole allerginen millekään ns. tavalliselle (kissat, hevoset, koivu, pujo). Sen sijaan ainut reaktion aiheuttava 'pöpö' oli varastohomepölypunkki (tjsp) eli näyttää kovasti työperäiseltä. Saan myös seuraavat pari viikkoa taas puhallella peffiin. Juu, myös reissussa. Tosi kiva. No ei, pitäähän se tutkia..

Lopussa on vielä kuva kampaajani naapurista (lapsuusmaisemistani). Tykkään kovasti Eläinmuseon kirahveista, ne ilahduttavat :) Ihan viimeiseksi vielä ystäväni Laiskan vaimon synttärikorttiin laittamani mietelmä. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin!

 

Tokavika

Niin, tokavika 'osittainen hoitovapaa' perjantai olisi sitten illassa. Olen tänään laiskotellut tai nauttinut kesästä. Jotain sellaista.

Nukuin pitempään, söin aamupalan pienimmän kera ja puoliltapäivin herättelin teinit. Prässäsin vauvannutun ja tein kolme korttia, kaksi niistä lähti ystävälle ja yksi neuletakin mukaan. Kävin pienimmän kanssa postitusreissulla ja jäätelökaupassa, tein ruoan ja hyvästelin keskimmäisen, kun mies vei sen metsään yöksi.

Näin kummallisen unen toissayönä. Unessa yskin kamalasti ja tunsin, kuinka kurkusta alkoi nousta aivan kaamean kokoinen limamöykky. Yskin ja syljin sen nenäliinaan ja sitten, kun katsoins itä, niin se limamöykky olikin niinkuin joulukinkun pala, sellaista vaaleaa hyvinpaistettua possunlihaa. Kaipa jotain 'jätettä' on pyrkimässä ulkoilmaan ja pois sisimmästä, ei tuota kai muutenkaan voi ymmärtää.

Huomenna tapaan muutaman opiskelukaverin, käymme jossain näyttelyssä ja syömässä. Sellaista tänne.

Torstaita

Voisin sanoa, että torstai on tosiaan toivoa täynnä. Aloitin aamun etsimällä kissaa. Se oksenteli aika kovasti eilen ja ajattelin, että se on ryöminyt kuolemaan jonnekin, kun en löytänyt sitä mistään enkä kuullut kuorsaustakaan. Loppujen lopuksi katti veti sikeitä olkkarin ikkunalaudalla verhon takana nukkuen niin sikeästi, ettei edes kuorsannut. Tarkkailin sitä hetken, että näin sen varmasti hengittävän.


Tänään jossain mielenhäiriössä päätin tarkastaa feissarin viestikansioista sen 'roskalaatikon' eli muut ja yllättäen löysinkin sieltä pari ihan oikeaakin postia. Toinen niistä oli eräältä ihmiseltä, jonka olen pari vuotta luullut olleen kuollut kun hän katosi aivan täysin maan pinnalta. Olen todella iloinen siitä, että löysin hänet taas :) Viestittelimme sitten jonkin aikaa ja päivittelimme tiedot, olipa oikeasti mukava yllätys.

 Kävimme kolleegan kera kahvilla pienessä kivassa kuppilassa työpaikan lähellä muutaman muun ihmisen kanssa ja oli tosi kivaa. Juttelimme joogasta ja buddhismista jne kaikenlaista. Huomasin, että eräs asiakas kuunteli meitä ja naureskeli samoille kohdille jutuissamme kuin mekin. Ihan hauska huomata, koska itse harrastan samaa :P

Töiden jälkeen ajattelin käydä luovuttamassa verta ja pääsinkin niin pitkälle, että tyttö otti hempan. Sitten kerroin hänelle, että olen menossa ensi viikolla jatkotutkimuksiin altistumisen vuoksi ja siihen tyssäsi.. kuulemma verenluovutus laskee hemppaa sen verran, että se haittaa pef-mittauksia. No, menen syksyllä sitten uudestaan.

Luin 'Fight Club' -kirjan loppuun enkä oikein tiedä, viitsinkö edelleenkään katsoa elokuvaa. Arvasin jutun juonen jo ennen puoltaväliä..

Unohdin eilen mainita saamastamme kutsusta. Vanhimman veljeni nuorimmainen (poika) on menossa vihdoin naimisiin pitkäaikaisen tyttöystävänsä kanssa ja häät pidetään Ähtärissä asti. Sinänsä tosi kiva juttu, mutta.. nou kän duu. Vaikutamme varmaankin tosi tylsiltä oudoilta, mutta ne kemut olisivat juuri kahden mökkiviikkomme välissä, mies joutuisi ajamaan ~900km pelkästään niiden vuoksi, minun pitäisi rahdata juhlakamat mökille.. juu ei kiitos. Menemme joskus sitten ihan rauhassa mieluummin, kuin muutamaksi tunniksi kauhean hässäkän kera. Että kiva kun kutsuivat. Niih.

Sellainen päivä tänään. Ihan kiva. Allaoleva video valittu monestakin syystä eikä ehkä vähiten siksi, että yksi tyypeistä muistuttaa Thorinia..

Otsikko tähän

Jeps.. hivenen lagaa mun ajatukset. Kunhan tee jäähtyy ja saan sen kitaani, niin kellistyn petiin. Juuri sen aikaa voin päivitellä :)

Mietin, mitä eilen tapahtui.. Menin töihin, iloitsin uudesta työpöydästä, pohdimme prosessikaavioita ja mies toi isänsä tavaroita, jotka olin luvannut eteenpäin työkavereille. Ollaan päästy aika mukavasti kamoista eroon, mutta vielä on joitain.. Kai ne saa Konttiin tai johonkin tungettua.

Eilen kävi eräs asiakas, joka sai meidät nauramaan. Hän kertoi, että 'Bulgarian romanit' olivat varastaneet hänen fillarinsa ja hän meni Kamppiin katsomaan, jos löytäisi sen heiltä myynnistä. No, ei löytynyt sitä, mutta joku toinen pyörä ja hän oli sanonut ottavansa sen koeajoon ja ajeli sitten meille ja aikoi ajella fillarin poliisiasemalle illempana. Minusta erinomaista 'kansalaistottelemattomuutta', ehdottomasti hyvä toimintatapa :P

Otin parit kuvat töipaikan seinistä.. Rappaukset irtoilevat vähän joka kerroksessa. Kuulin myös, että pukuhuoneissa (jumppa-) on selkeät rajat näkyvissä. Jei. Aamupäivällä juttelin hetken aikaa aulan ilmoitustaulun läheisyydessä yhden ihmisen kanssa ja ääni hävisi melkein kokonaan ja kurkkuun sattuu vieläkin.

Aulan seinä

Rappusseinä 1 krs

2 krs ilmoitustaulun alta

Rappusseinä 2-3-krs

Tänään kävin työkaverien (myös työpaikkasuhteeni) kanssa Pelastuslaitoksella syömässä, olikin tosi hyvä ruoka.. Söin ihan liikaa :P Toisaalta se ei haitannut, koska sillä oli selvittävä iltaan asti. Tein nimittäin tänään varsinaisen kotiseutumatkan Jorvin sairaalaan. En ole koko ikänäni (~45v) sinne jalallani astunut ja nyt sitten oli pakko. Kävin siis tervehtimässä plastiikkakirurgia tissioperaation tiimoilta. Olihan melkoinen etsintäretki, kun koko pulju on remontissa, mutta katselin kuukkelin street viewsta vähän osviittaa jo edeltäkäsin.

Lääkäri oli nuori mies ja aivan järkyttävä 'kaappi', siis oikeasti ladonovet jää kakkoseksi. Oli siellä myös tosi mukava nuori sairaanhoitajanainenkin ja olin huoneessa ehkä max. kymmenen minsaa. Lopputuloksena olen nyt sitten jonossa, jossa kestää noin kuusi kuukautta. Saa nähdä, mutta joka tapauksessa pyörät pyörii. Päästyäni lääkärin pakeilta itkin hetken (onneksi) tyhjässä käytävässä, koska olin niin helpottunut, että vihdoinkin a) uskalsin ruveta tähän ja b) mut otettiin todesta. Joskus tuntuu, että toisten ihmisten (ei-lääkärien) mielestä moinen leikkaus olisi ihan turha juttu. Ja nyt korostan, että mies on koko ajan kannustanut ja sanoi nytkin, että hieno juttu.

Joka tapauksessa nyt sitten odottelen kutsua mammografiaan ja muihin kivoihin tyttöjuttuihin! Iih!! (Toivon vain, ettei tule sähkökatkoa juuri kun olen kiinni laitteessa, kuten röntgenhoitajakaverilleni oli käynyt asiakkaan kanssa.. :P)

Loppuun vielä kuva pion(e)ista, jotka ostimme maitokaupasta. Halusin ne omiksi valmistumiskukikseni :)

Hyvää yötä, teekin loppui.

Migreenimaanantai

Ei kovin hyvä päivä, kuten otsikosta voi päätellä.

Aamulla jo oli iso särki päässä, mutta vedin nappeja ja lähdin reippaana töihin. Olinkin jo ennen kahdeksaa kustannuspaikalla, koska mies tipautti metrolle matkan varrella. Varttia yli kahdeksan uusi pöytäni saapui ja lähdin kahvinkeittoon pois jaloista. Ennen kuin pääsin keittiöön asti (jäin suustani kiinni yhden ihmisen kanssa) pöytämiehet olivat jo kasanneet pöydän ja marssivat matkoihinsa. Nopeaa toimintaa..

Sitten sainkin odottaa tietokoneen paikalleenasentamista puolille päivin, mikä tarkoittaa sitä, että on parin päivän hommat huomenna edessä. Lähdin nimittäin ennen yhtä kotiin, en enää pystynyt olemaan pääni kanssa.

Kotona asettauduin sohvalle ensin lukemaan. Sitten kokeilin syömistä ja särkyläkkeitä, jotka kaikki melkein tulivat paluupostissa takaisin. Onneksi kuitenkin sain pidäteltyä ja yllättäen nukahdinkin sohvalle pariksi tunniksi. Nyt on suht ihmisellinen olo, mies vielä hieroi niskoja äsken ja se helpotti. Ikävä vain, että hänellä alkaa aina kädet krampata, kun mun niskat on niin jumissa. Pitäisi varmaan mennä ihan oikealle hierojalle joskus.

Joo, että sellaista tänne tänään. Nyt taidan lähteä iham oikeaan sänkyyn koisimaan. Iltapiisin sijaan saatte kuvatuksen ompun kukista.