Pää täynnä

Nimittäin räkää, ainakin ontelokivuista päätellen. Sattuu jopa silmien liikuttaminen, enkä jaksa uskoa että parin pienen viinilasillisen jälkeen olisi tällainen olo. Minulla kun ei ole koskaan ollut ns. krapulaa. Ei siis ikinä.

Eilinen infotilaisuus plus luento meni ihan hyvin muuten, mutta siellä oli kylmä kuin jääkarhun takalistossa. Tärisin kylmästä aamulla luokassa, söin kylmän salaattilounaan vielä kylmemmässä ruokalassa ja tärisin lopun iltapäivän edelleen luokassa. Lämmin oli vasta metrossa, jossa muilla ihmisillä virtasi hiki ja minä istuin takki tiukasti kiinna ja huivi kaulassa. Illalla saunan jälkeen oli jo ihan mukava istua ulkona, kun oli kunnolla vaatetta niskassa.

Olikin oikein kivat Elojuhlat. Melkein kaikki ystäväpariskunnat olivat mukana, tosin pari oli edustettuina vain toisen puolison toimesta, mutta sitten taas oli sellaisiakin ystäviä mukana, joita emme ole pariin vuoteen nähneet. Elojuhlamme toimivat nimittäin siten, että lähetämme kutsun ja ne, joille sopii tulla elokuun viimeisenä lauantaina meille grillaamaan, tulevat. Jollain kokoonpanolla ollaan oltu koolla jo noin 18 vuotta ja moni ystävä sanookin, että on niin kiva tulla, kun muuten ei juurikaan näe näitä kaikkein vanhimpia ystäviä.

Eräs eilisistä vieraista oli vanhin ystäväni Jatta, jonka kanssa tutustuimme kolmannella luokalla. Jatan koulusta kaikki oppilaat tulivat meidän kouluumme siksi talveksi, kun heille rakennettiin uutta koulua ja aika aikaisin sinä syksynä meistä tuli erottamattomat. Vaikka nykyään tapaamme harvoin, koskaan ei ole hankalaa jutella mistään.

Nyt juon iltakahvini kuunnellen John Newmania ja yritän päättää, menenkö huomenna töihin. Pahoin pelkään olevani kykenemätön, olo on kurja.

Helei

Täällä ollaan taas. Tosin ei järin reippaina, mutta jotenkin paikalla. meinasin eilen päivitellä, mutta sitten aika vilahti kaikenlaisissa kotihommissa enkä ehtinyt enkä jaksanut enää.

Eilen töissä sisustin työnurkkani. Juliste on herättänyt kiinnostusta :)

Kävin eilen hakemassa Harry Potter-sarjan viidennen osan kotimatkan varrelta ja tapasin erään ihmisen, joka oli töissä siinä kirjastossa, mistä lähdin nykyiseen paikkaan. Hän on jo vanhempi herra, melkein eläkeläinen, lievä asperger tjsp ja yksi kotimaisen kirjallisuuden käveleviä tietopankkeja.Me tulimme aina toimeen ihan hyvin hänen kanssaan, vaikka jotkut valittivat hänen olevan liiankin eksentrinen. Jotenkin tuntui siltä, kuin hänkin olisi ilahtunut tapaamisestamme enemmän kuin kuvittelin.  Kävi hiukan sääliksi häntä. Kysyin, milloin hänen pitäisi jäädä eläkkeelle ja hän sanoi, että yritää saada jonkinlaista sopimusta aikaiseksi, että voisi vastata tietopalvelukysymyksiin kotoaan käsin. Hän on yksinäinen ihminen eikä sekään varmaan ole helppoa.

Tänä aamuna taas kävellessäni metrolle eräs fillaristi tuli takaani menossa samaan suuntaan kuin minä ja huikkasi iloisesti hyvät huomenet. Se oli meidän lähinaapurimme (se kaikkein lähin, talomme takapihalla asuva) eli eräs rouva kaupunginjohtaja. Sattumalta meikäläisen toiseksi ylin pomo kaupungin hierarkiassa. Jep. Näin sitä ollaan välilöissä.

Ai niin, tällainen haaste osui silmään FBssä ja ajattelin koettaa jos saisin sen väännettyä tänne. Voisi olla ihan kivaa vaihtelua. Jos jaksan siis.. pitäisi ensin siivota luurista kaikenlaisia kuvia pois.

Mutta ehkä joo. Nyt taidan lähteä nukkumaan. Huomenna vapaapäivä, joka menee iloisesti siivotessa ja raivatessa, lauantaina meillä on Elojuhlat ja sen lisäksi pitää raahautua luennollekin.

Loppuun ihan random piisi. Jotenkin tuttu.. ehkä.

Vielä toinenkin

Täällä kotona oli perjantai-iltana esikoisella ollut nahkiaiset eli lukion keltanokkien tervetuliaiset. Pääsivät ihan lehteenkin, siis koulu, koska olivat sotkeneet Alppipuiston törkeästi. Myös esikoisen vaatteet olivat olleet törkeät, mies sanoikin että onneksi oli tajunnut laittaa auton penkille jätesäkin. En ole ksokaan ymmärtänyt järjetöntä sotkemista, minun mielestäni siihen ei oikeuta mikään ja onneksi jälkikasvu ymmärtää sen myös. Esikoista hiukan harmittaa, sillä paita ei oikein puhdistunut, siitä tuli laikukas. Onneksi se nyt sentään oli vanha paita eikä suosikkisellainen. Sama kengissä, onneksi oli vanhat lenkkarit eikä ne uusimmat.

Muuten viikonloppu oli sujunut hyvinkin rauhallisesti täällä kotona.

Minä sain sunnuntai-iltana twitteriini kiitokset yksistä sukista ja kirjoista, jotka lähetin alkukesästä. Oli mukavaa, että Graham kiitti :)

Myös Richard on liittynyt twitteriin ja häntä on hauska seurata. Erään ystävänsä mukaan 'henkinen 6-vuotias ja sosiaalinen media..' :D

Jos katsotte tarkasti allaolevaa videota, voi jossain kaukana nähdä pinkin takin. Katsoin tuon ekan kerran nyt isolla näytöllä ja siinähän ovatkin kaikki näytelmän kolleegat nauramassa ympärillä. Aika hauska :D

Nyt menen nukkumaan. Nähdään taas.

Päivittelyä

Olen palannut kotomaan kamaralle fyysisesti, henkisesti olen vielä jossain sfääreissä. Olen ehkä joskus maininnut, että Lontoo on henkinen kotini. Jollain tavalla/tasolla kaipaan sinne aina. Eräs ystäväni sanoi sen johtuvan siitä, että olen jossain aiemmassa elämässäni elänyt silleä ja voin hyvinkin kuvitella itseni heittelemässä aatelisia mädillä tomaateilla Rotten Row'lla :P

Joka tapauksessa perjantaina menimme teatteriin kreikkalaisen ravintolan kautta. Maailman ihanin suklaakakku.. en ole missään ikinämilloinkaan saanut yhtä hyvää.

Näytelmä itsessään oli huikea. Olen aina pitänyt Arthur Millerin näytelmistä, eikä tämä ollut poikkeus. Vaikka loppu on traaginen, se on ainut mahdollinen ja lisäksi siinä on toivoa kuitenkin, paremmasta tulevaisuudesta. Koko näyttelijäkaarti oli hieno, pidin Richardin lisäksi erityisesti Adrian Schillerin esittämästä Reverend Hale'sta. Lavastuksen minimalistisuus oli myös hyvä ja toi tekstin ja näyttelijöiden pienet eleet hyvin esiin.

Perjantaina näytelmän jälkeen menimme jonottamaan nimikirjoitusta takaovelle. Koska oli Richardin syntymäpäivä, hän ilmaantui paikalle kolmiosaisessa puvussa hieman kiireisen oloisena. Lauloimme hänelle synttärionnittelut ja sen jatkeeksi hänen päähänsä kaadettiin saavillinen jäävettä. En tykännyt.. lopputuloksena nimittäin erinomaisen kiireesti sujunut nimmarienjako, koska selkä märkä ja kylmä tuuli. Hänellä siis. Pelkäsin, että raukka vilustuu. No, sain pakettini annettua hänelle ja saimme nimikirjoitukset käsiohjelmiin. Mutta koska siitä jäi vähän 'juostenkustu' olo päätimme mennä lauantaina uudestaan.

Käväisimme British libraryssa (tietysti) sekä British Museumissa ja shoppailtuamme sekä HMV:ssä että M&S:llä jalkamme kipeiksi  pidimme tauon hotellilla ja sen jälkeen kävimme syömässä italialaisessa ravintolassa. Aivan ihanaa ruokaa ja jälkkäriksi tiramisua. Ystävä söi pannacottaa, itse en ole koskaan päässyt sen makuun.

Tällä kertaa pääsimme suht lähelle takaovea ja jonkin aikaa odoteltuamme alkoi näyttelijöitä virrata ulos. Näimme mm. Betty Parris'ia näytelleen Marama Corlett'in ja Adrian Schillerin (jonka kuva tärähti niin pahasti, etten sitä tänne edes yritä laittaa).

Myös Richardin vanhemmat ilmiintyivät ja katselivat hieman hämmentyneinä joukkoa, joka odotteli heidän poikaansa ulkona :) Hetken päästä Richard itsekin tuli ulos ja oli paljon rennompi kuin edellisenä iltana. Tällä kertaa ystäväni oli ostanut Richardille suklaita, jotka olivat paperipussissa. Richard oli sen verran vauhti päällä, että veti nimmarin siihen pussiin ennen kuin ystävä ehti sanoa mitään ja niinpä ystävä huudahti 'No no, it's for you!' johon Richard vastasi hiukan hämmentyneenä kiitos ja ojensi pussin takapirulleen. Minä pyysin nimmarin tällä kertaa 'The Crucible'-näytelmän kanteen ja sitten lähdimme kävelemään takaisin hotellille.

Siinä tepastellessamme huomasimme Richardin vanhempien kävelevän edellämme ja yllättäen he menivät yhteen naapurihotelleista. Pohdimme mahtaako Richard asua jossain siinä lähistöllä ja ystävä oli sitä mieltä, että olisi pitänyt ujuttaa gsm-paikannin jompaankumpaan lahjapakettiin :D

Sunnuntaina kävelimme Tate Modernin kautta Covent Gardeniin, sitten löysimme minun suosikki-kirjakauppani Foyles'in ja sieltä huristimme bussilla Harrodsille, joka oli ihan liian täynnä ihmisiä. Ostin miehelle leikkuulautoja varten vahaa ja joitain muita tuliaisia myös.

Sunnuntai-iltana olimme aikeissa mennä jälleen notkumaan teatterille, mutta muistimme sen olevankin suljettu sinä iltana. Kävelimme takaisin hotellille ja ostimme matkan varrella kummallekin ihanat pehmeät sormikkaat Tescosta. Kassapoikaa huvitti, kun valitin viileyttä. Kävimme matkan varrella nauttimassa viimeiset palat sitä syntisen ihanaa suklaakakkua.

Maanantai oli yleinen vapaapäivä ja sen pelossa lähdimme kohti lentokenttää heti tsekattuamme itsemme ulos hotellista. Yllättäen metro oli aivan tyhjä, luultavasti vesisateen vuoksi ja saimme istua iha rauhassa aina Heathrow'hun asti, jossa kävimme jälleen syömässä italialaisessa ja jatkoin empiiristä tutkimusta tiramisuista.

Iltayhdeksältä laskeuduimme Helsinkiin, mies ja pienin olivat vastassa ja kaikki oli hyvin ja maassa rauha.

Iso kylä

Täällä ollaan ystävättären kanssa, löysimme metron ja lounastimme, haimme teatteriliput ja pääsimme hotelliin. Nyt aiomme ottaa kauneusunet ja sitten valmistautua iltaan.

Nähdään!

PS se ihminen on liittynyt twitteriin!

Kauniita unia

Tulin toivottamaan hyvää yötä. Olen aivan tööt. Alan myös olla lievästi sanottuna matkakuumeessa, ellen jopa suorastaan matkapaniikissa.

Olen päättänyt teatteriasun, lyhentänyt uusien farkkujen lahkeet ja hankkinut Hra Näyttelijälle synttärilahjan. Se kun osuu juuri perjantaille, kun olemme menossa teatteriin ja näytöksen jälkeen takaovelle. Hirvittää. Voi kamala. En ole koskaanikinämilloinkaan kuvitellutkaan, että joskus olisin jonkun maailmanlaajuisesti kuuluisan henkilön kättelyetäisyydellä. Uhuu. Pitänee vain muistaa hengittää. Se voisi olla aika hyvä.

Enivei..  Nyt ennen kuin menen petiin ilahdutan teitä tällä Tom Hiddlestonen jäävesihaasteella. Aivan hurmaava. Samoin kuin hänen englantinsa. Niin kaunista.

Oma kehu

Aion nyt hiukan kehua itseäni. Nimittäin olen tänään vihdoinkin saanut oman vaatekaappini setvittyä läpi. Piti hoitaa homma jo alkukesästä, mutten yksinkertaisesti ehtinyt.

Aamun ratoksi veimme miehen kanssa esikoisen metsään (ilman leivänmuruja) ja sitten kurvasimme Ikeaan. Ostimme yläkerran kylpääriin uudet kaapit ja lisäksi erilaista tarpeellista tavaraa, mm henkareita. Ikeasta päästyämme ajelimme ruokaostoksille ja sitten kotio. Iskin vanhat olkkarin verhot koneeseen, hörppäsin kahvit ja avasin vaatekaappini ovet. 

Lopputuloksena tämänpäiväinen uurastus poiki yhden mustan jätesäkillisen poisheitettävää ryönää ja sen lisäksi yhden muovikassillisen kenkiä ja neljä muovikassillista vanhoja vaatteita. Aion viedä ne tuohon kylän raitilla olevaan keltaiseen lootaan, vaikka avut eivät menisi minnekään. Pääasia on, että kamat ovat jossain muualla kuin minun nurkissani.

Verhotkin ovat kuivuneet. Piti alunperin mankeloida ne jo nyt, mutta en ihan totta jaksa enää. Teen sen huomenna ja mankeloin samalla mökkilakanat. Nyt siirryn hetkeksi lukemaan dekkaria ja sitten kellistyn petiin.

Ah niin, ostin netitse äsken hajuvettä. Alla olevan neidon nimikkosellaista. Tykkään tästä videosta kovasti, enkä vähiten tiikerin vuoksi :P

Jumi

Vaiko jummijammi? Töissä eilen ja tänään vehkeet takkuilivat, vaikka ei niiden pitänyt. Joka kerta sama ongelma, me emme pidä asiasta eivätkä asiakkaat... Tästä jotkut teistä saattavat jo päätellä työpaikkani, olemme nimittäin olleet jo useammankin uutisotsikon aiheena tänään :P

Jumi liitty myös meikäläisen väsymysasteeseen. Olen nyt neljän(!) aamun aikaisen heräämisen jälkeen siinä pisteessä, että tuntuu kuin kesälomaa ei olisi suunnilleen ollutkaan. Viikko pari vielä, kun luennotkin alkavat, niin voin jo kuvitella istuneeni koko vuoden putkeen töissä ilman katkoksia.

Kävin lounaalla työpaikkasuhteeni kanssa, peräti Virastotalolla asti. Lettuja jonottaessamme juttelimme kesän kulusta ja työpaikasta.. Sain myös kuulla jotain ööh.. 'en-olisi-ihan-välttämättä-halunnut-tietää'-asioita joistain työkavereista :D

Tänään saapuessani töiden jälkeen metroasemalle siirtyäkseni julkisella liikennevälineellä lähemmäs kotikontujani paikallinen soittaja raiskasi parhaillaan REM-yhtyeen 'Losing my religion'-piisiä siten, että sain kappaleen mieleeni vasta laiturilla seistessäni. Täytyy sanoa, että useimmiten kyllä nuo soittajat ovat varsin hyviä (ja aivan erityisesti pidän kamarimusiikkia soittavasta kvartetosta, joka silloin tällöin musisoi tuolla asemalla), mutta tämä oli jokseenkin ravisuttava esitys.

Katselin tässä illan ratoksi ensinnäkin kuvia taiveihottumasta, pienin on sellaisen onnistunut kehittämään itselleen (minullakin se oli joskus yläasteikäisenä) ja kerrankin katselin Areenasta ensin työkaverini/johtavan kieltenopettajamme haastattelun Aamutv:stä ja lisäksi katsoin 'Suden vuosi'-elokuvan. Pidin aikoinaan kirjasta ja leffakin oli yllättävän hyvä. Kari Heiskanen kirjallisuuden maisterina oli hurmaava, Krista Kosonen.. varmasti ihan hyvä näyttelijä hänkin.

Ainiin ja päivän shoppailut :D Tilasin Postin postimerkkipalvelusta 10 arkkia Tom of Finlandia, olen luvannut lähettää niitä mm. amerikkalaisille kavereilleni :P

Nyt lähden nukkumaan, jotta jaksan huomenna matkata avaruusoloiden parissa ;)

Syksy alkoi

Maanantaina esikoinen aloitti lukion ja tänään keskimmäisellä alkoi yläaste ja pienin meni toiselle luokalle. Hyvin meni, kaikilla. Pienintä saattelin aamulla koulua lähinnä olevaan risteykseen, ei kuulemma tarvinnut viedä perille asti. Oli tuo jo koulun jälkeen monta tuntia luokkakaverin luona, ihan kiva kun viime vuonna pelkäsin, että jää ihan yksin.

Minä kävin tänään parturissa, nyt on työlook kuosissa. Tapasin myös ystävääni ja odotellessani häntä vapautumaan työstään ostin itselleni Gaborin sandaalit ja pari kirjaa sekä muutamia muita pikkujuttuja. Tapasin myös pari ex-työkaveria, kun vierailin heidän nykyisessä työpaikassaan. Ihan kiva lasku työn alkuun minulla siis.

Huomenna onkin tuskallisen aikainen aamu, sillä opastan esikoisen kädestäpitäen Sörkassa bussipysäkille, josta menevät hänen koulunsa suuntaan ajavat bussit. Oh joy.

Iltaa

Hyvää hääpäivän iltaa, minulle ja miehelleni siis. Avioliittomme on tänään tullut täysi-ikäiseksi eli 18 vuotta sitten sanoimme tahtovamme. Mies sen tänäkin vuonna muisti, minä en. Kolmisen viikkoa sitten ajellessamme mökille päin mies sanoi, että me ja kaveripiirimme olemme tilastoihme, kymmenestä pariskunnasta yksi on eronnut näiden 20 vuoden kuluessa. Onhan se kummallista. Mukavaakin se on, katsoa kuinka me kaikki vanhemme ja lapset kasvavat.

Huomenna esikoinen aloittaa lukion. Minusta tuntuu vanhalta, vasta äskenhän itse pääsin ylioppilaaksi. Kummallista. No, minun opintoni alkavat kuun viimeisenä lauantaina ja sain jo ensimmäisen tenttikirjan pdf-tiedostona. Apuva. Sitä ennen kuitenkin Lontoo :)

Kohta voisin kellistyä petiin. Eilenkin olin kovin väsy ja menin aikaisin nukkumaan ja tänään olen pessyt neljä koneellista pyykkiä ja siivonnut alakerran vessaan menevät tavarat, koska mies vaihtoi uudet mökilläoloaikanamme ja kaikki tavarat piti ulkoistaa. Siinä ohessa tsekkasin myös pari muuta kaappia rojusta.

Lomailua

Tervehdys täältä hyttysentappokisojen alkuosioista! Tähän asti on mennyt suht hyvin enkä ole vielä pahemmin taantunut teini-ikäiseksikään äitini kera. Poikien kanssa on ollut hiukan sanavaihtoa välillä, mm. kun olen muistuttanut teinejä veljeni jättämästä työlistasta. Toki pojat nahistelevat keskenään, mutta pyrin parhaani mukaan pysyttelemään sivussa, pakkohan heidän on oppia omat taistelunsa käymään joskus. Toisaalta on ollut myös kiva huomata, kuinka hyvin he tulevat toimeen keskenään ja isommat auttavat pienintä.

Telkkariakaan en juuri ehdi katsoa, sillä tämänhetkinen toimenkuvani on lähinnä 'live-in kodinhoitaja' ja melkein kaikki aikani menee ruoanlaittoon, tiskaamiseen yms. Kaikki liikenevät vapaahetkeni luen. Olen saanut muutaman pari vuotta lukua odotellutta teinifantasiaa luettua vihdoinkin ja lisäksi luin Millerin näytelmän 'The Crucible', jota menen Lontooseen kolmen viikon päästä katsomaan.

Vieraitakin on käynyt. Viime viikon tiistaina eräs ihana ihminen, johon olen tutustunut keskustelupalstalla, tuli käymään kahden tyttärensä kera ja lapset pelasivat keskenään ja me juttelimme. Oli oikein hauskaa. Perjantaina (pikku)serkkuni, joka asuu Jyväskylässä, tuli koko päiväksi vierailulle ja kävi äitini ja kahden nuoremman pojan kanssa kaupoilla, viihdytti poikia ja meitä ja oli oikeasti tosi kivaa. Olen joskus lapsena ollut hänen lapsuudenkodissaan Kuhmossa joitain viikkoja kylässä ja on mukava huomata, että edelleen tulemme hyvin toimeen vaikka välissä on ollut joitain vuosikymmeniä, ettemme ole tavanneet.

Nyt taidan lähteä nukkumaan. Yritin tässä samalla katsoa 'Patriot'-elokuvaa (oi Jason!), mutta huomaan mainoskatkojen ärsyttävän ihan liikaa. Sitä paitsi voin katsoa leffan kotona dvdltä häiriöttä :P

Ai niin, lupaan ottaa kuvan tämän kesän kammotuksesta sisustusvinkistä ja laittaa sen jakoon sitten kotiuduttuamme. *krhm*