keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Tajutonta

Eilen oli tiistai, esikoinen heräsi vatsataudissa ja minä päänsäryssä. Esikoinen jäi kotiin, minä en.

Tänään aloitin aamun särkylääkkeillä, päänsärky jatkui siis. Tulin kotiin alkuiltapäivästä, ei ole paljonkaan järkeä istua töissä kun ei pysty lukemaan ruutua ja tuntuu, kuin silmät vuotaisivat verta, kun liikuttaa niitä. Mies vei keskimmäisen tarkastusröntgeniin, luut olivat ihan niin kuin pitikin. Minä katselin Doomin pienimmän kanssa. Tiedän, että sen ikäraja on korkeampi kuin pienimmän ikä, mutta ihan oikeasti leffa on niin huono, että nauroimme melkein jatkuvasti. En usko, että tuo saa painajaisia. Ei hän saanut Terminaattoristakaan vaan piti siitä kovasti. Olen huono vanhempi.



Joka tapauksessa nyt aion kaatua sänkyyn ja yrittää huomenna jälleen kömpiä töihin. Onneksi huomisen jälkeen alkaa hiihtoloma. Perjantaina aion keskittyä lyriikka-analyysiin.


P.S. Tajusin hetki sitten, että edellisestä migreenikohtauksesta on jotakuinkin 29 vuorokautta. Kuinka nautinkaan siitä, etten sentään joudu kärsimään enää siitä tulvasta, mikä aiemmin seurasi näitä kohtauksia. (Naispuoliset lukijani ehkä ymmärtävät viittauksen.)

6 kommenttia:

  1. Mainiota, että luut paranevat paikoilleen!

    Parempaa tätä päivää ja mukavaa hiihtolomaa, meillä se on vasta viikon päästä.

    VastaaPoista
  2. Toivotaan, että säryt kaikkoaa huitulan kuuseen! Yläpeukku ranteelle!

    VastaaPoista
  3. Uskotko jos sanon että Karma koettelee sua tarkoituksella? Jotain parempaa on luvassa, usko pois ja se tulee kun vähiten sitä odotat. Hino juttu että tulvehtiminen on jäänyt vähemmälle elikkäs päänsäryt ja toivon että oot parantunut tätä lukiessasi <3
    Mukava oli myös kuulla että käsi on ok.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskoisin kyllä vähemmälläkin.

      Varmaan ymmärsit mistä tulvista mä puhuin? Pienimmän syntymän jälkeen mulla saattoi olla kuukaudessa kolme päivää, etten valunut. Se oli hivenen rasittavaa, joten ihan elämänlaadun parantamisen vuoksi pyysin ja sain erota kohdusta. En ole todellakaan kaivannut. Mä olen edelleen sitä mieltä, että mun hankaluudet naistenvaivojen yms kanssa tässä elämässä johtuvat siitä, että olen useimmissa aiemmissa elämissä ollut mies. En tiedä aukeaako tämä logiikka, mutta näin mä sen ymmärrän itse.

      Poista

Jätähän puumerkkisi, kun tänne asti luit :)