Viikatehenkilö

Veljeni pyynnöstä raivasin rantaa kaisloista viikatteella, samoin kuin viime kesänä. Homma on minusta ihan kivaa, koska olen sillä tavalla outo. Aloitin raivauksen pari päivää sitten laiturin vierestä ja tänään vetäisin (=kiemurtelin) jalkaani keskimmäisen varvastossut. Nillä oli mukavampi mennä vettyneiden ja talvehtineiden vanhojen kaislanraatojen päältä kuin paljain jaloin.

Viikatekeikan jälkeen uin tavallista pitemmälle. Olen useasti uinut melkein eräälle lokkikivelle ja nyt uin sinne asti vain muistaakseni, miksi en ole enää kymmeniin vuosiin mennyt sinne. Ei lokkien vuoksi, vaan siksi, että näkyvän kiven(osan) vieressä pinnan alla on muutama iso kivi. Muistin ne, kun melkein löin polveni kiveen ja onnistuin iskemään vain vasemman isovarpaan siihen. Kääntyessäni kylkeäni pyyhkäisi toisen ison kiven pinta, onneksi kivi oli pyöreä siitä kohti. Tarvinneeko mainita, että inhoan pinnan alla olevien kivien koskettamista? *värisee*

Äitini suree kattilaa. Siis puurokattilaa. Veljeni ja vaimonsa olivat siivonneet kaappeja ja koska tämä vasta kolmekymmentä vuotta uskollisesti palvelleen puurokattilan teflon oli hiukan riekaleina olivat sitten heittäneet sen ns. mäkeen. Äitini suorittaman kolmannen asteen kuulustelun jälkeen veljeni on nyt paineessa ostaa uutta kattilaa. Sanoin vain äidilleni, etten ihan oikeasti käsitä. Kattiloita on niin, ettei kaappi mahdu kiinni ja yksi kattila on nyt sitten maailman arvokkain aarre. Luoja suokoon, etten koskaan kiinny mihinkään tavaraan yhtä tiiviisti.

Kolmas asia, joka oli mielessäni, ovat hajuvesipullot siellä täällä makuukammarissa ja uudessa pikkuvessassa. Siis miksi kukaan laittaisi hajuvettä mökillä? (Kysyy ihminen, joka juuri ja juuri muistaa laittaa joskus johonkin juhlatilaisuuteen suihkauksen.) Niinkuin oikeasti.. voi Jeesuksen partaveitsi.

Huono maku

Olen ikävä ihminen. Joskus olen myös ilkeä. Kuten nyt, sillä aion moittia äitini miniän huonoa makua. Ihmiseksi, joka ilmeisesti sisustaa innokkaasti sisustuslehtien määrästä päätellen, hänellä on jonkinlainen outo käsitys tavaran määrän korreloivan laadun kanssa positiivisesti. Äitini ja hänen tyttärensä (eli allekirjoittanut) eivät voi kuin ihailla.

Kälyni tyyli eroaa minun ja äitini tyylistä kuin Kuu Maasta. Pidämme avarasta ja valoisasta, mahdollisimman vähän ryönää sisältävästä sisustuksesta. Nykyisin mökkimme seinät ovat täynnä tauluja siten, että seinäpintaa ei juuri näy. Emme myöskään pidä täytetyistä eläimistä tuvassa saati lasikupujen alle säilötyistä linnunpesistä (en uskalla edes kuvitella, mitä kaikkiea mahdollista niissä liikkuu). Jos haluaisin asua antiikkiliikkeessä, perustaisin sellaisen, mutta kun en halua. Mieheni sanoin 'Antiikki on jonkun muun vanhaa ryönää' ja se on myös minun käsitykseni.

Alla esimerkki kälyni mielestä kauniista lampusta, josta äitini oli kysynyt pojaltaan: 'Mikä hirveä kammotus tuo on?' En kommentoi. Paitsi, että kaipaan kovasti vanhaa siroa lamppua, jossa oli valkoisesta lasista tehdyt tulppaaninmalliset lampunkuvut. Itku.

Jos teksti on hieman sekava, niin minäkin olen. En pysty keskittymään lasteni ilakoidessa samassa tilassa. Ainiin.. mieheni sanoi kälyni mausta, että se on melkein yhtä huono kuin hänen isänsä ja edesmenneen äitipuolensa maku. Uskallan sanoa, että onneksi ette ole koskaan kokeneet niitä.

Vilahdus

Pikaisesti päivitän (kun nyt vihdoin sain aikaiseksi kirjautua sisälle), että olemme kotiutuneet viime la-su välisenä yönä ja sisäinen kello on aivan sekaisin. Kaipa se siitä oikenee.

Huomenna iltapäivällä lähden poikien ja kissan kera mökille, mies joutui jo takaisin töipaikalleen. Äitini saapuu mökille lauantaina veljeni kyyditsemänä. Mökkimme on ns. yhteismökki, siten että se on äitini ja minä ja veljeni jaamme sen. Toistaiseksi siten, että veljeni huolehtii siitä ja viettää siellä suurimman osan lomastaan ja maksaa äitini kanssa kulut, minä vain lomailen pari viikkoa kesäisin äitini kera. Kunhan äitini heittää lusikan nurkkaan, koko hoito jää(nee) veljen niskoille. Oikeasti en ole katkera muusta kuin siitä, että veljen vaimo on armoton hamsteri ja mökki (sekä aitat) ovat aivan tupaten täynnä tavaraa, joka ei enää mahdu heidän (kahden aikuisen ja viiden kissan) kaupunkiasuntoon. Ensimmäiset vuorokaudet mökillä menevät minulla siihen, että koetan selviytyä tavarapaljouden aiheuttamasta ahdistuksesta. Onneksi aina voi menä metsään puskiin rauhoittumaan.

Joka tapauksessa palasimme siis kotimaahan. Pyykit on pesty ja silitetty, kaupassa ja kirjastossa käyty ja uusi luurikin on järjestyksessä Fíleineen kaikkineen. Voi onnea, voi autuutta! Uudessa luurissa on myös tekstiviestin äänenä kissan nau'unta, joka aiheuttaa perheessä lievää epätietoisuutta. Emme tiedä aina, onko se puhelimeni vai Kissa kun naukuu :P

Ostimme kuitenkin sieltä Mikkihiirimaan WalMartista uuden kameran, siellä kun sattui olemaan hyllyssä niitä, joita olimme jo katselleet. Mitäpä sitä lykkäämäänkään. Tässä yksi ensimmäisiä kuvia.

Allekirjoittanut Epcotissa.

 

 

Mies on erikoistunut ottamaan minusta kuvan aina sillä sekunnilla, kun alan kyllästyä poseeraamaan ja alan irvistellä. No, minäkin onnistuin yllättämään hänet. En kuvalla vaan... kääpiöllä :D

Kaipa se yllättyi vaikka väittikin meikäläistä pöljäksi.Vietimme miehen syntymäpäivää ystävien kanssa Animal Kingdomissa ja illan lopuksi he tulivat vielä meidän vuokrakämpälle kahville ja uimaan. Heidän kotimatkansa kesti kolmisen tuntia, päästimme heidät lähtemään iltakymmenen aikoihin. Mukava oli taas heitä tavata.

Mutta se siitä. Alla tulee olemaan vanha Michael Jackson-video. Pätkä on hupaisa, Epcotissa sen näkee alkuperäisenä 3D-versiona.

Tervehdys

Pitkästä aikaa. Eiole oikein asiaa, päivittäisten kuulumisten kertominen näin lomalla on hiukan hankalaa plus kaikki päivät ovat suht samanlaisia.

Puhelimeni ja pieni kameramme kokivat kuoleman. Vesipullo vuoti laukkuuni huvipuistossa ja nuo juotuivat tulvaan eivätkä selvinneet. Kameran muistikortista sentään saatiin kuvat siirrettyä tähän läppärille, mutta puhelimesta ei pysty. Siinä nimittäin kosketusnäyttö ei avaudu.. tai avautuu, mutta hiukan hankala käyttää kun ei näe mitä tekee. Vaikeinta on ehkä ollut se, että aina puhelimen avatessani näin Filin hymyn ja nyt on pitänyt selviytyä ilman sitä jo monta päivää. Kamalinta on herätä miehen kännyn normaaliin herätyspingutukseen, omassa oli Rammsteinin 'Frühling in Paris' ja se Filin hymy, niillä päivä käynnistyi aurinkoisesti.

Tilasin jo uuden puhelimen kotiin odottamaan, mutta uutta kameraa emme osta ainakaan täältä. Aiempi oli täältä Walmartista ja uuden saisi myös, mutta nykyään se pitäisi tilata etukäteen ja näillä näkymin se olisi paikaillisessa kaupassa juuri lähtöpäivänä. Hyvässä lykyssä siis.

No, onneksi näitä laitteita kuitenkin on. Esikoiselle ostettiin täältä Nook, jolla pääsee myös nettiin, mutta sillä ei pysty soittamaan :P

Lauantaina tapaamme taas ystäväperheen. Tutustuin tämän perheen äitiin yhteisen ystävämme Laiskan Vaimon kautta ja olemme sittemmin tavanneet aika monesti perheinemme. Hänen miehensä bloggaa myös ja meillä on aina hauskaa keskenämme. pojat odottavat kovasti tapaavansa heidän lapsensa taas. Viime kesänä emme tavanneetkaan, sillä olimme väärällä rannikolla.

Taidamme olla lähdössä vesipuistoon tms. Olen kohta vesirakoilla.

Huomenna menemme Nasalle katsomaan raketteja. Josta tulikin mileeni, että näimme eilen hieman huvittavan rekisterikilven. Siinä oli raketin kuva ja siinä luki PUM ja alareunassa Challenger / Columbia. Heh.

Sateensuojassa

Tässä on kuva siitä mitä tapahtuu kun vain koettaa päästä pois sateesta ja löytää paikan, johon ei ole kovin pitkä jono. Niin... Se toinen jono olisi ollut kuva prinsessojen kera. Ehkä parempi näin :)