torstai 17. tammikuuta 2013

Valmis

Vihdoinkin minusta tuntuu, että olen valmis. Ainakin yhden asian suhteen, vaikka moni muu onkin puolitiessä.

Viime vuoden loppupuolella netissä puhuttiin Lasinen lapsuus-sivujen videosta, joka on todella herättävä. Minua se ahdisti kovasti, itken vieläkin kun ajattelen/katson sitä. Leikkipuistokohta on se kaikkein vaikein, en ensin edes tajunnut miksi se olikin niin paha, kunnes muistin lapsuuteni/nuoruuteni ainoan painajaisen. Painajaiseni liittyi isäni delirium-kohtauksiin minun ollessani ehkä 3-vuotias, häntä hoidettiin Lapinlahdessa. Videon ansiosta voisin sanoa päässeeni yli tuosta painajaisesta. Hänen ongelmansa ei ollut minun ongelmani.

Isä kuoli vuonna 1994, maaliskuussa. Vihdoinkin tuntuu, että olen valmis antamaan hänen mennä.

Loppuun kevennys.. Yksi pahimmista tietämistäni korvamadoista.


8 kommenttia:

  1. Huh,olipa rankkaa tekstiä. Uskoisin että on ollut melko tuskallista elää tuon kaltaisten muistojen kanssa ja olenkin vilpittömästi iloinen puolestasi että olet päässyt yli kaikesta menneestä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katsoitko Lasinen lapsuus-videon?

      Tuskin kaikesta pääsen, koskaan, mutta ainakin alkaa olla hieman kevyempi olo. Tämänkin vuoksi minusta on hienoa, että sinä olet myös päässyt irti pullonhengestä.

      Poista
  2. Mää kiitän kovasti tästä rohkeasta postauksesta. Oma isäni on jossain tuolla maailmalla todennäköisesti vielä elossa ja välillä pelkään, että tuleeko sellainen olo siinä vaiheessa kun on liian myöhäistä, että olisi pitänyt päästä sanomaan jotain. Tämä postaus antoi kovasti toivoa, että jos oma anteeksianto/hyväksyminen/ymmärtäminen venyy pitkäksi niin voi päästää irti ja päästä yli vaikkei isää enää olisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Aina voi antaa anteeksi, se helpottaa fyysisestikin.

      Poista
  3. Huh, aika rankkaa. Sama lasinen lapsuus ollut minullakin. Jälkensä se jätti, ihan kaikesta ei pääse kai koskaan?

    Hienoa kuulla, että koet olevasi valmis!

    VastaaPoista
  4. Lasinen lapsuus video on mahtava, mutta eniten jaksan ihmetellä noiden videon lapsinäyttelijöiden taitoja: varsinkin poika, joka auton turvavöihin laitetaan kiinni. Poika on ihan pieni, mutta osaa älyttömän hyvin näytellä tunnetilaa; pelkoa, huolta, hätää, ristiriitaa, epätietoisuutta...

    VastaaPoista

Jätähän puumerkkisi, kun tänne asti luit :)