perjantai 26. lokakuuta 2012

Valoisaa

Aamulla ihmettelin, miksi oli niin oudon valoisaa. Asia selvisi verhoja raotettuani. Oli satanut LUNTA! Ihanaa ihanaa lunta! Jo nyt!

Viime syksy on vielä kovin hyvin muistissa. Se oli pitkän pitkä ja musta putki lokakuusta tammikuulle, jolloin vasta pysyvä lumi ilahdutti meitä täällä pääkaupunkiseudulla.

Pidän lumesta. Ainakin talviaikaan olen paljon mieluummin lumisateessa kuin vesisateessa. Sen verran lapsi kai olen edelleen.


7 kommenttia:

  1. Tulin vastavierailulle;)

    Kyllä minustakin tuo lumen valkeus voittaa kirkkaasti viime syksyn pimeät päivät. Sulaahan se varmaan vielä pois, mutta hyvä, että edes vähäksi aikaa tuli.

    VastaaPoista
  2. Kummasti se piristää, vaikka hetkenkin :)

    VastaaPoista
  3. Sitten me olemme siinä suhteessa täysin erilaisia; vihaan talvea yli kaiken, se tosin taitaa johtua toimenkuvastani. On kylmää ja kaikki pitää kaivaa lumisten pressujen alta.. Ärrh!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minäkin jossain vaiheessa maaliskuuta alan hieman kyllästyä :)

      Poista
    2. No hyvä, pelkäsinkin jo sinun olevan joku hangen halaaja ;D

      Poista
  4. Ruotsalaisen ystäväni mukaan suomalaiset rakastavat lunta. Näin hän sanoo vaikka kuinka monen suomalaisen hänelle kertoneen. Ja onhan se ihanaa, kun pimeän syksyn päätteeksi tulee valkeus ja jatkuvan vesisateen sijaan narskuvan kuiva pakkanen.

    Talvi ja kesä ovat parhaita, kevät menettelee, mutta syksyksi voisin mieluiten lähteä toisenlaiseen ilmastoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska huomio :) ja pimeä ja märkä syksy on jostain syvältä, kuulas ja kirkas on ihana.

      Poista

Jätähän puumerkkisi, kun tänne asti luit :)