torstai 25. lokakuuta 2012

Pahoin pidelty

Aamumetrossa istui nainen, jonka toisessa poskessa näkyi harmaa hailakka kaari. Hänet oli varmaan rakastettu hiljaiseksi.

Se nainen olin minä. Kaari poskeen syntyi pienimmän suukottaessa minua niiden maaliviiksiensa kanssa. Vasta töissä huomasin muiston, kokeilin omia rystysiä siihen ja ne sopivat muodon puolesta erinomaisesti jälkeen.

Kuinkahan moni arveli noin, kuten kirjoitin? Monenlaisia johtopäätöksiä saa tehtyä tuntemattomista ihmisistä helposti.




4 kommenttia:

  1. Jep. Ihmiset tekevät liian nopeasti ne päätökset omissa pikku päänupeissaan ja sitten ne valitettavasti jäävät pysyviksi ennakkokäsityksiksi, mikäli tilaisuutta niiden muuttamiseen ei tule. Huono juttu kaiken kaikkiaan ja on pilannut monta mahdollista ystävyyttä ja parisuhdettakin.

    VastaaPoista
  2. Vain kaksi virkettä ja olin jo sekä ahdistunut että vihainen naisen puolesta. Onneksi tällä tarinalla oli onnellinen loppu. :)

    VastaaPoista

Jätähän puumerkkisi, kun tänne asti luit :)