Sitä kai usein kysytään maanantaisin ihmisiltä ja toki jonkin verran täällä meilläkin, mutta kun ei ole sellaista vakkarikahviporukkaa enkä ole maanantaisin aamukahviaikaan täällä, niin sitä ei kysytä minulta useinkaan.
No, minäpä kerron mitä tein. Perjantai-iltana raahauduttani kotiin (olikin melkoinen meno keskustassa, kun kävin hakemassa pari osaa Armand Gamachea Akateemisesta) lakosin sohvalle, josta siirryin illempana makuasentoon sänkyyn.
Työkaveri toi mustikkakakkua
Lauantaina heräsin suht aikaisin, joskus ysin pintaan ja päästin kissan ulos. Tosin se ei mennyt, koska satoi ihan maahan asti (koko päivän). Mies heräsi siihen kissan päättämättömyyteen, kun millään ovella ei ollut kesä ja laittoi kunnon aamiaisen pekonin yms kera. Heitin kissan pihalle, josta se tuli sisälle noin puolen tunnin päästä hakattuaan ovea molemmin nyrkein (tai päällä, en tiedä).
Aamiaisen jälkeen siirryin sohvalle jatkamaan aamukahvia Armand Gamachen seurassa ja siinä menikin aika pitkälle iltapäivään. Teinin noustua sain pyykkikoneen käynnistettyä ja join mukillisen teinin keittämää kahvia jälleen Armandin seurassa. Viihdyin Armandin seurassa iltaan asti, kunnes sain kirjan loppuun ja sauna kutsui. Meillä on sellainen it-ohjelma, joka lähettää viestin telkkarin ruutuun 'Sauna on valmis', mies sen askarteli joskus.
Varmaan yksi syy, miksi pidän näistä dekkareista, on se, että Armand Gamachen vaimo on kirjastonhoitaja
Sauna jälkeen katsoin kissan kera telkkaria ja neuloin kynsikkäät valmiiksi, elämäni ensimmäiset itse tehdyt sellaiset. Nukkumaan pääsin joskus puolenyön maissa.
Sunnuntaina heräsimme miehen kanssa jo joskus ennen yhdeksää, ennenkuulumatonta! Kissakin meni ulos, koska enää ei satanut. Aamiaisen jälkeen luin hetken Axel Schulmanin isovanhempien elämästä kertovaa 'Polta nämä kirjeet'-teosta ja puolen päivän maissa mies kuskasi mut Sipoonkorpeen suppismetsälle.
Syysmetsää
Puolukoitakin löytyi, mutta ei kerättäväksi asti
Löysinkin suppiksia jonkin verran ja kuuntelin metsän ääniä. Myös läheisen tien ääniä kuului paljon, ihan kuin olisi ollut jossain Manskulla suunnilleen, niin paljon oli liikennettä. Kun olin saanut riittävästi happea, laitoin miehelle Mapsista paikkajaon päälle ja hän tuli noutamaan. Käytiin kotimatkalla hakemassa kermaa, että sain tehtyä suklaamoussea jälkkäriksi.
Suppissaalis
Suklaamousse
Siivosin ja paistoin saaliin, mies laittoi ruokaa ja sitten silitin pyykit. Kissakin ilmiintyi kotiin ja sitten istuin kissan kanssa sohvalla loppuillan.
Ajattelin minäkin elävöittää blogia ja osallistua haasteeseen, jonka ainakin Pöllö ja Apotti ovat jo tehneet.
1. Jos sinun olisi pakko osallistua johonkin tosi-tv-ohjelmaan, mihin ohjelmaan osallistuisit?
Koskapa vihaan kaikki tosi-tv-juttuja enkä niitä juuri katso (paitsi Suuri keramiikkakisa), niin ehkä voisin osallistua johonkin Suomen paras kotileipuri tms? kisaan.
2. Oudoin uni, jonka olet viime aikoina nähnyt?
Toissa yönä Jason Isaacs pelasti minut jostakin kiipelistä lennähtämällä paikalle perhospilven kannattelemana. Älkää edes kysykö :D
3. Kuka tuntee sinut parhaiten?
No mies tietty. Kyllä jos kolmekymmentä vuotta samaa tyyppiä katselee, niin aika hyvin oppii tuntemaan.
4. Mikä on vahvin aistisi?
Tunto se on minullakin. Näkö ja kuulo alkaa heiketä, maku on erikoinen ja haju heikko. Vasta viime vuosina olen tajunnut, että mulla on joitain erityispiirteitä, kuten tietyt kankaat tai esmes sellaiset röpöliäiset taidelasijutut, jotka on karmivia jos niitä koskee.
5. Jaa joltakin matkalta jäänyt kiva muisto
No tämäpäs onkin vähän hankala, kun ollaan matkusteltu niin paljon. Vaikka se kerta, kun olimme DisneyWorldissä Floridassa ja sadetta pitääksemme menimme vain johonkin jonoon ja se olikin Mikki Hiiren tapaamisjono. Minä ja nuorimmainen sitten mentiin Mikin kanssa kuvaan, muu perhe livisti ohi (amerikkalaisten ihmetykseksi).
Tietysti myös kivoja muistoja on ne kerrat Floridassa, kun olemme tavanneet tuttavaperhettä. Erään kerran tuttavaperheen isä opetti mulle, miten oikeasti lausutaan beard, se kun oli mulle jotenkin hankala ja odottelimme muita jostain vekottimesta. Ne on hurjan mukavia ihmisiä ja tää isä on ollut merijalkaväessä ja nähnyt muitakin maita, kuin vain jenkkilää.
6. Pelkäätkö vanhenemista?
Mitä siinä on pelättävää? Kaikkihan me vanhenemme joka hetki. Ehkä lähinnä pelkään dementoituvani ja jääväni riesaksi omaisille, sen suhteen toivoisin eutanasiaa kyllä.
7. Onko sinulla bucket list eli lista asioista, jotka haluat tehdä tai saavuttaa elämäsi aikana?
Matkailun suhteen haluaisin päästä BoraBoralle sellaiseen mökkiin, jonne pääsee vain uimalla tai veneellä. Toinen on se, että haluaisin osata seistä päällä, mutta koska en ole (vieläkään) aloittanut Astanga-joogaa niin sen saavuttamisessa voi hieman kestää.
8. Mikä on paras neuvo, jonka olet saanut elämäsi aikana?
Niitä on kaksi, ensimmäinen on äitini sanoma: 'Kaikista ei tarvitse tykätä, mutta kaikkien kanssa on tultava toimeen.' Toinen on esimieheni aikoinaan jäädessäni ekalle äitiyslomalle sanoma: 'Nuku aina, kun lapsi nukkuu'. Se oli kullanarvoinen neuvo ensimmäisen lapsen kanssa ja sitä olen edelleen sanonut muille uusille vanhemmille.
9. Mikä on eniten käyttämäsi emoji?
:)
10. Jos sinussa olis varoituskyltti, mikä se olisi?
Tää onkin vaikea. Varmaan joku 'Tarpeeksi ärsytettynä puree pahasti'. Nimittäin jos jotain en kestä, se on tyhmät ihmiset ja toinen on se, että kun oikeasti suutun, niin siitä on oksat pois.
11. Onko sinua koskaan kiusattu?
On. Yläasteella oli yksi tyttö, joka systemaattisesti kävi kaikki läpi. Hän lopetti, kun kaverinsa jäi junan alle, vissiin heräsi.
Ekassa vakkaripaikassa kirjastonjohtaja (vanhempi nainen) pelkäsi pallinsa puolesta ja kiusasi kaikki naispuoliset pois siitä paiaksta, lopputuloksena kirjasto oli kuin mehiläispesä eli kuningatar ja kuhnurit.
12. Jos poliisi pidättäisi sinut, mitä läheisesi ajattelisivat ensimmäiseksi sinun tehneen?
Mies varmaan arvelisi, että olen tyrkännyt jonkun metron portaissa pois alta. Täysin terveen näköiset ihmiset liikkuvat ihan järjettömän hitaasti.
Olisin myös saattanut aiemmassa työpaikassa läimiä asiakasta kirjalla.
13. Mitä olet oppinut muutoksesta elämässä?
No jaa.. Muutokset ovat usein kipeitä.
14. Kahvi vai tee?
Molemmat, mutta kahvi. Olen juonut kahvia noin 6-vuotiaasta asti ja juonen loppuelämänkin. Kahvi on yksi elämän pienistä iloista.
15. Lempiaineesi koulussa? entä inhokkisi?
Lempiaineeni koulussa taisi olla kuvis, sitten kässä ja köksä. Lukiossa kemia oli ehdottomasti hirveintä, yläasteen ruotsin jälkeen (mulla oli siis pitkä ruotsi). Matikassa olisin varmaan pärjännyt paremminkin, mutta en viitsinyt vaikka logaritmeistä jopa ihan tykkäsinkin. Opettajat vaikutti todella paljon, esim mantsan ja psykan opettajat oli ihan tosi kivoja.
16. Arvokkainta, mitä omistat?
Ihmisiä ei voi omistaa, eikä oikein kissojakaan, joten jäljelle jää mielikuvitus.
17. Jos deittailisit, mikä olisi sinulle deal breaker (eli asia, jonka takia et voisi ryhtyä toisen kanssa suhteeseen)?
Luottamus, ilman sitä ei voi olla suhdettakaan. En siis vaadi, että pitää ihan kaikki kertoa, mutta kyllä mielelläni kuulisin esim kakkosperheestä jos sellaista on.
18. Uskotko Jumalaan?
En perinteiseen Jumalaan, mutta uskon johonkin. Mielestäni jokainen uskonto on saman asian eri ilmentymä.
19. Mikä tekee sinut iloiseksi?
Milloin mikäkin, vaikkapa hauska lause tai kissa tai syyslehtien kaunis väritys. Joskus sade tai räntäkin voivat ilahduttaa. Usein ilahduttaa, kun voin auttaa toista ihmistä, kuten vaikkapa viime viikolla uimahallissa, kun kysyin naapurisuihkussa uimapukuunsa kääriytyvältä (vieraskieliseltä) naiselta, voinko auttaa rullaamaan selkäosan ylös ja hän ilahtui kovasti.
20. Miten pääset eroon hikasta?
Kuvittelen, että suuni edessä on höyhen eikä se saa liikkua hengittäessäni hitaaaaasti sisään ja ulos. Toimii hyvin, myös meditaationa. Joskus kouluaikoina mulla oli hikka, joka kesti monta päivää. Se oli kuulkaa tuskallista.
Meillä työpaikan ruokalassa oli emäntä hassutellut laittamalla haamuja kattoon roikkumaan ja valaistus oli himmeämmällä. Kaikkein hassuin oli ruokalista vai mitä sanotte:
Texmex ällötys
Katujyrän yliajama salsaviritys
Epämääräinen mörköpannu
Kolera-altaan sattumia
Sininen sörsseli ja Vampyyrin väistökastike
Halloweenin hätävara
Hyvin maistui Kolera-altaan sattumat sinisen sörsselin kyydittämänä :)
Kohta lähden pilatekseen ja sitten kotiin katsomaan vieläkö on pala kurpitsapiirakkaa jäljellä. Teini oli aikeissa tänään kaivertaa kurpitsalyhdyn pihalle.
Syyslomasta päästyä olen alkanut taas kaivata jotain uutta, joten kun törmäsin töissä Jämälankasukkakirjaan sain siitä kimmokkeen kokeilla uutta silmukoidenluontitapaa sukanvarteen. Menetelmä on nimeltään 'saksalainen luontitapa' tai vanha norjalainen, riippuen hieman tekijästä. Joka tapauksessa yksi ilta istuin sohvalla kissa kyljessä ja kokeilin. Voi elämä. Katsoin juutuupivideon ehkä kymmenen kertaa, välillä jo osasin muutaman kunnes taas menin sekaisin. Aion kyllä opetella sen, mutta täytyy sanoa että SeiskaVeikka ei ole kovin sileä lanka, mikä sekin aiheuttaa pientä haastetta.
Sivumennen sanottuna katsoin videon juuri nyt tässä isolta ruudulta uudestaan ja tajusin koko jutun idean. Joskus isompi ruutukin on hyvä :D
Toinen uusi juttu on dekkari eli kirja, johon ihastuin. Minulla on jo pitempään ollut tarkoituksena aloittaa kanadalainen Louise Pennyn kirjasarjaThree pines ja nyt vihdoin sain ensimmäisen osan näppeihini sillä seurauksella, että tilasin Rosebudista kakkos- ja kolmososankin jo. Ekan osan luin nimittäin kahdessa työpäivässä. Tietysti sarjassa on äskettäin ilmestynyt jo 18s osa, että kiirettä pitää ja näköjään siitä on (tietysti/jo) tehty elokuva ja tv-sarja. Löysin elokuvan, kun ihmettelin miksi sarja alkaa kakkososasta.
Mitähän muuta... Vähän yritän vältellä uutisten lukemista, koska säästelen itseäni. Varsinkin nämä Puolustusvoimien varusmiesten onnettomuudet ovat olleet minulle vaikeita, koska keskimmäinen on siellä opiskelemassa ja uraa luomassa. Lauantaina meillä olikin kaikki lapset vaihteeksi kotona, kun keskimmäinen meni maanantaiksi Kirkkonummelle viikon leirille, jotain puhui hypotermiasta.
Töissä olisi tulossa luottamusmiesvaalit ja minua kysyttiin ehdolle, mutta pari päivää pohdittuani kieltäydyin kunniasta. En jaksa sitä henkisesti enkä myöskään pääse irtautumaan varsinaisesta työstä siten, kuin siihen pitäisi olla valmis irtautumaan.
Aloittelin taas karpimpaa elämää alkuviikosta. Pitäisi saada kevääseen mennessä kaksinumeroinen luku pois ennen seurantaverikokeita, mutta on vaikeata kun on addiktoitunut sokeriin. Opettelen myös leipomaan gluteenittomia enemmän, koska en halua luopua kaikesta herkusta.
Gluteeniton mutakakku kirsikkahillon kera
Kävin eilen jälleen Kontulan Fix-hallissa Dance-tunnilla, mutta siinä kuulemma vaihtuu askelohjelma ensi kerraksi. Myllypurossa on kuulemma uusi kuntosali, jossa on erittäin hyvä zumbaohjaaja, joten arvelen kokeilevani sitä seuraavaksi. Uintia jatkan ja samoin pilatesta, mutta ryhmäliikuntaan voin katsoa Fix-halleista jonkin muun vaikka kevätpuolella tai joskus, kortti on voimassa pari vuotta.
Huomenna eräs kiva työkaveri on töissä viimeistä päivää. Hän oli puoli vuotta vuorotteluvapaalla ja tuli takaisin lähinnä ilmoittamaan, että jää pois. Kävin tänään esimiehen valtuuttaman ostamassa kuohuviinipullon ja lahjakortin kolehdilla kerätyillä rahoilla lähtiäislahjaksi.
Eräs toinen työkaveri oli kaatunut ja lyönyt päänsä ja on nyt ollut tehola letkuissa koomassa viime lauantaista. Hänen yksikkönsä vähän jännittää, miten ukkelin käy.
Kohta pääsen kotiin kissan kylkeen katsomaan töllöä :) Voin muuten lämpimästi suositella erästä todella hauskaa tv-sarjaa eli Extraordinarya, jos joku kaipaa hullua ja hauskaa katsottavaa, muistaakseni on HBOlla tarjolla.
Tämä on siis leffan eli ensimmäisen osan traileri, ehkä joskus vielä katson nämäkin.
Saavuimme mökille keskiviikkoiltana ja koska kyseessä on kesämökki, lämpötila oli suht rapea. Onneksi oli riittävästi vaatetta mukana ja vähitellen mökki lämpeni, vaikka yöllä jouduinkin pukemaan villasukat ja pitkähihaisen paidan sekä pipon. (Olen viimeksi nukkunut pipo päässä jollain partioleirillä muutama vuosikymmen sitten. )
Aamulla mies aloitteli työpäivänsä ja sytytti ruokailutilan uunin umpimähkästä ja minä sain nukkua hieman pitempään.
Teini toki heräsi vasta puoliltapäivin. Iltapäivällä mies asensi keittiön viemärin ja on muuten hieno juttu! Moni ei usko, miten iloinen asia voi olla toimiva viemäri keittiön altaassa. Se nimittäin mahdollistaa tiskaamisen sisätiloissa, mistä erityisesti meikämandoliinon kivuliaat nivelet kiittävät. Kävin kävelyllä 'satamassa' eli saarimökkien venepaikalla, oli aika vilakka tuuli.
Luon myös yhden kirjan, jota olen hautonut jonkin aikaa, eli Briitta Hepo-ojan Suomea lohikäärmeille. Ihan hauska nuorten fantasia, johon ilmeisesti/ehkä on tulossa jatkoa, se nimittäin loppui aika lailla kesken.
Illalla lämmitin saunan ja pesuvedet, sillä vesimittaria ei vieläkään näkynyt ja piti turvautua muuripataan.
Tänään oli sama aamuohjelma, kuin eilen. Myöhemmin päivällä käänsin soutuveneen teinin kanssa ja sitten vedimme laiturin kolmistaan rantaan ja penkereelle.
Täytyy sanoa, että teinistä oli iso apu. Mökki on lämmennyt niin, että sisällä on pakko riisua farkut ja esiintyä lähinnä pitkissä kalsareissa, mies vaihtoi jo shortseihin.
Illan ratoksi ihailimme linnunrataa pimeässä syysyössä, muutama tähdenlentokin näkyi.
Niin ja se Harry Potter.
Nimityksen keksi esikoinen yrittäessään pikaisesti kuvata portaiden alustan kaappia, johon tulee kuumavesisäiliö tulevaisuudessa. Nykyään mökillä esimerkiksi pölynimuri löytyy Harry Potterista 😁
Huomenna lähdemme kotia kohti kunhan saan aamiaisastiat tiskattua. Sisällä. Uudessa keittiössämme.
Perjantaina aloitin lomanvieton imuroimalla ja pesemällä lattiat, sitten nautiskelin kauniista säästä ja kävin lähimetsässä katsomassa, josko pari suppista osuisi minunkin tielleni, kun niitä on kuulemma aivan vaivoiksi asti ollut nyt. No löytyihän niitäkin, suunnilleen puolessa tunnissa sain litran verran, kun osuin sopivaan kohtaan. Teen niistä huomenna suppisrisottoa itselleni, mutta teini saa syödä makaronilaatikkoa. Mies syö töissä, mutta saattaa illalla maistaa risottoakin.
Illan ratoksi kävimme näyttämässä Siriuksen häntää eläinlääkärille ja häntä on nyt puhdistettu ja vähän alastoman näköinen. Selkeät kulmahampaiden aiheuttamat kaksi reikää siinä in, nyt ovat jo hyvin ruvella.
Eilen kävin ystävän kanssa ruskaretkellä Tammisaaressa ja olikin tosi kivaa pitkästä aikaa. Kiersimme parit kirpputoria matkan varrella ja löysin pari Pioni-ruokalautasta, nyt niitä on jo melkein kymmenen kotona. Tammisaaressa kävimme nauttimassa kahvit Fyren-ravintolassa ja sillä aikaa, kun tein tilausta, ystävä odotellessaan katseli tulevia tapahtumia sillä seurauksella, että marraskuun alussa teemme yöretken Tammisaareen. Paikallisten kirjamessujen vieraana nimittäin on ruotsalainen kirjailija (näyttelijä, toimittaja yms), jota olemme jo pariinkin kertaan tavanneet Ruotsissa ja nyt hän tulee tänne. Näinkin voi käydä ihan vahingossa.
Tänään olen jatkanut lomailua leipomalla pullaa ja askartelemalla. Sirius kävi ulkoilemassa ja on nyt hyvin tyytyväinen oloonsa. Taidankin mennä tästä sohvalle sen viereen katsomaan telkkaria ja jäähtymään saunan jäljiltä.
Huomenna jatkan lomailua ehkä lukemalla ja ulkoilemalla. En ole ihan varma vielä.
Aloitan syyslomani jo hieman aikaisemmin eli huomisesta. Miten ihanaa, että tajusin anoa sen, koska olen vähän väsynyt. Pidän kyllä työstäni, mutta kaipaisin jotain lisää tai jotain.
Oikeastaan alunperin huomenna piti olla miehen yhden tädin hautajaiset, mutta emme koskaan saaneet tietää enempää kuin päivämäärän, joten emme siis osallistu. Tämä informaation pidättäminen on yleistä miehen suvussa, joten ei ihan hirveästi yllättänyt. Kaikkien näiden 30 vuoden aikana en ole esimerkiksi tavannut miehen useista serkuista kuin yhden perheineen (itse asiassa juuri tämän nyt kuolleen tädin tyttären). No, kunhan viimeinen jäljellejäänyt täti kuolee, niin se varmasti julkistetaan mediassa, hän kun sattuu olemaan yksi 60-70-lukujen kotimaisia feministisiä runoilijoita ja oli aikoinaan hyvinkin tunnettu.
Kävin eilen Dance!-tunnilla, joka olikin aikalailla zumban kaltainen tanssitunti. Oli oikein kivaa ja yksi osallistujista oli viimevuotinen zumbatuttu Galina. Tunnin jälkeen kävin vielä uimassa puolisen kilometriä, se kun sisältyy Fix Urheiluhallien ryhmäliikuntakorttiin.
Viime talven zumbaryhmä oli aika hupaisa tapaus, sillä olin ainoa suomenkielinen osallistuja. Muut naiset olivat eri puolilta Venäjää, vetäjä Azerbaidzhanista, yksi intialainen ja yksi filippiiniläinen nuori nainen. Hauskaa meillä kyllä oli. Vetäjä jäi äitiyslomalle toukokuussa ja me tuuliajolle.
Lähdemme mökille vasta keskiviikkona, mies etätöihin ja vastahakoinen teini auttamaan syyshommissa.
Tästä tuli vähän lyhyempi päivitys, kun kirjoittelin luurilla suurimman osan. Videota en osannut sillä liittää.
Oltiin miehen kanssa viikonloppuna mökillä. Piti mennä katsomaan, onko vesimittari käyty kytkemässä (ei oltu). Matkalla sinne satoi ja melkein perillä sade muuttui rännäksi, mies kysyi lähdetäänkö takaisin, mutta sanoin, että kaipa me pärjätään yksi yö vaikka autossa olikin kesärenkaat. Onneksi sunnuntaina puolitapäivin auto oli jo sulanut.
Olimme siis melkein vedettöminä siellä, onneksi vettä sai otettua sulusta mutta kun toiveissa oli ollut lämmin vesi (saunan) hanasta, niin pettymys oli melkoinen. No, mies laitteli vesiasioita ja minä siivosin uudet keittiön kaapit ja sijoittelin kattiloita kaappiin sopiviin kohtiin. Että ei se nyt ihan hukkaan mennyt.
Illalla vielä mies raivaili entiseen kylmäkomeroon tulevaa sisävessan purettuja seiniä, maski päässä ettei saa myyräkuumetta tai muuta mukavaa.
Sunnuntaina lähdimme sitten jo alkuiltapäivästä kotia kohti. EN viitsinyt mennä metsäänkään, kun oli niin kylmää ja märkää koko lauantain.
Puistopökkösieni, ikinä en ollut moista tavannut
Ensi viikonloppuna olisi tarkoitus lähteä mökille sitten uudestaan syysloman viettoon. Mies pystynee olemaan etätöissä, mutta nuorimmaisella on sovittu tapaaminen tiistaina ja hänet pitänee sitten lykätä junaan. Onneksi se on kuitenkin helppoa, kun on jo sen verran itseohjautuva teini. Sitä paitsi hän voi olla kissavahtina kotona. Ellemme sitten kaikki lähde maanantaina kotiin, jos säätila muuttuu aivan järkyttävän kylmäksi.
En jaksanut tänään lähteä aamulla uimaan, oli vähän tukkoinen ja päänsärkyinen olo (mikä jatkuu edelleen). Kohta on tämäkin työpäivä lusittu.
Tässä teille korvamato, jota olen nyt kuunnellut suunnilleen koko viikonlopun.
