Saunan jälkeen istuin ulkona viilentymässä ja kuuntelin kevättä. Mietin, kuinka hyvin kaikki on vaikka onkin toinen Äitienpäivä, etten saanut toivottaa sitä omalle äidille.
Olen tänään pessyt keittiön ikkunat ja verhot, alkaa vähitellen olla voiton puolella. Periaatteessa nyt on pesty ne ikkunat, joita vieraat sitten katselevat juhlissa. Toisaalta haluan silti pestä vielä kodinhoitohuoneen ikkunat, tuntuu itsestä paremmalta niin.
Mies paistoi meille pihvit kaasulla terassilla ja pojat laittoivat ruokapöydän ja salaatin. Hyvin riitti Äitienpäivän juhlistamiseksi se.
Talo tuoksuu (keskimmäisen mielestä haisee) kaalille, tein elämäni ensimmäistä kertaa kaalilaatikkoa. Sen maistelu saa nyt jäädä huomiseen, sillä otin sen vasta uunista enkä aio nyt ruveta enää syömään. Tuoksu on kyllä herkullinen.
Eilen oli pitkähkö kotimatka. Lähdin töistä neljän maissa työ-ystävän kanssa samaa matkaa, ajattelin käydä keskustassa ja sitten mennä kotiin. Päästyämme ratikkaan puhelin soi, pienin ilmoitti että matkakortti oli unohtunut kotiin (oli matkalla jousiammuntaan). Sanoin, että menee nyt pummilla ja tulen vastaan hallille kuudeksi. Vietin sitten ihan rauhassa aikaa kangaskaupassa ja kerrankin lähdin sieltä jopa ilman mitään. Olin hyvissä ajoin pienintä vastassa ja odottelin sitten, onneksi on aina kirja mukana.
Tänään oli viimeinen pilates tälle talvelle. Aion ilmoittautua ensi syksynä samalle kurssille, opettaja on juuri sellainen jota olen etsinyt pitkään. Kuulemma loppukesällä olisi jo elokuussa muutaman tunnin kurssi, ehkä harkitsen sitäkin.
Nyt on pakko kellahtaa petiin. Tällä viikolla jalkoja on särkenyt urakalla, samoin selkää. Työ-ystävä ehdotti lääkäriä, mutta sanoin että ensimmäiseksi lääkäri sanoo, että pitää laihduttaa. Osaan sen verran päätellä itsekin. Hiukan epäilen lonkankoukistaja-lihaksen jumittavan, ehkä se ärtyi viime viikon pyöräilystä. Pitänee kuntoilla kotonakin :P
Huomenna on töissä kolmen henkilön eläkekahvit. Menen, jotta saan plussatunteja ja voin sitten käyttää ne parin viikon päästä siivouslomaan. Jei.
Mietin tässä, mitä kirjoittaisin. Oikein mitään varsinaista asiaa ei ole, mutta ehkä jotain keksin.
Työ-ystävän esikoistytär on muuttamassa kesän alussa Lontooseen luodakseen uraa musiikkialalla, hänellä on jo aika hyvät kontaktit sinne ja oli syksyllä jo hieman haistelemassa paikallisia tuulia. Hyvin taisi mennä, koska nyt kun saa lauluntekijän opintonsa päätökseen, on tosiaan muuttamassa. Hienoa tytöltä, jolla oli niin paha masennus lukioaikana, että suoritti lukion loppuun aikuislukiossa.
Nyt sitten työ-ystävä kysyi, jos lähtisin heinäkuussa hänen kanssaan katsomaan, miten lapsi on asettunut uusiin piireihinsä. Koska mies ei pistänyt pahasti hanttiin, lähdemme sekä minä että pienin mukaan. Turhaan jättäisin lapsen tänne yksin kärvistelemään, kun miehen työt alkavat ja esikoinen menee armeijaan ja keskimmäinen lähtee Lappiin silloin. Helpointa on ottaa mukaan.
Sitä ennen on kuitenkin yo-juhlaa sun muuta.. Olen saanut suurimman osan ikkunoista pestyä, enää puuttuvat keittiön ja khh:n sekä pesutilojen ikkunat. Muuten en ole vielä juuri siivonnut, ehtii sitten lähempänäkin. Onneksi on ensin Helatorstai-viikonloppu ja seuraavalla viikolla otan pari päivää vapaata ennen H-hetkeä.
Aloitin tänään uudestaan kaloreiden laskemisen. Tämän päivän saldo on vajaa tuhat ja nyt kyllä unettaa ihan sikamaisesti. Kävin keskustassa kaupoilla katsomassa uusia vaatteita, löysinkin jotain (mm. farkut jotka maksoivat 70€, mikä on minusta ihan liian kallista) ja totesin, että jos saisin muutaman kilon pois, löytyisi kivojakin vaatteita helpommin.
Nyt liimaan postimerkit yo-juhlakutsuihin, että saan ne aamulla postiin. Alla pätkä Captain Fantastic-leffasta, jonka katsoin nyt viikonloppuna. Herätti aika paljon ajatuksia.
Ja olen AIVAN poikki. En muista, milloin viimeksi olisi takalisto ja jalat olleet näin kipeät pyöräilyn aloittamisesta.
Osittain varmaan johtuu uudesta fillarista ja ajoasennoista yms, mutta voi hyvän tähden.. ja huomenna on vielä pilateskin. Tokavika, niin on pakko jaksaa. Toivon vain, että pystyn edes istumaan huomenna :P
Kuvia aamutuimaan matkan varrelta.
Nyt menen purkamaan pyöräilyrepun ja sitten kellahdan petiin. Aamuvuoroaika alkoi eli tappoväsy.
Tämä perjantai on tullut käytettyä tehokkaasti, aloitin nimittäin yo-juhlien valmistelun pesemällä olkkarin ikkunat ja verhot. Voisin mainita, että turkisvuoratut verhot ovat menneen talven lumia nyt, sillä ne olivat aivan järkyttävästi kissankarvoissa. Sysikki kun halusi nukkua ikkunalaudalla niin, että pystyi vahtimaan näkymiä tiellä. Tein myös makaronilaatikkoa pitkästä aikaa ja pesin koneellisen pyyhkeitä. Nyt on selkä ja jalat aika poikki, onneksi mies ripusti verhot.
Viikkoon on mahtunut taas kaikenlaista. Tiistaina pienin meni kouluun yhdeksäksi, mutta soitti minulle varttia yli olevansa kotona. Luulin ensin, että hän on myöhästynyt, mutta kuulemma oli ollut niin huono olo kun pääsi kouluun, että opettaja oli soittanut isälle lähettävänsä lapsen kotiin. Lähdin aikaisemmin töistä, koska omakaan olo ei ollut ihan parhain, ja iltaa kohti pienimmällä nousi kuume yli 38:een asteeseen.
Pienin ei mennyt kouluun keskiviikkona, vaikka oli jo ihan kunnossa (ihme pikakuume), enkä minäkään mennyt töihin, koska vatsa on ns. löysällä. Katsoin sitten Skam'ia urakalla ja nyt olen jo kolmannen kauden alussa. Sarja on jollain tavalla koukuttava.. tarkoitan sitä, että sitä katsoessa miettii oliko itse teininä yhtä ..teini? ja myös sitä, kuinka se tuo esiin kaikki haudatut epävarmuuden tunteet ensimmäisissä seurustelusuhteissa.
Eilen olin töissä, vaikka vatsa juoksuttikin edelleen (kuten tänäänkin). Kävin katsomassa erään näytelmän ennakkoesityksen tai osan siis, koska alkoi itkettää enkä voinut katsoa loppuun. Ilmeisesti syynä ovat kehitysvammaiset näyttelijät, joiden jokakeväinen näytelmä saa tämän aikaiseksi. Olen miettinyt, johtuuko liikuttumiseni siitä, että äitini kummipoika oli pahasti CP-vammainen johtuen synnytyksenaikaisesta hapenpuutteesta (hän oli kovin pelottava minusta ollessani pieni) vai siitä, että epäilen meidän 'normaalien' katsojien pitävän esitystä jonkinlaisena kouluttetujen marsujen söpönä pikku puuhasteluna (kauhean rumasti sanottu). En osaa sanoa, joka tapauksessa en pysty näitä esityksiä oikein katsomaan.
Katsoin Kosmiskan vinkistä Areenasta tiededokumentin erityisherkistä ihmisistä. Arvelen olevani jonkin verran erityisherkkä, lapsena olin äidin mielestä tuskallisen ujo, mutta tukahdutin sen pitkäksi aikaa siskon moitittua. Olin silloin muistaakseni alle kouluikäinen, kun siskon mielestä itkin aina kaikesta, joten lopetin itkemisen. Ihan kokonaan siis. En muista itkeneeni edes Iisalmenmummin poismenoa, mutta toisaalta itkin kyllä kaksi päivää kissan jäätyä auton alle. (Silloin ei sisko enää asunut kotona.)
Koti on hiljainen, esikoinen lähti yläastekavereita tapaamaan ja keskimmäinen omia kavereitaan tapaamaan. Pienin naureskelee koneellaan ja yritän miettiä, jos jaksaisin kirjoittaa jotain muutakin välillä kuin tätä blogia.
Allaolevassa videossa on veljeni entinen luokkatoveri sekä miehen serkun leikkikaveri, kaksi eri henkilöä. Huvittavaa.
Unohdin tietysti mainita, että ostin kaksi lippua Queen + Adam Lambert-keikalle marraskuulle. Nyt pohdin vimmatusti, josko neuloisin Brian Maylle sukat, hän kun on jonkinsortin eläinaktivisti ja voisi ehkä käyttää niitä nummilla vaeltaessaan mäyränpesillä.
Tulimme kotiin aikaisin lauantaiaamuna. Ihme kyllä matkalaukut tulivat todella nopeasti ja olimme kotona jo tunnin kuluttua koneen laskeutumisesta. Keskimmäinen lähti puolenpäivän maissa isosleirille Siuntioon, ystävä tuli hakemaan kotiovelta asti.
Jokakeväiset alivuokralaisemme (eli sokerimuurahaiset) olivat levittäytyneet alakerran pesuhuoneesta yläkertaan, ilmeisesti ihan viimeisten päivien aikana vasta, koska eivät olleet vielä eksyneet kuivamuonakaappeihin. Olemme nyt laittaneet niille myrkkyä kaappien alle, koska näyttää siltä, että ne tulevat viemärin läpiviennistä. Lisäksi lämmitämme saunan tänään, joten niille tulee kuumat paikat.
Olen pessyt pyykkiä ja kaikki matkalaukut on jo purettu. Tuliaiset ovat keittiön tiskipöydällä odottamassa jatkokäsittelyä ja Singaporesta ostamani kirjat ovat läjässä työpöydällä. En ostanut Balilta kuin yhden kirjan ja kolme kierrätyskärrystä ottamaani romaania luin ja jätin hotellin kierrätyshyllyyn.
Tuimme paikallista yrittäjyyttä hankkimalla esikoiselle ja keskimmäiselle mittatilauspuvut hotellin lähellä olevalta räätäliltä. Hävettää kertoa, että ne maksoivat yhteensä vähän päälle satasen. Mutta hienot ovat ja nopeasti tulivat valmiiksi, neljäntenä päivänä ensikäynnistä kävimme koettamassa ja muutokset tehtiin parin päivän kuluessa. Yhteensä kahden puvun tekemiseen meni noin kuusi päivää.
Paluulennot menivät oikein hyvin, varsinkin yölento Singaporesta Helsinkiin oli rauhallinen ja saimme nukuttua useamman tunnin putkeen. Sen sijaan Singaporessa aikomamme kiertoajelu olikin täynnä ja seuraava lähtö olisi ollut liian myöhäinen, joten vietimme kentällä yhdeksän tuntia. Onneksi siellä oli erilaisia ajantappomahdollisuuksia; perhospuutarha, elokuvateatteri ja kauppoja sekä kahviloita.
Perhospuutarha oli kiva, pienimmän mielestä paras juttu ikinä ja kyllähän siellä aika kului mukavasti. Perhoset istahtelivat minne sattui, mm. keskimmäisen hiuksille ja näimme yhden karkaavan erään miehen repun päällä istuen poiskin. Elokuvateatterissa pyöri non-stoppina leffoja, ensin katselimme noin puolet uudesta Ben-Hurista (ihan järkyttävän huono) ja myöhemmin minun shoppaillessani (niitä kirjoja) mies ja pojat katselivat jotain komediaa.
Huomenna alkaa taas arki, aikaisin aamulla kolmella ja minulla hiukan myöhemmin. Esikoinen kuulemma on menossa elokuviin. Koululaisilla alkaa kuuden viikon puserrus kesälomaan ja samassa ajassa pitäisi saada talo juhlakuntoon. Stressiä pukkaa jo ajatuskin.
Perillä ollaan, ja ollaan oltukin jo muutama päivä. Matkat (lennot) sujuivat suht hyvin, tosin miehelle osui taas pari jännittävää kokemusta. Ensiksi hänen takanaan istunut henkilö kärsi ilmeisesti matkapahoinvoinnista ja oksensi onnistuen laittamaan kädet suun eteen siten, että oksennus lensi joka suuntaan, mm. miehen päähän ja käytävän toisella puolella istuvan päälle. Mies selvisi tukanpesulla (käsisaippualla..), ja onneksi sillä toisella oli yhtiön viltti päällä. Toinen sattumus samalla (ensimmäisellä) lennolla oli se, että lentoemo läikytti kahvia miehen syliin, onneksi ei polttanut.
Olimme HongKongin kentällä nelisen tuntia, ja löysimme pienimmän kanssa karkkikaupan, josta sai maistiaisia. Lisäksi kävimme purilaisella. Seuraava lento olikin täynnä kiinalaisia ja sellaista sähläämistä en ole nähnyt edes amerikassa ikinä. Muutenkin kiinalaiset ovat todella röyhkeitä ja epäkohteliaita, ja olemmekin tulleet siihen lopputulokseen, että se johtuu heidän paljoudestaan. Hullujen Päivien kyynärää taktiikka on hyvä keino yhteistoiminnassa.
Pääsimme perille pikkutunneilla ja booking.comin virheen vuoksi meillä on nyt kolme huonetta; minä + pienin, mies + keskimmäinen ja esikoinen omassa yksiössään. Minulla ja esikoisella on yhteinen kuisti, mikä on kätevä, ja miehenkin huone on vain yhden huoneen päässä.
Ensimmäisenä päivänä yritimme lähinnä pysytellä hereillä. Kävelimme rantaa pitkin ostarille ja katselimme tuttuja maamerkkejä. Kävimme myös koe-uimassa hotellin uima-altaan, joka onkin yllättävän hyvä ja syvä. Illalla löysimme mahdottoman hyvän ravintolan suht läheltä hotellia, aiomme käydä siellä vielä uudelleen (pitää vakoilla taatelikakun rakennetta..).
Eilen pääsimme jo mereen kastautumaankin ja illalla söimme Johnny Rocket's-hampurilaisravintolassa, johon olemme tykästyneet jenkeissä. Saimme kunnon dinner show'nkin, kun olimme ainoat asiakkaat ja istuimme näyteikkunassa, kun yhtäkkiä tarjoilijat väänsivät nupit kaakkoon ja alkoivat tanssia :D
No, tänään onkin sitten vietetty aikaa piirrettyjä katsellen. Esikoisen vatsa meni sekaisin jo yöllä (onneksi sillä on oma huone), keskimmäisen vatsa on vähän outo ja pienin sai auringonpistoksen, kun olimme päivällä altaalla aika kauan ja hän ui koko ajan. Lisäksi miehen ja keskimmäisen huoneen vessa ei nielaise numero 2:ta, joten käyvät meillä.
