Pitkät piuhat

Olen jo muutaman vuoden (!) ajan katsellut kahta neglantilaista herraa, jotkä käyvät aika usein meillä syömässä. Tänään he osuivat taas samaan aikaan minun kanssani ja toisella korvalla kuuntelin, kun he vaihtoivat kuulumiset kahvilanpitäjän kanssa. Yhtäkkiä tajusin, että a) he ovat kaksoset ja b) heidän firmansa on tuossa ihan työpaikkani vieressä ja c) toinen heistä on yhden opiskelukaverini mies!

NIIN! Eikä mennyt kuin ..ööh.. kolme vuotta? No, menin sitten kysymään heiltä, että oletteko te ne-ja-ne ja he vastasivat olevansa ja sanoin sitten, että olen toisen heidän vaimon tuttuja. Seurasi ihan hauska rupatteluhetki :D

Kotona

Eilen aamulla totesin, etten jaksa enää sen päänsäryn kanssa käydä töissäkin ja soitin työterveyteen. Pääsin iltapäivän alussa hoitajalle, joka antoi loppuviikon sairaslomaa.

Eilen istuin koko illan sohvalla pienimmän kanssa, katselin Tohtoria ja pienin katseli osittain. Taidan kohta jatkaa ainakin 9nnen Tohtorin loppuun, sitten pääsisin 10:n seuraan.

Tänään soitti se kiinteistönvälittäjä, jonka veljeni on valinnut. Yksi virkatodistus puuttuu eli Muonion. Olimme naiivisti kuvitelleet, että äiti oli ollut Porvoossa kirjoilla siihen asti, kunnes muutti Helsinkiin. Vähän pelkään, että joudun vielä soittelemaan sinne Englantiinkin, enkä yhtään tiedä minne siellä (tai tiedän, että asinakin Sussexiin). Voi sanonko mikä. En tiedä, milloin pääsen hoitamaan pankkiasiat.

Yksi hyvä puoli; emme joudukaan menemään ainakaan tänään enää Porvooseen. Veljeni tuovat loput huonekalut meille välivarastoon. Huh. En olisi kestänyt nähdä sitä surullista leopardin nahkaa enää uudelleen.

Etsi leopardi

Tadaa

Aloitin vihdoin työviikkoni, vain yhtä päivää myöhässä. Sunnuntai-iltana nimittäin iski sellainen migreeni, ettei paremmasta (vai pahemmasta) väliä. Sen jäljiltä olen vieläkin hiukan epämääräisessä olotilassa, mutta jo paremmassa kunnossa kuin eilen.

Olin siis eilen kotona. Koska pystyin jopa istumaan koneella, kirjoitin kauan tekeillä olleita kirjeitä ja kuuntelin Princeä kovaa. Illalla katsoin pienimmän kanssa elokuvan, jossa 8s tohtori teki ensiesiintymisensä ja sen jälkeen aloitimme 9nnen tohtorin seikkailut. Harmillisesti emme ehtineet katsoa kuin kaksi jaksoa, mutta pitänee jatkaa tänään. Ymmärrän hyvin, miksi ihmiset jäävät koukkuun Tohtoriin.

Itse asiassa tälle Tohtori-sarjan seuraamiselle on syynsä; aion nimittäin vuoden päästä elokuusa mennä Helsingissä pidettävään Wolrdconiin ja harkitsen cosplaytä. En mitään ihmeellistä, mutta siksipä esimerkiksi juuri Doctor Who-sarjan kumppanit olisivat helppoja cossaamiseen.

Mutta nyt ajattelin katsella hiukan työasioitakin. Ehkä. Jos jaksan. Nähdään.

Tynkä

Tämä on jonkinlainen tynkäposti, koska yritän keksiä asiaa.

Olen ihmetellyt, kun luuri on toiminut miten sattuu ja ollut muutenkin huonokäytöksinen ja epäluotettava. Eilen aamulla mies avasi sen ja katsoi akkua, joka olikin iloisen pullistunut. No, mies irrotti akun ja lähti sen kanssa Giganttiin ostamaan samanlaista tilalle. Kuulemma myyjät olivat heti pyytäneet laittamaan vanhan akun paloturva-roskikseen ja hamuilleet sammuttimia lähemmäs. Ihme, ettei koko luuri ole syttynyt tuleen.

Nyt on uusi akku. Aion huomenna hakea lisää muistiakin luuriin, siinä on vähemmän kuin pienimmän luurissa.

Tänään mies ja pojat pelasivat pari erää Monopolia sillä aikaa, kun minä siivosin kirjoituspöytääni ja kuuntelin Princeä. Olen myös kammannut kissasta isoimmat villakasat, se ei oikein tykännyt. Ilmeisesti villahousut olivat tiukassa. Ehdin myös silittää pari koneellista pyykkiä ja kuunnella samalla Richardin lukemaa David Copperfieldiä. Taisin kyllä lähinnä kuunnella Richardia, enkä kirjaa :P

Väsyttää aivan törkeästi, mutta kohtahan voi kellistyäkin petiin. Tosin meinasin katsoa Hobitin ekan osan loppuun tänään :P

Jää hyvästi, Äiti!

Siinä se, koko päivä kiteytettynä. Oli haikeaa ja oli hauskaa. Oli kaunista ja kylmää.

Pikkuserkkuni sanoin: 'Äidit eivät katoa meistä koskaan.'

Villi luonto tervehti meitä

Äidin suvun hauta puun alla

 

Lepää rauhassa, Äiti

Näkymä Honkalan pihalta

Oli oikeasti ihan mukavat juhlat aiheen surullisuudesta huolimatta.

Kohta liikaa

Nimittäin kuolemaa. Alan tykätä tästä vuodesta yhä vähemmän ja vähemmän. Odotan kauhunsekaisella mielenkiinnolla, kuinka tämä jatkuu.



"Dearly beloved
We are gathered here today
2 get through this thing called life
Electric word life
It means forever and that's a mighty long time
But I'm here 2 tell u
There's something else
The afterworld
A world of never ending happiness
U can always see the sun, day or night"

Prince oli ensimmäinen suuren fanityttöyteni kohde. Kesällä 1984 kuulin radiosta 'When doves cry'-piisin ja maailma pysähtyi, muistan liikuttuneeni. Luin jopa saksalaisia nuortenlehtiä pysyäkseni mukana häntä koskevista uutisista.

Onneksi ehdin nähdä hänet livenä Helsingissä.

**********

Kiitos Marjaanalle hauskasta yllätyksestä, se piristi :)

Vihdoin pienimmälle taisi iskeä mummin-ikävä, nukkumaan mennessä. Istuin vieressä ja silitin selkää, kunnes rauhoittui.



 

Löysyys

Kävin hierojalla ja aionpa mennä toistekin.

Oli oikein mukava nuori mies, näkövammainen. Juttelimme lukemisesta ja totesimme lukevamme aika paljon sanoja kirjailijoita. Hän on Suomen Maalipallo-maajoukkuessa ja matkaillut pitkin ja poikin sen myötä. Seuraavaksi hän on menossa pelimatkalle Rio de Janeiroon ja ehdotin, että kävisi katsomassa paikallista kirjastoa, joka on maailmankuulu.

Kuulemma poskilihakseni ovat kovat kuin kivi, että ei ihme jos on päässä särki. Nyt menen lepuuttamaan lihaksiani vaaka-asentoon.

Jälkipala

Tuli mieleeni, että ei teistä kukaan olisi kiinnostunut vanhasta Artekin pyöreästä ruokapöydästä (läpimitta 135 cm) ja siihen kuuluvista kahdeksasta tuolista? Nyt saisi halvalla.

Myös jotain muuta huonekalua löytyy. Esim. talonpoikaissohva ja rottinkinen nojatuoli. Pulassa ollaan.