Nimittäin esikoinen lähti tänä aamuna kuudelta rippileirille. Sen verran nousin aamulla sängystä, että halasin lapsen matkaan. Mies jätti sen kirkon eteen ja jossain vaiheessa tuli viesti, että olivat lähteneet jo Oulusta eteenpäin. Saattavat olla jo perillä Saariselällä.
Yhdeksältä heräsin säikähdykseen, etten ollut muistanut hyvästellä tuota kunnes muistin halanneeninikin. (mikä sana!) Nukahdin uudestaan. Tänään en ole tehnyt mitään. Paitsi neulonut pari lappua palatossuihin ja päätellyt noin miljoona langanpäätä niistä. Ehkä säästän kokoamisen huomiseen.
Päivän piisi voisi olla vaikka vanha Journeyn kipale.
Olen tällä viikolla ylittänyt itseni. En ole vuosikausiin ajanut pyörällä suunnilleen minnekään, koska aina on ollut joku vietävänä tai haettavana päivähoidosta. Nyt olen ajanut kolmena päivänä 76 kilometriä, pelkkää työmatkapyöräilyä. En olisi uskonut vielä toukokuussa, jos joku olisi sanonut moisesta hulluuskohtauksesta.
Täytyy sanoa, että pohkeissa tuntuu kyllä. Jotain on tullut tehtyä. Ihmetyttää, ettei tunnu pahemmalta ja tänään pääsin jo erään tuskan mäen melko hyvin ylös.
Siitä mäestä sen verran, että siinä pusertaessani sitä ylöspäin takaani tuli eräs rouva kevyesti ja hivenen ihmettelin, että mitä halvattua. No sitten taapersin Kivikossa sitä tappomäkeä ylös (en todellakaan ala sitä polkemaan loppuun asti) sama rouva ponkaisi jälleen takaani kevyesti. Samassa tajusin, että hänellä oli sellainen sähköpyörä! Mitä huijausta!!
Ah niin, kävinhän eilen siellä avaruuden korpimaillakin. Oli todella rattoisa retki! Voin lämpimästi suositella ihan kaikille. Nauttikaa.
Kiitos kaikille, jotka tänään kello yhdeksältä edes sekunnin ajattelivat minua. Kaikesta etukäteisvalmisteuista yms. huolimatta en mahtunut mukaan Oulun ja Helsingin kesäyliopistojen järjestämään Informaatiotutkimuksen aineopintojen verkko-opintojen kursseille, ne täyttyvät puolessa minuutissa.
Ei huolta, koetan syksyllä jotain muuta ja keskityn nyt nauttimaan kesästä. Tänään nautin myös Captain Finen ja Doctor Bonesin (oi Karl!) seurasta. Unohtamatta Benedictiä.
Niin ja sainhan viestin kääpiöltäkin aamun ratoksi. Voiko päivä enää paremmin alkaa? :)
Loppuun vielä asiaankuuluva laulelma, joka kätevästi yhdistää molemmat fandomit. *köh*
Tänään aloitin työmatkapyöräilyn ja ihme ja kumma, selvisin hengissä. Mies saatteli minua puolimatkaan saakka, Tekniikan museolla tiemme erkanivat eri suuntiin.
Paluumatkalla oli pakko kävellä yhden mäen puolivälistä ylös, enmillään jaksanut polkea pitkää ja loivaa tappomäkeä. Olin arvellut niin käyvän jo aamulla, kun nautin samasta mäestä alaspäin.
Nyt kaadun petiin. Huomenna jälleen pyöräilyaamu. Auh.
Kesäkuu alkoi ja kesä tuli. Saa nähdä kauanko tätä kestää. Pari päivää ehkä? Pian satanee taas.
Huomenna aion kuitenkin tempaista ja fillaroida töihin vajaat 13 kilometriä ja takaisin saman verran. Toivon vain pystyväni illalla istumaan :P
Keskiviikko-aamuna toivoisin hieman onnea, joten jos siinä aamuyhdeksän pintaan satutte muistamaan, niin lähettäkää pieni onnentoivotuksen ripale tännepäin. Kerron myöhemmin, mihin se liittyy. Keskiviikkona en myöskään aio pyöräillä, koska menen vihdoin sinä iltana katsomaan Star trek Into Darkness-elokuvan. Sitä olen kaivannut, Suomen ensi-ilta on vasta keskiviikkona eli noin kuukautta myöhemmin kuin Englanti yms. sivistyneet maat.
Huomenna pojat jäävät keskenään kotiin, ehkä talo on vielä pystyssä kun palaamme töistä :)
Koska en jaksa kertoa taas yksistä koulun juhlista, niin laitan vain linkin eräisiin tämän perheen suosikki-animaatioihin. Kannattaa katsoa ne kaikki :D
Nimittäin mitään ei liiku päässä. Ihan tyhjää ja rattaat humisee pään sisällä.
Ai samperi ja siitähän pitikin kertoa. Viime keskiviikkona juttelin pk:n pihalla kaatosateessa erään tutun äidin kanssa. (Hänen keskimmäiset poikansa ovat meidän kahden vanhimman luokkakavereita, joten olemme tunteneet yli 10 vuotta toisemme.) M on minusta oikein fiksu ihminen, kuten miehensäkin.
Enivei, kysyin mitä heidän esikoiselleen (tytölle) kuuluu, kun hänkin nyt kirjoitti ylioppilaaksi ja M sanoi, että tytär lähtee Norjaan kesätöihin. Eräs suomalainen meribiologi pitää nykyään terapiahevosia ja tytär oli netissä tutustunut tämän naisen poikaan, jota kautta sitten kalasti itselleen kesätyöpaikan Pohjois-Norjasta. Sanoin, että sepä näppärää, sillä tämä meribiologi on luultavasti minun siskoni parhaita ystäviä, olimme lapsina naapureita Helsingin keskustassa ja tämän ihmisen luona tapasin elämäni ensimmäisen kerran elävän kilpikonnan. Muistan sen vieläkin, olin ehkä neljän tai viiden vanha. M sanoi, että nimi on kyllä sama ja meistä oli todella huvittavaa, kuinka suomalaiset levittäytyvät mitä yllättävimpiin paikkoihin.
Elämä on jokseenkin hämmentävää välillä.
Loppuun vähän tanssirytmejä. Turha kai sanoa, että tykkään tästä aivan hassuna, Teemu Brunilan ääni on ihana. (Videosta en tykkää :P)
Eilen vietimme mukavan parituntisen kummipojan 2v-synttäreillä. Mukava se oli siksi, että meno oli rentoa ja kaikki tunsivat toisensa, joten juttua riitti. Nuorisokin käyttäytyi hyvin ja leikki keskenään sekä erään kummin koiran kanssa.
Ensi lauantaina menemme veljentyttäreni ylioppilasjuhliin. Veljeni ex-vaimon suku on ns. bättre folk kirjaimellisesti ja se on lievästi sanottuna tuskallista. He saattavat puhua meidän ohitsemme meistä, vaikka tietävät, että me ymmärrämme kaiken hyvin. Minusta se on hyvin epäkohteliasta.
Onneksi seuraavat yo-juhlat ovat luultavasti meillä.
