Elikoita

Koska en jaksa kertoa taas yksistä koulun juhlista, niin laitan vain linkin eräisiin tämän perheen suosikki-animaatioihin. Kannattaa katsoa ne kaikki :D

Mä mistä alkaisin?

Nimittäin mitään ei liiku päässä. Ihan tyhjää ja rattaat humisee pään sisällä.

Ai samperi ja siitähän pitikin kertoa. Viime keskiviikkona juttelin pk:n pihalla kaatosateessa erään tutun äidin kanssa. (Hänen keskimmäiset poikansa ovat meidän kahden vanhimman luokkakavereita, joten olemme tunteneet yli 10 vuotta toisemme.)  M on minusta oikein fiksu ihminen, kuten miehensäkin.

Enivei, kysyin mitä heidän esikoiselleen (tytölle) kuuluu, kun hänkin nyt kirjoitti ylioppilaaksi ja M sanoi, että tytär lähtee Norjaan kesätöihin. Eräs suomalainen meribiologi pitää nykyään terapiahevosia ja tytär oli netissä tutustunut tämän naisen poikaan, jota kautta sitten kalasti itselleen kesätyöpaikan Pohjois-Norjasta. Sanoin, että sepä näppärää, sillä tämä meribiologi on luultavasti minun siskoni parhaita ystäviä, olimme lapsina naapureita Helsingin keskustassa ja tämän ihmisen luona tapasin elämäni ensimmäisen kerran elävän kilpikonnan. Muistan sen vieläkin, olin ehkä neljän tai viiden vanha. M sanoi, että nimi on kyllä sama ja meistä oli todella huvittavaa, kuinka suomalaiset levittäytyvät mitä yllättävimpiin paikkoihin. 

Elämä on jokseenkin hämmentävää välillä.

Loppuun vähän tanssirytmejä. Turha kai sanoa, että tykkään tästä aivan hassuna, Teemu Brunilan ääni on ihana. (Videosta en tykkää :P)

Ystävät ja sukulaiset

Eilen vietimme mukavan parituntisen kummipojan 2v-synttäreillä. Mukava se oli siksi, että meno oli rentoa ja kaikki tunsivat toisensa, joten juttua riitti. Nuorisokin käyttäytyi hyvin ja leikki keskenään sekä erään kummin koiran kanssa.

Ensi lauantaina menemme veljentyttäreni ylioppilasjuhliin. Veljeni ex-vaimon suku on ns. bättre folk kirjaimellisesti ja se on lievästi sanottuna tuskallista. He saattavat puhua meidän ohitsemme meistä, vaikka tietävät, että me ymmärrämme kaiken hyvin. Minusta se on hyvin epäkohteliasta.

Onneksi seuraavat yo-juhlat ovat luultavasti meillä.

Iltaa

Päiväkodin viimeinen kevätjuhla tämän perheen osalta sujui varsin kosteissa merkeissä. Vettä tuli sen verran, että meni takista läpi. Onneksi olimme autolla liikkeellä ja saatoin ottaa märät pois heti.  Paluumatkan teimme ruokakaupan (=tukun) kautta ja kotona sain vihdoin villasukat jalkaan.

Eipä sen kummempaa tästä päivästä. Loppuun kääpiöt hassuttelemassa videolla, josta minulle tulee aina hyvä mieli.

Alkuviikkoa

Olen ehkä maininnut organisaatiomuutoksesta, joka Puljussa tapahtui. Eilen kokoonnuimme pienellä porukalla uuden pomon kanssa ja oli ihan mukavaa. Siihen asti, kunnes hän kertoi huhuista kirjaston lopettamiseksi.

Työpari tietysti oli saada kohtauksen heti ja välittömästi eikä minustakaan asia kovin mukavalta kuulostanut.

Tänään sitten mainitsin asiasta kahvikaverilleni, joka sanoi ettei asia ollut mennyt ollenkaan niin kuin uusi pomo oli sanonut. Oli puhuttu kirjaston määrärahoista ja esimerkiksi aikakauslehtien määristä jne. Säästää pitää.

Kerroin tämän työparille, joka huokaisi syvään helpotuksesta. Hän oli jo herännyt aamuyöstä murehtimaan asioita.

Jotta näin meillä.

Sunnuntaita

Mukavan aurinkoinen ja lämmin sunnuntai. Vietin sen keräämällä kotiloita, eilisen ukkossateen jäljiltä niitä oli runsain mitoin pihalla joten kylvetin raukat kuumassa vedessä. Sanoin miehelle, että sopii levitellä kiukaan tuhkat marjapuskien (2) juurelle, johon kotilot mielellään parkkeeraavat. Niiden suosikkipuska on karviainen, oletettavasti piikien vuoksi.

Lueskelin auringossa yhden kirjan loppuun ja harmillisesti en ihan onnistunut polttamaan itseäni. Siinä lueskelun välissä autoin miestä tikkaiden kanssa ja ripustelin pyykkejä. Silittelin viime viikon pyykit kuunnellen samalla Cabin Pressurea. Iltapuolella olin aikeissa leipoa jotakin, mutta onneksi voi oli loppu.Kävimme saunassa ja tuntuu aivan kesäillalta, mökkisaunan jälkeen.

Vielä runo lopuksi, muistuma perjantailta tämäkin.

Laulu etanoista, jotka ovat matkalla syyslehden hautajaisiin

Syyslehden hautajaisiin
käy kaksi etanaa
ja suruharson kierukka
sarvet ympäröi
on kaunis syys, kun menevät
he illan pimeään
mutta voi! kun tullaan perille
niin kevät onkin jo
ja ylösnousseet ovat kaikki
lehtivainajat
ja kovin pettyneitä
ovat etanat
mutta aurinko on siinä
ja se heille sanoo näin
kas olkaa hyvät olkaa
ja istuutukaa
ja juokaa lasi olutta
jos suinkin haluttaa
ja jos tahdotte on bussi
joka lähtee Pariisiin
tänä iltana se lähtee
te maata katselkaa
mutta suruasu pois
minun neuvoni se on
se silmät tekee himmeiksi
ja kovin rumentaa
nuo hautajutut ilotonta
ovat asiaa
värit yllenne te pankaa
värit elämän
ja silloin kaikki eläimet
ja kasvit ja puut
äkisti laulun aloittavat
täysiäänisen
elävän toden laulun
laulun suvisen
jokainen alkaa juoda
ja maljaa kilistää
on hyvin kaunis ilta
on ilta suvinen
kotia kohti kääntyvät
nuo kaksi etanaa
he ovat liikutettuja
he ovat iloissaan
he ovat paljon juoneet
ja jalka hoippuroi
mutta ylhäällä on kuu
ja se heitä vartioi

Jacques Prévert
(suom. Aale Tynni)

Tyhy

Tänään vietimme Firman viimeistä tyhypäivää. Viimeistä siinä mielessä, että nyt uudistetun organisaation myötä tyhy-ryhmä loppuu tässä muodossaan emmekä vielä tiedä, millainen kokoonpano on syksyllä.

Olimme ensin keskenämme jossain ja meillä oli hupaisaa ohjelmaa ja lounaan jälkeen menimme Tapanilan Erälle harjoittelemaan eri lajeja. Olin valinnut kahvakuulan ja kyllähän siinä hiki irtosi. Hauskaakin se oli eikä mukavan näköinen ohjaaja mitenkään haitannut. Mikä haittasi minua aivan järjettömästi, oli se, että meitä oli ilmoittautunut 12 tähän lajiin, mutta vain minä ja kaksi kolleegaa ilmestyimme saliin. Minun mielestäni aivan törkeää käytöstä ja piittaamattomuutta toisen ihmisen työtä kohtaan. En pysty ymmärtämään tällaisia aikuisia ihmisiä. 

Se siitä. Loppuun hupaisa runo, joka jäi tänään mieleeni.

Ylistys pyllylle

Nyt kun kellut pyllysi pikku kellukkeilla
kaikkeutemme karikkoista merta
ja tunnet kuinka pylly pitää sinut pinnalla
ja estää vajoamasta läpi tuolin
pimeyteen joka allamme longottelee valtavaa kitaansa
ja lipoo keltaisia hampaitaan
nyt kun istut, ja tuo kaksoisturvatyyny
pehmentää törmäyksen terävimpiin mietteisiin
ja lauseista kaikkein karkeimpiin
pyllylläsi tunnet kuinka Luojan suunnittelu,
testit ja toteutus ovat tulleet täydeksi,
pyllyn täyteydeksi, pettämättömäksi toveriksi
joka seuraa minne menetkin
ja vaikka puhuisit ihmisten ja enkelten kielillä
mutta sinulla ei olisi pyllyä
olisit vain pikku pilleri planeettojen pallomeressä
sillä pitkämielinen ja lempeä on pylly,
ei kerskaa, ei pöyhkeile, ei sopimattomasti käyttäydy
vaan kaikki se peittää, kaiken uskoo,
kaikki se toivoo ja kaiken kärsii,
ja niin kulkevat maailmanlopun horisonttiin
ne onnelliset, ihminen edellä
ja pylly perässä

 Ilpo Tiihonen Jumalan sumu (Wsoy 2009)

PS Meikäläisen reidet ja hartiat huutaa hoosiannaa. Ensikerran vuosikausiin fillaroin noin kauas kotoa ja lisäksi se Reiska siellä erällä.. huhhuh.

Kevättä kaupungissa

Aurinko ja kevät ovat saaneet ihmiset kaivautumaan koloistaan myös kaupungissa. Työmatkani viimesellä etapilla oli jos jonkinlaista viheltäjää tänään. Erään pariskunnan kohdalla hengitin epähuomiossa sisäänpäin, ei olisi pitänyt. Huhhuh.

Viime viikolla eräänä aamuna kuulin takaani kaameata huutoa 'Väistykää tyyt tyyt' ja etsin toki turvaa talon seinän vierestä. Nuori mies longboardin päällä siinä karjahteli  varoituksiaan, kaksi isoa koiraa veti häntä melkoista vauhtia Hesaria pitkin. Näytti aika metkalta kulkutavalta.

Kevääseen kuuluu myös tämänpäiväinen viimeinen kouluuntutustuminen. Nuorimmaisen kera vietimme rattoisan aamuhetken tulevalla ala-asteella, jossa isoveljetkin ovat viihtyneet (keskimmäinen vielä ensi talven).
Lapsi meni muiden lasten kera jonnekin ja minä jäin kuuntelemaan rehtoria toisten vanhempien kera. Löysin muutaman tutun äidinkin, joiden kera vaihdoimme kuulumisia.

Loppuun hieman jo melkein unohtamani yhtye.