Kotiinpaluu

Paluumatka puolen maapallon takaa kesti melkolailla 24 tuntia. Ensin 8 tuntia Honolulusta Chicagoon, jossa vietimme 8 tuntia maissa ja sieltä toiset 8 tuntia koneessa Helsinkiin.

Chicagossa käväisimme metroajelulla ja kävelyllä, eli tutustuimme Willis Toweriin. Se on Pohjois-Amerikan korkein rakennus, jonka 103:nnesta kerroksesta on mukavat näköalat. Sinne on tehty myös lasiset katselukopit, joihin voi mennä kokeilemaan kuinka korkealla onkaan. Hiukan alkoi huimata.

Voisin sanoa vielä sanansen Chicagon liikennelaitoksen henkilöstöstä eli kahdesta miekkosesta, jotka erittäin ystävällisesti neuvoivat meidät oikeaan metroon ja kadulle ja opastivat kädestäpitäen lippuasioinnissa. En usko, että olemme koskaan saaneet yhtä hyvää palvelua missään kaupungissa julkisen liikenteen osalta tai sen edustajilta.

Loppuun video Skydeckistä:

Eep. Olipas se siirappinen. Tai jotain.

Mansikoita ja kermaa

Juhannusta vaan täältä maapallon toiselta puolen Tyynen Valtameren rannalta. Katselen 36:nnen kerroksen parvekkeeltamme valkoisia purjeita Waikikin rannan tuntumassa liitelemässä turkoosin veden päällä. Kaunista.

Kaunista oli myös sademetsässä, jossa kävimme katsomassa paikallista vesiputousta. Se oli varsinainen kurakävely, mutta aurinko kuivaa.

Mies laittaa juuri mansikoita meille, niiden seuraksi on kermaa. Huolehdin kurveistani :)

Silitystä

Pidän vaatteiden silittämisestä. Silittämisestä syntyvä tuoksu on aivan ihana, samalla voi rentoutua ja keskittyä omiin ajatuksiinsa tai vaikka pohtia erilaisia juonikuvioita ficceihin. Jos haluaa voi kuunnella musiikkiakin, minulla on vanha mankka ja C-kasettivarasto tähän tarkoitukseen kodinhoitohuoneessa. Tällä hetkellä koneessa odottaa Freddie Mercuryn sooloalbumi.

Joskus silitin lakanatkin, mutta nykyään minulla on mankeli niitä varten. Mikään ei ole ihanampaa, kuin pujahtaa sileiden mankeloitujen lanaknoiden väliin :)

Parasta silittämisessä on se, että perhe ei tule kovin helposti häiritsemään.

Nyt on pakko Freddien asemesta laittaa tähän viikolla näkemäni leffan teemapiisi, se saa tanssijalan vipattamaan mukavasti.

Asiakaspalvelua

Eräs asiakkaamme on nainen, joka yleensä valittaa aina jostakin. Milloin word ei toimi, kuten sen pitäisi tai netti on hidas jne. Joka tapauksessa useimmiten vika on kyllä tuolin ja näppiksen välissä, mutta sehän ei koske häntä.

Tänään jouduin opastamaan erästä mukavaa ihmistä cd:n polttamisessa. Koska ohjelma oli hieman outo meille kummallekin, jouduimme juttelemaan. Ohjelmia on hankala opettaa toiselle viittomin. Tämä valittajanainen istuksi läheisellä koneella tehden ties mitä omia juttujaan (lukien ip-lehtiä) ja alkoi sitten marista siitä, kuinka kauan olemme puhuneet. Hänen mielestään vartin, minun mielestäni viitisen minuuttia. Ehdotin hänelle kuulokkeiden hakemista, ne saattaisivat ehkäistä melusaastetta. Se ei käynyt. Loppujen lopuksi sanoin hänelle, että rouva on hyvä ja menee sitten pois hetkeksi, jos häiritsemme niin kovasti.

Hän haki kuulokkeet. *kjäh*

Tunnit

Mielestäni vuorokaudessa on aivan liian vähän tunteja. Siihen nähden, mitä kaikkea pitäisi ehtiä tehdä nukkumisen ja muun pakollisen homman lisäksi tunteja uupuu aika monta.

Yksi pahimmista aikasyöpöistä on työssäkäynti! Ja toinen siihen liittyvä matkustelu pitkin ja poikin pääkaupunkiseutua. Törkeää.

Vanha ystävä

Harrastin aiemmin kirjeenvaihtoa muutaman ihmisen kanssa. Useimmat asuivat ulkomailla ja vain yksi on suomalainen syntyjään. Jotkut olen tavannut ihan livenäkin ja olimme mm. erään ihanan pariskunnan häissä Genovassa. Nykyään lähettelemme lähinnä joulukortteja, sillä elämäntilanteet vaihtuvat ja aika on välillä kortilla myös.

Euroviisujen myötä sain päähäni etsiä erään kirjekaverini FBstä ja löysinkin. Ilokseni hänkin muisti minut ja vaihdoimme kuulumisia. Hän oli vaihtanut miestä ja saanut uuden lapsen näiden muutaman vuoden kuluessa, jolloin emme ole olleet yhteyksissä.

Täytyy sanoa, että joissain suhteissa tämä nettiaikakausi on kyllä mieleeni.

Suhde

Minulla on eräs työtoveri, miespuolinen, jonka kanssa tulemme hyvin juttuun. Ihan vain ystävinä, todellakin. Käymme yhdessä pitsalla ja jutunjuurta löytyy pajonkin. Viihdymme yhdessä.

Tämän viikon kuluessa olen kuullut parista eri lähteestä puoli-vitsinä, että meillä olisi suhde. En tiedä, pitäisikö huolestua vai ei. Ehkä ei, ainakaan vielä, varsinkin kun juuri eilen tapasimme myös puolisoinemme ja lapsinemme. Valitettavasti tämä työtoverini ei kumminkaan kosketa minussa niitä hellempiä tunteita, lähinnä hän on työ-isoveljeni. Työ-pikkuveli minulla on ollut jo monta vuotta :)


Toisaalta taas olen kuullut huhuja eräästä vastaavasta työparista, että heidän suhteensa olisi kestänyt jo parikymmentä vuotta. Tiedä sitten, mikä on totuus.

Euroviisut

Ajattelinpa sanasen lausua viisuista, vaikken niitä aktiivisesti seuraakaan.

Lapsena viisut oli Tapahtuma isolla T:llä, niitä seurattiin tarkkaan esikarsinnoista aina finaaliin saakka. Muistan kuinka parhaan ystävän kanssa kiirehdimme kioskille hakemaan tyhjää kasettia, jotta saimme finalistit nauhoitettua talteen. Silloin radiosta tuli finaaleja seuranneena päivänä kaikki laulut, täydet live-esitykset ja ne oli saatava talteen.

Nykyään en juurikaan seuraa viisuja. Viimeiset taisivat olla Lordi-viisut, mutta silloinhan oli muitankin 'protesti'-kappaleita muista maista. Nyt ne ovat palautuneet samaksi puuroksi kuin aiemminkin.

Kuuntelin viikonloppuna suurimman osan viisuehdokkaista netitse. Islannin laulusta pidän, lähinnä Jónsin vuoksi. Muita en juuri erota toisistaan. Ja kuten Anonyymi kommentoija huomautti, Sigur Rósin Jónsi ja tämä euroviisu-Jónsi ovat eri ihmisiä.