Ismon nimipäivä

Tänään olis ollut Ismon nimipäivä enkä sitten kuitenkaan kehdannut onnitella sitä naamakirjassa. Voi minua :(  Onneksi joulukuun puoliväli tulee pian. Menen Tavastialle Ismoa katsomaan. On siellä vissiin pari muutakin mutta mulle se on Ismo.

Ja nyt muistinkin, että piti kopioida yhdesta vanhasta Imagesta Ismon haastattelu. Sillä on ihanat kädet. Oi.

Kiirettä pitää

Niin on ollut kiirus ja väsy, etten ole suorastaan muistanut päivitellä! Kiire on onneksi koskenut vain vapaa-aikaa, työthän hoituu vaikka vasemmalla kädellä. Köh. Jopa ne virtuaaliset hoituivat vihdoin, kun sain rahaa työkaverilta. Siis virtuaalirahaa.

Toisen työkaverin kanssa podimme yhtäaikaista dementiaa. Melkein olis itkettänyt jos ei olis naurattanut niin helkkaristi :P Kaikki unohtui, niin lauseiden loput kuin ne vähät sanatkin. Huhhuh. Se oli melkoinen päivä.

Väsymystähän se unohtelu on suurimmaksi osaksi. Ajatukset jää matkan varrelle isoihin rattaisiin pyörimään. Onneksi ihania ystäviä on näkynyt sekä kotona että työmatkan varrella. Muutama pitäisi vielä tavata livenä ennen joulua.

Nyt menen koomaantumaan töllön eteen, Teho-osaston 12 kausi on jo puolivälissä. Ehkä jo ennen ensi kesää saan kaikki 15 kautta katsottua läpi :P

Kampaaja

Ajattelin kirjoittaa kampaajastani. Hän on oikein hauska mieshenkilö, joka asuu kolmen kissan ja armastuksensa kanssa lähellä Hietaniemen hautausmaata. Löysin hänet parisen vuotta sitten, kun aloitin tuolla työpaikassani. Mielestäni hänen työnsä on ollut hyvää ja sopivasti hinnoiteltua (leikkaus 25, väri 75). Joo, väri on ehkä aavistuksen kallis mutta toisaalta eihän sitä joka kerta isketä päähän sitäkään. Laskinkin huvikseni, että maksan ehkä noin 30 rahaa per kuukausi siitä, että istun hänen putiikissaan hetken ja juttelemme hölynpölyä Tuksusta ja muista ihmeistä.

Työtoverini T (naispuolinen) kommentoi heti uuden lookkini nähdessään, että onpa kallis kampaaja. Hänen leikkuunsa maksaa vain 35 rahaa per käynti. En viitsinyt sanoa, että sen on kyllä näköinenkin. Tosin T kommentoi yleensäkin aivan mitä sattuu, hänellä on sama syndrooma kuin siskollani (todenpuhumisesta ei saa suuttua ja totuus saattaa käsittää aivan mitä tahansa loukkauksia).

Ylipäänsä kun katselee ihmisiä vaikkapa metrossa, niin täytyy sanoa, että voi pjat millaisia kuontaloita sitä silmään osuukaan. Eräälläkin nuorella miehellä (sukupuoli selvisi minulle parin viikon tarkkailun jälkeen) oli polvitapieisiin ulottuvat rastat. Huu. Joku rastas sanoi kerran haastattelussa, että kun pötkylä irtoaa niin kyllä se on surun hetki. On se hyvä, ettei ole ihmisellä isompia murheita.

Vastaavasti olen kovasti ilahtuneena katsellut nuoria miehiä valtion vihreissä pyöreksimässä työpaikalla, tukat on ainakin siistit kaikilla. Ja käytös. Nih.

Diskopallo

Aamulla metrossa hieraisin silmiäni toisenkin kerran. Kyllä vain, eräällä rouvalla oli diskopallo päässä. Hän saapasteli hieman lähemmäksi ja näin, että se olikin pipo jossa oli isoja paljetteja. Sen verran isoja, että kävivät hyvin peilinpaloista. Vinkeä näky oli se :P

Köyhäilyä

Eräs äiti valitteli, ettei tokaluokkalaiselle pojalle kelpaa mikään talvivaate, jota he ovat katsoneet. Kyseessä oli siis lumilauta/laskettelu-talvikamppeet, kun ne ovat kuulemma ainoat mitä poika kelpuuttaa. Menin katsomaan sitä nettikauppaa ja lompakko laukussani alkoi pitää kovin valittavaa ääntä. Kysyin esikoiselta olisiko takeissa ollut yhtään hänelle mieleistä. Ei kuulemma. Yksikin näytti ihan partioretken lihapullataikinalta.

Omituisia lapsia minulla. Yhtä kummallisia kuin vanhempansa. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi minun pitäisi maksaa esimerkiksi farkuissa monta sataa jostain pikkulappusesta, kun ne eivät muuten mitenkään eroa muista vastaavista.

Äitihenkilö

Tänä aamuna metrossa istahti eräs poikanen vastapäätä. Ennen pitkää raukka sammui ja minä aloin huolehtia, missä sen pitää jäädä pois. Ettei myöhästy koulusta. Muutaman pysäkinvälin maltoin mutta sitten oli pakko herätellä ja kysyä. Onneksi tuo oli menossa Kamppiin saakka, kehotin jatkamaan unia.

Ajattelin itsekseni, että olisin kovin kiitollinen jos omista pojista joku ohikulkija huolehtisi vastaavassa tilanteessa.

Räyhähenki

Olen räyhä. Ainakin jos luulen, että töistätullessa nuoriso on sängyissään ruokittuna ja hiljaa ja sitten sanotaankin, että ei toki. Silloin palaa hihat. Lujaa.

 Vielä, kun teini teineilee eikä voi pitää sovituista asioista kiinni, niin palaa myös hihat todella vauhdikkaasti. Siinä on miehen turha ihmetellä, mistä pikkuvaimo kihahti.

Hiilareita

Väsyttää aivan sikana. Jossain vaiheessa tajusin, että se luultavasti johtuu kakkujen syönnistä eli liikaa hiilareita mulle. Aamullakin oli vatsa kipeä kaikesta vehnäjauhosta. Siksipä aloitan huomenna karpimman elämäntavan. Minulle se sopii ja elimistö (eli minä) voi paremmin, kun en mätä kaikkea mahdollista hiilarimössöä suuhuni. Hiilariaddiktina kun en pysty syömään esim. yhtä pullaa vaan niitä voi hyvinkin mennä viisi. Olisi upeaa, jos voisi syödä vain yhden ja olla sillä tyytyväinen/tyydytetty.

Äitini toi meille muovikassillisen karkkia. Ollaan kielletty, ei auta.