Syksy

Syksy on vihdoin todellakin. Haravoin miehen kanssa pihan ja siirsimme kesäkalusteet kuistille. Taas yksi kesä mennyt. Jonnekin. Ei hukkaan ehkä kumminkaan.

Eniten syksyssä hirvittää valoton aika. Kestän sitä huonosti. Siksi toivonkin, että lunta sataisi pian ja paljon. Marraskuu alkaa ylihuomenna. Vuoden pisin kuukausi. Toiseksi pisin on tammikuu, joka on kuin kuukauden mittainen maanantai.

Laiskotus

Lauantai-laiskotus ollut tänään. Kävimme ruoka- ja rautakaupassa, sen jälkeen olen vain istunut koomaantuneena koneella. En ole edes neulonut. Vain kuunnellut musiikkia ja koettanut kirjoitella jotain tarinaan, joka jäi kesken. En tiedä, tuleeko siitä koskaan mitään. Ehkä pitäisi vain keskittyä fanifiktioihin. Niissäkin lähinnä lukemispuoleen.

Katsoin läpi siskon tuomat kirjat. Muutama Pratchett ja yksi Gaiman sekä kaksi ensimmäistä osaa Hearnin Otorin klaanista. Muut voi laittaa varmaankin eteenpäin, esikoista ei kauheasti kiinnostanut noista mikään. Pitänee vielä kysyä keskimmäiseltä onko siinä mitään sitä kiinnostavaa.

Hammaslääkäriä ja kirjamessuja

Eilen olin kolme (3!) tuntia hammaslääkärissä. Luulin, että menen alustavaan kruununsuunnitteluun mutta hammaslääkärini halusikin tehdä ne heti alusta loppuun. Ei se haitannut. Ainoastaan se haittasi, että pelkäsin kipua. Onneksi hammaslääkärini tietää kauhuni ja osaa hoitaa sen eli puudutti tarpeeksi. Odotusaikoina juttelimme kirjoista ja muusta mukavasta. Tarjosi hän kahviakin, mutta kieltäydyin siitä ettemme joutuisi molemmat kyseenalaiseen tilanteeseen (=hän kuivailemaan kahvin kostuttamia ryntäitä) :D

Tänään kävin kirjamessuilla, jotenkin oli tylsähköä. Kuuntelin Lorna Byrnen haastattelun ja otin kuvan Don Rosasta. Niin ja Myyrästä kans. Ihmettelimme ystäväni kanssa vain ala-aste-ikäisiä lapsukaisia juoksentelemassa pitkin. Meistä niin nuoret osanottajat eivät vielä tarvitsisi kirjamessuja. Ehkä opettajat haluavat päästä helpolla? Vaikka minusta olisi kamalaa etsiä mukuloita sieltä tungoksesta. Onneksi en ole opettaja.

Kramppi

Kädessä on kramppi. Neulomisesta. Eilispäivänä ja tänään olen neulonut yhteensä ehkä kymmenisen tuntia, ellen jo ylikin. Ei tee ihan hyvää vanhalle jännetupentulehdus-ongelmalle. Vähän alkaa oikutella.

Neuloessa olen katsellut viime talvena kesken jäänyttä Good Wife-sarjaa. Siis se jäi minulta kesken jostain syystä, en enää muista mistä. Mutta tykkään kyllä, vaikka siinä onkin oikeussalidraamaa. Julianne Margulies hakkaa kundit mennen tullen :P

Kotipäivä

Pienin oli illalla kuumessa, joka jatkuu edelleen. Olin kotona tänään ja huomennakin olen. Olkoon mies sitten loppuviikosta.

Mitään kotihommia en tehnyt. Neuloin, katselin tv-sarjoja koneelta ja ihmettelin elämänmenoa netissä. Aina ei tarvitse riekkua kuin heikkopäinen kotihommienkaan kimpussa. Ihan kuin joskus olisin :P

Opiskeluaikoina perheelliset puhuivat, että pitäisi olla ihan säädetty kodinhoitopäivä ja täytyy sanoa, että ei se kyllä mitenkään haittaisi. Nykyään kun kotiapulaisia on vain Harkimolla, niin viikonloppu tuppaa menemään iloisesti raivaushommissa, jotta voisi sitten taas viikolla sotkea kämpän. Sitä ihmettelen, että koska siitä siivotusta kämpästä ehtii nauttia?

Siskokin poikkesi, nyt on eteinen täynnä Taskareita ja Aku Ankan vuosikertoja. Jei.

Korvat

Huomaan, että ihastun usein miesten korviin. Nenä on tärkeä, samoin silmät, mutta tietynlaiset korvat vetoavat myös. Sellaiset hieman ulkonevat ja pyöreäreunaiset on todella söpöt.

Tämä sekoilu johtuu siitä, että parikymppisenä tyttösenä ihastuin suuresti erääseen suomalaiseen näyttelijään (korviin).. eikun siis kokonaisuuteen. Tänään tuo näyttelijä kävi sekoittamssa mun pään lopullisesti mun ihan ikiomalla työpaikalla. Huhhuh. Ne korvat oli edelleen söpöset. Ja nolasin itseni aivan täydellisesti.

Ainakin muistaa minut. Oi Tarmo <3

Nostalgiaa

Illan ratoksi aloin katsella Juutuubista kasariheviä. Tahtoo sanoa siis VanHalenia, joka oli silloin ah niin hurjaa. Voi elämä. Metallicaan en oikein koskaan päässyt sisälle, mutta Skorpparit iski kans syvälle.

Tukkaheviä. David Lee Rothin pehko oli hupaisa.

Askartelua

Harrastan eräänlaista korttiaskartelua eli kuulun ns. swappiryhmään, joka vaihtaa pienehköjä vihkosia. Vihkosessa on jokin teema (yleensä), jonka mukaan askartelu toteutetaan ja sitten vihkonen lähetetään seuraavalle askartelijalle.

Pidän eri ihmisten tavasta käsitellä samaa teemaa, toteutukset jne vaihtelevat paljonkin. Joskus hieman vain nyppii nähdä muutaman ihmisen tekevän aina samanlaisia. Toisaalta kaipa minullakin on oma tyylini, jota en ehkä itse edes tiedosta. Minun on ollut vaikeuksia päästä eroon liiankin pelkistetystä tyylistäni. Olen yksinkertaisten asioiden ystävä. En pidä rönsyistä.