Mieheni on kyseinen olento. Olen nyt ainakin tiistaista asti puhunut, että joudun perjantaina olemaan iltakuuteen töissä, kun se työkaverini (joka osaa mm. kirjoittaa) on sairaalassa.
No ensin mies ihmetteli, pitääkö hänen ottaa pienin mukaan tukkuun hakemaan lauantain koulupäivän tarjoiluja. Ei tarvitse, saavat isoveljet nyt tämän kerran vahtia sen puolituntisen.
Äsken sitten seuraava ihmetys, enkö minä tulekaan ennen viittä töistä kun piti käydä niitä keittiön tasoja hakemassa Bauhaussista. No EN! Edelleenkään!
Eilen tuli uusi Kotiliesi töihin. Tänään neljännen lukijan jälkeen ajattelin vilkaista sitä, koska ilta oli suht hiljainen. Ja mitäpä silmäni näkivätkään! Heti ensimmäisellä sivulla oli korjattu pääkirjoituksesta yksi sana kuulakärkikynällä paremmin kielioppia vastaavaksi, vaikkei siinä alkuperäisessä sinällään vikaa ollutkaan. No, läväytin leiman sotkun päälle ja jatkoin lehden selaamista. Ehdin jo huokaista helpotuksesta, kunnes pääsin sanaristikkoon!! Se oli täytetty kuulakärkikynällä, osittain väärinkin! Jessus, miten sanomattoman vihastuttavaa! Sotkisi oman lehtensä eikä yhteistä!!
Tartuin härkää sarvista ja tein samalta istumalta hienon lapun kaapin oveen. Siinä lukee näin: 'Ole hyvä ja ota kopiot ristikosta, jos haluat täyttää sen. --- Mikäli lehden turmelu jatkuu, joudumme lopettamaan tilauksen'. Saa nähdä tepsiikö.
Appiukko on vähän rasittava. Oikein mukava, mutta vanha ja omien juttujensa vanki. Emme ole nähneet sitten kevään, mutta olimme hankkineet hänelle uuden puhelimen ja hän tuli sitä hakemaan.
Appiukko ei tykkää lääkäreistä, siksi hän käykin noin viidellä eri lääkärillä. Saaden kaikilta lääkkeet, eikä lääkärit tietenkään tiedä toisistaan, joten hän ottaa nyt 11:ta eri lääkettä. Selittänee ajoittaisen sekavuuden.
Työkaveri, joka ei ole ollut poissa päivääkään tämän puolentoista vuoden aikana, kun olen talossa ollut, oli sairaana. Tai ei oikeastaan sairaana vaan sairaalassa. Aamulenkillä oli mennyt oikea puoli voimattomaksi ja amppari oli kyydinnyt Hyksin neurolle. Työkaverilla on MS-tauti, joka on ollut viimeiset 10 vuotta lepotilassa mutta elokuussa hän joutui punkin uhriksi ja lääkärit arvelivatkin ensin, että mokoma pikkupiru olisi aktoivoinut MS-taudin. Nyt äsken sitten kyselin, että mitä kuuluu, kun aamulla tuo oli kovasti sitä mieltä, että tulee jo huomenna töihin. Vastaus tulikin vauhdilla... Syy ei ollutkaan ilmeisesti punkki vaan lievä aivohalvaus la-su-yönä.
Kävimme miehen ja pienimmän kanssa katselemassa keittiöön uutta tiskipöytää, allasta ja kukkasia pihalle. Bauhaussista löysimmekin ihan kivan näköistä tasoa, mutta liian lyhyenä, joten sitä pitäisi tilata joskus. Tason asemesta stimme uuden liesituulettimen ja joitan rehuja. Bauhaussista menimme tien yli Plantageniin ostamaan lisää rehuja. Sitten ajoimme Vantaan Ikeaan kasomaan tiskiallasta, johon mies oli iskenyt silmänsä. Allas löytyi ja löytyi vielä parempikin vaihtoehto eli koko pöytätason levyinen iso tiskiallas, jolloin emme tarvitsekaan tasoa tilaustavarana vaan saamme sen tehtyä normaalipaloista. Pienin sai jätskin ja ajelimme kotiin viemään kamat.
Jätimme pienimmän veljien ja varalapsen kanssa ja menimme vielä Muhevaiseen hakemaan lisää rehuja, mutta se onkin jo sunnuntaisin kiinni. Kävimme sitten viettämässä laatuaikaa Liiterissä ihan kahden kesken. Kotiin päästyä isommat hoitivat ruokaostokset jääkaappiin samalla kun me lätkimme rehut pihaan. Huhhuh.
Tänään vihdoin päätin hoitaa puutarhaani. Sitä ihan oikeaa, missä kasvaa ruohoa ja puskia. Perkasin kukkapenkistä rikkaruohoja neljä (4!) tuntia sillä seurauksella, että oikea käsi on aivan julman kipeä. Hiirtä pitää käyttää vasemmalla ja tekstiä näpytän etusormella. Sattuu ihan helkkaristi. Jännetupentulehdus tästä nyt puuttuisikin.
Jotta kipu olisi täydellinen, leivoin suklaa-unikonsiemenkakun. Siitä tuli ihan hyvää, mutta tavallinen mutakakku on parempaa.
Aamulla heräsin ihan järkyttävään ketutukseen. Näin unta isästäni, olimme mökillä ja hän herätti kaikki keskellä yötä saapumalla sisätiloihin kännissä kuin käki. Kylläpä ottikin päähän, vaikka isä on ollut kuolleena kohta 18 vuotta. Yhtään en osaa sanoa, miksi moista unta edes viitsin katsella.
Onneksi töissä sentään sain salmiakkia lahjaksi. Panttereita, koskapa Puuma-merkkisiä ei vielä ole saatavilla :D Sain myös kukkia Tätien kahvikerholta :)
Puuma-pantterietten vuoksi hieman Karlia kehiin ;)
Juu ei, en puhu nyt Heikistä. En nähnyt koko tyyppiä, lienee tehnyt oharit tms koko puljulle :P Sen sijaan tapasin Avoimen yliopiston opiskelukaverini Ilkan, joka sattumoisin on tuolla töissä. Rupattelimme Ilkan kanssa mukavia ja sain oikein hyvää puolukkapiirakkaakin. Lisäksi sovimme treffit jollekin tiistaille, kun hän käy kurssillaan meillä.
Ainiin, varasin hammaslääkäriajankin tänään. Ikävä kyllä tapaan Hänet vasta ensi kuun loppupuolella :P
