Turhan tavaran markkinat

Kyllä oli väljää Stockalla tänään, vaikka on Hullujen päivien ensimmäinen myyntipäivä. Kun muistaa ne ajat, kun piti tapella mummojen kanssa päästäkseen myyntilaarien ääreen, niin muutos on melkoinen. Eikä siitä ole edes kovin kauan. 

Toki olen plärännyt koko nettisivuston läpi, lähinnä katsoakseni hintatasoa. Jotain ehkä saattaisi tarvita, kuten muutamia lakanoita vanhojen puhkinukuttujen tilalle, mutta enpä tiedä. Jostain Hemtexistä tai Ikeasta saa melko samaa laatua halvemmalla. 

Vakio-ostokseni Hulluilta päiviltä on nippu Finnkinon sarjalippuja, koska ne ovat niin tavattoman halpoja. Enimmäkseen iskee ahdistus kaikesta tavaran määrästä, mikä on esillä. Sama ahdistus iskee välillä kirpputorilla, kun ihmettelee miten helvetin paljon maailmassa on turhaa tavaraa. Turhalla tarkoitan sitä, mikä ei kelpaa enää kellekään. Sellaistakin nimittäin on. 

Tavara-ahdistus iskee myös välillä kotona, vaikka suht hyvin olen saanutkin kaapit järjestykseen. Oma vaatekaappi pitäisi käydä läpi. Kääk. 

Onneksi tänään(kin) voin halia Siriusta ahdistuksen lievittämiseen, sillä tänään vietetään Maailman Eläinten päivää :)

Syyskuu meni ja vihelsi mennessään

Nyt on taas ikää merkkaavassa tuplanumerossa uusi loppu, se vaihtui lauantaina. Senkin (vanhan numeron) vei syyskuu mennessään. 

Nyt kai alkaa ne perinteisemmät syyskelit, näin olen antanut itselleni kertoa. Niitä odotellessa ajattelin hieman päivitellä, kun tuli joku mutina kommenttiosioon, ettei ole tuoretta luettavaa. Muutenkin tuntuu, että Pöllö taitaa olla meistä täällä ahkerimmin kirjaileva.

Mitäpä siis Kattilaan kuuluu? Kesä meni mökillä ja olikin ihanat viikot siellä. Jopa Sirius NokisuuII viihtyi ja kahdesti kuskattiin Hänen armonsa sinne kaupungista feromonisuihkeella rauhoitettuna. Uin järvessä jotakuinkin joka päivä, kahdesti taisi jäädä väliin. Tutustuimme kylän vanhaan osuuskauppaan, josta kyllä löytyi vaikka ja mitä, kuten kassaneitinä toimiva naapurimme. Myös mökkinaapurit olivat mukavia ja samoin muut kulkijat, joita tiellemme tupsahti. Jotenkin tuntuu, että löysimme juuri oikean paikan meille.

Nuoriso-osasto on pärjännyt hyvin myös. Vanhin kävi Riadissa pokkaamassa palkinnon ryhmänsä kanssa pelinkehityksestä, saattaa siitä tulla muutakin vielä. Keskimmäinen on nyt tiukasti siellä Jyväskylän kupeessa ja tyttöystäväkin pääsi opiskelemaan, vaikka haluamalleen linjalle oli hakijoita 3700 ja risat. Niin vain hän selvitti itsensä 25:n parhaan joukkoon ja muutti elokuussa keskimmäisen avokiksi. Nuorimmaisella jatkuu lukio, toka luokka alkoi suht kevyellä lukkarilla (esim. perjantaina oli yksi oppitunti puoli kolmesta neljään) ja nyt onkin hieman tiukempi periodi edessä. Vanhojen tanssit jää meillä tänä talvena väliin, koska ne eivät yksinkertaisesti mahdu kursseihin. 

Mieskin melkolailla viihtyy mökillä, kun siellä on vain jotain tekemistä. Niinpä olemme purkaneet osan keittiön ja ruokailutilan välisestä seinästä, uusineet sähkötyöt, purkaneet vanhan ruokakomeron, hankkineet ja koonneet uuden Ikea-keittiön ja askarrelleet vesijohtojen parissa. Vesiosuuskunta toi johdon tontin rajalle ja siitä sama kaivurikuski kaiveli sen meille saunalle asti ja laittoi likasäiliöt maahan. Sivumennen sanottuna kaivurikuskin nimi on Mika Häkkinen ja kyllä ihan yhtä nopsasti liikkui kaivuri kuin kaimallaan, kun hän pääsi vauhtiin. Syksyn mittaan toivomme saavamme vesijohtovettä jo saunaan, keväällä varmaankin sitten sisävessaan, johon tulee alipainepönttö. Vielä riittää touhua, silä yläkertaan emme ole vielä oikeastaan edes ehtineet paneutua. Mitä nyt raakkasin kirjahyllystä poislähtevät ja säilytettävät.

Töissä menee kuten nyt töissä yleensä menee. Ikävästi haittaa vapaa-aikaa, sen voin sanoa. Alkusyksystä meillä oli suurproduktio eli alkuperäisen Kerjäläisoopperan suomenkielinen kantaesitys, jossa pääosassa esiintyi Tomi Metsänpeto. Oli kyllä oikein hieno esitys, kävin katsomassa viidestä esityksestä keskimmäisen. 

Että sellaista tänne Kissankulmalle tässä vaiheessa kuuluu. 

Mökkikeittiö vielä vähän vaiheessa. Alunperin oli vain kesäkeittiö eli ei esim. sähköuunia ja totesin, että menee hermo jos niin jatketaan. Sisävessa tulee tuonne kuvan oikeaan reunaan, missä näkyy ovenkamanaa.

Sieniäkin löytyy, tosin näitä ne syö. Vanhin löysi ukonsieniä, jotka olivat todella herkullisia.

Mökkirannan syysvärejä.

Tällainenkin meille ilmestyi erään kesän elokuvan jälkeen. Sain sunnuntaina valmiiksi tuon uuden paidan, myös muut nuken vaatteet olen tehnyt itse.

Hyvää loppuvuotta

toivotti eräs työkaveri mennäviikolla puhelimessa. 

Tammikuu alkaa olla loppupuolellaan ja lähinnä odotan hiihtolomaa ja sen jälkeen pääsiäistä ja sitten voikin odotella kesälomaa. Mitäpä sitä ihminen muuta, työ on mitä on. Vaikka ihan kivaa toki, mutta tuntuu, ettei arkena ehdi tehdä mitään muuta, Joko on menossa töihin tai tulossa sieltä. 

Keskimmäinen käväisi perjantai-iltana tuomassa autonsa meille pihaan ja eilen illalla haki sen pois, hän oli käynyt Tukholmassa opiskelukavereiden kanssa. Tyttöystävä on jättänyt hakemuksen Jyväskylän ammattikorkeaan jatkaakseen opintojaan siellä ensi syksynä, kiva juttu. 

Minä ja mies kävimme viettämässä laatuaikaa Ikeassa lauantaina eli lähinnä tutkailemassa mahdollisia keittiöratkaisuja mökille. Kaikki riippuu yhdestä kaapista ja väliseinästä siellä. 

Aloin kuunnella Rivers of London-sarjan kahdeksatta kirjaa, koska yhdeksäs on juuri ilmestynyt ja huomasin, että kasi oli jäänyt välistä. On tosi hyvä kirjasarja sekä ihan perinteisenä paperisena että äänikirjana.

Yritän tässä miettiä, mitä kirjoittaisin, mutta en kyllä oikein keksi mitään, joten tässä sen sijaan Måneskin'in uusi biisi. 

Luetut 2022

 Vuoden 2022 luetut kirjani löytyvät täältä

Luetut 2022

Vuoden vaihteen tervehdys

Nyt olen kertoillut syksyn puuhistani ja niinpä ajattelin pikaisesti kirjailla pienen sanan vuoden vaihteeksi.

Olen saanut tänä vuonna luettua ja kuunneltua 92 kirjaa, vaikka Goodreads väittääkin saldon olevan 97. En tiedä mikä siellä tökkii, mutta tämä on jokavuotinen ongelma uudelleenluettujen kohdalla, enkä osaa sitä korjata. Väliäkö hällä. Luetuista parhaat olivat Pienen hauen pyydystys, Lähdin veljen luo ja Grapes of wrath. Esseeteoksista Pontus Purokurun Täysin automatisoitu avaruushomoluksuskommunismi oli rattoisa luettava ja vertautui tähän totuuden jälkeiseen aikaan hyvin. Erityismaininnan hyvästä dekkarista saa Heine Bakkeidin Thorkild Aske-sarja. Olen lukenut epähuomiossa pari ilmeisesti kauhugenreen sijoitettavaa teosta ja toivon, etten olisi, ihan vain siksi, etten ymmärrä niitä. Kauhu menee hukkaan minulla, koska en koe tapahtumia mitenkään kaameina vaan lähinnä naurettavina. Tylsimmän kirjan tittelistä (kauhua lukuunottamatta) taistelevat tänä vuonna Näkemiin taivaassa ja Evelyn Hugon seitsemän aviomiestä. Laitan listan toiseen postaukseen jossain vaiheessa.

Vuosi on tosiaan vierähtänyt ja kaikesta huolimatta järki ei (ehkä) ole vielä nyrjähtänyt. Entistä parempaa onnea vuodelle 2023!

Loppuun vielä japaninkielinen versio Country roads-laulusta, joka jäi korvamadoksi Studio Ghiblin  Sydämen kuiskaus-elokuvasta. 

Loma jatkuu vielä ensi viikon, ihanaa!

Syysterveisiä, osa 2: Autoretkiä ja livemusiikkia

Syksyn kuluessa olen käynyt musiikki- ja autoretkillä ystäväni Mareetan kanssa. Kävimme kesäkuussa katsomassa Jesus Christ Superstar-musikaalin jäähallilla, se oli siirtynyt pariin kertaan alkuperäisestä  tammikuisesta aikataulustaan ensin koronarajoitusten vuoksi ja sen jälkeen Hartwall Areenaa koskevan Venäjä-boikotin seurauksena. 

Jesus Christ Superstarissa pääosissa olivat Peter Jöback ja Ola Salo, molemmat ansioituneita rokkareita ja esitys olikin varsin rock. 

Peter Jöback Jeesuksena

Ola Salo juudaksena kultaviitassaan. Liike näkyy kivasti asujen suikaleissa.

Autoretkemme ovat pääsääntöisesti suuntautuneet kirpputoreille Lohjan suuntaan. Erityisesti kirppislöytöjen helmiä on tullut vastaan Lohjan The Kirppis-nimisellä kirpputorilla, mutta jos on erityisiä lasiastioiden tarpeita, niin Riihimäellä oli varsin kattava valikoima suomalaista lasia tarjolla suht edullisesti (sattuneesta syystä). 

 

Salon Design Hill-kahvilassa kaikki kakut ovat gluteenittomia ja ne ovat oikein hyviä

Marraskuun alussa kävimme tutustumassa Espoon Nihtisillan Kierrätyskeskukseen ja sen läheisyydessä sijaitsevaan SPRn Konttiin, molemmat ihan hyviä paikkoja myös. Nihtisillan Kieriksen pihalla katselin vastapäiviä toimistotaloja ja sanoin Mareetalle, että äitini työpaikka oli niissä joskus 70-80-luvun vaihteessa. Olin siis käynyt paikalla 1977 ekaluokkalaisena, mutta jostain aivojen syövereistä nousi mielikuva talojen ulkomuodosta ja tarkistin asian vielä Google Mapsista. 

Samalla reissulla kävimme kävelyllä Seurasaaressa ja sen jälkeen lämmittelemässä Tarvaspäässä eli Gallen-Kallela museossa kahvitauolla ja sitten jälkeen katsoimme museon läpi. En ollutkaan aiemmin käynyt siellä, joten oli kiva uusi tuttavuus tämäkin. 

 'Kun sydäntä särkee, mure muodon muuttaa'

Elokuussa oli livemusiikkitapahtuma Tammisaaressa, jossa myös kävin Mareetan kanssa. Pääesiintyjänä oli Tomas Ledin, joka lienee tuttu ikäisilleni, ja hänen lämmittelijänään esiintyi Ruotsin tämän vuoden Euroviisuesiintyjä Cornelia Jacobs, joka oli kiva uusi tuttavuus.

Cornelia

Tomas, ei uskoisi hänenkin olevan jo 70v

 

 

Cornelian keikka Tammisaaressa, ei minun ottama video

Syysterveisiä, osa 1: Mökki

Nytpä tahdon olla ma 

pienen mökin laittaja

 

Niin. Ostinpa sitten loppukesästä meille oman pikku tönön kesänviettopaikaksi. 

Punainen talo löytyi Mikkelin ja Pieksämäen puolivälistä eli Haukivuorelta, Kyyveden rannalta. Heti nähdessäni ilmoituksen ajattelin, että tuossapa olisi meille sopiva paikka ja ajoaikaakin vain 2 ja puoli tuntia. Rantaakin on, mutta tosin kantovesi ja ensi keväänä alammekin sitten selvittää, toimiiko tontin oma kaivo, jos sen saa puhdistettua. Järvivedestä saa kyllä hyvin Jaloveden suodattimella tehtyä juomavettä, että sikäli ei ole hätää. 

Sisätiloissa on kaikki seinät oikaistu edellisten omistajien toimesta ja puhallusvilloitettu seinät, lattiat ja katto. Toisen kerroksen aulatila on jätetty eristämättä, mutta kamarissa oli syyslomalla nuorimmaisella aivan kuuma, kun Porinmattia lämmitettiin ja tosiaan eristeet toimivat. Talossa on alakerrassa kolme tulisijaa ja yläkerrassa yksi, hyvin oli lämmin. 

Mökki lokakuussa rannasta päin

Taloon kuuluu lisäksi huoltorakennus, jossa on 'autotalli', puuvaja, teknisten koneiden vaja, puucee, maakellari ja sauna sekä kesäkeittiö. Maakellari on lähinnä kelvollinen viinikellariksi, koska sinne ei saa asennettua tuuletusta, mutta emme me oikeastaan sellaista kaipaakaan. 

Vessassa valokatkaisimen alla voi törmätä tällaiseenkin

Myyjäpariskunta asuu Vuosaaressa ja haimme heiltä avaimet, kun he ilmoittivat olevansa valmiita. Olimme sopineet, että he ottavat mökiltä mukaansa mitä haluavat ja me katsomme sitten, mitä pidämme jäljellejääneistä kalusteista. Osa tietysti on ihan vanhaa (jopa rikkinäistä), mutta esim olohuoneen sohva on suht uusi vuodesohva eli erittäin kiva.  

Kaikki keittiön työtasot, vastapäisen ikkunan alla ruokapöytä

 

Jotain pientä remonttia pitää tehdä, esim. keittiössä on todella vähän lasku/työtasoja, koska kaikki ruoanlaitto on yleensä tapahtunut kesäkeittiössä. Ruokailutilassa on vanha kevytrakenteinen kaappi, jonka aiomme purkaa ja miehen kanssa pohdimme, että jos sen ja keittön välinen seinä ei ole kantava, niin senkin purkamalla saisi kivasti lisää tilaa keittiöön. Myös kaikki tilaa vievät väliovet lähtevät helkettiin ensi kesänä. 

Ruokailutilasta olkkariin. Tätä uunia emme ole vielä testanneet.

Ruokailutila olkkarista tullessa. Purettava kaappi oven takana.

 Vihdoinkin saan äitini vanhan antiikkisen astiakaapin arvoiseensa paikkaan. Ostin jo mökille vanhoja Arabian lautasia, kun sattuivat sopivasti kohdalle. Onhan siellä astioita toki, mutta en vain voinut jättää näitä muille, kun näin ne Kierrätyskeskuksessa. Satavuotiaassa mökissä voi olla satavuotiaat lautaset. Joitain lasiastioita olen lisäksi ostanut kirpputorireissuilta myös.

Synttärilahja itselleni

Haukivuori tuntuu olevan varsin vireä paikkakunta ja  vaikka tiesinkin, että Mikkelin seutu on suosittua mökkipaikkaa, olen ollut hieman yllättynyt siitä, miten moni tietää Haukivuoren joko mökkipaikkana tai siellä on sukulaisia. Samahan meillä on käynyt tämän varsinaisen asuinpaikan kanssa. 

Niin että ei ole taaskaan vapaa-ajan ongelmia tämän ostoksen jälkeen. 

 

Mökki rannalta päin katsottuna, vasemmalla näkyy talousrakennus

Loppuvuoden tervehdystä pukkaa

Yhtäkkiä tajusin erään entisen blogikaverin s-postin myötä, että olen jotakuinkin hylännyt tämän paikan melkein kokonaan. Se ei ole ollut tarkoitus, mutta aika nyt vain on hujahtanut ihan arjen pyörityksessä. Jotta en ihan jättäisi kaikkea levälleen, niin ajattelin tehdä muutaman erilaisen koontipostauksen tästä syksystä ja tietysti sitten erikseen joulupostin ja tänä vuonna lukemani kirjat, mutta se tulee vasta vuodenvaihteessa. 

Kyllä te kaverit olette mielessä, vaikken täällä enää olekaan niin aktiivinen. Osittain tämä hiljaisuus on johtunut siitä, etten enää jaksa työpäivän jälkeen olla kotona koneella ja  viikonloppuna aina vain vähemmän jaksan avata konetta. Sen mitä luen uutisia, luen luurista yleensä. Huono tapa sekin. 

Palaan astialle viikonloppuna, nyt laitan postaukset kehitteille :)