Joujou

 Alkaa olla taas piparinjakopäivien aika tai onkin jo. 

Piparit on leivottu, mökkikylä pitäisi koota. Ajattelin nimittäin olla fiksu, kun meitä on aattona vain neljä, ja tein Martta-lehden pohjapiirroksella seitsemän (7) minimökin osaset.. Jep. Vähän lähti taas lapasesta. Nyt ne pitäisi siis koota. 

Hapanjuurileipää pukkaa. Ajattelin ihan vain tarkistaa, että keskimmäisen jättämä juuri on vielä hengissä (ruokin sen muutama viikko sitten) ja siitähän sekin sitten lähti. Ajattelin käyttää yhden tosivanhat ruisjauhot pois ja nyt se ruisleipä on jääkaapissa lepäämässä ja toinen sekaleivän alku on myöskin menossa jääkaappiin yöksi. 

Eilen illalla kävimme muutaman ystävän kanssa yllättämässä yhden seurueemme 50-vuotiaan synttäri-iltansa kunniaksi glögitarjoilulla ulkoilmassa. Seisoskelimme tunnin heidän kerrostalonsa pihapiirissä ja olipa tosi kiva juttu. Sekä sankarilla että meillä oli oikein hauskaa. Hän on yksi vanhimmista ystävistäni, tutuistuimme 9-luokkalaisina isoskurssilla ja lukiossa hän tuli meidän luokalle ja on ollut keskimmäisen kummina yhdessä miehensä kanssa. 

Saattaa olla, että tässä jonain iltana saan vastattua Marjaanan hauskaan joulukyselyyn, nyt vain en oikein jaksa. Tuntuu, että olen taas koko alkuviikon vääntänyt rautalankaa muutaman ihmisen kanssa ja se vie mehut aika tehokkaasti. Toki olen myös muistellut taas InDesign-ohjelman kommervenkkejä, sekin rasittaa yhteen rataan tottuneita blondiaivoja. 

Jouluisa laulahdus Kate Bushilta. Itse vetäydyn Areenalle Richardin  Berlin Stationin pariin neulomaan, yksi lahjasukka pitää vielä saada pakettiin ja postiin mielellään loppuviikosta.

Post-nenä kirjoitus

 Perjantaina lapsi otti aivan itse tamponin pois nenästään, oli kuulemma ollut kaamea, mutta olo parani heti huomattavasti. Sunnuntaina nenälasta lähti irti itsestään, mikä ei haitannut, sillä olisimme ottaneet sen joka tapauksessa pois ennen saunaa. Nenä on nyt suora ja tuntuu hyvältä. 

Viimeinen pilates-kerta olisi ollut tiistaina, mutta korona vei senkin. Toistaiseksi olen käynyt töissä, sillä sisähommia riittää. Emme yleensä ehdi paneutua niihin riittävästi asiakaspalvelun yms. tohinan ohella, joten ehkä tämä pysähdys oli ihan hyväkin taas. Saamme puljun lomamoodiin ja kokoukset ym jatkuvat kuitenkin jo totutusti tiimpsissä. 

Kotona en ole juuri ehtinyt koneen ääreen istua ja lisäksi surffailua haittaa erään musta karvaolennon nukkuminen tällä mun tuolilla. Ilmeisesti mukava paikka, muotoutunut sopivaksi :D

Nyt pitäisi taas ehtiä kaikkea, lukea tenttiin ja tehdä joulukortit, hankkia joululahjat ja leipoa. Ehkä jossain vaiheessa ehdin taas jotain. Nyt aion mennä töllön ääreen neulomaan ja katsomaan höpsöjä sarjoja.

Lisää nenäjuttuja

Eilen olin nuorimmaisen kanssa Kirralla nenää oikaisemassa. Menimme sinne aamupäivällä ja iltapäivällä pääsimme pois. Uuden apottisysteemin vuoksi sairaalassa oltiin ensin sitä mieltä, että oikaisu tehdään nukutuksessa, mutta kaiveltuaan systeemiä ja meidän kanssa juteltuaan hoitaja totesi, että paikallispuudutuksesta oli merkintä Apotin syövereissä. 

Odottelimme toimenpiteeseen pääsyä pari tuntia. Siinä odotellessamme kirurgi kävi vääntelemässä nuorimmaisen nenää ja pohtimassa asiaa. Tuli sitten siihen tulokseen, että isku oli osunut nenäluun ja ruston liitoskohtaan ja rusto mennyt aavistuksen lyttyyn, mistä syystä oli vinossa. 

Toimenpide itsessään kesti noin 45 minuuttia, jonka aikana kävin kahvilla (oli tosi hyvää tiikerikakkua!) ja palasin jo hyvissä ajoin istuskelemaan käytävään, josta kirurgi minut bongasi ja tuli kertomaan, miten oli mennyt. Vähän ajan päästä nuorimmainenkin saapui kärrykuljetuksellaan ja menin sängyn perässä odotustilaan/huoneeseen. 

Kunnolla olivat puuduttaneet, kun sekä hampaat että sormet olivat tunnottomat. Onneksi aika pian palautui tunto ainakin käsiin ja nuori joi mehua ja söi yhden jugurtinkin. Soitin miehen meitä hakemaan ja pääsimme lähtemään kotiin. Kotimatkalla mies kieppasi työpaikkani kautta ja pääsin vielä pariksi tunniksi töihinkin sekä illempana pilatekseen. 

Illalla katsoimme potilaan kanssa Galaxy Quest-elokuvan ties kuinka monennen kerran, se on niin ihana :) 

Tänään olenkin taas töissä 10-tuntisen työpäivän, koska meidän puolikas ihmisemme joutuu striimaushommiin. Toisaalta eilisiä tunteja pitää tehdä takaisin kuitenkin, joten eipä haittaa. 

Nenästävedetty

 Ajattelin pitää teitä ajan tasalla nuorimmaisen tuulenhalkojaa koskevassa uutisoinnissa. 

Kävimme eilen Kirralla konsultoitavana eli lääkäri väänteli nuorimmaista nenästä ja tuli siihen tulokseen, että on se edelleen murtunut ja pitää oikaista. Oikaisu tapahtuu tiistaiaamuna paikallispuudutuksessa. Jee.

Suurin ongelma tullee olemaan nenälastan suojeleminen kastumiselta ja nenätamponin poisto. Tuskin maltan odottaa näitä kohtaamisia. Sanoimme lapselle, että onneksi nyt tuli yläkouluunkin maskisuositus, niin voi suojauta nenälastan sen alle. 

Matkan varrella takaisin metrolle (lapsi) ja töihin (minä) kävimme Fazerilla aamupäiväkahvilla. Siellä oli yllättävän vilkasta, saimme ovensuupöydästä paikat. Sen jälkeen olikin mukava mennä töihin koko loppupäiväksi. 

En saa loppuun liitettyä musavideota, sivun layout menee ihan p*skaksi. Tässä siis Ismon piisi, jonka soidessa ei pysy takalisto tuolissa :) 

https://youtu.be/Cf8hOJFbH4Y

Jotain valkoista oli maassa perjantaiaamuna

Aamukahvit Fasulla

Sirius lauantaiaamuna

 

 

 

 

 

 

Voihan nenä ja muita juttuja

 Viikonloppuna, tarkemmin sanottuna lauantaina, nuorimmainen lähti kavereineen SuperParkiin urheilemaan. Ajattelin, että siellä menee koko iltapäivä, mutta lapsi soittikin isänsä hakemaan jo parin tunnin päästä. Kotiin päästyä syykin selvisi: kaverin kyynärpää oli osunut nenään aika reippaasti ja nyt nenä oli turvoksissa. Vähän vertakin sieltä valui. 

Sunnuntai valkeni ja lapsi sanoi, että haluaisi lähteä lääkäriin näyttämään nenää. Lähdimme sitten esittelemään nenää Tikkurilan Mehiläiseen, koska Peijaksessa menisi koko päivä. Mehiläislääkäri ohjasi meidät jatkohoitoon Kirralle, johon mies meidät sitten kuskasi. 

Kirralla odotimme hetken lääkäriä ja sillä aikaa juttelin erään rouvan kanssa, tai hän jutteli ja minä kuuntelin. Teini odotti. Pian lääkäri tulikin ja pääsimme näyttämään nenää taas kertaalleen. Lopputuloksena lääkäri totesi, että nenä on hiukan oikealle vinossa, mutta pitää odotella turvotuksen laskemista ennen toimenpiteitä. Tervetuloa perjantaina.

Teinin nenä on sen verran kipeä, että koulunkäynti on sujunut vähän heikosti. Maanantaina kävi ekalla tunnilla ja eilen koko päivän, mutta sitten olikin niin heikkona, että annoin jäädä tänään kotiin. Turvotus kuonossa alkaa laskea ja nyt näyttäisi näin maallikon silmään, että operaatiota ei tarvita. Perjantaina menemme sitten minä ja lapsi viettämään aikaa Kirralle taas. Ehkä sinne saisi kantiskortin jo?

Muihin juttuihin: Keskimmäinen lähti sunnuntaina takaisin Tikikselle ja ehdin suunnilleen sanoa hei ovenraossa, kun tulimme juuri Kirralta takaisin. Ohjaajaoppilas tulee lomille kuuden viikon päästä Tapaninpäivänä(!). Pian on tämäkin vuosi mennyt, vaikka välillä onkin tuntunut pitemmältä kuin aiemmat. 

Työpaikalla on ollut konservaattori hoitamassa patsaitamme ja se on ollut sekä meistä että asiakkaista aika mielenkiintoista. Mielenkiintoista oli myös se, että viimeisimmästä patsaasta (Haaksirikkoisten kopio) löytyi luoti. Olisi kiva tietää, miten se on patsaaseen joutunut. Talohan on ollut pystyssä kohta sata vuotta, mutta ei vielä sisällissodan aikaan, mikä äkkiseltään vaikuttaisi luontevimmalta hetkeltä luodin ampumiselle jos se on talolla tapahtunut. Wikipediasta selviää kuitenkin, että nämä varsinaisen patsaan kopiot on ilmeisesti valmistuneet jo 1900 eli luoti voi olla aiemmaltakin ajalta. 

Nyt vähän alkaa jännittää huominen Uudenmaan koronatilannetiedotus. Keväällä vitsailin siitä, että onneksi koronteeni osui keväälle, kun oli valoisaa, eikä marraskuulle.. Nyt ei oikein naurata enää. Eräs tuttavani sanoi juuri fasessa, että on ollut puoli vuotta etähommissa ja alkaa pää hajota. Siihen nähden olen ollut onnekas.

Vastauksia

Vastauksia Marjaanan ja Marikan jakamaan haasteseen. 

 

Suosikkirutiinisi 

Onpas tämä hankalaa.. Ehkä se hetki, kun tulen kotiin ja voin vihdoin vaihtaa kotivaatteet. Silloin tiedän, että enää ei tarvitse lähteä ihmisten ilmoille, vaan voin vain elbailla himassa loppuillan/päivän.

Viimeisin vieraalla kielellä tekemäsi virhe

Luultavasti joku twitter- tai fb-vastaus, kun en ole ihan loppuun asti miettinyt vastausta ennen kirjoittamista.

Luotatko ihmisiin?

Pääsääntöisesti kyllä, eli odotan ihmisten käyttäytyvän suht sivistyneesti toisia ihmisiä kohtaan. Nykyäänhän se ei todellakaan ole aina ihan varmaa.

 Oletko rikkonut lakia, edes näennäisesti?

Kuljen päivittäin punaisia jalankulkuvaloja päin, koska työpaikan viereisessä risteyksessä kestää valojen vaihtuminen ikuisuuden.

Oletko koskaan menettänyt ystävää?

En kuolemalle, mutta muuten kyllä. Ystäviä tulee ja menee vähän elämäntilanteesta riippuen. Toiset pysyvät matkassa ja toiset eivät.

Mitä huomaat ensimmäisenä ihmisessä?

Silmät? Esimerkki..

 Unelmiesi asuinpaikka

Havaiji. Haaveeksi varmaan jääkin.

Meri, ilmasto, ihmiset. Vähän kaukanahan se on toki, jos täältäpäin (tai sieltäpäin) katsoo.

 Milloin olet ollut eniten peloissasi?

 Ehkä joskus kouluaikoina esitelmänpitopäivänä. En oikein osaa pelätä.

Epäsuosittu mielipiteesi

En tiedä, ehkä  kukaan ei ole vaivautunut kommentoimaan mielipiteitäni.

Missä olet viettänyt elämäsi parhaan loman?

 No siellä Havaijilla. Useammankin.

Mitä ihailet toisissa ihmisissä?

 No vaikkapa sitä, että heitä kiinnostaa juokseminen, esimerkiksi työkaveri pakkaa juoksukengät kaikille lomamatkoilleenkin mukaan ja on siten juossut mm. NewYorkin Keskuspuistossa. Minua ei saisi juoksulenkille edes salmiakilla houkuttelemalla, missään.

Minkä asian suhteen olet intohimoinen? 

Kirjojen. 

 

Tervepä teille

 Terve myös meille. Tuntuu, etten ole moneen vuoteen ollut yhtä terve syksyllä. Johtuneeko maskinkäytöstä, kanssaihmisten vähyydestä vai mistä, mutta ihan käy kyllä. Pelkäsin hieman jo etukäteen, että keskimmäisen armeija-aikana sairastamme kotonakin enemmän, mutta toistaiseksi niin ei ole käynyt. Esikoisen armeija-aikana tuntui, että olin koko talven jatkuvassa räkätaudissa. 

Tv:n katsomiskaveri

Esikoinen täytti jo viikko sitten 22 vuotta. En tiedä miten se on mahdollista, kun en itse ole juurikaan vanhempi. Metkaa on se. 

Esikoinen 1pv vanhana

Kävin viime viikolla elokuvissa katsomassa Tovea. Se oli varsin hyvä, vaikka ehkä hiukan liikaa korostettiin sukupuolista vapautta, mutta silti voin lämpimästi suositella. Lopussa oli pätkä oikeasta Tovesta tanssimassa Klovharun kalliolla, ilahdutti moinen ilo. 

Metsää

Kaunista jäkälää

Saalis

Lauantaina olin pari tuntia Sipoonkorvessa hengittämässä metsää ja löysin noin litran verran suppiksia, joista tein makoisan piirakan. 

Saalis uudessa muodossaan

Sunnuntaina meillä juhlittiin sekä esikoista että isäänsä. Nuorempi juhlakalu oli viettänyt tupareita ja mennyt vasta aamuyhdeksältä nukkumaan, mistä syystä oli hiukan väsähtänyt meille tullessaan ja nukahti autoon isänsä kyyditessä hänet kotio. Melkein kuin 20 vuotta sitten siis :)

Mutakakku suklaakastikkeen kera

Tänään on ohjelmassa hammastenkiristystä, kun raudat tiukataan. Siinäpä ne kiihkeimmät kuulumiset täältä. 

Staged by David Tennant and Michael Sheen

 Loppuun vielä kevennys (tai nolous): eräässä teams-koulutuksessa laittelin osallistujien mikrofoneja pois päältä, koska ihmiset ei itse tajua. Siinä napsutellessani onnistuin sattumalta laittamaan myös luennoitsijan mikin kiinni. Hups. Onneksi aika nopeasti huomasivat ja se laitettiin vain yleiseen teamsin sekoilun piikkiin.

Kaikenlaista

 Yksi lapsi on taas lähtenyt takaisin kasarmille jo viikko sitten ja meillä palauduttu arkeen syysloman jälkeen. Olikin varsinainen viikko, kun mulla oli töiden lisäksi joka päivälle jotain menoa ja sen lisäksi olen totutellut uuteen dieettiin hammasrautojeni myötä. 

Ohjaajaoppilaan hihamerkit

 

Länsimäen kallioilla

Viikko sitten lauantaina kävin ystävän kanssa sienenmetsästyksessä Nuuksion reunoilla ja löytyikin suppiksia melkein kaksi kiloa. Sitten olikin pakko lopettaa, koska alkoi sataa emmekä enää jaksaneet kykkiä metsässä, vaikka suppiksia olisi kyllä riittänyt. 

 

Nuuksion maisemia

 

Keskiviikkona olin KOM-teatterissa työkaverin kanssa. Alunperin piti olla jo toukokuussa tämän Valehtelijan peruukin esityksen, mutta sattuneesta syystä johtuen pääsimme nyt näkemään esityksen. Tämä oli henkilöstökerholle myyty juttu ja niinpä meidänkin neljän hengen porukasta puolet jäi kotiin olon vuoksi, toisella syysflunssan loppuköhät ja toisella varovaisuus. 

Esitys oli erittäin hauska katsaus Pirkko Saision ja Marja Packalénin elämiin, suht paljon mustaa huumoria viljeltiin. Mielenkiintoista oli. Turvavälejä pidettiin ja maskit oli kaikilla katsomon puolella naamalla, hyvin meni. 

Perjantaina olin menossa kahvitreffeille ystävän kanssa ja ehdin sitä ennen juosta Taidehallin läpi katsomassa sieltä tänään poistuneen Patricia Piccininin näyttelyn. Voin sanoa, ettei ihan osunut omaan mukavuusalueeseen taideteokset, mutta se kai on toisaalta taiteen tarkoitus. Osa teoksia aiheutti suorastaan ällötystä. 

Patricia Piccinini: Kaappaus

 

Ystävän tapaaminen ilahdutti ja juttelimmekin parisen tuntia kahvin äärellä.

Eilen illalla olin tapaamassa entisiä työkavereita entisen työpaikkani juhlissa. Ikävä kyllä juhlat olivat aika laimeat, meitä oli vain noin 20 osallistujaa ja niistäkin osa saapui klo 17 asemesta klo 19, eivätkä tarjoukset olleet ihan sitä, mitä odotin. Lähdimmekin sitten M:n kanssa muualle syömään ja meillä oli oikein hauska ilta kahdestaankin. 

Nuorimmaisella on nyt ollut korvalehden yläosassa patti, jota on käyty näyttämässä lääkäreille muutaman kerran ja sitä epäiltiin jo epätyypilliseksi borreliaoireeksikin, mitä se ei kuitenkaan ollut. Huomenna taas kesken päivän menemme Kirralle ja nyt saamme varmaan operointipäivän. Patti siis täyttyy jatkuvasti sidekudosnesteellä ja viimeksi lääkäri sanoi, että jos se edelleen täyttyy, on imusuonet poltettava. Toivottavasti saamme sellaisen ajan, ettei tarvitse olla koko ajan pois töistä ja koulusta.

Kokkasin ensi viikkoa varten porkkana-punainen linssi-sosekeitteoa sekä bataattisosekeittoa. Eiköhän niillä pärjää.. Viime viikon saldo oli kilo miinusta, hyvä niin :P

Sirius vahtipaikallaan

 

Olen ommellut takkia ja se alkaa olla valmis, vaikka luultavasti joudun vielä irrottamaan hihat kertaalleen. Sirius pitää huolen vaatteiden karvatilanteesta.