keskiviikko 11. marraskuuta 2020

Vastauksia

Vastauksia Marjaanan ja Marikan jakamaan haasteseen. 

 

Suosikkirutiinisi 

Onpas tämä hankalaa.. Ehkä se hetki, kun tulen kotiin ja voin vihdoin vaihtaa kotivaatteet. Silloin tiedän, että enää ei tarvitse lähteä ihmisten ilmoille, vaan voin vain elbailla himassa loppuillan/päivän.

Viimeisin vieraalla kielellä tekemäsi virhe

Luultavasti joku twitter- tai fb-vastaus, kun en ole ihan loppuun asti miettinyt vastausta ennen kirjoittamista.

Luotatko ihmisiin?

Pääsääntöisesti kyllä, eli odotan ihmisten käyttäytyvän suht sivistyneesti toisia ihmisiä kohtaan. Nykyäänhän se ei todellakaan ole aina ihan varmaa.

 Oletko rikkonut lakia, edes näennäisesti?

Kuljen päivittäin punaisia jalankulkuvaloja päin, koska työpaikan viereisessä risteyksessä kestää valojen vaihtuminen ikuisuuden.

Oletko koskaan menettänyt ystävää?

En kuolemalle, mutta muuten kyllä. Ystäviä tulee ja menee vähän elämäntilanteesta riippuen. Toiset pysyvät matkassa ja toiset eivät.

Mitä huomaat ensimmäisenä ihmisessä?

Silmät? Esimerkki..

 Unelmiesi asuinpaikka

Havaiji. Haaveeksi varmaan jääkin.


Meri, ilmasto, ihmiset. Vähän kaukanahan se on toki, jos täältäpäin (tai sieltäpäin) katsoo.

 Milloin olet ollut eniten peloissasi?

 Ehkä joskus kouluaikoina esitelmänpitopäivänä. En oikein osaa pelätä.

Epäsuosittu mielipiteesi

En tiedä, ehkä  kukaan ei ole vaivautunut kommentoimaan mielipiteitäni.

Missä olet viettänyt elämäsi parhaan loman?

 No siellä Havaijilla. Useammankin.

Mitä ihailet toisissa ihmisissä?

 No vaikkapa sitä, että heitä kiinnostaa juokseminen, esimerkiksi työkaveri pakkaa juoksukengät kaikille lomamatkoilleenkin mukaan ja on siten juossut mm. NewYorkin Keskuspuistossa. Minua ei saisi juoksulenkille edes salmiakilla houkuttelemalla, missään.

Minkä asian suhteen olet intohimoinen? 

Kirjojen. 

 

tiistai 10. marraskuuta 2020

Tervepä teille

 Terve myös meille. Tuntuu, etten ole moneen vuoteen ollut yhtä terve syksyllä. Johtuneeko maskinkäytöstä, kanssaihmisten vähyydestä vai mistä, mutta ihan käy kyllä. Pelkäsin hieman jo etukäteen, että keskimmäisen armeija-aikana sairastamme kotonakin enemmän, mutta toistaiseksi niin ei ole käynyt. Esikoisen armeija-aikana tuntui, että olin koko talven jatkuvassa räkätaudissa. 

Tv:n katsomiskaveri

Esikoinen täytti jo viikko sitten 22 vuotta. En tiedä miten se on mahdollista, kun en itse ole juurikaan vanhempi. Metkaa on se. 

Esikoinen 1pv vanhana

Kävin viime viikolla elokuvissa katsomassa Tovea. Se oli varsin hyvä, vaikka ehkä hiukan liikaa korostettiin sukupuolista vapautta, mutta silti voin lämpimästi suositella. Lopussa oli pätkä oikeasta Tovesta tanssimassa Klovharun kalliolla, ilahdutti moinen ilo. 

Metsää

Kaunista jäkälää

Saalis

Lauantaina olin pari tuntia Sipoonkorvessa hengittämässä metsää ja löysin noin litran verran suppiksia, joista tein makoisan piirakan. 

Saalis uudessa muodossaan

Sunnuntaina meillä juhlittiin sekä esikoista että isäänsä. Nuorempi juhlakalu oli viettänyt tupareita ja mennyt vasta aamuyhdeksältä nukkumaan, mistä syystä oli hiukan väsähtänyt meille tullessaan ja nukahti autoon isänsä kyyditessä hänet kotio. Melkein kuin 20 vuotta sitten siis :)

Mutakakku suklaakastikkeen kera

Tänään on ohjelmassa hammastenkiristystä, kun raudat tiukataan. Siinäpä ne kiihkeimmät kuulumiset täältä. 


Staged by David Tennant and Michael Sheen

 Loppuun vielä kevennys (tai nolous): eräässä teams-koulutuksessa laittelin osallistujien mikrofoneja pois päältä, koska ihmiset ei itse tajua. Siinä napsutellessani onnistuin sattumalta laittamaan myös luennoitsijan mikin kiinni. Hups. Onneksi aika nopeasti huomasivat ja se laitettiin vain yleiseen teamsin sekoilun piikkiin.





sunnuntai 25. lokakuuta 2020

Kaikenlaista

 Yksi lapsi on taas lähtenyt takaisin kasarmille jo viikko sitten ja meillä palauduttu arkeen syysloman jälkeen. Olikin varsinainen viikko, kun mulla oli töiden lisäksi joka päivälle jotain menoa ja sen lisäksi olen totutellut uuteen dieettiin hammasrautojeni myötä. 

Ohjaajaoppilaan hihamerkit
Länsimäen kallioilla

Viikko sitten lauantaina kävin ystävän kanssa sienenmetsästyksessä Nuuksion reunoilla ja löytyikin suppiksia melkein kaksi kiloa. Sitten olikin pakko lopettaa, koska alkoi sataa emmekä enää jaksaneet kykkiä metsässä, vaikka suppiksia olisi kyllä riittänyt. 

 
Nuuksion maisemia
 
Keskiviikkona olin KOM-teatterissa työkaverin kanssa. Alunperin piti olla jo toukokuussa tämän Valehtelijan peruukin esityksen, mutta sattuneesta syystä johtuen pääsimme nyt näkemään esityksen. Tämä oli henkilöstökerholle myyty juttu ja niinpä meidänkin neljän hengen porukasta puolet jäi kotiin olon vuoksi, toisella syysflunssan loppuköhät ja toisella varovaisuus. 

Esitys oli erittäin hauska katsaus Pirkko Saision ja Marja Packalénin elämiin, suht paljon mustaa huumoria viljeltiin. Mielenkiintoista oli. Turvavälejä pidettiin ja maskit oli kaikilla katsomon puolella naamalla, hyvin meni. 

Perjantaina olin menossa kahvitreffeille ystävän kanssa ja ehdin sitä ennen juosta Taidehallin läpi katsomassa sieltä tänään poistuneen Patricia Piccininin näyttelyn. Voin sanoa, ettei ihan osunut omaan mukavuusalueeseen taideteokset, mutta se kai on toisaalta taiteen tarkoitus. Osa teoksia aiheutti suorastaan ällötystä. 

Patricia Piccinini: Kaappaus
 

Ystävän tapaaminen ilahdutti ja juttelimmekin parisen tuntia kahvin äärellä.

Eilen illalla olin tapaamassa entisiä työkavereita entisen työpaikkani juhlissa. Ikävä kyllä juhlat olivat aika laimeat, meitä oli vain noin 20 osallistujaa ja niistäkin osa saapui klo 17 asemesta klo 19, eivätkä tarjoukset olleet ihan sitä, mitä odotin. Lähdimmekin sitten M:n kanssa muualle syömään ja meillä oli oikein hauska ilta kahdestaankin. 

Nuorimmaisella on nyt ollut korvalehden yläosassa patti, jota on käyty näyttämässä lääkäreille muutaman kerran ja sitä epäiltiin jo epätyypilliseksi borreliaoireeksikin, mitä se ei kuitenkaan ollut. Huomenna taas kesken päivän menemme Kirralle ja nyt saamme varmaan operointipäivän. Patti siis täyttyy jatkuvasti sidekudosnesteellä ja viimeksi lääkäri sanoi, että jos se edelleen täyttyy, on imusuonet poltettava. Toivottavasti saamme sellaisen ajan, ettei tarvitse olla koko ajan pois töistä ja koulusta.

Kokkasin ensi viikkoa varten porkkana-punainen linssi-sosekeitteoa sekä bataattisosekeittoa. Eiköhän niillä pärjää.. Viime viikon saldo oli kilo miinusta, hyvä niin :P

Sirius vahtipaikallaan


 

Olen ommellut takkia ja se alkaa olla valmis, vaikka luultavasti joudun vielä irrottamaan hihat kertaalleen. Sirius pitää huolen vaatteiden karvatilanteesta.







lauantai 3. lokakuuta 2020

Uusi vuosikymmen

 Siirryin seuraavalle vuosikymmenelle keskiviikkona, mutta ei kyllä tunnu yhtään sen vanhemmalta kuin ennenkään. Lähinnä ehkä päinvastoin. 

Sain varsinaisen juhlapäivän työnantajalta vapaaksi, kuten tapana on, ja juhlin sitä menemällä metsään. Tein melkein kolmen tunnin kävelyretken Mustavuorelle ja sieltä metsien kautta kotiin. Sen jälkeen nukuin päiväunet ja illempana kävimme miehen kanssa ostamassa kakun Itiksestä ja sain vielä kankaitakin Eurokankaasta. Oikein oli kiva päivä. 

Sain kukkia ja lahjojakin. Hienon viltin toi Kusti Laiskalta vaimolta, pari lahjakorttia (lankakauppaan ja Marimekolle) ja poikien kummitädeiltä sain kirjoittajakurssin(!), toisilta ystäviltä korvakorut ja muistikirjan. Itse annoin itselleni lahjaksi oikomisraudat eli nyt on kuminauhat laitettu takahampaisiin ja parin viikon päästä sitten varsinaiset metallilangat. 

Viikko sitten olin erään ystävän kanssa autoretkellä. Kävimme Sammatissa Kasvihuoneilmiö-nimisessä kaupassa, joka oli aika mainio paikka, sitten ajelimme Fiskarsiin ja tutkailimme kaikki liikkeet läpi ja löysimme kivan kahvilankin ja sieltä ajelimme Tammisaareen, jossa söimme illallisen. Kiva retki oli :)

Alla pari kuvaa.










Ainiin. Lainasin ekat tenttikirjat, aion suorittaa tämän talven aikana Viestinnän aikoinaan kesken jääneet perusopinnot loppuun. Ensimmäinen kurssi on Poliittinen viestintä. Kun vain muistan vielä ilmoittautua sille parin viikon päästä..

 

 



keskiviikko 16. syyskuuta 2020

Dalman Tia ja muita juttuja

Tänään kävi vähän nolosti.

Olen joku aika sitten tilannut nuorimmaiselle Ylismaan Gregor-sarjan kakkososan nettidivarista ja aamulla huomasin lähetysvahvistuksen s-postissani ja mietin, onkohan kirja tullut ja tulin siihen tulokseen, ettei. Ei minkäänlaista mielikuvaa kys kirjasta käsissäni. Laitoin sitten myyjäle viestin, etten ole saanut tilausta eikä tekstiviestiäkään löytynyt puhelimesta.  Myyjä oli soitellut asiasta Postiin ja sai selville, että Joku oli kyllä hakenut paketin meidän asiamiespostista, oli jopa vilauttanut henkkareitani.

Koskapa entinen palstakaveri on Postilla töissä, kysyin häneltä neuvoa ja hän sitten reippaana otti asiasta selvää. Hetken päästä sain nähdäkseni kuvan kuittausvehkeestä ja sotun loppuosan tekstarilla luuriin, ja kyllä ne olivat minun. Tässä vaiheessa pienen pieni epäilyksen värinä alkoi viritä jossain muistini syövereissä, että olin ehkä saattanut sittenkin nähdä kirjan meillä kotona.

Tulin kotiin ja ensi töikseni kävelin omalle kirjahyllylleni ja siellähän se Gregor illisteli. Lähetin nettidivarin ihmiselle mitä nöyrimmän anteeksipyynnön ja sanoin Postilaiselle, että juu..  Mutta ihan tosi noloa mun mielestä, voi elämä.

Eilenkin oli jännä päivä.

Ensinnäkin meillä oli palotarkastus töissä. Palotarkastajat tulivat kirjastoonkin meidän rehtorien ja pää-isännän kanssa katsomaan paikkoja. Toinen palotarkastaja kysyi sitten multa, että mikä on hätänumero ja osoite ja vastasin, että hätänumero on 112 mutta osoitetta en tiedä.. Isäntä sanoi, että talon osoite ja toki sen tiesin. sanoin palotarkastajalle, että hiukan paremmin muotiltu kysymys olisi auttanut oikeaan vastaukseen heti :D

Tämän jälkeen enne pilatesta menin Pasilaan oikomiskonsultaatioon. Hammaslääkärinainen oli todella mukava ja sekä hän että hoitaja olivat (yllättävän) ilahtuneita, kun oma hammaslääkärini tuli puheeksi. Pitääkö huolestua? :D

Niin, että tässä uuden kymmenluvun kunniaksi hankin vuodeksi rautaa alaleukaan. Toivottavasti a) ei satu ihan hirveästi ja  b) tulee kalusto kuntoon. Onneksi koronakevään jäljiltä on jäänyt vähän enemmän massia sukanvarteen, niin onnistuu tämä projekti.

Pilateksessa oli kivaa. Nyt menen katsomaan Mandaloriania Disney?:lta :P

c vvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvv§§§§§§§§§§§
ter§veisin Sirius


maanantai 14. syyskuuta 2020

Maanantai ei mittää

Taas on uusi viikko alkamassa. Kävin tänäänkin fillarilla Itiksessä ja uin ja ajelin sitten takaisin kotio ennen kuin piti lähteä töihin. Iltavuorossa kökötinkin sitten seiskaan saakka ja nyt juon iltakahveja kotosalla.

Viikonloppu vilahti; lauantai sadetta pidellessä, eilen sentään pääsin jo tunnin kävelylle metsään.




Kävimme perjantaina katsomassa Tenetin ystäväni Heidin, miehen ja nuorimmaisen kera ja kylläpä olikin hieno leffa! Olen tykännyt Nolanin elokuvista, mutta tämä oli ehkä paras tähänastisista. Ennen leffaa kävimme Kakkugallerian  Kakkubuffetissa, namnam :)

Ensimmäiset kolme palaa..
Huomenna menen konsultoitavaksi hampaiden oikomisen suhteen, vähän hirvittää. Toisaalta eihän siihen ole pakko ryhtyä ja nyt olen ollut jo monta viikkoa öisin ilman purulelua ilman ongelmia. ei kiristä päätä :P



Ainiin! Unohdin ihan mainita, että huomenna se tulee meillekin. Nimittäin Disney+. Saas nähdä kuin käy.

keskiviikko 9. syyskuuta 2020

Tervepä terve!

Sen verran on tullut istuttua koneella töissä, etten iltaisin juuri enää viitsi konetta avata kotona. Olen tainnut tämänkin mainita jo muutaman kerran :)

Viime perjantaina kävin yhdessä ystäväni Mareetan kanssa Tammisaaressa illalliskeikalla eli söimme ravintola Höijerissä makoisaa ruokaa samalla kuunnellen Fredrik Furua, joka lauleli katoksen alla pihalla hauskoja popkappaleitaan. paluumatkalla vähän hirvitti pimeässä kaamea kaatosade, mutta kaikki meni hyvin ja oli kiva ilta.

Viime viikko oli muutenkin outo, kun lento-oppilas oli kotosalla. Piti tehdä tukkukeikka, että ruoka riitti lapsiraukalle ja pyykkiäkin sai pestä ihan riittävästi. Sunnuntaina lähti sitten takaisin Tikkakoskelle ja eilen piti jo lähettää unohtunut kiinnityslenkkiostos pikakirjeenä. Ylioppilaskuvakin saatiin otettua jopa tuntia ennen lähtöä, nyt se pitäisi vielä postittaa kesäkuun juhlavieraille.

Töissä on taas säpinää, asiakkaat ovat palanneet ja talo on ollut ihastelun kohteena uusien sisustusten ja taulujen vuoksi. Mekin saimme kivan taulun kirjastoon, piristää kummasti seiniä. (Arvatkaas kumpi pupu olen?)



Maanantaina kävin fillarilla uintiretkellä Itiksessä ennen lähtöä iltavuoroon. Pilateskin alkoi eilen ja oli oikein kivaa.

Tässäpä ne kiihkeimmät uutiset. Menen sohvalle jatkamaan sukantekelettä kissan tyynyksi ja tv:n ääreen.




sunnuntai 16. elokuuta 2020

Täällä taas

Olen palautunut mökkielämästä jo viikko sitten perjantaina, mutta en ole yksinkertaisesti jaksanut enää työpäivien jälkeen päivitellä.

Mökillä oli mukavaa, vaikka emme ehtineetkään nähdä Marjaanan kanssa :/ Kävimme kerran Jyväskylässä moikkaamassa serkkuani ja hänen pientä poikaansa ja söimme lounasta konttiravintola Mortonissa. Erinomaisen kiva purilaispaikka, kaikkiin purilaisiin saatavilla myös kasvispihvi. Harmiksemme Toivolan Vanhan pihan seppä ei ollut pajassa vallitsevan tautitilanteen vuoksi.

Keskimmäinen tuli yhdeksi yöksi mökille, esikoinen kävi kaupungissa olutfestareilla ja poimi asevelvollisen mukaansa ja vei seuraavana päivänä kasarmille. Minä kävin metsässä mustikassa ja löysin mökin pihapiiristä niin paljon herkkutatteja, että sain pakastimeenkin jonkin verran. Uimavedet olivat hiukan viileät, vain kolme kertaa pääsin järveen. Sääkin oli hieman koleahko, kunnes toisella viikolla alkoi lämmetä.

Töissä on käyty tämä viikko. Viime viikonloppuna ompelin maskeja ja alkuviikon olinkin melkein ainoa kummajainen metrossa maskin kera, loppuviikosta niitä alkoi olla jo aika monella.

Kävin hammaslääkärissä ja sain uuden kruunun. Hammaslääkäri ehdotti oikomishoitoa, koska nyt takahampaat ovat kovilla purentani vuoksi ja olenkin menossa konsultaatioon ensi kuun puolivälissä. Olisihan se kiva, jos omat hampaat kestäisivät mahdollisimman pitkään.

Perjantaina kävin ystävän kanssa AmosRexissä ja sen jälkeen Kiasmassa, jossa söimme ja sitten kiersimme näyttelyn ja sen jälkeen joimme kahvit. 

Tänäaamuna katselimme miehen kanssa asevelvollisen valatilaisuuden striimistä, oli vähän surkealaatuinen mutta muuten ookoo. Tietysti harmi, ettemme päässeet Tikkakoskelle livenä. 

Siinäpä taitaa olla kiihkeimmät uutiset täältäpäin. Nähdään!