Itkut

Törmäsin tänään uutiseen, joka teki aika haljun ja itkettäväisen olon minulle. Nimittäin Metro-lehden uutinen kolmisen viikkoa sitten kadonneesta 65-vuotiaasta naisesta. Luin sitä ja ajattelin, että kuva näyttää jotenkin tutulta. Jatkoin lukemista ja ajattelin, että nimikin on tuttu jostain, kunnes tajusin että kyseessä on entinen kampaajani. Kävin hänellä vuosikausia ja sitä ennen hänen siskollaan. Tunsin molemmat jo lapsena, sillä vanhemman sisaren kampaamo oli silloisen kotitalomme katutasossa ja he olivat aina hyvin ystävällisiä minulle. Äitini kävi heillä asiakkaana myös ja samoin myöhemmin veljeni Kimmo nimenomaan tällä nuoremmalla siskolla.

En uskalla sanoa asiasta äidilleni, turha murhe hänellekin. Kolme viikkoa kateissa on melko lailla varma nakki.

Huhuu?

Tautinen meno jatkuu, mutta ei auta. Pakko on painaa..

Tänään löysin näin hauskan kuvan feissarista, partiotuttava oli ottanut kuvan työmatkansa varrelta aamusella. Jotenkin mainos on vähän fail.. vaikka toisaalta.. hmm. No minun makuuni kuvan miekkonen on vähän ..luiru.

Kävin töiden jälkeen HobbyPointissa hakemassa lennokkliimaa keskimmäiselle ja ostin tietysti samalla kaikenlaista hauskaa askarteluja varten. Samalla pölähti mieleeni, että kohta pitänee aloitella joulukorttivääntökin. Jos tänä vuonna ehtisi paneutua asiaan vähän paremmin, eikä tekisi sellaisia juostenkustuja kuin parina viime vuonna.

Se siitä, nyt menen katsomaan jos saisin Sillan näkyviin.

Kuuntelin Katya omenoita hilloon käsitellessäni, meni nopsaan :)

Trööt

On nimittäin koko perhe jonkinasteisessa flunssassa. Sain perjantain sairaslomaa ja nautinkin hiljaisesta päivästä katsomalla pari kesken ollutta tv-sarjaa loppuun ja aloittamalla muutaman uuden.

Loppuviikon saldo on yksi valmis villasukka (taas), kolme sangollista kelvollisia omenoita ja omenapiirakka. Toki tämän lisäksi ne normaalit pyykinpesut ja seurueen ruokkimiset, mutta niitä nyt ei jaksa enää edes mainita.

Sellaista kuuluu. Huomenna töihin, tosin ilman aamu-uintia. En uskalla riskeerata flunssan kanssa.

 

Vuosisadan räkätauti

En muista milloin viimeksi olisin ollut näin räkäinen. Eilen oli pakko lähteä töistä kesken päivän, koska keuhkoputki oli tulessa ja ääni hävisi ja iltaa kohti nousi kuume (sinällään ihme, mulle ei koskaan nouse kuume). Laitoin jo illalla viestin töihin, etten tule tänään ja nukuinkin pitkään kunhan pienin (ja muut) lähtivät aamulla.

Tänään katselin siis dvd:ltä yhden Richard-sarjan viimeiset kolme osaa ja Aidanista puolitoista jaksoa. Olen neulonut toisen pakolaissukan melkein kärkikavennuksiin saakka näitä katsellessani ja nyt illansuussa aloitimme pienimmän kanssa Battlestar Galactica-sarjan. Olipas sekin kokemus. Itse en saanut sitä lapsena katsoa, muistan vain tunnusmusiikin.

Huomenna on pakko mennä töihin, sillä aion käydä työterveydessä hakemassa sairaslapun perjantaita varten. En todellakaan aio lähteä sateeseen pyöräilemään tässä kunnossa, kehitän vielä keuhkokuumeen hyvässä lykyssä. Toivoin viimeiseen asti, että metro olisi kulkenut.

En katsonut myöskään Sipilän pönötystä töllöstä, ehtii sen lukea uutisista myöhemminkin.

Väsystää

Viikonloppu vilahti neuloessa ja telkkaria katsellessa. Perjantaina kävin moikkaamassa entistä työkaveria Kympissä ja juttelimme varmaan ainakin tunnin, oli tosi kiva nähdä häntäkin. Onnistuin ilahduttamaan tuota työ-pikkuveljeäni Disneyltä ostamallani StarWars-paidalla, se tuntui kivalta.

Tein eilen punajuuri-aurajuustovuokaa itselleni evääksi, toki siitä saavat muutkin syödä jos haluavat. Siitä tuli oikein hyvää, ihan yllätyin positiivisesti :)

Tänään aloitin aamun uimalla sen perinteisen kilometrini. Oli mukavaa ja sain koko radankin hetkeksi kokonaan itselleni, kokonaisaika oli 32 minsaa. Työpäiväkin meni, ihmettelimme perjantaina tulossa olevaa mielenilmausta ja kaikkea siihen liittyvää.

Keskimmäinen kehitti oikein mukavan räkätaudin ja kuumeen ja oli (taas) tänään poissa koulusta. Nyt minulla on kurkku todella kipeä.. tautia odotellessa.

Meikä?

Loppuun vielä kirjastotätien Rapsodia. Ilmeisesti kirjastolaiset ovat aika hauskaa väkeä ihan joka paikassa :P

Häirikkö

Minä nimittäin, asiakkaiden mielestä :P

Työtoverimme Anne poikkesi kirjastoomme kotimatkallaan toisesta toimipisteestä. Hänellä oli pyöräilykypärä päässään ja niinpä eräs varsin lihava kärpänen ihastui siihen ja istuutui tutkailemaan kypärää lähemmin. Nappasin lähimmän sanomalehden (Ylioppilaslehti) ja läväytin Annea päähän. Kärpänen jatkoi rasittavaa pörräämistään.. ja me naurettiin niin :D

Kyllä on halvat hullun huvit. Tietysti parempi niin, tulevaisuuttakin ajatellen :P

Keksiviikko

Kävin eilen tyttökaverini kanssa Helsingin kissakahvilassa ja oli oikein mukava kahvihetki. Pari kissoista yritti tunkea itsensä mukaan kassiini, mutta onneksi huomasin ajoissa :)

Eilen oli pakko lähteä töistä muutenkin etuajassa, sillä ilmastointikanavien rassaus juuri työpisteeni vieressä/yläpuolella aiheutti ahdistuskohtauksen ja oli pakko ottaa avaavaakin. Ajattelin, että eihän ole mitään järkeä siinä, että istun siellä kärvistelemässä (jolloin asia ei näy kenellekään paitsi lähimmälle työkaverille), kun olo oli oikeasti huono.

Tänään onkin ollut jännittävää puhua ihmisten kanssa hallituksen eilen julkistamasta ilosanomasta. Seuraan jännityksellä tätä kehitystä, sillä tämä kolmikkohan rikkoo kaikkia mahdollisia sopimuksia. Aion liittyä uudestaan aiemmin SAK:laiseen liittooni, josta erosin parikymmentä vuotta sitten. En edelleenkään ole kaikista asioista samaa mieltä, mutta en oikein uskalla olla kuulumattakaan tässä tilanteessa.

Saa nähdä, mihin tämä maa menee. Minä menen nyt Sleepy hollow'hun.

Syksy alkoi

Nimittäin iltavuorot alkoivat ja voi, miten on mukavaa päästä takaisin normaalirytmiin :D

Menin aamusella uimaan perinteisen kilometrini ja yllättäen sain sen vedettyä 32 minuutissa. Minusta aika erinomaisesti siihen nähden, että painan ihan liikaa kesän jäljiltä ja kunto on rapistunut (minun mielipiteeni). Ehkä minulla on kuitenkin suht hyvä peruskunto.. kävelenhän metrollekin puolitoista kilometriä 12 minuutissa ja iltaisin saman takaisin.

Kävin vanhassa työpaikassa siinä vieressä ja kuulin, että sinne on tulossa taas palvelualue-remontti. Näin arkkitehdin suunnitelmankin.. noh. Joopa. Että niin.

Töissä olikin aikamoisen kiirusta, joten aika kului kuin siiivillä ja oli tosi kivaakin. Eräs henkilö kehui minulle uutta (minulle tuntematonta) fantasiakirjailijaa ja tilasinkin sitten jo ensimmäisen osan. Neuleryhmän naiset kehuivat täät myös, kun kysyin mielipiteitä. Kuulemma pitää varautua juustovaraston suhteen, sillä kirjat herättävät juustonhimon :P

Illan ratoksi katselin pienimmän kanssa kuvia Pääsiäissaarten ukkeleista ja pienin keksi tulevan ammattinsa. Hän haluaa ruveta arkeologiksi! Ihan hieno ajatus. Kotimaassahan ei töitä juurikaan enää ole, mutta tuota kiinnostaakin dinosaurusten kaivelu ja trilobiitit, niitä ei taida täällä ollankaan. Ehdotin, että yrittäisi sitten päästä jonnekin kivaan paikkaan töihin, että voisimme miehen kanssa mennä lomalla moikkaamaan :D

Samaa rataa jatkaen utelin keskimmäisen toiveammattia ja paljastihan se sen vihdoin, eli lentäjäksi mielisi. Hyvä on sekin. Kunhan pääsisivät tekemään sitä, mikä itseä kiinnostaa. Silloin jaksaa parhaiten.

Sain tosiaan pipon valmiiksi. Sain myös kiitolliselta asiakkaalta rommisuklaakonvehteja kiitokseksi asiasta, jonka olin jo unohtanut edes tehneeni. Nyt menen aloittamaan pakolaissukkien neulomisen.

Malli SK 8/15 (Louise Harding Grace)

Todellinen yllätys

Loppuun Kongon veljekset. Aina joskus miettii, että mitä jos olisi läheisemmät välit sisarusten kanssa.. mutta toisaalta nyt olen voinut etsiä ihan omankaltaiseni sisarukset (joiden kanssa viihdyn oikein mainiosti).