Huomaan, että ihastun usein miesten korviin. Nenä on tärkeä, samoin silmät, mutta tietynlaiset korvat vetoavat myös. Sellaiset hieman ulkonevat ja pyöreäreunaiset on todella söpöt.
Tämä sekoilu johtuu siitä, että parikymppisenä tyttösenä ihastuin suuresti erääseen suomalaiseen näyttelijään (korviin).. eikun siis kokonaisuuteen. Tänään tuo näyttelijä kävi sekoittamssa mun pään lopullisesti mun ihan ikiomalla työpaikalla. Huhhuh. Ne korvat oli edelleen söpöset. Ja nolasin itseni aivan täydellisesti.
Illan ratoksi aloin katsella Juutuubista kasariheviä. Tahtoo sanoa siis VanHalenia, joka oli silloin ah niin hurjaa. Voi elämä. Metallicaan en oikein koskaan päässyt sisälle, mutta Skorpparit iski kans syvälle.
Harrastan eräänlaista korttiaskartelua eli kuulun ns. swappiryhmään, joka vaihtaa pienehköjä vihkosia. Vihkosessa on jokin teema (yleensä), jonka mukaan askartelu toteutetaan ja sitten vihkonen lähetetään seuraavalle askartelijalle.
Pidän eri ihmisten tavasta käsitellä samaa teemaa, toteutukset jne vaihtelevat paljonkin. Joskus hieman vain nyppii nähdä muutaman ihmisen tekevän aina samanlaisia. Toisaalta kaipa minullakin on oma tyylini, jota en ehkä itse edes tiedosta. Minun on ollut vaikeuksia päästä eroon liiankin pelkistetystä tyylistäni. Olen yksinkertaisten asioiden ystävä. En pidä rönsyistä.
Neulomishimo yllätti ja lankojakin on suorastaan järkky määrä. Ainut vain, että ne eivät inspiroi. Eniten inspiroivat ne, jotka ovat vielä matkalla eli tilasin eilen. Ehkä siltikin koetan vähentää näitä jo-olemassa-olevia täss odotellessa.
Ohjeen valintakin on hankalaa, mitä tekisi ja kenelle. Mies tilasi pipon, mutta perui sen ja esikoinen ei huoli. Työkaverille ajattelin tehdä sukat. Ehkä aloitan niistä. Helpoin ratkaisu.
Huomenna menen elokuviin ystäväni kanssa. Menemme katsomaan 'Cowboys and aliens'-elokuvan, sillä siinä on Daniel Craig ja Harrison Ford. Jei :P
Toinen vaihtoehto oli 'Abduction - Siepattu', sillä siinä olisi ollut Jason Isaacs isän roolissa. Pitänee sitten ostaa sekin... köh.
Lisää kuolattavaa on tiedossa ensi viikolla, kun menen hammaslääkäriin. Minun hammaslääkärissänihän on kuolaimurit ihan siksi, etten tukehtuisi kuolaan kun katselen hammaslääkäriäni. Minun silmääni niin komea mies on hän. Oih <3 *sydämenkuvat silmissä*
Eli tervehdys Rooman lämmöstä ja tervetuloa syksyiseen ukkosmyrskyyn. Ikuinen kaupunki vilahti ohi viiden päivän pikakävelyretkellä. Kiloja tuli onneksi vain puolet viidestä mukana, mutta mitäs tekevät niin hyvää jäätelöä. Grr.
Niin, kyykkypissalla kävin useammassakin naistenvessassa. Niistä kun puuttuivat nuo mukavahkot istuinrinkulat ahterin alta, niin oli pakko. Parhaat vauvanvaihtomahdollisuudet (kummipoika toimi testiryhmänä) löytyivät Colosseumilta ja Vatikaanista. Joo, antiikin raunioilta ja sinkkuvaltiosta. Repikää siitä. Hoh.
Eilen käväisnkin sitten naapurikylän taidelaulehtimossa eli Oopperassa katsomassa Carmeenia. Tuotah.. Siitä on muutama vuosi, kun olen kyseisen tarinan viimeksi nähnyt enkä voinut muuta kuin hillitä itseni. Teki nimittäin kovin kovasti mieli alkaa huudella miespääosan esittäjälle, että vähän selkärankaa hei. Sii oikeasti. Voi elämä. Alan ymmärtää, miksi en niin kovin ole koskaan välittänyt yltiöromanttisista jutuista.
Keskimmäisen luokka kerää rahaa leirikoulua varten, se on vielä hamassa tulevaisuudessa. Ensimmäiseksi otettiin myyntiin karkkeja ja keksejä. Keskimmäinen toi myytäväksi aika läjän paketteja ja vähän hirvittelin, ajattelin ettei ehkä mene niin helposti kaupaksi nykyaikana tuollaiset. Ikävä kyllä olin oikeassa ja poika myi vain kaksi laatikkoa naapureille ja muutaman eilen lauantai-koulussa. Yritimme saada hänet menemään myyntireissulle tänään, ei onnistunut vaan tuo löi hanskat ihan täysin tiskiin. Lopputuloksena kauhea DramaKing-kohtaus ja karkkien kuljetus huomenna koululle.
Väsyttää vielä enemmän kuin eilen. En saanut yöllä unta ennen kuin puoli kolmelta, koska jalkaa särki aivan hirveästi. Aamulla oli aikainen herätys keskimmäisen koulupäivän vuoksi, onneksi mies meni sinne. Noustava oli kumminkin.
