Täällä taas

Näköjään kirjoittelen melkein joka maanantai kuulumisia tänne. Hyvä, että edes tässä olen aktivoitunut. 

Mitään ihmeitä ei ole tapahtunut sitten viime näkemän. Viime viikko oli aika raskas, mm. erilaisten juttujen vuoksi ja muutama pitkä päiväkin mahtui sekaan. Teen nykyään tiistaisin noin yhdeksän tunnin työpäivän, koska vakituinen pilatestunti alkaa niin myöhään ja kuitenkin tulen aamulla puoli yhdeksäksi töihin, koska eräs suurehko ryhmä mummeleita saapuu hyvissä ajoin aktiviteettiinsa. Viime viikolla myös torstai oli pitkä, aamu alkoi yhdeksältä kokouksilla Kalasatamassa ja siitä sitten iltavuoroon, joka yleensä loppuu seitsemältä, mutta nyt luennon vuoksi olin melkein kahdeksaan kirjastossa. Otin kyllä vahingon takaisin sitten perjantaina, kun koko firman henkilökuntakokous Stoassa alkoi klo 10 ja lähdin neljältä. 

Kävin perjantaina leffassa ystävän kanssa. Elokuvaksi valikoitui Die my love, joka oli kyllä hyvä, mutta totesimme ystävän kanssa, että seuraava elokuva voisi olla vähän kevyempi ja vähemmän osastoa 'mitä juuri katsoin'. Jennifer Lawrence ja Robert Pattinson tekivät hienot roolit, mutta silti synnytyksen jälkeisen masennuksen kuvaus ei ollut ehkä se ihan paras vaihtoehto perjantai-iltaan. Seuraava leffa onkin varmaan sitten Operaatio Hail Mary, jonka (ääni)kirja on mainio ja ilmeisesti myös elokuva on onnistunut.

 

Aloitin viikonloppuna jo pitkään aikomani Riddari-villapaidan esikoiselle. Sävyiksi valikoitui harmaanvihreä, tummanvihreä, ruoste ja valkoinen. Tiedän siis, mitä teen iltaisin telkkarin ääressä seuraavat pari viikkoa. 

Vielä oli hiukan lunta Länsimäen vallituksilla

Kevät etenee

 Kevät todellakin etenee varsin rattoisasti. Kävin kävelyllä sekä lauantaina että sunnuntaina, lauantaina kävelin siis kotiin Jakomäen kauppareissulta metsäreittiä pitkin ja kengät vähän kastuivat, mutta jäätä ei oikeastaan ollut lainkaan. Sunnuntaina en kuitenkaan viitsinyt mennä metsään Länsimäen puolella, kun märillä kallioilla voi olla liukasta. Eilen otin kuvan pihallemme nousseista krookuksista ja Sirius leikki aurinkokeräintä.

Tauti alkaa olla voitettu toistaiseksi. Olen nyt kaksi viikkoa huuhdellut nenäkannulla ja laittanut kortisonitippoja ja limat on lähteneet suurimmaksi osaksi pois. Ihanaa. Tänään en mennyt vielä vesijuoksemaan aamulla, koska nukuin tosi huonosti, sillä jalat särkivät pahasti sään muutoksen vuoksi. Toisaalta ehtiihän sitä, uimahalli ei häviä. 

Työpaikan remontti etenee, nyt meillä on kaikki ikkunat viety pois ja tilalla on styroksia. Eristää kyllä lämmön suht hyvin, mutta ääniä ei. Tuntuu kuin ratikat tulisivat takaoikealta niskaan. Muuten ei meidän päädyssä ole vielä ollut kovin metelöiviä hommia, luultavasti viikon parin päästä alkavat poistaa rappausta sitten täältäkin. Toimiston päädyssä asiakaspalvelu istuu peltorit päässä jo, kuulemma ovat siirtäneet puhelinpalvelun muille pisteille.

Euroviisutkin lähenevät. Olen kuunnellut melkein kaikki ehdokkaat (paitsi Israelia en aio edes yrittää) ja saanut korvamadoksi mm. Norjan piisin. Viron kappale on jännä sikermä ysärityyliä. Muuten olen  tutustunut itselleni uuteen (euroviisuihin liittymättömään) ukrainalaiseen metalliyhtyeeseen nimeltä Jinjer, jonka naispuolinen vokalisti laulaa hienosti myös kurkkulaulua. 

 

Hengissä ollaan

Olen ollut taas räkätaudissa viimeiset kolme viikkoa ja alkaa vähän kyllästyttää. Sain kunnollisen kuumeen, yli 39 astetta, ja sen jälkeen tosiaan sellaisen 'niistä aivot ulos'-nuhan. Eilen kävin muissa asioissa työterveydessä ja lääkäri kuunteli, kun yskin limaa ulos ja määräsi reseptillisiä nuhatippoja. Kokeilin niitä illalla ja sain vihdoin jopa nukuttua eli ehkä se tästä taas elämäksi muuttuu minunkin olemiseni. 

Talviloma meni tosiaankin jokseenkin sohvaillessa ja telkkaria tuijottaessa, mutta sain luettua monta kirjaa ja askarreltua sekä tehtyä käsitöitä. Nuorimmaisen pyytämät toisetkin hanskat valmistuivat vihdoin lauantaiaamuna. Nuorin oli meillä yötä, kävin perjantaina leffassa hänen kanssaan, ja lauantaina noin kymmenen minuuttia ennen lähtöä sain langat pääteltyä. Ei tullut yhtään kiire. 

Aiemmista hanskoista pelinkehittäjä oli kommentoinut 'Your mom rocks' :D

Ystävänpäivänä kävimme miehen ja vanhimman kanssa syömässä Mujissa ja Sen jälkeen BioRexissä katsomassa Kill Bill Whole movie-elokuvan, ihan filmiversion. En ole koskaan aiemmin nähnyt KB.tä ja olipa hieno kokemus nähdä se nyt kunnollisena filmikopiona ja perinteisen tyylin leffateatterissa eli katsojat olivat kunnioittavan hiljaa eikä missään loistanut kännykän valo. 

Viime perjantain elokuva oli brasilialainen Secret Agent, joka oli voittanut viime kesänä Cannesissa parhaan ohjauksen, parhaan miespääosan ja pari muuta palkintoa. Elokuva oli kyllä hyvä, mutta sen jälkeen oli hieman sellainen 'mitä juuri katsoin'-tunne. Elokuvassa  käsitellään Brasialian 70-luvun lopun poliittista tilannetta pakolaiskommuunin kautta ja oman lisänsä tuo maagis-realistinen twisti paikallisesta vesistöstä löytyneen jalan muodossa.

UMK:n karsinnat katselin sunnuntaina Areenasta, niin pystyin hyppelemään tylsät kohdat ohi. Voin vain sanoa, että onneksi tämänkertainen vitsipiisi ei voittanut vaan alkuperäinen suosikki, joka oli ihan omassa luokassaan mielestäni. Eniten pidin väliesityksenä olleesta Sonja Lumpeen Eläköön elämästä (alkoi itkettää ihan järkyttävästi) <3