Nythän ollaan jo vuoden pisimmän maanantain eli tammikuun puolivälissä. Kylläpä on aika vilahtanut taas. Syytän siitä Influenssa A-virusta, joka meille pysähtyi vaikka olimme piikitettyjäkin.
Vuoden vaihteessa keskimmäinen oli ollut ystäviensä järjestämissä uuden vuoden kemuissa ja sen jälkeen iski tauti kuumeineen ja muine kavereineen. Lapsi lähti Loppiaisen kotionsa Jyväskylään avovaimon kera ja minä menin keskiviikkona töihin, kuten oli työnantajan kanssa sovittu ennen lomia. Keskiviikkona töistä tultuani mittasin huvikseni lämmön ja sepä olikin melkein 39ssä asteessa. Loppuviikon lojuin sohvalla ja sängyllä sairastamassa, esikoinen omissaan ja perjantain jälkeen myös mies liittyi seuraan. Nyt tauti alkaa olla voitettu, yskää ja nuhaa on vielä jonkin verran ja aloitin työtkin jo maanantaina (mikä ei ehkä ollut ihan järkevää näin jälkikäteen ajateltuna).
Ehdin ennen tautia käydä elokuvissa nuorimmaisen kanssa katsomassa Sisu2:n ja olipas se varsinainen splatter eli verta ja suolenpätkiä. Hyvä se oli, minusta parempi kuin ensimmäinen vaikka sekin oli ihan ookoo leffa.
Neuloin nuorimmaiselle pyynnöstä sormikkaat, olivat mieleiset. Ompelin myös uuteen journaaliini irtokannet.
Muuten olen tuijotellut töllöstä varmaan kaiken mahdollisen kohta. Areenasta olen syksyn mittaan katsonut ruotsalaisen Husdrömmar-sarjan (Unelmatalo) melkein yhdeksän kautta, enempää ei ollut tarjolla harmi kyllä. Samoin katsoin Kirjakauppiaan tutkimukset heti sen tultua ulos sekä Professori T:n uuden kauden. HBOlta aloin katsoa The Pitt-sairaalasarjaa, joka onneksi jatkuu nyt kakkoskaudella.
Sairastaessa lukin muutaman kirjan, harmi kyllä oli aika huonoja osumia tällä kertaa. Sophie Kinsellan Salaisuuksia ilmassa oli ihan hirveää tuubaa. Yleensä olen tykännyt hänen muista kuin Shopaholic-kirjoistaan, mutta aina ei voi onnistua. Kristin Hannahin Tuulen ja tomun maa puolestaan oli saippuaoopperaversio Vihan hedelmistä, aivan hirveä kopio hienosta teoksesta. Siitä muistui mieleeni Tuulen viemää ja sen ranskalaiskopio Sininen polkupyörä, voi hyvänen aika.
Kohta näköjään pääsee töistäkin, ihanaa. Loppuun vielä uusi Bruno Mars.
