Kohta karkaan viikonlopun viettoon, mutta sitä ennen ajattelin tehdä pikapäivityksen. Jos kommentoitte, niin varautukaa vastauksen saapumiseen, en nimittäin edelleenkään pysty vastaamaan kommentteihin kuin työkoneelta.
Eilen olin taas ammattijärjestön edustajana johtoryhmässä ja ihan oli mielenkiintoinen kokous. Tietysti aina tuntuu kuin olisi orpo piru vieraassa helvetissä, kuten isäni tapasi sanoa, mutta kaikesta selviää kun muistaa hengittää.
Tästä kokouksesta jäi mieleeni termi 'tulevaisuuslukutaito'. Ihmettelin sitä työkaverille, joka sanoi, että lukutaitoa tungetaan nyt vähän joka paikkaan. Hänen opinnoissaan käsitellään juuri uskontolukutaitoja. Niih.
Eilen tuli hieman lunta. Mies teki lumityöt kolmesti ja kissa leikki innoissaan lumessa. Postilaatikkorivikin oli aurattu melkein umpeen, mies sanoi että joku naapuri saa tällä kertaa kaivaa laatikot esiin. Vähän alkaa olla hankalaa postin kaivaminen laatikosta, kun penkka on niin korkealla. Tänään on tullut vielä hieman lisää lunta.
Eipä tässä sen ihmeempiä. Viikonloppuna aion siivota, lukea ja pyykätä sekä katsoa töllöä. Siinä se.
Eka kuun puoliväli tänä vuonna. Kökötän töissä vielä puolisen tuntia.
Viime viikolla en päässyt enää puhelimellakaan kommentoimaan kenellekään blogeihin. En tiedä pitäisikö vain vaihtaa kommettiosio niin, että kaikki pääsee läpi vai mikä tämä homma on nyt. Aiemmin pääsin sentään kotikoneella ja puhelimella kommentoimaan muihin blogeihin, nyt vain töistä. Kummallisia aikoja. Mietin vähän, että siirrän tämän koko roskan Wordpress-alustalle, siellä ainakin toimii kommentointi omaan blogiin tulleisiin kommentteihin (mikä ei tietysti vaikuta muiden blogeihin kommentointiin hölkäsen pöläystä).
Viime viikko meni pehmeästi työelämään laskeutuessa ja tänään olikin täysi rähinä päällä koko päivän, vasta kuuden maissa alkoi rauhoittua. Työpisteellä vieraili tänään myös fysioterapeutti työterveydestä mittailemassa työlaseja varten etäisyyksiä. Olen vissiin istunut tässä työpisteellä ihan kummallisesti, fyssarin ilmeet oli mielenkiintoisia, kun hän katseli päätettä ja näppistä yms. Hurjan kiva ihminen kyllä ja sanoi, että nyt vain uusia laseja hankkimaan vauhdilla. Sentään joissain asioissa kaupungin leipään saa jotain liukastetta päälle.
Veljeni soitteli viime viikolla, hän oli ollut erään vanhan mökkinaapurimme hautajaisissa. Tämä herra eli 101-vuotiaaksi ja oli vielä 2022 Itsenäisyyspäivän juhlissa presidentinlinnassa. Olipa hän ollut aikoinaan presidentti Koiviston lentiskaverikin. Joka tapauksessa tämä puhelu veljeni kanssa sai aikaan sen, että päätin kutsua sisarukseni ja nuorimmaisen kummit meille juhlistamaan nuorimmaisen 18-vuotispäivää helmikuun alussa. Toki myös isommat pojat tulevat, jos vain kynnelle kykenevät.
Olin nuorimmaisen kanssa elokuvissa perjantaina katsomassa Nälkäpeli-leffan, sen uuden. Kirjaa en ole lukenut, mutta eipä se haitannut kun muuten tiesi, mistä on kyse. Täytyy sanoa, että naispääosan esittäjällä oli aivan mahtava lauluääni ja miespääosan esittäjä sopi hyvin rooliinsa ja voisi hyvinkin kuvitella, että hänestä tulee hieman Donald Sutherlandin näköinen vanhempana, jotenkin samanlaiset kasvonpiirteet.
Tänään ei tämän kummempaa päivittelyä. Alla vielä leffan traileri.
Tervehdys taas! Edellisen päivittelyn vastauksia tässä eli
Pöllö: viime vuoden luettujen kirjojen lista löytyy tuosta oikean puolen sivupalkista. Se on aina vähän aikaavievää puuhaa, koska sen tekee vain kerran vuodessa :P
Rouva Kepponen: parhain viime vuonna lukemistani kirjoista oli Emily St.John Mandelin Sea of Tranquility, joka liittyy hänen aiempiin teoksiinsa Asema 11 ja Lasihotelli. Asema 11 on yksi niitä kirjoja, joiden jälkeen harmittelee, että kirjan voi lukea vain yhden kerran ensimmäistä kertaa. Toki tämän ja Lasihotellin voi lukea myös erillisinä, mutta eniten saa varmaankin irti, jos lukee myös Asema 11:n alkuun.
Toinen erittäin hyvä oli Kate Atkinsonin God of ruins eli suomeksi Hävityksen jumala. Se on jatko-osa kirjalle Life after life (Elämä elämältä), joka oli myös hyvä ja joka on myös tv-sarja. Tässä kirjassa on päähenkilönä aiemman kirjan päähenkilön veli ja hänen elämänsä. Hienosti kirjoitettu teos aika monestakin asiasta. Tämänkin varmaan voi lukea ilman, että lukee aiempaa teosta, mutta se helpottaa ymmärtämään asiayhteyksiä.
Myös Tove Ditlevsenin Kööpenhamina-trilogia kannattaa lukea, hieno kasvutarina ja samalla niin surullinen kuvaus lahjakkaan ihmisen sortumisesta.
Mikael Bergstrandin Delhin kauneimpien käsien jatko-osat olivat hyvät, mutta ensimmäinen osa oli todella hauska. Näissä ei ihan päästy samalle tasolle.
Joonatan Tolan Punainen planeetta on niin hurja kuvaus täydellisen rikkinäisistä ihmisistä, että on pakko nauraa ettei itkisi.
Jos etsii hyvän mielen romaania, niin Jojo Moyesin Giver of stars oli hyvä historiallinen romaani ja pidin siitä kovasti. Parempaa Moyesia, hänellä on ollut aivan todella huonojakin kirjoja.
Erityismainintana voisin vielä lisätä Louise Pennyn Chief Inspector Armand Gamache-dekkarisarjan. Jäin niiiin pahasti koukkuun näihin, ettei ole todellista! Olen ostanut ekat kymmenen (!) osaa, mutta ajattelin osin hyllytilaa säästääkseni loput kuunnella äänikirjoina. Saattaa olla, että silti ostan ne, ovat hyviä metrokirjoja myös.
Ajattelin muuten vain kertoa, mitkä olivat huonoimmat lukukokemukset viime vuodelta. Ne olivat (rummunpärinää) Marutei Tsurusen muistelmat ja Jenny Jacksonin Pineapple street. Todellakin hukkaan heitettyä aikaa ja vaivaa enkä voi niitä suositella kenellekään.
Molemmat Helmet-haasteeseen luetut Ukraina-aiheiset teokset olivat mielestäni vähän mitäänsanomattomia. Kysykää Mialta oli heppoinen ja Punaiset seireenit hieman parempi, mutta teoksen nimen olisi voinut kääntää toisinkin.
Vielä mainitsen Magdalena Hain Sarvijumalan ja Briitta Hepo-ojan Suomea lohikäärmeille, joista ensimmäinen sai Finlandia junior-palkinnon. Sarvijumala käsittelee kuolemaa, itsemurhaa, itsetuhoista käyttäytymistä sekä erilaisia rakkauden lajeja teinirakkaudesta vanhemman rakkauteen. Se on hyvä kirja ja hyvin kirjoitettu, mutta aika raskas. Hepo-ojan Suomea lohikäärmeille on kiva rinnakkaistodellisuusfantasia hieman erilaisesta Suomesta, sekin hyvä. Pidin molemmista, mutta annoin jälkimmäisen jouluahjaksi 12-vuotiaalle kummipojalle.
Aloitin lukuvuoden 2024 eilen vetäisemällä Kati Outisen muistelmat Niin lähelle kuin muistan ja pidin siitä kovasti, vaikka se olisi kaivannut hieman kustannustoimittajaa.
Olkoon alkava vuosi hyvä ellei parempi kuin edellinen :)
Jostain syystä en pääse nykyään kommentoimaan edes omaan blogiin tulleita vastauksia, joten kiitos RH ja Marjaana hyvän joulun toivotuksista! Toivottavasti myös teillä oli mukava joulu.
Meillä oli aattona keskimmäisen tyttöystävä ja he koristelivat kuusen ja illallisen jälkeen katselimme Die hard'in ykkösosan, koska tyttöystävä ei ollut sitä koskaan nähnyt. Muuten olemme nähneet keskimmäistä suht vähän ja tyttöystävää vielä vähemmän, hänen vanhempansa asuvat noin kymmenen minuutin ajomatkan päässä, joten keskimmäinen on oleillut siellä. Niin ja pitäisi kai sanoa, että keskimmäisen avovaimo nyt, kun ovat jo elokuun alusta asuneet yhdessä.
Esikoinen saapui Japanista eilen ja kävi täällä tankkaamassa ennen kuin mies vei hänet Espoon puolelle. Lapsi sai ruokakassin mukaansa.
Näyttää siltä, että vaivalla olkkariin saatu kuusi pitää ehkä jo tänään tai huomenna heittää ulos, sillä sähkön korkean hinnan vuoksi pitäisi saada takkaan tulet eikä se onnistu, jos kuusi on siinä luukussa kiinni.
Sain viime vuonna luettua 111 kirjaa, laitan niistä taas listan omalle sivulleen huomenna, koska en jaksa tänään askarrella tässä enää yhtään kauemmin.
