torstai 24. joulukuuta 2020

Hyvää Joulua

Ensimmäisen kerran moneen vuoteen ehdimme juoda päiväkahvit kuusenkoristelun ja muun jälkeen ruokaa odotellessa. Niinpä käytän tilaisuuden hyväkseni toivottaakseni teille kaikille sinne ruudun toiselle puolen rattoisaa aattoa sekä joulupäiviä. 

Eilen kukkakauppias kertoi, ettei ole vuosiin ollut näin huimaa joulumyyntiä. Jäimme myös ilman vihreitä kuulia, sillä kaikki oli mennyt kun kävimme tehtaanmyymälässä. Myös K-kauppias sanoi, että tänä jouluna on ollut melkoisen hyvä myynti.

Meillä on ns. toinen aatto Tapaninpäivänä, kun keskimmäinen saapuu joululomalle. Tänään meitä on joulupöydässä neljä, tosin samoin oli viime vuonna, mutta väki vaihtuu.

Tein tälle joululle mökkikylän, koska kukaan meistä ei halunnut isoa piparitaloa jonka viimeiset murut syödään helmikuussa.


 Sirius nautti jo yön joulukuusen alla ja äsken koetteli, miten hyvin pallot heiluvat nyrkkeillessä. 

Alla vielä joulubiisi.

 



lauantai 19. joulukuuta 2020

Haasteellista

Ajattelin nyt tässä taatelikakun paistumista ja saunan lämpiämistä odotellessa tehdä tämän jouluhaasteen, joka on aika monella vissiin jo ollutkin. Itse nappasin sen Marjaanalta.

 

1. Söisitkö mieluummin kilon pipareita vai kilon joulutorttuja? 

Torttuja. Arvelen, että kiloon torttuja ei edes välttämättä tarvita kovin monta kappaletta, joten olen saattanut joskus jo tämän rastin suorittaakin. 

2. Katsoisitko mieluummin Holidayn vain Rakkautta vain  joka sunnuntai jouluun asti?

Rakkautta vain ei tuottaisi mitään ongelmia. Bill Nighyn ihana rokkaripappa, Alan Rickmanin ja Emma Thompsonin mahtavat roolisuoritukset vanhana avioparina.. Voi <3  Holidayta en ole nähnyt, mutta arvelen trailerin perusteella, etten ihan olisi niin innoissani, Jude Law ..*yyh*

3. Söisitkö jouluna pelkkää kalaa vai kinkkua?

Varmaan sitä kinkkua, kun sitä on vain kerran vuodessa.

4. Viettäisitkö joulua mieluummin kotona lumisateessa vai ulkomailla rannalla?

Molemmat on koettu. Enemmän anti-jouluihmisenä rantaloma oli aika kiva. Ja vaikka täällä Helsingin suunnalla ei usein ole valkeaa joulua, niin kyllä jatkuvaan lumisateeseenkin turtuu.

5. Luopuisitko mieluummin glögistä vai pipareista?

Varmaan niistä pipareista. Glögiä saa maustettua eri tavoin *köh*

6. Laittaisitko soittoääneksi mieluummin Kulkuset vai Cascadan dance-version Last Christmasista?

Kulkuset. 

7. Paketoisitko mieluummin 100 lahjapakettia tonttujen kanssa vai pakkaisit 100 pakettia pukin rekeen yksin? 

Paketoisin. Pukin reen pakkaus tehdään varmaan ulkona ja paketit voi painaa ihan helvetisti.

8. Haluaisitko mieluummin samanlaiset hiukset ja parran kuin pukilla vai kokonaan kalju? 

Kalju. En kestäisi kaiken sen karvan kanssa, nytkin alkaa olla jo vähän liian pitkä tukka vaikka olen sitä kampaajan ansiosta kasvatellut.

9. Kiertäisitkö mieluummin 5 tuntia laulamassa joululauluja ovelta ovelle vai laulaisit yhden videolla, joka julkaistaisiin fasessa? 

Laulaisin yhden. Mulla ei ole minkäänlaista lauluääntä ja sen yhden videon jälkeen kukaan ei varmasti pyytäisi lisää.

10. Menisitkö mieluummin pulkkamäkeen vai luistelemaan? 

Helppo! Vihaan luistelua, mutta rakastan pulkkamäkeä :)

11. Ostaisitko lahjat mieluummin etistä vai joulumarkkinoilta? 

Netistä. Ei tartte tunkea ihmismassoissa ja esittää, että kaikki käsintehdyt kötöstykset on todella hienoja ja liueta paikalta huomaamattomasti takavasemmalle ostamatta mitään.

12. Söisitkö mieluummin porkkanaraastetta vai  rasian lanttulaatikkoa? 

Ensinnäkin pitäisi tietää porkkanaraasteen määrä, mutta pääsääntöisesti kallistun lanttulooraan. 

13. Koristelisitko pihan mieluummin jenkkityyliin jouluvaloilla näyttäväksi vai pitäisitkö joulukuusta sisällä lokakuun alusta jouluun sisällä?

Jouluvalot, vaikka en kestäkään mitään vilkkuvaloja. 

14. Olisitko mieluummin Grinch vai Petteri Punakuono? 

En tiedä Grinchistä riittävästi, joten Petteri.

15. Olisitko mieluummin suomalainen pukki, joka antaa lahjat suoraan ihmisille vai amerikkalainen pukki, joka tulee yöllä salaa savupiipusta?

Suomalainen. En mahdu savupiippuun ja siellä uhkaa palokuolema.

16. Joisitko mieluummin glögiä vai kuumaa joulusiideriä? 

Mihin se eggnog jäi?

17.  Söisitkö mieluummin talon kokoisen piparkakkutalon vai asuisit siellä? 

Tietysti asuisin siellä. Hassu kysymys.

18. Jonottaisitko mieluummin 5 tuntia joululahjojen paketointipisteelle vai viettäisit tunnin ostoskeskuksessa pukin kainalossa hänen kanssaan juttelemassa?

 Tietysti pukin kanssa juttelemassa. Vihaan ostareita.

19. Jättäisitkö mieluummin puolisosi ilman lahjoja kuin olisit itse kokonaan ilman?

No tuo puolisko on niin outo, ettei se halua lahjoja. Helppo valinta siis.


Olipas kummallisia. Jotenkin joulusta on tullut aivan järkyttävä kulutusjuhla.





keskiviikko 16. joulukuuta 2020

Joujou

 Alkaa olla taas piparinjakopäivien aika tai onkin jo. 

Piparit on leivottu, mökkikylä pitäisi koota. Ajattelin nimittäin olla fiksu, kun meitä on aattona vain neljä, ja tein Martta-lehden pohjapiirroksella seitsemän (7) minimökin osaset.. Jep. Vähän lähti taas lapasesta. Nyt ne pitäisi siis koota. 

Hapanjuurileipää pukkaa. Ajattelin ihan vain tarkistaa, että keskimmäisen jättämä juuri on vielä hengissä (ruokin sen muutama viikko sitten) ja siitähän sekin sitten lähti. Ajattelin käyttää yhden tosivanhat ruisjauhot pois ja nyt se ruisleipä on jääkaapissa lepäämässä ja toinen sekaleivän alku on myöskin menossa jääkaappiin yöksi. 

Eilen illalla kävimme muutaman ystävän kanssa yllättämässä yhden seurueemme 50-vuotiaan synttäri-iltansa kunniaksi glögitarjoilulla ulkoilmassa. Seisoskelimme tunnin heidän kerrostalonsa pihapiirissä ja olipa tosi kiva juttu. Sekä sankarilla että meillä oli oikein hauskaa. Hän on yksi vanhimmista ystävistäni, tutuistuimme 9-luokkalaisina isoskurssilla ja lukiossa hän tuli meidän luokalle ja on ollut keskimmäisen kummina yhdessä miehensä kanssa. 

Saattaa olla, että tässä jonain iltana saan vastattua Marjaanan hauskaan joulukyselyyn, nyt vain en oikein jaksa. Tuntuu, että olen taas koko alkuviikon vääntänyt rautalankaa muutaman ihmisen kanssa ja se vie mehut aika tehokkaasti. Toki olen myös muistellut taas InDesign-ohjelman kommervenkkejä, sekin rasittaa yhteen rataan tottuneita blondiaivoja. 

Jouluisa laulahdus Kate Bushilta. Itse vetäydyn Areenalle Richardin  Berlin Stationin pariin neulomaan, yksi lahjasukka pitää vielä saada pakettiin ja postiin mielellään loppuviikosta.




torstai 3. joulukuuta 2020

Post-nenä kirjoitus

 Perjantaina lapsi otti aivan itse tamponin pois nenästään, oli kuulemma ollut kaamea, mutta olo parani heti huomattavasti. Sunnuntaina nenälasta lähti irti itsestään, mikä ei haitannut, sillä olisimme ottaneet sen joka tapauksessa pois ennen saunaa. Nenä on nyt suora ja tuntuu hyvältä. 

Viimeinen pilates-kerta olisi ollut tiistaina, mutta korona vei senkin. Toistaiseksi olen käynyt töissä, sillä sisähommia riittää. Emme yleensä ehdi paneutua niihin riittävästi asiakaspalvelun yms. tohinan ohella, joten ehkä tämä pysähdys oli ihan hyväkin taas. Saamme puljun lomamoodiin ja kokoukset ym jatkuvat kuitenkin jo totutusti tiimpsissä. 

Kotona en ole juuri ehtinyt koneen ääreen istua ja lisäksi surffailua haittaa erään musta karvaolennon nukkuminen tällä mun tuolilla. Ilmeisesti mukava paikka, muotoutunut sopivaksi :D

Nyt pitäisi taas ehtiä kaikkea, lukea tenttiin ja tehdä joulukortit, hankkia joululahjat ja leipoa. Ehkä jossain vaiheessa ehdin taas jotain. Nyt aion mennä töllön ääreen neulomaan ja katsomaan höpsöjä sarjoja.




keskiviikko 25. marraskuuta 2020

Lisää nenäjuttuja

Eilen olin nuorimmaisen kanssa Kirralla nenää oikaisemassa. Menimme sinne aamupäivällä ja iltapäivällä pääsimme pois. Uuden apottisysteemin vuoksi sairaalassa oltiin ensin sitä mieltä, että oikaisu tehdään nukutuksessa, mutta kaiveltuaan systeemiä ja meidän kanssa juteltuaan hoitaja totesi, että paikallispuudutuksesta oli merkintä Apotin syövereissä. 

Odottelimme toimenpiteeseen pääsyä pari tuntia. Siinä odotellessamme kirurgi kävi vääntelemässä nuorimmaisen nenää ja pohtimassa asiaa. Tuli sitten siihen tulokseen, että isku oli osunut nenäluun ja ruston liitoskohtaan ja rusto mennyt aavistuksen lyttyyn, mistä syystä oli vinossa. 

Toimenpide itsessään kesti noin 45 minuuttia, jonka aikana kävin kahvilla (oli tosi hyvää tiikerikakkua!) ja palasin jo hyvissä ajoin istuskelemaan käytävään, josta kirurgi minut bongasi ja tuli kertomaan, miten oli mennyt. Vähän ajan päästä nuorimmainenkin saapui kärrykuljetuksellaan ja menin sängyn perässä odotustilaan/huoneeseen. 

Kunnolla olivat puuduttaneet, kun sekä hampaat että sormet olivat tunnottomat. Onneksi aika pian palautui tunto ainakin käsiin ja nuori joi mehua ja söi yhden jugurtinkin. Soitin miehen meitä hakemaan ja pääsimme lähtemään kotiin. Kotimatkalla mies kieppasi työpaikkani kautta ja pääsin vielä pariksi tunniksi töihinkin sekä illempana pilatekseen. 

Illalla katsoimme potilaan kanssa Galaxy Quest-elokuvan ties kuinka monennen kerran, se on niin ihana :) 

Tänään olenkin taas töissä 10-tuntisen työpäivän, koska meidän puolikas ihmisemme joutuu striimaushommiin. Toisaalta eilisiä tunteja pitää tehdä takaisin kuitenkin, joten eipä haittaa. 



lauantai 21. marraskuuta 2020

Nenästävedetty

 Ajattelin pitää teitä ajan tasalla nuorimmaisen tuulenhalkojaa koskevassa uutisoinnissa. 

Kävimme eilen Kirralla konsultoitavana eli lääkäri väänteli nuorimmaista nenästä ja tuli siihen tulokseen, että on se edelleen murtunut ja pitää oikaista. Oikaisu tapahtuu tiistaiaamuna paikallispuudutuksessa. Jee.

Suurin ongelma tullee olemaan nenälastan suojeleminen kastumiselta ja nenätamponin poisto. Tuskin maltan odottaa näitä kohtaamisia. Sanoimme lapselle, että onneksi nyt tuli yläkouluunkin maskisuositus, niin voi suojauta nenälastan sen alle. 

Matkan varrella takaisin metrolle (lapsi) ja töihin (minä) kävimme Fazerilla aamupäiväkahvilla. Siellä oli yllättävän vilkasta, saimme ovensuupöydästä paikat. Sen jälkeen olikin mukava mennä töihin koko loppupäiväksi. 

En saa loppuun liitettyä musavideota, sivun layout menee ihan p*skaksi. Tässä siis Ismon piisi, jonka soidessa ei pysy takalisto tuolissa :) 

https://youtu.be/Cf8hOJFbH4Y


Jotain valkoista oli maassa perjantaiaamuna

Aamukahvit Fasulla


Sirius lauantaiaamuna

 
     

keskiviikko 18. marraskuuta 2020

Voihan nenä ja muita juttuja

 Viikonloppuna, tarkemmin sanottuna lauantaina, nuorimmainen lähti kavereineen SuperParkiin urheilemaan. Ajattelin, että siellä menee koko iltapäivä, mutta lapsi soittikin isänsä hakemaan jo parin tunnin päästä. Kotiin päästyä syykin selvisi: kaverin kyynärpää oli osunut nenään aika reippaasti ja nyt nenä oli turvoksissa. Vähän vertakin sieltä valui. 

Sunnuntai valkeni ja lapsi sanoi, että haluaisi lähteä lääkäriin näyttämään nenää. Lähdimme sitten esittelemään nenää Tikkurilan Mehiläiseen, koska Peijaksessa menisi koko päivä. Mehiläislääkäri ohjasi meidät jatkohoitoon Kirralle, johon mies meidät sitten kuskasi. 

Kirralla odotimme hetken lääkäriä ja sillä aikaa juttelin erään rouvan kanssa, tai hän jutteli ja minä kuuntelin. Teini odotti. Pian lääkäri tulikin ja pääsimme näyttämään nenää taas kertaalleen. Lopputuloksena lääkäri totesi, että nenä on hiukan oikealle vinossa, mutta pitää odotella turvotuksen laskemista ennen toimenpiteitä. Tervetuloa perjantaina.

Teinin nenä on sen verran kipeä, että koulunkäynti on sujunut vähän heikosti. Maanantaina kävi ekalla tunnilla ja eilen koko päivän, mutta sitten olikin niin heikkona, että annoin jäädä tänään kotiin. Turvotus kuonossa alkaa laskea ja nyt näyttäisi näin maallikon silmään, että operaatiota ei tarvita. Perjantaina menemme sitten minä ja lapsi viettämään aikaa Kirralle taas. Ehkä sinne saisi kantiskortin jo?

Muihin juttuihin: Keskimmäinen lähti sunnuntaina takaisin Tikikselle ja ehdin suunnilleen sanoa hei ovenraossa, kun tulimme juuri Kirralta takaisin. Ohjaajaoppilas tulee lomille kuuden viikon päästä Tapaninpäivänä(!). Pian on tämäkin vuosi mennyt, vaikka välillä onkin tuntunut pitemmältä kuin aiemmat. 

Työpaikalla on ollut konservaattori hoitamassa patsaitamme ja se on ollut sekä meistä että asiakkaista aika mielenkiintoista. Mielenkiintoista oli myös se, että viimeisimmästä patsaasta (Haaksirikkoisten kopio) löytyi luoti. Olisi kiva tietää, miten se on patsaaseen joutunut. Talohan on ollut pystyssä kohta sata vuotta, mutta ei vielä sisällissodan aikaan, mikä äkkiseltään vaikuttaisi luontevimmalta hetkeltä luodin ampumiselle jos se on talolla tapahtunut. Wikipediasta selviää kuitenkin, että nämä varsinaisen patsaan kopiot on ilmeisesti valmistuneet jo 1900 eli luoti voi olla aiemmaltakin ajalta. 

Nyt vähän alkaa jännittää huominen Uudenmaan koronatilannetiedotus. Keväällä vitsailin siitä, että onneksi koronteeni osui keväälle, kun oli valoisaa, eikä marraskuulle.. Nyt ei oikein naurata enää. Eräs tuttavani sanoi juuri fasessa, että on ollut puoli vuotta etähommissa ja alkaa pää hajota. Siihen nähden olen ollut onnekas.



keskiviikko 11. marraskuuta 2020

Vastauksia

Vastauksia Marjaanan ja Marikan jakamaan haasteseen. 

 

Suosikkirutiinisi 

Onpas tämä hankalaa.. Ehkä se hetki, kun tulen kotiin ja voin vihdoin vaihtaa kotivaatteet. Silloin tiedän, että enää ei tarvitse lähteä ihmisten ilmoille, vaan voin vain elbailla himassa loppuillan/päivän.

Viimeisin vieraalla kielellä tekemäsi virhe

Luultavasti joku twitter- tai fb-vastaus, kun en ole ihan loppuun asti miettinyt vastausta ennen kirjoittamista.

Luotatko ihmisiin?

Pääsääntöisesti kyllä, eli odotan ihmisten käyttäytyvän suht sivistyneesti toisia ihmisiä kohtaan. Nykyäänhän se ei todellakaan ole aina ihan varmaa.

 Oletko rikkonut lakia, edes näennäisesti?

Kuljen päivittäin punaisia jalankulkuvaloja päin, koska työpaikan viereisessä risteyksessä kestää valojen vaihtuminen ikuisuuden.

Oletko koskaan menettänyt ystävää?

En kuolemalle, mutta muuten kyllä. Ystäviä tulee ja menee vähän elämäntilanteesta riippuen. Toiset pysyvät matkassa ja toiset eivät.

Mitä huomaat ensimmäisenä ihmisessä?

Silmät? Esimerkki..

 Unelmiesi asuinpaikka

Havaiji. Haaveeksi varmaan jääkin.


Meri, ilmasto, ihmiset. Vähän kaukanahan se on toki, jos täältäpäin (tai sieltäpäin) katsoo.

 Milloin olet ollut eniten peloissasi?

 Ehkä joskus kouluaikoina esitelmänpitopäivänä. En oikein osaa pelätä.

Epäsuosittu mielipiteesi

En tiedä, ehkä  kukaan ei ole vaivautunut kommentoimaan mielipiteitäni.

Missä olet viettänyt elämäsi parhaan loman?

 No siellä Havaijilla. Useammankin.

Mitä ihailet toisissa ihmisissä?

 No vaikkapa sitä, että heitä kiinnostaa juokseminen, esimerkiksi työkaveri pakkaa juoksukengät kaikille lomamatkoilleenkin mukaan ja on siten juossut mm. NewYorkin Keskuspuistossa. Minua ei saisi juoksulenkille edes salmiakilla houkuttelemalla, missään.

Minkä asian suhteen olet intohimoinen? 

Kirjojen. 

 

tiistai 10. marraskuuta 2020

Tervepä teille

 Terve myös meille. Tuntuu, etten ole moneen vuoteen ollut yhtä terve syksyllä. Johtuneeko maskinkäytöstä, kanssaihmisten vähyydestä vai mistä, mutta ihan käy kyllä. Pelkäsin hieman jo etukäteen, että keskimmäisen armeija-aikana sairastamme kotonakin enemmän, mutta toistaiseksi niin ei ole käynyt. Esikoisen armeija-aikana tuntui, että olin koko talven jatkuvassa räkätaudissa. 

Tv:n katsomiskaveri

Esikoinen täytti jo viikko sitten 22 vuotta. En tiedä miten se on mahdollista, kun en itse ole juurikaan vanhempi. Metkaa on se. 

Esikoinen 1pv vanhana

Kävin viime viikolla elokuvissa katsomassa Tovea. Se oli varsin hyvä, vaikka ehkä hiukan liikaa korostettiin sukupuolista vapautta, mutta silti voin lämpimästi suositella. Lopussa oli pätkä oikeasta Tovesta tanssimassa Klovharun kalliolla, ilahdutti moinen ilo. 

Metsää

Kaunista jäkälää

Saalis

Lauantaina olin pari tuntia Sipoonkorvessa hengittämässä metsää ja löysin noin litran verran suppiksia, joista tein makoisan piirakan. 

Saalis uudessa muodossaan

Sunnuntaina meillä juhlittiin sekä esikoista että isäänsä. Nuorempi juhlakalu oli viettänyt tupareita ja mennyt vasta aamuyhdeksältä nukkumaan, mistä syystä oli hiukan väsähtänyt meille tullessaan ja nukahti autoon isänsä kyyditessä hänet kotio. Melkein kuin 20 vuotta sitten siis :)

Mutakakku suklaakastikkeen kera

Tänään on ohjelmassa hammastenkiristystä, kun raudat tiukataan. Siinäpä ne kiihkeimmät kuulumiset täältä. 


Staged by David Tennant and Michael Sheen

 Loppuun vielä kevennys (tai nolous): eräässä teams-koulutuksessa laittelin osallistujien mikrofoneja pois päältä, koska ihmiset ei itse tajua. Siinä napsutellessani onnistuin sattumalta laittamaan myös luennoitsijan mikin kiinni. Hups. Onneksi aika nopeasti huomasivat ja se laitettiin vain yleiseen teamsin sekoilun piikkiin.





sunnuntai 25. lokakuuta 2020

Kaikenlaista

 Yksi lapsi on taas lähtenyt takaisin kasarmille jo viikko sitten ja meillä palauduttu arkeen syysloman jälkeen. Olikin varsinainen viikko, kun mulla oli töiden lisäksi joka päivälle jotain menoa ja sen lisäksi olen totutellut uuteen dieettiin hammasrautojeni myötä. 

Ohjaajaoppilaan hihamerkit
Länsimäen kallioilla

Viikko sitten lauantaina kävin ystävän kanssa sienenmetsästyksessä Nuuksion reunoilla ja löytyikin suppiksia melkein kaksi kiloa. Sitten olikin pakko lopettaa, koska alkoi sataa emmekä enää jaksaneet kykkiä metsässä, vaikka suppiksia olisi kyllä riittänyt. 

 
Nuuksion maisemia
 
Keskiviikkona olin KOM-teatterissa työkaverin kanssa. Alunperin piti olla jo toukokuussa tämän Valehtelijan peruukin esityksen, mutta sattuneesta syystä johtuen pääsimme nyt näkemään esityksen. Tämä oli henkilöstökerholle myyty juttu ja niinpä meidänkin neljän hengen porukasta puolet jäi kotiin olon vuoksi, toisella syysflunssan loppuköhät ja toisella varovaisuus. 

Esitys oli erittäin hauska katsaus Pirkko Saision ja Marja Packalénin elämiin, suht paljon mustaa huumoria viljeltiin. Mielenkiintoista oli. Turvavälejä pidettiin ja maskit oli kaikilla katsomon puolella naamalla, hyvin meni. 

Perjantaina olin menossa kahvitreffeille ystävän kanssa ja ehdin sitä ennen juosta Taidehallin läpi katsomassa sieltä tänään poistuneen Patricia Piccininin näyttelyn. Voin sanoa, ettei ihan osunut omaan mukavuusalueeseen taideteokset, mutta se kai on toisaalta taiteen tarkoitus. Osa teoksia aiheutti suorastaan ällötystä. 

Patricia Piccinini: Kaappaus
 

Ystävän tapaaminen ilahdutti ja juttelimmekin parisen tuntia kahvin äärellä.

Eilen illalla olin tapaamassa entisiä työkavereita entisen työpaikkani juhlissa. Ikävä kyllä juhlat olivat aika laimeat, meitä oli vain noin 20 osallistujaa ja niistäkin osa saapui klo 17 asemesta klo 19, eivätkä tarjoukset olleet ihan sitä, mitä odotin. Lähdimmekin sitten M:n kanssa muualle syömään ja meillä oli oikein hauska ilta kahdestaankin. 

Nuorimmaisella on nyt ollut korvalehden yläosassa patti, jota on käyty näyttämässä lääkäreille muutaman kerran ja sitä epäiltiin jo epätyypilliseksi borreliaoireeksikin, mitä se ei kuitenkaan ollut. Huomenna taas kesken päivän menemme Kirralle ja nyt saamme varmaan operointipäivän. Patti siis täyttyy jatkuvasti sidekudosnesteellä ja viimeksi lääkäri sanoi, että jos se edelleen täyttyy, on imusuonet poltettava. Toivottavasti saamme sellaisen ajan, ettei tarvitse olla koko ajan pois töistä ja koulusta.

Kokkasin ensi viikkoa varten porkkana-punainen linssi-sosekeitteoa sekä bataattisosekeittoa. Eiköhän niillä pärjää.. Viime viikon saldo oli kilo miinusta, hyvä niin :P

Sirius vahtipaikallaan


 

Olen ommellut takkia ja se alkaa olla valmis, vaikka luultavasti joudun vielä irrottamaan hihat kertaalleen. Sirius pitää huolen vaatteiden karvatilanteesta.







lauantai 3. lokakuuta 2020

Uusi vuosikymmen

 Siirryin seuraavalle vuosikymmenelle keskiviikkona, mutta ei kyllä tunnu yhtään sen vanhemmalta kuin ennenkään. Lähinnä ehkä päinvastoin. 

Sain varsinaisen juhlapäivän työnantajalta vapaaksi, kuten tapana on, ja juhlin sitä menemällä metsään. Tein melkein kolmen tunnin kävelyretken Mustavuorelle ja sieltä metsien kautta kotiin. Sen jälkeen nukuin päiväunet ja illempana kävimme miehen kanssa ostamassa kakun Itiksestä ja sain vielä kankaitakin Eurokankaasta. Oikein oli kiva päivä. 

Sain kukkia ja lahjojakin. Hienon viltin toi Kusti Laiskalta vaimolta, pari lahjakorttia (lankakauppaan ja Marimekolle) ja poikien kummitädeiltä sain kirjoittajakurssin(!), toisilta ystäviltä korvakorut ja muistikirjan. Itse annoin itselleni lahjaksi oikomisraudat eli nyt on kuminauhat laitettu takahampaisiin ja parin viikon päästä sitten varsinaiset metallilangat. 

Viikko sitten olin erään ystävän kanssa autoretkellä. Kävimme Sammatissa Kasvihuoneilmiö-nimisessä kaupassa, joka oli aika mainio paikka, sitten ajelimme Fiskarsiin ja tutkailimme kaikki liikkeet läpi ja löysimme kivan kahvilankin ja sieltä ajelimme Tammisaareen, jossa söimme illallisen. Kiva retki oli :)

Alla pari kuvaa.










Ainiin. Lainasin ekat tenttikirjat, aion suorittaa tämän talven aikana Viestinnän aikoinaan kesken jääneet perusopinnot loppuun. Ensimmäinen kurssi on Poliittinen viestintä. Kun vain muistan vielä ilmoittautua sille parin viikon päästä..

 

 



keskiviikko 16. syyskuuta 2020

Dalman Tia ja muita juttuja

Tänään kävi vähän nolosti.

Olen joku aika sitten tilannut nuorimmaiselle Ylismaan Gregor-sarjan kakkososan nettidivarista ja aamulla huomasin lähetysvahvistuksen s-postissani ja mietin, onkohan kirja tullut ja tulin siihen tulokseen, ettei. Ei minkäänlaista mielikuvaa kys kirjasta käsissäni. Laitoin sitten myyjäle viestin, etten ole saanut tilausta eikä tekstiviestiäkään löytynyt puhelimesta.  Myyjä oli soitellut asiasta Postiin ja sai selville, että Joku oli kyllä hakenut paketin meidän asiamiespostista, oli jopa vilauttanut henkkareitani.

Koskapa entinen palstakaveri on Postilla töissä, kysyin häneltä neuvoa ja hän sitten reippaana otti asiasta selvää. Hetken päästä sain nähdäkseni kuvan kuittausvehkeestä ja sotun loppuosan tekstarilla luuriin, ja kyllä ne olivat minun. Tässä vaiheessa pienen pieni epäilyksen värinä alkoi viritä jossain muistini syövereissä, että olin ehkä saattanut sittenkin nähdä kirjan meillä kotona.

Tulin kotiin ja ensi töikseni kävelin omalle kirjahyllylleni ja siellähän se Gregor illisteli. Lähetin nettidivarin ihmiselle mitä nöyrimmän anteeksipyynnön ja sanoin Postilaiselle, että juu..  Mutta ihan tosi noloa mun mielestä, voi elämä.

Eilenkin oli jännä päivä.

Ensinnäkin meillä oli palotarkastus töissä. Palotarkastajat tulivat kirjastoonkin meidän rehtorien ja pää-isännän kanssa katsomaan paikkoja. Toinen palotarkastaja kysyi sitten multa, että mikä on hätänumero ja osoite ja vastasin, että hätänumero on 112 mutta osoitetta en tiedä.. Isäntä sanoi, että talon osoite ja toki sen tiesin. sanoin palotarkastajalle, että hiukan paremmin muotiltu kysymys olisi auttanut oikeaan vastaukseen heti :D

Tämän jälkeen enne pilatesta menin Pasilaan oikomiskonsultaatioon. Hammaslääkärinainen oli todella mukava ja sekä hän että hoitaja olivat (yllättävän) ilahtuneita, kun oma hammaslääkärini tuli puheeksi. Pitääkö huolestua? :D

Niin, että tässä uuden kymmenluvun kunniaksi hankin vuodeksi rautaa alaleukaan. Toivottavasti a) ei satu ihan hirveästi ja  b) tulee kalusto kuntoon. Onneksi koronakevään jäljiltä on jäänyt vähän enemmän massia sukanvarteen, niin onnistuu tämä projekti.

Pilateksessa oli kivaa. Nyt menen katsomaan Mandaloriania Disney?:lta :P

c vvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvv§§§§§§§§§§§
ter§veisin Sirius


maanantai 14. syyskuuta 2020

Maanantai ei mittää

Taas on uusi viikko alkamassa. Kävin tänäänkin fillarilla Itiksessä ja uin ja ajelin sitten takaisin kotio ennen kuin piti lähteä töihin. Iltavuorossa kökötinkin sitten seiskaan saakka ja nyt juon iltakahveja kotosalla.

Viikonloppu vilahti; lauantai sadetta pidellessä, eilen sentään pääsin jo tunnin kävelylle metsään.




Kävimme perjantaina katsomassa Tenetin ystäväni Heidin, miehen ja nuorimmaisen kera ja kylläpä olikin hieno leffa! Olen tykännyt Nolanin elokuvista, mutta tämä oli ehkä paras tähänastisista. Ennen leffaa kävimme Kakkugallerian  Kakkubuffetissa, namnam :)

Ensimmäiset kolme palaa..
Huomenna menen konsultoitavaksi hampaiden oikomisen suhteen, vähän hirvittää. Toisaalta eihän siihen ole pakko ryhtyä ja nyt olen ollut jo monta viikkoa öisin ilman purulelua ilman ongelmia. ei kiristä päätä :P



Ainiin! Unohdin ihan mainita, että huomenna se tulee meillekin. Nimittäin Disney+. Saas nähdä kuin käy.

keskiviikko 9. syyskuuta 2020

Tervepä terve!

Sen verran on tullut istuttua koneella töissä, etten iltaisin juuri enää viitsi konetta avata kotona. Olen tainnut tämänkin mainita jo muutaman kerran :)

Viime perjantaina kävin yhdessä ystäväni Mareetan kanssa Tammisaaressa illalliskeikalla eli söimme ravintola Höijerissä makoisaa ruokaa samalla kuunnellen Fredrik Furua, joka lauleli katoksen alla pihalla hauskoja popkappaleitaan. paluumatkalla vähän hirvitti pimeässä kaamea kaatosade, mutta kaikki meni hyvin ja oli kiva ilta.

Viime viikko oli muutenkin outo, kun lento-oppilas oli kotosalla. Piti tehdä tukkukeikka, että ruoka riitti lapsiraukalle ja pyykkiäkin sai pestä ihan riittävästi. Sunnuntaina lähti sitten takaisin Tikkakoskelle ja eilen piti jo lähettää unohtunut kiinnityslenkkiostos pikakirjeenä. Ylioppilaskuvakin saatiin otettua jopa tuntia ennen lähtöä, nyt se pitäisi vielä postittaa kesäkuun juhlavieraille.

Töissä on taas säpinää, asiakkaat ovat palanneet ja talo on ollut ihastelun kohteena uusien sisustusten ja taulujen vuoksi. Mekin saimme kivan taulun kirjastoon, piristää kummasti seiniä. (Arvatkaas kumpi pupu olen?)



Maanantaina kävin fillarilla uintiretkellä Itiksessä ennen lähtöä iltavuoroon. Pilateskin alkoi eilen ja oli oikein kivaa.

Tässäpä ne kiihkeimmät uutiset. Menen sohvalle jatkamaan sukantekelettä kissan tyynyksi ja tv:n ääreen.




sunnuntai 16. elokuuta 2020

Täällä taas

Olen palautunut mökkielämästä jo viikko sitten perjantaina, mutta en ole yksinkertaisesti jaksanut enää työpäivien jälkeen päivitellä.

Mökillä oli mukavaa, vaikka emme ehtineetkään nähdä Marjaanan kanssa :/ Kävimme kerran Jyväskylässä moikkaamassa serkkuani ja hänen pientä poikaansa ja söimme lounasta konttiravintola Mortonissa. Erinomaisen kiva purilaispaikka, kaikkiin purilaisiin saatavilla myös kasvispihvi. Harmiksemme Toivolan Vanhan pihan seppä ei ollut pajassa vallitsevan tautitilanteen vuoksi.

Keskimmäinen tuli yhdeksi yöksi mökille, esikoinen kävi kaupungissa olutfestareilla ja poimi asevelvollisen mukaansa ja vei seuraavana päivänä kasarmille. Minä kävin metsässä mustikassa ja löysin mökin pihapiiristä niin paljon herkkutatteja, että sain pakastimeenkin jonkin verran. Uimavedet olivat hiukan viileät, vain kolme kertaa pääsin järveen. Sääkin oli hieman koleahko, kunnes toisella viikolla alkoi lämmetä.

Töissä on käyty tämä viikko. Viime viikonloppuna ompelin maskeja ja alkuviikon olinkin melkein ainoa kummajainen metrossa maskin kera, loppuviikosta niitä alkoi olla jo aika monella.

Kävin hammaslääkärissä ja sain uuden kruunun. Hammaslääkäri ehdotti oikomishoitoa, koska nyt takahampaat ovat kovilla purentani vuoksi ja olenkin menossa konsultaatioon ensi kuun puolivälissä. Olisihan se kiva, jos omat hampaat kestäisivät mahdollisimman pitkään.

Perjantaina kävin ystävän kanssa AmosRexissä ja sen jälkeen Kiasmassa, jossa söimme ja sitten kiersimme näyttelyn ja sen jälkeen joimme kahvit. 

Tänäaamuna katselimme miehen kanssa asevelvollisen valatilaisuuden striimistä, oli vähän surkealaatuinen mutta muuten ookoo. Tietysti harmi, ettemme päässeet Tikkakoskelle livenä. 

Siinäpä taitaa olla kiihkeimmät uutiset täältäpäin. Nähdään!

keskiviikko 22. heinäkuuta 2020

Terve

Täällä ollaan vielä toistaiseksi. Aika on hujahtanut erilaisissa aktiviteeteissa enkä ole jaksanut avata konetta edes joka päivä. Olen lomaillut myös netistä.

Viime viikolla sain vihdoin siivottua tämän huomeen kolme Lundiahyllyä ja raivattua kirjoituspöydän kaksi laatikostoa. Ihan hirveä homma, joka on nyt tehty. Sain loppuviikosta raivattua myös poikien huoneen hyllyt ja sekin on nyt siis valmis. Ihan silkkaa roskaa tuli pari-kolme jätesäkillistä näistä yhteensä  ja kierrätyskirjoja on matkalla eri paikkoihin vielä, mutta muuten on selkeämpää ja pölyttömämpää kuin aiemmin. Eri puolilla seikkailevia pelikorttipakkojakin tuli kerättyä laatikollinen vaatehuoneeseen. Järjestin jopa lankalaatikotkin.

Siivoilun aikana kuuntelin kolme LJ Ross'in dekkaria, yhden novellin eräästä sarjasta ja Antti Holman oopperajuhlat Ylen Areensta. Aloitin Neil Gaimanin  Sandman-kuunnelman ja se on kyllä tosi hyvä.

Lauantaina kävimme katsomassa Hämeen linnaa, joka oli edelleen paikoillaan, sekä Militia museota sen naapurissa, joka oli uusi tuttavuus. Siitä on joitakin vuosia, kun olen Hämeen linnassa käynyt.. Hieman harmitti, ettei ruohonleikkureina toimivia lampaita näkynyt.

Eilen kävin ystäväni Mareetan vanhempien luona kahvilla, toki Mareettakin oli siellä. Mareetan isä esitteli heidän puutarhaansa, joka olikin hieno. He ovat vuosia harrastaneet ruusuja ja niitä on runsain mitoin, jopa erilaisia Suomessa harvinaisia lajikkeita. Heillä on myös hieno Ranskasta tuotu viiniköynnös. Talo esiintyy muutama vuosi sitten valmistuneessa Heinähattu ja Vilttitossu-elokuvassa naapurin Helgan ja Halisen talona ja on kyllä aika ihana näin real lifessakin.

Olimme sopineet Mareetan kanssa menevämme syömään ja lähdimme ajelemaan kohti Espoota ja sitten löysimmekin itsemme Tammisaaresta. Niin voi käydä :) Oli hyvää ruokaa rantaravintolassa ja pienen kävelyn jälkeen kävimme toisessa rantaravintolassa syömässä jälkkärin, ihan mahtavan hyvä ja kaunis annos oli se.


Tänään kävin ystäväni Heidin luona ja sieltä tultuani aion vain istahtaa hetken koneella, kun syödessäni Ikean Bilar-karkkia yksi kruunuista sanoi raks ja meni rikki. Tietysti kello oli jo yli 4n ja soitin hammaslääkäriin, jossa ajanvarauksen vastaaja sanoi että palvelevat klo 9-15. Siinä hätäpäissäni painoin vahingossa sitten myös Kajn numeroa, mutta laitoin kiinni heti (ajattelin, ettei ehtinyt soida) ja hän soittikin hetken päästä takaisin kysyäkseen mikä oli hätänä. Selitin ongelman ja kuulleessaan, että olemme lähdössä mökille, Kaj sanoi että jos ehdin puolen tunnin sisään niin hänellä on kahden asiakkaan välissä tauko, jolloin ehtii katsoa mua. No mies sitten ajeli mut Hakaniemeen ja ehdin Kajn luo hyvissäajoin ja hetken odotettuani hän otti mut sisään. Kruunu oli rikki (siitä lähti puolet pois), mutta ei vihlonut, joten reunoja vain siloiteltiin vähän ja sillä sipuli. Elokuussa jatkuu.. Kyllä onni on ihana hammaslääkäri.

Huivintekele joutunee odottamaan paluuta mökiltä, sillä lanka loppui kesken vaikka olin tilannut sitä lisää. Nyt odottelemme keksimmäistä kotiutuvaksi ensimmäiselle lomapätkälleen.  Keskimmäisen jättämä leipäjuuri on ollut mukava kokeilla minunkin, olette ehkä jo nähneet kuviakin.









maanantai 6. heinäkuuta 2020

Uposkissa

Tuon Ruotsinpyhtään reissumme jälkeen aloin lukea uudelleen Robin Hobbin Rain Wilds-kronikoita ja upposinkin taas ihan syvälle lohikäärmeiden palauttamiseen maailmaan ja kaikenlaiseen muuhun seikkailuun. En oikein malttanut katsoa mitään töllöstäkään, onneksi oli sadepäiviä niin ei tarvinnut mitään varsinaisesti tehdäkään.

Pitäisi kyllä tehdä sitä ja tätä, kuten esimerkiksi siivota kirjahylly. Siihen ei enää mahdu yhtään mitään ja siitä voisi poistaa esimerkiksi kaikenlaiset askartelutarvikkeet, joita pojat ovat pienempinä silloin tällöin tarvinneet. Sitten saisin ehkä osan uudemmista kirjoista sijoitettua hyllyyn lattian sijaan.

Torstaina ennen sadetta ehdin käydä ystävän luona Oulunkylässä fillarilla ja tulin takaisin Malmin hautuumaan kautta. Löysin isän haudan, mutta siitä olikin jo kivi viety pois kun ilmoitimme, että luovumme hautapaikasta. Jotenkin olin ajatellut, että kivi olisi ollut siinä vielä loppuvuoden. Eipä se haitannut, yllätyin vain.

Eilen kävi esikoinen syömässä. Olin leiponut Brita-kakunkin, mutta koska uunimme paistaa vähän epätasaisesti niin se ruskettui vähän liikaa. Ei sillä, se maistui kyllä ihan hyvälle, mutta jostain syystä mulla ei oikein Brita-kakku tunnu onnistuvan koskaan kuten pitäisi. Varsinaisesti kakku oli kuitenkin keskimmäisen synttärikakku, mutta hän lähti tänään armeijaan Jyväskylään ja synttäri olisi huomenna, niin juhlimme etukäteen.

Olen neulonut uutta huivia jälleen töllön ääressä. Piti vaihtaa lankakin, koska liukuvärjätty (ihana) lanka ei tule mielestäni oikeuksiinsa pitsineuleessa ja toisaalta pitsikuvio hukkuu langan väreihin. Yksivärinen on parempi tässä kohti.

Uudet kesähousut ovat melkein valmiit, lahkeiden kääntö ja napinläpi + nappi puuttuvat. ehkä tässä jonain päivänä saan nekin tehtyä.

Nyt menen katsomaan Loukussa-sarjan kakkoskautta. Se on ehkä vielä parempi kuin ensimmäinen kausi, mutta miksi ihmeessä nykynuoret näissä dekkareissa esitetään aivan hölmöinä? Sorjosen tytär oli niin pahvi, että pahaa teki ja nyt tässä samoin tutkintaa johtavan poliisin tytär on aivan idiootti. En käsitä.




maanantai 29. kesäkuuta 2020

Lähimatkailua

Tänään oli hieman vähemmän kuuma istua autossa (vaikka autossa onkin ilmastointi), joten päätimme lähteä katsomaan Strömforsin ruukkia Ruotsinpyhtäälle. Olemme ehkä kerran käyneet siellä meihen ja esikoisen kanssa, kun esikoinen oli alle vuoden ikäinen ja silloin oli talviaika, joten kaikki oli kiinni.

Olikin ihan mukava retkeilykohde. Kävimme parissa paikallista käsityötä myyvässä pienessä liikkeessä, joista toisesta ostin kierrätyslasisen korun itselleni.

Kirkko oli ikävä kyllä kiinni, joten Shjerfbeckin alttaritaulua pitää käydä katsomassa joku toinen kerta. Kirkon vieressä oli pari jännää kuusta, jotka yritin saada kuvaan mukaan.

Vanhan tallin ylisillä oli useamman taiteilijan taidenäyttely, mikä oli ihan kiva katsella läpi. Muutama taulu oli sellainen, jonka olisin voinut ostaakin jos olisi se lottovoitto osunut kohdalle.

Tallin lähettyvillä oli jättiläis-koronapeli, jota mies ja nuorimmainen kokeilivat. Se oli aika raskas pelattava, mutta ihan hauska.

Sen jälkeen kävimme lounaalla Ruukinmyllyssä, kiva pieni paikka ja mukava henkilökunta, ruokakin oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Sen jälkeen olikin mukava istahtaa autoon ja ajella kotiinpäin. Matkan varrella kävimme Fazerin tehtaanmyymälässä juuri ennen kotiin kääntymistä. Saaliista en sano mitään..








Bonuskuva Siriuksesta hankkimassa eilen elävää ravintoa lounaaksi.


Loppuun vielä hauska biisi Yellolta. Joku saattaa muistaa sedät 80-luvulta.



sunnuntai 21. kesäkuuta 2020

Talviturkki

Huomenna on ensimmäinen virallinen lomapäivä, mutta otin jo torstain vapaaksi ja nyt tuntuu, kuin olisin ollut jo pitempäänkin pois töistä kuin vain muutaman päivän.

On ollut ihana lämmin juhannussää ja olenkin nauttinut siitä suuresti mm. lukemalla pihalla. Rusketusraidat alkaa olla jo ihan kivat ja loma on vasta alussaan :)

Kävimme juhannusaattona katsomassa Kallvikin rantaa, mutta silloin oli niin paljon ihmisiä liikkeellä jo iltapäivällä, ettei autoa saanut parkkiin. Eilen kokeilimme uudestaan ja nyt olikin tilaa rannan parkkipaikalla. Ihmisiä oli vähän vähemmän paikalla ja uimaan mahtui hyvin. Merivesi oli ihanan lämmintä jo nyt, olisin voinut vaikka jäädä sinne koko iltapäiväksi :)  Mies ei ui 'kylmässä' vedessä ja nuorimmainen on siinä iässä, ettei varmasti mene julkisella uimarannalla uimaan. Ainakaan vielä. Hän heitteli leipiä rantaveteen sillä aikaa, kun uin.

Keskimmäinen on ollut ties missä koko juhannuksen ajan, käynyt vain välillä kotona vaihtamassa vaatteita ja näyttämässä naamaa. Tukkakin siltä lähti; torstaina oli vielä hiuket olkapäille saakka, sitten ne lyhenivät järkyttävksi takatukaksi ja tänään  huomeesta ilmestyi iltapäivällä nuori mies millin siilissä. (Äitiä alkaa tässä vähän liikuttaa *niisk*.) Parin viikon päästä hän lähtee kohti Jyväskylää.

Olen ehtinyt pari kirjaakin lukea viikonlopun aikana, toinen oli Pasi Ilmari Jääskeläisen 'Väärän kissan päivä' ja toinen Emily St. John Mandelin 'Last night in Montreal'. Molemmat oikein hyviä kirjoja, tykkäsin. Aloitin myös Areenasta uuden tv-sarjan Dublinin murhat (ehkä on tällä nimellä suomeksi), vaikuttaa hyvältä.