Kohtaamisia

Mietin joskus suunnilleen viikko sitten, mitä mahtaa kuulua eräälle entiselle työkaverille. Aloitimme samana vuonna työt Idän suurimmassa kirjastossa. Silloin aina samana vuonna aloittaneet järjestivät  henkilökunnan syysjuhlat ja meistä sekä muista tuli hyvät ystävät, vietimme vapaa-aikaa yhdessä esim baarireissuilla (mies jäi aina kotiin, vaikka nämä muut olivatkin nuoria miehiä myös ja yrittivät houkutella mukaan), joilla minä olin yleensä joko ainoa nainen tai toinen.

Torstai-iltana olin lähellä metroasemaa, kun huomasin hänen kävelevän kohti. Ehdin juuri sanoa hänen nimensä, kun olimme kohdakkain ja vaihdoimme muutaman sanan. Oli iloinen kohtaaminen ja olin tyytyväinen, että uskalsin huikata hänelle. (Introverttina luonteena en aina uskalla.)

Perjantai-aamuna ratikassa ihailin erästä naista, joka jaksoi olla kohtelias eräälle juopolle tämän yrittäessä kaikkensa saadakseen naisen mukaansa. Johdonmukaisesti nainen vastasi tälle ystävällisesti ja kun miekkonen esimerkiksi rupesi yhdelle nuorelle teinipojalle sanomaan, ett' "Olteko imenyt.." niin nainen sanoi, että sellaisia asioita ei sanota varsinkaan nuorille pojille. Miehen lähdettyä pois minä ja tuo nainen pyörittelimme silmiämme hetken aikaa, seisoin siis niin lähellä että olin todistanut koko keskustelun. Ei voi kuin ihailla joitain ihmisiä, arvelen hänen olleen sosiaalialalla tms.

Töiden jälkeen perjantaina menin ystävieni kanssa Fredan Kakkugalleriaan juhlistamaan maanantaina koittavaa syntymäpäivääni ja oli oikein hauskaa. Juttua riitti niin, että pari tuntia kului kuin siivillä ja vaeltaessamme kohti Kamppia poikkesimme vielä Fredan UFFassa. Tosin minun piti mennä hetken päästä ulos odottamaan, kun alkoi ahdistaa ja siellä oli aika paljon ihmisiäkin.

Esikoinenkin tuli vielä perjantai-iltana käymään, osuimme juuri peräkkäisiin metroihin ja pääsimme sitten samalla kyydillä miehen hakemana kotiin. Leikkasin opiskelijan tukan, kerrankin onnistuin erittäin hyvin, ja juttelimme kaikenlaisista asioista. Esikoinen kertoi mm. ystävänsä kirjailija-vanhemmista ja opiskeluaikeistaan.

Eilen aloitin nuorimmaisen kanssa Harry Potter-elokuvamaratonin jälleen, katsoimme kaksi ensimmäistä ja ehkä jatkamme tänään. Olemme menossa koko porukalla syömään illalla Eliteen, joten en ole varma, mutta elokuvat jaksavat odottaa.

Hupsista

Eilen julkaistiin mainosjuliste kauan kaipaamastamme Richardin seuraavasta live-esiintymisestä eräässä Lontoon teattereista ja koko fandom on ollut vuorokauden verran käymistilassa ja tänään siis tulivat liput myyntiin.

Minun oli tarkoituksena ihan vain katsoa paikkoja M:n kanssa ajatellulle päivälle tammikuussa ja siinä sitten klikkaillessani ikäänkuin puolivahingossa ostin meille liput sille kaikken sopivimmalle päivälle.

Että juu.. Kaiken lisäksi on aivan kauhea lankakuume, vaikka vihreästä villatakista puuttuu vielä nappilista (se kaikkein ärsyttävin neulottava) ja napit. Tarvitsisin ihan oikeasti ohuen mutta lämpimän villatakin töihin, koska työpisteeni yläpuolella pöhisee ilmastointi jäätävästi koko ajan.

Lopuksi kuva omena-kaurapaistoksesta, jonka tein äsken ja abiturientin eilen tekemästä kesäkurpitsaleivästä, joka oli oikein hyvää.

Terve vain

Vihdoin ehdin tännekin jotain kirjailemaan. Ollut jotenkin kiire tai jotain, iltaisin ei oikein jaksa kirjoitella vaan istuu mieluummin sohvalle töllön ääreen ennen kuin kellahtaa petiin.

Omia makeita tomaatteja

Viime perjantaina keskimmäisellä oli siis enkun kirjoitukset, jotka ehkä menivät suht hyvin. Kuulemma koe oli aika hiivatin vaikea jopa opettajan mielestä ja se tarkoittaa taas arvosteluasteikon muokkausta. Tämän syksyn koetta pääsee tutkailemaan täältä, jos kiinnostaa.

Itse hurvittelin perjantaina töiden jälkeen käymällä hierojalla ja sen jälkeen elokuvissa ystävän kanssa. Hierontapaikka on muutaman näkövammaisen pitämä paikka Kallion kirjaston vieressä ja oikein mukavia ovat siellä, hyvin lähti jumi vasemmasta lavasta ja niskasta. Saatan ehkä mennä uudestaankin vielä, että saan tuon kokonaan auki.
 

Kakkugallerian kakkubuffetin ensimmäiset kolme palaa: lime-lemon, sitruuna-laku ja vadelma-herukka(?)

Hierojan jälkeen kipaisin metroon ja Itiksessä ystävä jo odotteli Kakkugalleriassa leffalippujen kanssa. Ehdimme nauttia kakkubuffetistakin mukavasti ennen Downton Abbeytä, joka oli aika mukavan kevyt ja iloinen pätkä. On aina ilo katsoa huolellisesti tehtyä historiallista elokuvaa ja hyviä näyttelijöitä eikä DA pettänyt nytkään. Maggie Smith oli hurmaava Lady Violetina ja Penelope Wiltonin Isobel Merton oli ihana vastine osaten piikitellä juuri sopivasti takaisin:

• Violet Crawley : Machiavelli is frequently underrated. He had many qualities.
  Isobel Merton : So did Caligula - not all of them charming.
  
  

Lauantai meni neuloen ja tuijotellen töllöä. Sain vihdoinkin loppuun Sleepy Hollow'n neloskauden eikä se ehkä ollut aivan niin huono loppujen lopuksi kuin olin pelännyt, vaikka kaipasinkin Abbie Millsiä Ichabodin pariksi.

Omenapuu vuoristoradan keskellä

Eilen sunnuntaina kävimme mies, minä ja nuorimmainen Linnanmäellä käyttämässä keskimmäisen synttärilahjarannekkeen. Mies ja minä siis ostimme omat sieltä ja heti ensi töiksemme riensimme Taigaan, se kun oli lippukojua vastapäätä. Oi, se oli hieno! Mahtava vauhti ja mukavan pitkä rata. Tosin ääni vähän kärsi kiljumisesta, oli vaan pakko :D 

Taiga

Kävin vastapainoksi sitten kolme kertaa Vuoristoradassa ja kertaalleen menimme CityExpressiin. Siinä portilla mies kysyi, josko juna menisi kolme kertaa, kun on niin hiljaista ja laitteenkäyttäjätyttö nyökkäsi ja lopulta ajatti neljä kierrosta! Ihan mahtavaa!!

Hyrrä tms johon mies ja nuorimmainen menivät minun ottaessani aurinkoa

Melkein tuli vilu, tuuli ja oli sellainen raikas syyssää, mutta olin varautunut pukemalla jopa sukkahousut farkkujen alle. Kotiuduimme viiden jälkeen ja jossain vaiheessa minua alkoi pyörryttää pahasti, menin sitten sohvalle makoilemaan ja katselin Areenasta tositapahtumiin perustuvan englantilaisen dekkarisarjan Bussipysäkkimurhaaja, joka oli varsin hyvä. Huimaus jatkui, mutta nukkumaanmennessä otin särkylääkkeen ja aamulla vielä pari ja ainakin päivä suijui kohtuullisesti. Epäilen, että huimaus johtui sekä hieronnasta että laitteista plus tuulesta. Olen huomannut, että usein saan hupilaitteista jonkinlaisen nitkahduksen joko niskaan tai selkään tai molempiin, ei tule vanhuus yksin.

Nyt menen tekemään huomiset eväät ja sitten petiin. Tässä syyslomaa kaivatessa aloin muistella kesäloman alkua ja Lennyä, tämä kappale varsinkin pistää edelleen tanssimaan:

Taas se alkaa

Nimittäin yo-kirjoitukset, osa 2. Huomenna keskimmäinen tekee enkun kokeen ja ensi viikolla on vuorossa bilsa. Loput sitten keväällä. Äsken se teki tuossa eväitä itselleen.

Muihin kuulumisiin; olen edelleen kurkkukipuinen ja vähän kipeänoloinen, mutta olen nyt ollut töissä tämän viikon. En osaa sanoa, johtuuko olo flunssasta vai sisäilmasta. Lisäksi niskat on niin jumissa, että korvia vihloo ja menenkin huomenna hierojalle töiden jälkeen.

Eilen tein viikon hyvän työn, kun kaupassa kassalla oli pari pikkukundia. Toinen yritti ostaa heille jäätelöpuikkoja K-kortilla (?), jossa oli kuitenkin liian vähän arvoa ja koska mulla nyt sattui olemaan yksi euron kolikko lompakossa vapaana, niin sanoin kassalle, että maksan poikien jätskit. Pojat olivat aika liikuttavia sanoessaan moneen kertaan kiitoksiaan :)

Tänään kävin ennen töihinmenoa viemässä entiseen työpaikkaan kirjoja kierrätyshyllyyn ja juutuin juttelemaan parin vanhan työkaverin kanssa, mikä oli sinällään ihan kiva, mutta kun piti ehtiä vielä muuallekin niin tuli kiire :)  Kävin nimittäin Menitassa ostamassa nappeja villatakkiin ja pääsin ulos sieltä ilman lankoja! Ihan ennenkuulumaton juttu!!

Nyt taidan mennä petiin. Aamulla pääsen miehen kyydillä Itikseen, kun viemme keskimmäisen ensin koululleen.

Kotipäiviä

Eilen oli pakko soittaa töihin, etten kykene kurkkukivun vuoksi sinne raahautumaan. Tarvitsen ääntäni töissä ja olisi ollut vieläpä iltavuoro, joten päätin säästää isteäni. Iltaa kohti olo huononi ja kuumekin alkoi nousta, joten soitin työparille olevani vielä perjantain kotona.

Aamusella tuntui, että olisin ehkä voinutkin mennä töihin, mutta nyt olo jälleen huononee ja kuume on nousussa jo nyt. Luulen siirtyväni sohvalle television ääreen suht pian.

Harmittaa nuorimmaiselle luvatun kissakahvilan jääminne väliin, mutta toisaalta se pysynee paikoillaan ja ehdimme sinne parempikuntoisina seurustelemaan kissojen kera. Niin on mukavampaa kaikille.

Sataa sataa lotisee jo toista päivää. Kissa ulkoilee, mutta eilen se istui jonkin aikaa pohtimassa päätöstään kuistin pöydän alla. Tomaatin alkavat kypsyä ja niitä on paljon.

Tähän vielä ammattiin liittyvä video. Kuten Henriika sanoo videolla, myös minä olen sitä mieltä, että kirjastossa saa kyllä tehdä ihan kaikenlaista eikä yksikään päivä ole samanlainen.

Unetus

Nukuttaa ihan hurjasti tässä nyt, eikä kello ole edes kahdeksaa illalla. Toivon, ettei tämä ole se pöpö mikä on kaatanut petiin sekä miehen että keskimmäisen. Mies sai sen viime viikolla ja on edelleen kauheassa kröhässä ja keskimmäinen on ollut aika hurjassa kuumeessa ja on yskäinen ja räkäinen.

Meinasin mennä huomenna ennen iltavuoroa jumppaan, mutta jos tuntuu hassulta niin se on jätettävä väliin. Eilen alkoi pilates ja olikin tosi hyvä tunti, pääsin melkein kokonaan ilman kramppejakin.

Perjantaina olisi mentävä nuorimman kanssa hakemaan uusia verkkareita ja ulkoilutakkia, vanha on ihan liian pieni emmekä saaneet sitä hankittua ennen koulun alkua. Lupasin, että käymme kissakahvilassa ennen shoppailua.

Esikoinen muutti maanantaina takaisin kimppakämppään ja ilmeisesti kaikki on hyvin, kun ei ole mitään kuulunut. Luennotkin ovat alkaneet tiistaina.

Taidan mennä sohvalle tuijottamaan MindHuntersin kakkoskautta, villatakin toinenkin hiha alkaa valmistua. Tosin koska olen perfektionisti joissain asioissa, saattaa olla, että puran sen ensimmäisen hihan. Siinä on virhe, jonka vain minä tiedän.

Väsyttäää...

Runotus

Viime viikolla töihin kävellessä iski tällainen tunnelma eräästä vastaantulijasta.

Jos sinä
koskisit minua
kuin puhelintasi
Sivelisit hellästi
painaisit kevyesti
Hyrähtäisin eloon
kosketuksestasi
Antaisin äänimerkin

Punainen luuri
- ehkä ei tänäänkään.

Syksyn eka iltavuoro

on ohi! JEE. No, ei, ihan nopeasti meni. Sen sijaan aamulla sain kammo-ällöherätyksen, kun suihkun jälkeen rasvailin itseäni ja olkavarressa oli jotain.. Ajattelin, että miten voi uusi luomi kasvaa yhdessä yössä, kunnes tajusin sen olevan punkki! Rasvasin sitten punkin huolella ja puin ylleni, laitoin naaman ja etsin punkkipihdit ja herätin esikoisen irrottamaan mokoman verenimijän. Lähti se lopulta, vaikkei ollut päästää millään irti. Yyh. Ilmeisesti se kipitti minuun, kun otin eilen ulkona kuivumassa olleiden puhtaiden pyykkien kasasta paitaa tai sitten kissa oli ravistellut itsensä sinne suihkuhuoneeseen.

Eilinen meni Elojuhlien jälkeisessä koomassa, vaikka saimmekin kämpän kuntoon todella nopeasti eikä tiskejäkään ollut mitenkään älyttömästi. (Joskus on ollut enemmänkin.) Itse Elojuhlissa meitä 'vanhoja' oli kourallinen ja saunaan sain seurakseni keskimmäisen tyttöystävän, mikä oli ihan kivaa. Nuorisoa olikin sitten viitisentoista ja niin kilttejä ja kohteliaita olivat. Esikoinen kavereineen pelasi koko illan Exploding kittens-peliä ja  keskimmäisen ystävät juttelivat ringissä keskenään, siitä porukasta on ainakin kaksi poikaa armeijassa.

Nuroimmaisen kummivanhemmatkin tulivat poikansa ja tämän kihlatun kanssa, mikä oli todella mukavaa, ja yksi keskimmäisen kavereista on heidän naapureitaan Landbosta, joten vaihtoivat kuulumisia. Samoin esikoinen muisteli yhden keskimmäisen kaverin käyneen samaa yläastetta kuin hän. Suomi on pieni.

Katselin eilen illalla bujoillessani Downton Abbeyn 6-kauden pikakelauksella läpi, kun muistin nähneeni sen aiemmin. Nyt voi mennä elokuviin jahka se saapuu tännekin :)

Piti vielä lisätä, että sain tänään töissä silmäiltyä/luettua läpi Antti Röngän kirjan 'Jalat ilmassa',  joka siis pohjautuu omakohtaisiin kokemuksiin pitkään jatkuneesta koulukiusaamisesta ja miten se vaikuttaa loppuelämään. Löysin paljon samaistumistunteita, vaikka en ollutkaan yhtä pahasti kiusattu kuin Rönkä. Kirja oli mielestäni hyvin kirjoitettu siitä, miten tavallaan pienillä asioilla saa ihmisen itsetunnon nitistettyä ja lisäksi se on tietysti selvitymistarina ja rakkaustarina. Nopealukuinen ja hyvä, osin liikuttava tarina rikkinäisistä ihmisistä.

Loppuun vielä hassu biisi. Ihmettelen, miten kundi on jaksanut hypellä koko ajan.