torstai 2. marraskuuta 2017

Kotipäiviä

Olen ollut eilisen ja tämän päivän kpienimmän kanssa. Maanantai-iltana pienimmällä nousi kuume 40:een asteeseen, tiistaiaamuna oli vähemmän ja lähdin töihin aikeena lähteä takaisin kotiin heti, kun se olisi mahdollista. Kuitenkin itselleni iski migreeni ja koska työkaverille sopi, lähdin jo yhden maissa takaisin.

Se ilta menikin sitten koomaillessa, sekä minun että pienimmän suhteen. Keskiviikkoaamuna lähdin pienimmän kanssa lähi-terveyskeskukseen viettämään rattoisat pari tuntia. Pääsimme vartin jonotuksen jälkeen sairaanhoitajalle ja sitten kestikin lääkäriin pääsyssä, mutta vihdoin pääsimme sinnekin. Lääkäri tutki tarkasti ja otatti pika-crp:n ja taas odotettiin. Siinä istuskellessa pienimmälle iski pahaolo, melkein jo oksensikin mutta sen sijaan iski tuskanhiki ja pyörrytys. Sanoin tästä sille hoitajalle, jolla olimme olleet ja joka kulki sopivasti ohi ja hän laittoi meidät lääkärijonoon ensimmäiseksi. Aika pian pääsimmekin taas lääkärille, joka totesi että crp oli ollut hiukan koholla ja että jos olo huononee, niin sitten voi klo 16 jälkeen mennä jo Peijaksen lisäksi Jorviin tai Meilahteenkin.

Lähdimme sitten kotiinpäin ja pienin sanoi, että ulkona oli helpompi olla. Kotona hän majoittui sohvalle kissan kanssa ja minä neuloin ja katselin Raidia Areenasta. Illalla lämpö nousi enää lähelle 39:ää.

Aamusitruuna

Tänään tuo on ollut melkein normaali, mikä on helpotus. En kuitenkaan aio päästää vielä huomenna kouluun, levätköön nyt ihan kunnolla. Mies arveli tekevänsä huomenna lyhyemmän päivän ja minä menen ihan koko päiväksi, työpari on ilmoittautunut webinaariin klo 10-16 väliseksi ajaksi.

Käytin tänään tilaisuutta hyväkseni ja imuroin kämpän. Pienin kaiversi kurpitsan ja minä tein piirakan.



Esikoinen täytti tänään 19 vuotta. Kyllä en ymmärrä, minne nekin vuodet ovat menneet. Kun muistelen sitä aikaa, kun makasin eteisen lattialla pukemassa raivovan uhmaikäisen jalkoihin sukkia ja nyt se on tuollainen iso mies, ja silti minä itse en ole juurikaan muuttunut, niin onhan se kummallista. 
19-vuotias
Keskimmäinen oli eilen tyttöystävän kanssa katsomassa Tuntematonta, oli kuulemma ihan hyvä.

8 kommenttia:

  1. Voi mäkin muistan niitä aamuja, huhhuh!!!

    Alkaako sunkin aamut nykyään sitruunalla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, mä uskon :)

      Pari vuotta jo alkanut. Ihan parasta :)

      Poista
    2. No sama, se alkoi varmaan siitä raakaruokakurssista ja nyt en osais olla ilman! Nappulat naamaan sitruunaveden kera ;-)

      Poista
    3. Välillä jos ei ole sitruunaa, niin on ihan outoa :)

      Poista
  2. Kun tuollaaset vahtii rajaa, ei huolta, murhetta jaksa, ajatella..miettiä tarvi. On vaan, vapaa.

    VastaaPoista
  3. Aivan ihana kuva sitruunasta! Valo kajastaa läpi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, piti ottaa nopeasti kuva ennen kuin aurinko hävisi :)

      Poista

Jätähän puumerkkisi, kun tänne asti luit :)