321

Aika kiva tasaluku, jos lopettaisin fillaroinnin nyt. Nimittäin tuo otsikon luku on kilometrimäärä, jonka olen ajellut tänä kesänä enimmäkseen töihin. Oma ennätykseni jo nyt. Hiukan olen ajatellut, että voisin ensi kesäksi hankkia sellaisen takarenkaan viereen laitettavan 'repun', niin ei tulisi niin tuskallisen hiki selkään ajaessa.

Arabianranta tänäaamuna

On ollut kiirettä sekä töissä että kotona. Lisäksi olen iltaisin niin töttöröö, että hyvä kun edes silmät liikkuu päässä.

Töissä olen raivannut poistokirjoja eli irrottanut kansia ja heittänyt kirjaosiot Suloon atk-luokassa. Eilen ruuvailin hyllyjä siten, että vuosia sitten siirretty cd-kokoelma saatiin vihdoin oikein hyllyihin, kun tähän asti se on majaillut sekä pöydillä että sekalaisilla hyllyillä jossain sielläpäin. Tänään siirsin ikivanhat tietosanakirjat uuteen paikkaan ja raivasin pöytäpintaa. Täytyy sanoa, että nyt alkaa olla aika tyhjää :)

Viime lauantaina meillä vietettiin jo 19nnen kerran Elojuhlia ja oli tosi kivaa. Sääkin suosi ja istuimme iltaa ulkona aina kello 2:n asti aamulla. Olemme syöneet grilliruokaa koko alkuviikon, mukavasti sain eväätkin koko viikoksi. Maistelimme myös nyhtökauraa, se oli varsin mielenkiintoista eli kyllähän sitäkin syö.

Vieraamme toivat kaksi samanlaista kukkakimppua

Tiistaina olimme viettämässä laatuaikaa ala-asteen vanhempainillassa ja tänään sitten yläasteen vastaavassa tilaisuudessa osin uuden popsin takia. Meillä se ei juuri vaikuta ala-asteen tapahtumiin, sillä siellä on jo vuosia opetettu osa taito- ja taideaineista ns. kurssimuotoisesti. Yläasteella se saattaa tuoda lisää kotitehtäviä 'Ilmiöviikkojen' aikana. (Jos tuo nyt oli se termi..)

Huomenna aloitan uuden Pilateksen. Nyt on pakko lähteä nukkumaan, silmät menee väkisin kiinni. Loppuun aika kiva Vantaan video uuden Popsin tuomista uusista tuulista. Hiukan muistui omat kouluajat mieleen eikä välttämättä niin kovin ruusuisina muistoina.

Päivittelyä ja käsittämättömiä asioita

Tuntuu kerrankin, että ehdin jotain tännekin kirjoittaa. On ollut kaikenlaista säätöä ja kiirettä ja vielä jatkuu.

Viime perjantaina oli työpaikan tyhypäivä Vuosaaren Ramsinniemessä ja olikin ensi kertaa luentoa pitämässä ihminen, joka tiesi asiansa. Hän on ollut kehittämässä suomalaista työhyvinvointia 70-luvulta alkaen ja osasi kertoa mukaansatempaavasti erilaisista asioista siihen liittyen. Iltapäivällä menin työ-ystäväni kanssa ohjatulle metsäretkelle ja kiersimme Vuosaaren metsiä ryhmässä pari tuntia tutustuen erilaisiin sieniin, yksi ryhmämme jäsen löysi suppilovahveroitakin ihan polun vierestä ja tutustuimme limanuljaskaan sekä kaikenlaiseen muuhun asiaan liittyvään ja halasimme mäntyjä. 

Viikonloppu kului siivoillessa ja pyykätessä. On tulossa sekä Elojuhlat että rippijuhlat, joten on pitänyt pestä sohvanpäällisiä myöten kaikenlaista. Tuntuu, että tein paljon kaikenlaista koko viikonlopun niin, etten oikein istumaan ehtinyt, ja silti se ei näy missään. Kävimme sunnuntaina miehen kanssa Ikeassa ja multakaupassa. Ostin Ikeasta ison lasiastian, johon mahtuisivat kaikki eri matkoilta keräämämme simpukankuoret.. Kotona sitten keräsin simpukankuoret ja laitoin lasiastiaan sillä seurauksella, että ne peittivät hädintuskin astian pohjan! Kaivelin kaappeja ja löysin sieltä kannellisen lasipurkin, johon ne mahtuivat kaikki oikein sievästi ja kansi meni juuri kiinni. Mies sai käydä viikolla Ikeassa viemässä tarpeettoman astian pois.

Töissäkin on mennyt rattoisasti eikä hommia ole puuttunut. Viime viikolla sovimme kesäihmisen kanssa, että alan poistaa hänen hyllystä perkaamiaan vanhentuneita atk-oppaita pois ja sovimme poistettavien sijaintipaikasta sillä seurauksella, että sain ne hoidettua maanantaina pois käsistäni. Hetken päästä häneltä tuli viesti tiedustellen, missä ne kirjat mahtoivat olla kun ne pitäisi saada takaisin hyllyyn.. Onneksi kirjastonhoitaja totesi vain, että tyhjät hyllyt ovat paljon kivemmat kuin täydet tulevaisuuden kannalta, joten nou hätä :)

Maanantaina nousi taas savu korvista pienimmän soittaessa koulun jälkeen. Luokkakaveri oli liikkatunnilla astunut tahallaan käden päälle kenkineen niin, että pikkusormen ylin nivel oli kipeä ja turvoksissa. Sama poika on joka syksy ollut kovakourainen pienintä kohtaan, mutta yleensä se on mennyt ohi opettajan avulla nopeasti ja on hän ollut meillä synttäreilläkin. Harmittaa hiukan, että unohdin ottaa kuvan pienimmän sormesta. Muuten se on parantunut ihan hyvin, ilmeisesti vain litistyi. Pienin vain sanoi, että tuon pojan ilme oli juuri sellainen, että tiesi satuttavansa tahallaan toista. Aion puhua asiasta ensi tiistaina vanhempainillassa opettajan kanssa ja sen jälkeen, jos homma jatkuu, pojan vanhempien kanssa.

Nyt pienin onkin ollut kotona pari päivää kovin flunssaisena ja äänettömänä, saa nähdä pääseekö huomenna kouluun. 


Tänään on ollut hiukan raskas iltapäivä ja ilta. Entinen keskustelupalstatuttava, jota en koskaan tuntenut hyvin enkä livenä, on saanut tuomion. En pysty käsittämään ihmistä, joka hyväksikäyttää lapsia, ei vain mun aivot taivu. Surettaa hänen lapsensa, jotka varmasti saavat kuulla tästä sekä koulussa että kylällä ja joka lööpissä.

Lisäksi juttelin serkkuni kanssa.  Hän odottaa kauan kaipaamaansa vauvaa (yksin), mutta kesäkuussa vauvalla todettiin paha sydänvika. Nyt tilanne on se, että vauvan syntyessä katsotaan, voidaanko lapsi leikata samantien vai aloitetaanko saattohoito. Jotenkin niin surullista ja turhaa taas tämäkin.

Ja kolmas ikävä asia oli tämän uutisen lukeminen. Olen tuntenut Birgitan ja hänen sisarensa jo 70-luvulta asti enkä pysty käsittämään tätäkään asiaa.

Huomenna on onneksi taas (jo) perjantai ja jotta se saapuisi nopeammin menen nyt nukkumaan. 

Pari kuvaa eilisaamun työmatkalta Viikistä. Varsinainen lähiöhelvetti.

Työviikon alku

Työt ovat alkaneet enkä muista, milloin olisin viimeksi ollut näin väsynyt. Luultavasti keväällä. Ihmettelen vain, mistä sekin voi johtua. Tietysti olen nukkunut aika huonosti, koska aina töiden aloitus ja lomaltapaluu luo tietynlaisen stressin, mutta silti. Sisäilma vaikuttaa melko hyvältä, tosin nyt kolmantena päivänä (vasta) alkoi mennä ääni. En tiedä johtuuko se sisäilmasta vaiko maanantain pyöräilystä sekä muusta vilpoisuudesta, voihan se olla flunssaakin.

Töissä on ollut ihan mukavaa, on tekemistä ja voi vaihtaa kuulumisia ihmisten kanssa. Perjantaina onkin jo tyhypäivä, joten on tavallaan hieman lyhyempi aloitusviikko.

Käytimme Sysikin vuositarkastuksessa maanantaina ja kaikki oli niin hyvin, kuin voi 20-vuotiaalla kissalla olevan. Eläinlääkäri yritti ehdottaa meille munuaisten toimintaa parantavaa lääkitystä, jolloin pitäisi joko ruiskulla tai pillerillä lääkitä kissa päivittäin, mutta kieltäydyimme. Minusta lääkitys aiheuttaisi turhan stressin vanhalle kissalle, enkä sitä siksi halua. Sysi on jo sen verran vanha, että kun sen kunto romahtaa niin meidän/minun on pystyttävä luopumaan siitä. Se on se omistajan vastuu.

Eilen vedin ylleni sadetakin kotoa lähtiessä ja töihin kävellessä ihmettelin, miksi taskussa oli kuminauhoja. Sitten tajusin, että olen viimeksi pitänyt takkia äidin hautajaisissa ja tuli ikävä. Muutenkin nämä päivät äiti on ollut paljonkin mielessä ja arvelen sen johtuvan siitä, että koulut alkavat enkä voi jutella poikien koulunaloituksesta hänen kanssaan kuten aiempina vuosina.

Olen tehnyt keskimmäisen rippijuhlakutsuja, pitäisi huomenna tulostaa ne töissä ja sitten postittaa. Sekin on yksi ikävää aiheuttava asia, samoin kuin esikoisen syyskuussa edessä olevat yo-kirjoitukset. Äitiä olisivat ne kovasti kiinnostaneet.

On erilainen syksy.

Kotona

Tulimme eilen mökiltä, mies haki ja korjasi keittiön kaapinoven, jonka sain melkein päähäni heti alkuun saapumispäivänä.

Oli outoa olla mökillä ilman äitiä. Eräänä päivänä istuessani ulkona lukemassa kuulin ihan selvästi äidin mutisevan itsekseen lähistöllä kukkapenkkejä tarkastellessaan. Kissakin selvästi etsi häntä ja kyllä pojatkin olivat hiukan erilaisia kuin yleensä mökillä ovat olleet.

Säät olivat vilpoisat. Ensimmäisellä viikolla kävimme uimassa joka päivä, mutta toisella viikolla ei enää uskaltanut. Pelkäsin, että tulemme kipeiksi juuri töiden ja koulun alkuun. Se ei olisi kiva juttu kuitenkaan, vaikka hiukan harmittaakin loman loppuminen.

Nyt menen keräilemään työkamat, pääsen aamusta hyvin liikkeelle.

Siskoliisat olivat uteliaita

Rannassa

Yritän saada vielä tähän tungettua aika hupaisan biisin Kalevauva-duolta. Joskus mietin, kuinka hauskaa meillä olikaan vauva-palstalla kauan sitten.