lauantai 13. helmikuuta 2016

Vähän vielä altistuksesta sun muusta

Eilen töissä kuulin, että kirjavarastosta ei ollut löytynyt hometta. Sen sijaan siellä on ilmeisesti liian kuiva ilma, joka aiheuttaa kirjapölyn 'pöllyämistä' enemmän, kuin jos siellä olisi vähemmän kuivaa. Tämä on melkoisen hyvä uutinen sikäli, että ainakaan kirjat eivät ole vaarassa tuhoutua.

Sain torstaina postitse lääkärinlausunnon allergiasairaalasta. Lääkäri toteaa siinä, että keuhkoissa ei ole mitään vikaa, mutta verikokeiden tuloksia odotellaan vielä ja kevät mennään nyt siten, kuin hän oli ajatellut eli maaliskuussa alkaa parin kuukauden avaavan lääkkeen otto ja seuranta. Hyvä että tutkitaan.

Loppulauseena oli, että olisi vältettävä työtiloja, joissa oireita ilmenee. Toki siihen yritän tähdätä ja se meilläkin onneksi ymmärretään ja sen mukaan toimitaan. Tosin ensi viikon lopulla ja maaliskuun alkuun asti joudun olemaan puolikkaan työkaverimme sairasloman vuoksi joka päivä tilassa, jossa silmät alkaa kutista, mutta ehkä selviän siitä. Onneksi on loma välissä.

Muihin asioihin.. Olen tänään lukenut puolitoista kirjaa Routasisarukset-trilogiaa. Aikoinaan jäi viimeinen osa lukematta ja ajattelin sitten lukea koko sarjan uudelleen, kun sain kaikki osat kirjastosta helposti. Ensimmäistä osaa lukiessa alkoi häiritä kielioppivirheet ja kankeat lauseet, joita en ollenkaan muistanut. Kakkososassa on edelleen kankeita lauserakenteita ja huomaan alkavani helposti korjailla niitä mielessäni.

Saatuani ekan osan loppuun imuroin kämpän ja illansuussa leivoin mustaksi menneet banaanit kuivakakuksi ja muffinseiksi. Aloitin imuroidessani uuden äänikirjan, outo naislukija vähän häiritsee enkä ole ihan varma jaksanko loppuun, mutta toisaalta teos kestää noin puolitoista tuntia.

Sain nuorimmaisen itkemään nukkumaanmennessään. Nykyään hänellä kestää noin puoli tuntia ensimmäisestä hammaspesu-käskystä itse toimintaan ja koska olen erinomaisen kyllästynyt siihen, en sitten suostunut enää lukemaan hänelle. Yksi syy kestoon on se, että hän on nyt koukkuuntunut uuteen peliin (Piano tiles). Sanoin, että olen huolestunut siitä, että hän ennen nukkumaanmenoa katselee peliä, jossa valkoiset ja mustat neliöt vilkkuvat silmissä, että se ei minusta ole hyvä unenlaadulle eikä aivoille. Aloin itsekin itkeä taas sitä, että olen niin huono äiti kun en vain aina jaksaisi komentaa.


9 kommenttia:

  1. Teillä on vissiin vähän samanlainen "professori" kuin meillä, tämä nuorimmainen. Juuri eilen meinasin mäkin hermostua, kun oikeasti kesti se hammaspesulle meno vaikka ei edes ollut mitään peliä kesken tai sellaista. Se vaan liikkuu niin hitaasti, jää mietiskelemään ja puuhaamaan ihan jotain muuta matkalla. Tai sitten palaa höpöttämään mulle.

    Ja juuri kun olisin oikeasti ollut oman ajan tarpeessa. Sitten en enää jaksanut minäkään valvoa vaan menin sänkyyn lukemaan, kiukkuisena ja turhautuneena.

    Mutta ei me olla huonoja äitejä, siltikään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa niin tutulta. No ei me olla :) Muistelin illalla sängyssä sitä, kuinka pienimmän ollessa ihan pieni vein usein torstaisin keskimmäisen kerhoonsa ja sitten menin esikoisen ja vauvan kanssa Itiksen Stockalle kahville. Että aki mä olen joskus ollut ihan kivakin äiti.

      Poista
  2. Voi, ei se olekaan yhtään kivaa, se komentaminen... ainakaan, jos ei heti uskota. Itkeeköhän oikeasti huonot äidit koskaan sitä huonouttaan?

    Mutta hienoa, ettei ollu hometta varastossa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuskin? Ja kun todellakin moneen kertaan sanon, niin kypsyttäähän se.

      Poista
  3. Huolestuttaa tuo että kun sä kuitenkin joudut toisinaan työskentelemään niissä tiloissa jotka aiheuttavat oireita, niin se ei liene pitkässä juoksussa hyvä asia? Vai pystytäänkö teillä järjestämään sun duunit siten ettei sun tarvitsisi mennä edes tuurauksia tehdessäsi näihin tiloihin?

    Mitä taasen muksujen komentamiseen tulee, niin sen mitä olen näitä oman suvun muksuja katsellut, niin vähän liian helpolla nuo pääsevät ja käytös on sitten sen mukaista eikä omia vanhempia kunnioiteta niinkuin pitäisi. Kyllä sen isän tai äidin sanan pitäisi olla laki jota totellaan asap mutta mikäpä minä olen näitä asioita ruotimaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei oikein pystytä, mutta onneksi nyt suurimman osan aikaa ei kuitenkaan tarvitse siellä oleskella. Nytkin tiedän etukäteen, niin osaan varautua.

      No mä olen ns. natsiäiti, komennan kyllä välillä liikaakin ja vaadin hyvää käytöstä ihan meitä vanhempiakin kohtaan. Meillä ei esmes kiroilla eikä paiskota ovia päin kenenkään naamaa.

      Poista
    2. Sama juttu, mä oletan, että mua totellaan aika lailla heti eikä vasta viidestoista päivä tai viidennentoista kerran jälkeen. Siks kai se hermo sitten meneekin, jos näin ei käy.

      Tuossa just peittelin kuopuksen pehkuihin ja piti tulla kertomaan, että yhtä aikaa vitutti ja nauratti, kun tänäänkin oli vetkutusta tai ainakin sitä normaalia. Kun se vihdoin tuli vessasta ja komensin sitä olohuoneen sijasta kohti omaa huonettaan se koikkelehti alastomana polvet koukussa ja väitti olevansa alkuasukas joka ei ymmärrä mun puhetta :-D

      Poista
    3. Näin just, Marjaana :)

      On noi hupaisia :D

      Poista
    4. Joo sillon kun ei mee hermot ;-)

      Poista

Jätähän puumerkkisi, kun tänne asti luit :)