perjantai 16. lokakuuta 2015

Loppuviikon lätinöitä

Kävin keskiviikkona vanutettavana thai-hieronnassa, se oli ihana. Olin melkein nukahtaa, vaikka makeasti täti-ihminen minua käsittelikin. Yhdessä vaiheessa tajusin hänen seisovan takareisieni päällä :) Vaan kyllä helpotti, sekä iskiaskivut että hartiajumit ovat melkein hävinneet.

Torstaina olin poikain keralla Heurekassa. Siellä esiintyi kansainvälisen tiedeshow'n voittajapari kahteen eri kertaan ja nämä olivat viimeiset näytökset, joten teinitkin lähtivät mielellään mukaan. Oli kyllä ihan mielenkiintoista meidän kaikkien neljän mielestä.


Sattumalta hokasin siellä myös entisen esimieheni, joka oli tyttärensä ja tämän jälkikasvun kera liikkeellä. Vaihdoimme muutaman sanan, se oli ihan ok. Joka tapauksessa koko päivä meni ja olin aika kypsä, koska sisäinen introverttini oli asennoitunut ihan erilaiseen syyslomaan, mutta se siitä.


Lähdimme vihdoin kotia kohti ja asemalla kävin kahden nuoremman kanssa ruokakaupassa, koska esikoinen halusi mennä jo edeltä kotiin. Istuessamme bussissa puolivälissä kotiinpäin esikoinen soittaa, että oli mennyt väärään bussiin (sama numero jatkaa lentokentälle) ja oli siis vasta lähdössä kotiinpäin sieltä toisesta päästä. Voi herranen aika... Vähän mietin, voiko tuota päästää mihinkään Cerniin edes. Sanoin miehelle, että hankin tuolle sellaisen selkärepun, jossa on naru. Niitä, joita näkee pikkulapsilla, etteivät karkaa vanhemmalta. Alkoi ihan oikeasti vähän huolettaa tuon professorin kanssa, kun se ei juuri seuraa ulkomaailmaa. Tuli se kuitenkin sitten ehjänä kotiin puolisen tuntia meidän jälkeen.

Tänään kävimme näyttämässä pienimmän varpaissa olevaa ihottumaa lääkärisedälle, jolla olemme käyneet aiemminkin. Hän vilkaisi varpaita ja sanoi, että saattaapa olla sientä! Jätimme näytteet labraan ja viikon päästä kuulemme alustavan arvion, mutta varsinaisessa sienitunnistuksessa menee kolme-neljä viikkoa. Pakkohan se on hoitaa pois kuitenkin.

Tulimme kotiin, tein ruoan ja läsähdin sohvalle katsomaan Endeavour-sarjaa, joka meni ohi niin vuosina, kun en katsonut töllöä mistään. Jossain vaiheessa streamaus tökkäsi sen osalta ja vaihdoin Spooksin ekaan kauteen. Sekin on hyvä, mutta odottelen pääseväni seitsemänteen kauteen, jossa on myös Richard :P

Nyt menen katsomaan tuon yhden osan loppuun ja jatkan neuletta. Alan olla voiton puolella huivissani :) Loppuun tämän illan korvamato.




2 kommenttia:

  1. Heips rakkaani!
    Touhua näköjään riittää vanhaan malliin ja hyvä niin :)
    Olen tässä kans pähkäillyt josko varaisi ajan hierojalle vaikkei se selkään mitään autakaan mutta selästä aiheutuva asentojäykkyys tuo mukanaan niin perkeleelliset lihassäryt ettei mitään rajaa. Helpottaisi edes hetkeksi aikaa, varsinkin päänsäryt jotka osittain johtuvat siitä että hartiat ovat ns. yhtä puuta.

    Koitahan jaksaa - ollaan äänessä ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ihanaa, sä olet hengissä!! Mä jo Marjaanaltakin kyselin, onko susta kuulunut mitään. Ajattelin, että olet raudoittanut itsesi viimeisen kerran.

      Aikoinaan kävin työpaikkahierojalla koko talven, noin kerran kuussa. Keväällä hän sanoi, että ei olisi syksyllä uskonut saavansa mun hartioita auki, kun ne olivat syksyllä kuin olisi graniittia yrittänyt vääntää.

      Poista

Jätähän puumerkkisi, kun tänne asti luit :)