sunnuntai 23. elokuuta 2015

Lyhyestä virsi kaunis

Joo, en usko tästä kirjoituksesta kovin lyhyttä tulevan. Tajusin nimittäin tänään päivällä, että tyypilliseen tapaani olen unohtanut päivitellä torstaina, perjantaina ja eilen.

Torstaissa ei ollut muuta kummallista tai muistettavaa kuin joukkoseulonta eli kaikkien naisten rakastama papakoe ja sisätutkimus. Sen voin sanoa, että tähän ikää jo muutaman sisätutkimuksen kokeneena IKINÄ ei ole se homma sattunut niin paljon kuin nyt. En tiedä, mikä oli, oliko vika hoitajassa vai minussa, mutta  ihan todella se tuntui. Tuntui vielä lauantainakin. Käsittämätöntä. Kotimatkalla muistin lähimmän työkaverin sanat eläinlääkärin tuomiosta ("Ihan kamalaa!") ja tietysti aloin itkeä jo etukäteen kissan kuolemaa, ihme kyllä onneksi siihen aikaan illasta ei ollut yhtään vastaantulijaa ja sain valua rauhassa.

Perjantaina olin työkaverieni keralla Kulttuurikeskus Sofiassa. Aamupäivän kuuntelimme jokseenkin järkeviä konsultteja (vaikka aika samanlaisiahan kaikki ovat..) ja opimme (ikävä kyllä), että nyt vasta tänä syksynä aletaan selvittää johdon toimenkuvia ja tehtäviä. Aargh, minun ja ystävän mielestä ne olisi pitänyt selvittää jo organisaatiomuutoksen yhteydessä.  Iltapäivällä osa meni melomaan (uaah) ja osa luontokävelylle, minä ja ystävä menimme tutustumaan keskuksen taidekokoelmiin ja kappeliin muutaman muun kanssa ja olikin oikein mukavaa. Lopulta pääsimme kahville ennen varsinaista aikaa ja siten siis myös viikonlopun viettoon jo hyvissä ajoin.



Kävelimme ystävän kanssa pois Kallahdenniemestä ja keräsimme samalla hiukan mustikoita, jotka tosin söimme samantien. Niitä oli paljon. Oikeasti paljon. Saavuttuamme sivistyksen pariin seikkailimme uudella hienolla bussilinja 560:llä Mellunmäkeen, josta kävelimme meille. Ystävä nimittäin sai kyydin kotiin appiukon kirjahyllyn kera, joka hänelle oli luvattu kesän alussa. Näin hän tapasi myös Sysin ja me miehen kanssa tapasimme heidän kissansa ja paluureissulla veimme kaksi isoa paperikassillista vanhoja lakanoita ja pyyhkeitä Hesyyn ja kävimme kaupassa. Hyvin käytetty päivä siis :)

Lauantaina heräsin aivan järkyn päänsäryn kera. Siivosimme pihaa rikkaruohoista ja ruohosilpusta, sillä ensi viikonloppuna on taas Elojuhlat kavereille. Täytyy sanoa, että oli aika tuskaisaa se kukkapenkin lieväkin raivaus sen päänsäryn kanssa, hyvä etten oksentanut. Mies ja isommat pojat pystyttivät myös ruokailukatoksen, näytti olevan kunnossa. Keskimmäinen meni leffaan kaverinsa kanssa ja minä siivosin  tein tilaa kirjahyllyyn uusille kirjoille valitsemalla joitain vietäväksi kirjastoon sekä kierrätyshyllyyn että ihan lainakappaleiksi. Sain myös langat vihdoin setvittyä ja nyt on kolme siistiä laatikollista vaatehuoneessa. Muistelin vuoden takaista Lontoon-reissua ja Richardin syntymäpäivääkin vietin toivottamalla hänelle rattoisaa päivää ja katselemalla muiden toivotuksia netistä.

Tänään olen pessyt pyykkiä, käynyt leffassa katsomassa AntMania pienimmän kanssa (se oli mahtava!) ja silittänyt aika kasan pyykkejä kuunnellen samalla Richardin lukemaa äänikirjaa. Nyt voisin mennä petiin, sillä huomenna on taas maanantai.. Pitää muistaa viedä työpaikkasuhteelle kassillinen poikien vaatetta, jota meillä ei enää tarvita.

Keskimmäinen on iskenyt silmänsä parisataa maksaviin kuulokkeisiin.. Lupasin joistain 'ylimääräisistä' kotihommista pienen maksun, jos sellainen tienaaminen kiinnostaa.

2 kommenttia:

  1. Tuosta papakokeesta on itsellä ihan pirun kipeä kokemus. Oli juuri tuollainen joukkoseulonta ja sattui olemaan vielä terveyskeskuksessa joku opetustilanne. Rouva joka opetti tätä toista hoitajaa tehtävään tokaisi että älä tee näin se sattuu. Teki sitten itse mulle ilman mitään varoitusta, anteeksi pyyntöä tai muuta. Ulvahdin kivusta oikein huolella ja totesi opetettavalle että niin kuin näet. Eli ilmeisesti näytteen otossa on todella tarkkaa miten päin vekotinta kääntelee. Väärin tehtynä sattuu kuin "potku munille". Sattui kyllä hyvän tovin.

    VastaaPoista
  2. Paljon kaikkea! Mukavaa ja ikävää...
    Jostain syystä mua aina oksetta, kun papaa otetaan. Ei siis ajatuksena, vaan oikeasti. Vaikka miellyttävämpäähän se silti on kuin kipu. Mutta outoa.
    Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista

Jätähän puumerkkisi, kun tänne asti luit :)